”Se ei katoa koskaan”
CHINATOWN II (The Two Jakes). USA (c) 1990 Paramount Pictures. O: Jack Nicholson. N: Jack Nicholson, Harvey Keitel, Meg Tilly, Madeleine Stowe, Eli Wallach, Ruben Blades, Frederick Forrest, Richard Farnsworth. Väri, 1,78:1, DD 5.1, 132 min
Paramount Home Entertainment Finland, boksissa Jack Nicholson Collection, 19.11.2008
Vaikka Chinatown II ei ollut välttämätön jatko-osa alkuperäiselle mestariteokselle, se ei ollut myöskään tuotantoyhtiön keinotekoinen jatke rahasammolle, sillä käsikirjoittaja Robert Towne oli suunnitellut aiheesta kokonaista trilogiaa. Kolmatta osaa ei kuitenkaan toteutettu kakkososan hankalan tuotantoprosessin ja vain kohtuulliseksi jääneen menestyksen vuoksi.
Sille, joka katsoo Chinatownin silloin tällöin mielellään uudelleen, myös Chinatown II on elokuva, jonka pariin on kiinnostavaa palata, joskin harvemmin.
Siinä missä Chinatown on noussut elokuvaksi, jota käytetään esikuvana Hollywoodin käsikirjoitusoppaissa, Chinatown II on juoniaineistoltaan niin monimutkainen, että eri juonikerrostumien hahmottaminen vaatii katsojalta keskittymistä. Ohjaajaksi asettunut Jack Nicholson hoiti tehtävänsä pätevästi mutta saavuttamatta sitä voimakasta ja taiteellisesti johdonmukaista tunnelmaa, johon Roman Polanski ylsi. Samalla Nicholson tietenkin esittää myös päähenkilöä, yksityisetsivä J.J. ”Jake” Gittesiä. ”Toista Jakea”, monimutkaisen rikosjuonen monimielistä osapuolta, kiinteistövälittäjä Julius ”Jake” Bermania, esittää Harvey Keitel.
Tarinassa on edetty toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin. Mulwrayn tragediasta on kulunut 11 vuotta. Siinä missä Chinatown pyöri Los Angelesin perustamiselle keskeisen veden teeman ympärillä, Chinatown II:ssa tapahtumien taustalta löytyy öljy. Molemmat osat ovat keskeisiä Los Angeles -tarinoita. Kakkososassa tapahtumia rytmittävät öljynpurkausten ohella ja niihin liittyen maanjäristykset. Yllättävällä tavalla tarinan keskipisteeseen ilmestyy myös edellisessä tarinassa pikkutyttönä kohdattu Katherine Mulwray. ”It never goes away”, Gittesin viimeinen lause, on osoitettu hänelle.
Elokuvan atmosfääri on kiehtova, ja upeasta kuvauksesta vastaa Vilmos Zsigmond ei yhtään huonommin kuin John A. Alonzo ykkösosassa. Ykkösosan mieleenpainuvan sävelmaailman luoneen Jerry Goldsmithin tilalla on nyt Van Dyke Parks, joka yhdistää aikakauden melodioita tenhoavasti omiin kompositioihinsa.
