Archive for the ‘Fosse Bob’ Category

Pyjamaleikki

Keskiviikko, Elokuu 16th, 2006

Musikaali pyjamatehtaalla

PYJAMALEIKKI (The Pajama Game), USA 1957, ohjaus George Abbott, Stanley Donen, pääosissa Doris Day, John Raitt, 1:1,85, mono, 96 min. Warner Bros. Entertainment Finland, vuokra 17.5.2006, myynti 16.8.2006

Musikaalin historian erikoisimpiin tapauksiin kuuluu Pyjamaleikki. Aiheena on ammattiyhdistyksen kamppailu pyjamatehtaalla, ja tarinassa esitellään realistisesti sekä työnantajan työntekijöihin kohdistaman riiston ja huijauksen muotoja että ammattiyhdistysliikkeen keinoja italialaisen lakkoilun ja sabotaasin hienouksiin asti. Romanssin osapuolina ovat kokenut ay-aktivisti (Doris Day) ja uusi karski työnjohtaja (John Raitt). Mahdoton yhtälö toimii yllättävän hyvin, Bob Fosse on vauhdissa koreografina, ja Richard Adlerin ja Jerry Rossin laulut ovat tarttuvia, kuuluisimpana ”Hernando’s Hideaway”. Muita huippunumeroita ovat ”There Once Was A Man”, ”Hey There” ja Fossen näyttävä ”Steam Heat”.

Syke ei sammu (All That Jazz)

Lauantai, Huhtikuu 1st, 2006

20090301-all-that-jazz.jpg

Musikaalin sielunmessu

SYKE EI SAMMU (All That Jazz), USA 1979. O: Bob Fosse, N: Roy Scheider, Jessica Lange. 1:1,85, stereo 2.0, 118 min. FS Film (Twentieth Century Fox Home Entertainment) 1.4.2006

Musikaalin kulta-aika Hollywoodissa kesti 1920-luvun lopulta 1960-luvun alkuun. Broadwaylla se jatkuu yhä, ja aika ajoin musikaalin yrityksiä tehdään elokuvankin puolella, mutta suuri vitaalinen suoni tuntuu katkenneen. Bob Fosse nousi vahvasti esiin sekä näyttämön että elokuvan musikaaleissa 1950-luvulla, ja Syke ei sammu -elokuvasta hän loi pelottavan omakuvan maanisesta ohjaajasta (Roy Scheider), joka luo teoksiaan kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Elokuvan keskeinen jakso tapahtuukin valtavan sydänkohtauksen jälkeen kirurgisella osastolla. Elokuva kasvaa kuolemantanssiksi, joka on vailla vertaansa lajin historiassa. Fosse tekee kunniaa Federico Fellinille, mutta elokuvaa ei voi syyttää jäljittelystä. Sitä on arvosteltu omahyväisyydestä, mutta siinä on myös jotakin mahtavaa. Se alkaa upealla kykyjenetsintäjaksolla ”On Broadwayn” sävelin ja päättyy lopputekstien aikana kuultavaan Ethel Mermanin definitiiviseen tulkintaan Irving Berlinin kappaleesta ”There’s No Business Like Show Business”. Sanoihin kannattaa keskittyä vaikkapa tekstivalikon avulla, sillä tässä elokuvassa ne saavat uuden, karmaisevan merkityksen.