Archive for the ‘Fonda Henry’ Category

Midwayn taistelu

Keskiviikko, Lokakuu 6th, 2010

2010.10.23.-Midway

MIDWAYN TAISTELU / Slaget om Midway (Midway). USA © 1976 Universal Pictures. T: Walter Mirisch. O: Jack Smight. KS: Donald S. Sanford. KU: Harry Stradling, Jr. LA: Walter H. Tyler (art dir.). ET: Jack McMaster. M: John Williams. Ä: Roger Sword, James Troutman. LE: Robert Swink, Frank J. Urioste. N: Charlton Heston (kapt. Matt Garth), Henry Fonda (amir. Chester W. Nimitz), James Coburn (kapt. Vinton Maddox), Glenn Ford (kontra-amiraali Raymond A. Spruance), Hal Holbrook (komentaja  Joseph Rochefort), Toshiro Mifune (amir. Isoroku Yamamoto), Robert Mitchum (amir. William F. Halsey), Cliff Robertson (komentaja Carl Jessop), Robert Wagner (komentajakapt. Ernest L. Blake), Robert Webber (kontra-amir. Frank J. ”Jack” Fletcher), Ed Nelson (amir. Harry Pearson), James Shigeta (vara-amir. Chuichi Nagumo), Christina Kokubo (Haruko Sakura), Biff McGuire (kapt. Miles Browning), Glenn Corbett (komentajakapt. John Waldron), Edward Albert (ltn. Tom Garth), Pat Morita (kontra-amir. Ryunosuke Kusaka), Dabney Coleman (kapt. Murray Arnold), Tom Selleck (kapteenin avustaja). Väri, 2,35:1, Dd mono, 126 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (Universal) 6.10.2010

Toisen maailmansodan taisteluelokuvien perinteinen genre oli joutunut murrostilaan 1960-luvun metagenre-elokuvien myötä, mutta vanhakantaisia sotaeepoksia tehtiin silloin tällöin edelleen. Mirisch- ja Universal -yhtiöiden supertuotanto Midwayn taistelu käsittelee Tyynenmeren sodan käännekohtaa. Siihen on miksattu runsaasti otoksia aikaisemmista elokuvista, sekä näytellyistä että fiktiivisistä. Käsittelytapa on Atlantin valli murtuu -mallin mukaisesti monitarinainen, ja mukaan on saatu monta tähteä, osittain samoja kuin aikaisemmissakin sotaa käsittelevissä suurelokuvissa. Elokuva on osittain fiktiivinen ja kiinnostava sotahistorian ystäville myös virheiden ja epäjohdonmukaisuuksien bongaamiseksi.

Aikansa elokuvateattereissa Midwayn taistelua esitettiin Sensurround-menetelmällä. Kyseessä oli toinen Sensurround-elokuva.

Dvd on laadukkaasti masteroitu.

Sota ja rauha (1956)

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091001-war-and-peace-1956.jpg

SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia / USA 1956, O: King Vidor, Leo Tolstoin romaanista, KU: Jack Cardiff, M: Nino Rota, ”La rosa di Novgorod”. N: Audrey Hepburn (Natasha Rostova), Henry Fonda (Pierre Bezuhov), Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
Paramount Home Entertainment Finland (Audrey Couture Muse Collection) 7.10.2009

Uudella kannella sama dvd-laitos, joka on julkaistu Suomessa erillisenä vuonna 2003 ja viimeksi boksissa Audrey Hepburn The Ruby Collection (2007).

Karkuri

Keskiviikko, Tammikuu 14th, 2009

20090308-you-only-live-t.jpg

”Portti on auki – olet vapaa”

You Only Live Once. USA (c) 1937 United Artists. Walter Wanger Productions. O: Fritz Lang, N: Henry Fonda, Sylvia Sidney. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono 1.0, suomennos Outi Pasanen, 82 min
[Levyllä tunnukset Universal / Studio Canal / BBFC / International Film Renters].
Liitedokumentti: Fritz Lang Claude Chabrolin silmin (Fritz Lang by Claude Chabrol. Thriller: You Only Live Once. December 2003) (O: Vassili Clert, 2003), 25 min
Sandrew Metronome Distribution Finland (Warner Bros.) 14.1.2009

Rikollisten rakastavaisten draama on kiehtonut amerikkalaisia elokuvantekijöitä Nicholas Raysta (He elävät öisin), Arthur Penniin (Bonnie ja Clyde) ja Quentin Tarantinoon. Ensimmäisen perusfilmatisoinnin, mallin muille, loi Fritz Lang, toisessa amerikkalaisessa elokuvassaan Karkuri. Henry Fonda esittää ex-vankia, jonka yritykset asettua normaalielämään epäonnistuvat, vaikka rinnalla on uskollinen rakastettu (Sylvia Sidney). Kun hänet lavastetaan syylliseksi ryöstömurhaan, hän joutuu kuolemanselliin. Langin ote saavuttaa iskuvoimansa puolen tunnin kuluttua elokuvan alusta. Jäntevä kuvailmaisu ja leikkaus pääsee oikeuksiinsa, ja päänäyttelijöiden herkkyys ja epätoivo alkavat koskettaa. Elokuva on hienosti masteroitu, mutta Langin elokuvat ovat valkokankaalla paljon vaikuttavampia. Jokin hänen kuvasommittelussaan on sellaista, että se vaatii elokuvateatterin suurta tilaa saavuttaakseen täyden tehonsa. Dvd:kin kannattaa pyrkiä katsomaan mahdollisimman suurella näytöllä. Ranskalaisen Studio Canalin toimitustyön jäljiltä lisäaineistona on ohjaaja Claude Chabrolin, 1940-luvulta alkaen pitkän linjan Lang-tuntijan, katsomisen arvoinen analyysi elokuvasta.

Näin valloitettiin Villi Länsi

Keskiviikko, Lokakuu 29th, 2008

20081122-how-the-west-wa.jpg

How the West Was Won (3-dvd). US 1962. O: John Ford (Sisällissota), Henry Hathaway (Joet, tasangot ja lainsuojattomat), George Marshall (Rautatie). Pääosissa Carroll Baker, Lee J. Cobb, Henry Fonda, Carolyn Jones, Karl Malden, Gregory Peck, George Peppard, Robert Preston, Debbie Reynolds, James Stewart, Eli Wallach, John Wayne, Richard Widmark. Kommenttiraidalla David Strohmeier, John Sittig (Cinerama), Rudy Behlmer, Jon Burlingame, Loren James. Liitedokumentti: Cinerama Adventure (David Strohmeier, 2002). 2,89:1 [väärä kansitieto: 1,77:1] / DD 5.1 / pääkuva 157 min. Dvd ja blu-ray Warner Home Entertainment 29.10.2008

1950-luvun laajakangasmenetelmistä Cinerama oli erityisen kunnianhimoinen, sillä se vaati kolme toisiinsa synkronisoitua projektoria ja kaarevan erikoisvalkokankaan. Helsingissä toimi Cinerama Savoy, josta tuli loppuvaiheessa 70 mm:n elokuvien teatteri.

Cinerama-elokuvia tehtiin vain vähän, mutta ne saivat suuren suosion. Näin valloitettiin Villi Länsi on ollut alkuperäisen ultraleveän ensi-iltakierroksensa jälkeen nähtävillä tavallisemmissa laajakuvamuodoissa, mutta uuden hd-masteroinnin ansiosta se tulee ensi kertaa kotikatsomoihinsa huikeassa leveydessään, loistavista väreistä ja 5.1 -masteroidusta äänestä puhumattakaan. Kuvamasteroinnissa on häivytetty useimmat originaaliin kuuluneet saumat, mutta korjailua ei ole liioiteltu, vaan näkyviin on jäänyt mm. koskenlaskun linsseihin heittämiä pärskeitä. Intiaanihyökkäys, puhvelilauma, ratatyömaat ja sisällissota järisyttävät uudella tavalla näin nähtyinä.

Mukana on tähtikaarti, ja ainakin John Fordin sisällissotaepisodissa on koskettavuutta. Koko- ja kaukokuvina ilman lähikuvia toteutettu elokuva ei suoraan sanoen toimi kuvaruutukoossa juuri lainkaan, vaan on omiaan tykillä seinälle heijastettavaksi.

Elokuva on jaettu kahdelle levylle. Kolmannella on David Strohmeierin ensiluokkainen täysipitkä Cinerama-liitedokumentti vuodelta 2002. Siinä on runsaasti upeita Cinerama-näytteitä ja laaja näkökulma aiheen historiaan Abel Gancen Napoleonin polyvisiosta nykypäivän ajatuksiin virtuaalitodellisuudesta. Menneisyyden tarkastelua olisi voinut ulottaa myös 1800-luvun suosittuihin panoraamaspektaakkeleihin, joista UCLA:n professori Erkki Huhtamo on kirjoittanut äskettäin väitöskirjan.

Liitedokumentissa Cinerama-näytteet nähdään kaarevina Smilebox-simulaatioina. Pääkuva on Suomi-julkaisussa suorakaiteen muotoinen.

Audrey Hepburn The Ruby Collection (6-dvd)

Keskiviikko, Heinäkuu 11th, 2007

Audrey Hepburn -ilmiö

AUDREY HEPBURN THE RUBY COLLECTION
LOMA ROOMASSA erikoislaitos (Roman Holiday), USA 1953, ohjaus William Wyler, pääosissa Gregory Peck, Audrey Hepburn, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti Remembering Roman Holiday (2002), Restoring Roman Holiday (2002), Edith Head -dokumentti, pääkuva 113 min
KAUNIS SABRINA (Sabrina), USA 1954, ohjaus Billy Wilder, pääosissa Humphrey Bogart, Audrey Hepburn, William Holden, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti The Making of Sabrina (2000), pääkuva 109 min
RAKASTUNUT PARIISISSA Special Collector’s Edition (Funny Face), USA 1956, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Audrey Hepburn, Fred Astaire, 1:1,78, DD 5.1, dokumentti elokuvan teosta (2002), pääkuva 99 min
SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia/USA 1956, ohjaus King Vidor, pääosissa Audrey Hepburn, Henry Fonda, Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
AAMIAINEN TIFFANYLLA juhlalaitos (Breakfast at Tiffany’s), USA 1961, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal, 1:1,78, DD 5.1, kommenttiraita (Richard Shepherd), The Making of a Classic (2005), It’s So Audrey! A Style Icon (2005), Brilliance in a Blue Box (2005), Audrey’s Letter to Tiffany (2005), pääkuva 110 min
VERENPERINTÖ (Bloodline), USA/BRD 1979, ohjaus Terence Young, pääosissa Audrey Hepburn, Ben Gazzara, James Mason, Claudia Mori, Irene Papas, Michelle Phillips, Maurice Ronet, Romy Schneider, Omar Sharif, Beatrice Straight, Gert Fröbe, 1:1,78, DD mono, 112 min
Paramount Finland 11.7.2007
Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa julkaistu myös boksina Audrey Hepburn The Diva Collection, Paramount Finland 27.6.2007
Elokuvia on julkaistu myös erillisinä (uudelleen)julkaisuina

Audrey Hepburnin (1929-1993) aktiivinen filmitähtiura kesti noin 15 vuotta. Paramountin The Ruby Collection kokoaa yhteen boksiin viisi hänen kuuluisimpiin kuuluvaa elokuvaansa, joissa on kaikissa hyvä ohjaaja, sekä yhden kummajaisen.

William Wylerin ohjaama Loma Roomassa (1953), komedia edustusvelvollisuuksistaan karanneen prinsessan vapaapäivästä, tarjotaan hyvänä dvd-laitoksena, joka julkaistiin alun perin vuonna 2002, sympaattisine liitedokumentteineen ja haastatteluineen. Gregory Peck muistelee filmausta, koekuvauksia näytetään, ja restaurointidokumentissa tulee esiin työn vaikeus, kun elokuvan alkuperäisaineisto on kadonnut. Mustalle listalle joutuneen käsikirjoittaja Dalton Trumbon nimi lisättiin alkuteksteihin vasta restauroinnin yhteydessä.

Billy Wilder oli ohjaajana Kauniissa Sabrinassa (1954), joka on julkaistu Suomessa dvd:llä aikaisemmin vuonna 2001. Autonkuljettajan tytär kasvaa hurmaavaksi ja tyylikkääksi nuoreksi naiseksi Pariisissa viettämänsä vuoden aikana, ja hänen suosiostaan kilvoittelee kaksi Larrabeen rikasta veljestä (Humphrey Bogart, William Holden).

Rakastunut Pariisissa (Funny Face, 1956), Stanley Donenin ohjaama musikaaliklassikko, jonka musiikki perustuu George ja Ira Gershwinin lauluihin, julkaistiin Suomessa dvd:llä vuonna 2002. Sen loistelias väridesign leikittelee Richard Avedonin hahmotteleman muotidesignin maailmassa samaan tapaan tyylikkäästi piruillen kuin sittemmin Paholainen pukeutui Pradaan, joka lienee saanut tästä vaikutteita. Hepburn esittää Greenwich Villagen kirjakauppiasta, josta Fred Astaire tekee huippumallin Pariisissa. Parodia ranskalaisesta älymystöstä on latteaa, mutta laulut ja tanssit ovat upeita. Kuvalaatu on hyvä, mutta ei täyttä priimaa.

Monissa 1950-luvun rooleissaan, myös Broadwayn Gigi-musikaalissa ja Billy Wilderin Arianen lemmentarinassa (Love in the Afternoon), Hepburnin partnereiksi tuli vanhoja miehiä. Kaavasta poikkesi King Vidorin Italiassa ohjaama Leo Tolstoi -filmatisointi Sota ja rauha (1956, sama dvd-laitos on julkaistu Suomessa aikaisemmin vuonna 2003), jossa Hepburnille tuli Natasha Rostovan rooli. Vidorin tulkinta ei ole huono, ja Audrey Hepburn kuuluu sen valopilkkuihin. Jos jotakuta hymyilyttää Anita Ekbergin läsnäolo roolilistassa, niin hänkin on osuva ja hauska valinta Pierre Bezuhovin turhamaisen ja kevytkenkäisen rouvan osaan, ”anti-Audrey”. Dvd:llä tarjotaan elokuvasta täyspitkä versio, mutta sen väri vaikuttaa hieman sumealta. Austerlitzin ja Borodinon taistelujaksot ovat mahtavia.

Aamiainen Tiffanylla (1961, ohjaus: Blake Edwards), josta tarjotaan vuonna 2006 julkaistu juhlalaitos, lienee Hepburnin kuuluisin elokuva nykyään, mutta on hyvä kysymys, miksi. Audrey Hepburn oli mahdoton valinta Truman Capoten kertomuksen takahikiän Holly Golightlyksi, josta on tullut New Yorkin yöperhonen ja mafiakuriiri. Audrey oli niin täydellinen vastakohta esittämälleen roolihahmolle, että yleisö lakkasi ajattelemasta ja tempautui mukaan romanttiseen fantasiapintaan, jota tekijöiden oli korostettava Production Coden aikakaudella, kun tarinassa varsinaisesti käsitellyt aiheet (kuten molempien päähenkilöiden prostituutio) piti kätkeä. Liitedokumenteissakin todetaan, että elokuvan menestys perustui siihen, ettei yleisö ymmärtänyt, mistä oli oikeastaan kysymys.

Audrey Hepburn lopetti varsinaisen elokuvauransa vuonna 1967 elokuviin Peukalokyydillä vihille ja Yksin pimeässä. Sen jälkeen hän teki enää vain satunnaisia elokuvia. Vuoden 1979 Sidney Sheldon -filmatisoinnin Verenperintö (1979) ohjaajaksi tuli Terence Young, johon liittyy se kiehtova yhtymäkohta, että toisen maailmansodan sairaanhoitajana Hollannissa 16-vuotias Hepburn sai potilaakseen nuoren britin, laskuvarjojääkäri Terence Youngin. Valitettavasti itse elokuva ei ole taustatarinan veroinen, vaan kyseessä on rutiinimainen rikkaan suvun tragedia. Perheenpään kuoltua alkaa sarja murhia, jossa perimysjärjestystä pannaan uuteen uskoon nopeutetulla aikataululla, ja herkkää Audreyta pidetään helppona uhrina. Lienee paketin ainoa elokuva, jota ei Suomessa ole aiemmin dvd:llä julkaistu.

Audrey Hepburnin viehätysvoima on kestävää, sillä vaikka hän oli valokuvamalli ja muotimaailman henkilö, hänen esiintymisessään oli ajatonta tyyliä ja pyrkimystä selkeyteen ja raikkauteen. Kaikki tämä kumpusi hänen omasta valoisasta ja säteilevästä persoonallisuudestaan, joka korostui yhtä lailla myöhemmällä iällä, kun ulkoinen nuoruuden hehku oli väistynyt.

Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Kolme tähteä bokseissa

MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007

CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007

CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007

VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007

Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.

Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.

Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.

Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.

Pommin varjossa, Mies kylmästä, Puhelu vainajalle, Vakoilija jota kukaan ei halunnut, Tapa tai kuole

Keskiviikko, Maaliskuu 28th, 2007

Kylmän sodan viisikko

POMMIN VARJOSSA (Fail-Safe), USA 1963, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Henry Fonda, Walter Matthau, Dan O’Herlihy, 1:1,85, mono, 107 min, Universal 10.1.2007

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus Martin Ritt, pääosissa Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min, Paramount 15.11.2006

PUHELU VAINAJALLE (The Deadly Affair), Iso-Britannia 1966, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa James Mason, Simone Signoret, Maximilian Schell, 1:1,85, mono, 103 min, Universal 10.1.2007

VAKOILIJA, JOTA KUKAAN EI HALUNNUT (A Dandy in Aspic), Iso-Britannia 1968, ohjaus Anthony Mann, pääosissa Laurence Harvey, Tom Courtenay, Mia Farrow, 1:2,35, DD mono, 103 min Sony / Universal 28.3.2007

TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min, Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007

Kylmän sodan elokuva on Filmihullu-lehden uutuusnumeron kiinnostavana aiheena. Samaan aikaan ilmestyy aiheen viisi 1960- ja 1970-lukujen huipputeosta dvd:llä. Mukana ovat kaksi ensimmäistä John Le Carré -filmatisointia, jotka todistavat, että kirjailijalla oli heti onnea elokuvan alalla. Aikuisen katsojan agenttielokuvat Mies kylmästä (1965) ja Puhelu vainajalle (1966) vakuuttavat ensiluokkaisilla näyttelijöillä, hyvillä ohjaajilla ja pelottomalla eettisellä näkemyksellä.

Pommin varjossa (1963) kertoo, miten kylmä sota muuttuu kuumaksi, kun virheiden summa avaa tien ydintuhoon. Tuomiopäivän aiheeseen Sidney Lumet toi hillittyä realismia, jolle vastakohtana Stanley Kubrick teki Tri Outolemmestä (1964) mustan komediatulkinnan.

Jenkkiohjaajat kuvasivat John Le Carrén tapaan kuvattua vakoilumaailmaa brittituotannoissaan.

Anthony Mannin viimeiseksi elokuvaksi jäi Le Carrén henkinen Vakoilija, jota kukaan ei halunnut (1968). Brittivakoilija (Laurence Harvey) saa tehtäväksi murhata Berliinissä KGB:n kaksoisagentti… joka on hän itse. Kafkamaisessa tarinassa vakoilu menettää lumouksensa, ja kysymys identiteetistä nousee absurdeille kierteille.

John Huston toi Paul Newmanin Englantiin Desmond Bagleyn romaaniin perustuvassa elokuvassa Tapa tai kuole (1973). Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen.

Elokuvia katsoo uusin silmin, kun kylmä sota on ohi, mutta kolmas maailmansota uhkaa taas. Loistava masterointi sävähdyttää erityisesti Mies kylmästä -elokuvassa, jossa Oswald Morrisin väkevä kuvaus vakuuttaa. Mustavalkoisuus sopi kylmän sodan realismiin, vaikka värielokuvan aikaa elettiinkin.

Hysterian hetkiä

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

JEZEBEL (Jezebel), USA 1938, ohjaus William Wyler, pääosissa Bette Davis, Henry Fonda, 1:1,37 DD mono, Jeanine Basingerin kommenttiraita, dokumentti Jezebel: Legend of the South (2006), Warner Night at the Movies -lisäohjelma sisältää Jimmy Dorsey -musiikkielokuvan (1938) ja Tex Avery -animaation The Mice Will Play (1938), pääkuva 104 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

MITÄ TAPAHTUIKAAN BABY JANELLE? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (What Ever Happened to Baby Jane?), USA 1962, ohjaus Robert Aldrich, pääosissa Bette Davis, Joan Crawford, 1:1,85, DD mono, Charles Buschin ja John Eppersonin kommenttiraita, dokumentit Bette and Joan: Blind Ambition (2005), Behind the Scenes with Baby Jane (1962), Andy Williams Show (1962), All About Bette (1994) ja Film Profile: Joan Crawford (Philip Jenkinson, BBC, e.v.), pääkuva 129 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

LISKOJEN YÖ (The Night of the Iguana), USA 1964, ohjaus John Huston, pääosissa Richard Burton, Ava Gardner, Deborah Kerr, Sue Lyon, 1:1,85, DD mono, dokumentit The Night of the Iguana: Huston’s Gamble (2006) ja On the Trail of the Iguana (1964), pääkuva 112 min. Warner Bros. Entertainment Finland 7.2.2007

KUKA PELKÄÄ VIRGINIA WOOLFIA? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Who’s Afraid of Virginia Woolf?), USA 1966, ohjaus Mike Nichols, pääosissa Elizabeth Taylor, Richard Burton, George Segal, Sandy Dennis, Mike Nicholsin ja Steven Soderberghin kommenttiraita, Haskell Wexlerin kommenttiraita, dokumentit Elizabeth Taylor: An Intimate Portrait (1975), A Daring Work of Raw Excellence (2006), Too Shocking For Its Time (2006), Sandy Dennis Screen Test (1966), Mike Nichols Interviews (1966), pääkuva 125 min. Warner Bros. Entertainment Finland 17.1.2007

Warner Bros.’n dvd-klassikkojulkaisut kilvoittelevat korkealla tasolla masterointiensa laadukkuudessa ja lisäaineistojensa kiinnostavuudessa.

Jezebel (1938) kuului niihin laatutuotantoihin, joilla Warner ponnahti aikoinaan Hollywoodin kunnianhimoisimpien yhtiöiden liigaan. Aiheenvalinnallaan studio asettui vielä valmisteilla olevan Tuulen viemän kilpailijaksi. Sinnikäs Bette Davis osoittautuikin nimiroolitulkinnallaan supertähteyden veroiseksi, ja Samuel Goldwynilta lainattu ohjaaja William Wyler tuli tähden kanssa niin hyvin toimeen, että yhteistyö sai jatkoa. Warner on antanut elokuvalle huippukohtelun kommenttiraitoineen, dokumentteineen ja ”Warner Night at the Movies” -lisäohjelmineen, joihin sisältyvä harvinainen Tex Averyn animaatio sisältää sekin Tuulen viemää -viittauksen.

Mitä tapahtuikaan Baby Janelle? (1962) on shokki Jezebelin jälkeen. Kaksi Hollywoodin supertähteä, Bette Davis ja Joan Crawford, esittää raadollista sisarsuhdetta Robert Aldrichin kauhua hipovassa elokuvassa. Elokuvasta saa sitä enemmän irti, mitä enemmän tähtien urasta tietää, ja siksi tupla-dvd:n pitkät dokumentit kummastakin ovat katsomisen arvoisia. Jännittävä havainto Jezebelistä ja Baby Janesta on se, että molempien loistavasta mustavalkokuvauksesta vastaa pitkän linjan Warner-ässä Ernest Haller, jota pidettiin nimenomaan Bette Davisin luottokuvaajana.

Tennessee Williamsin näytelmäfilmatisoinnit olivat kova sana 1950- ja 1960-lukujen amerikkalaisessa elokuvassa. Ohjaaja John Hustonin panos oli Liskojen yö (1964), jonka hän teki Jaliscossa, Meksikossa kumppaninaan maan huippukuvaaja Gabriel Figueroa, joka oli ollut jo mukana Sergei Eisensteinin, John Fordin ja Luis Buñuelin elokuvissa. Richard Burton esittää juoppoa, virkaheittoa, meksikolaiseksi turistioppaaksi ruvennutta pappia, joka saa kuljetettavikseen bussilastillisen kristillisiä naisia. Tietäähän sen, mitä seuraa, kun toisessa lahkeessa roikkuu teininymfo (Sue Lyon) ja toisessa kärttyinen holhoojahirviö. Ava Gardner irrottelee rentona hotellinpitäjänä ja Deborah Kerr on vieläkin rennompi vaeltajana, joka on vapautunut kokonaan seksuaalisuuden ikeen alta. Elokuva on visuaalisesti upea, ja siinä on hienoja hetkiä heti, kun se irrottautuu bussinaisten hysteerisestä ilmapiiristä. Tarina on mielenkiintoinen lisäys elokuvan juoppojen pappien linjaan (Mauritz Stillerin Gösta Berlingin taru, John Fordin Elämisen oikeus).

Julma parisuhdekuvaus Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966) perustui Edward Albeen tuoreeseen näytelmään, jota pidettiin mahdottomana filmata. Uskollisen filmatisoinnin raaka kielenkäyttö horjuttikin Hollywoodin Production Code -itsesensuuria. Ohjaajana debytoi nuori Broadway-legenda Mike Nichols, joka päästi Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin irralleen aviohelvetin tulkitsijoina. Toista paria esittivät George Segal ja Sandy Dennis. Näytelmää ei erityisemmin avattu, Richard Sylbert rakensi koruttomat lavasteet, Haskell Wexlerin kuvaus oli paljastavaa, ja Alex Northin musiikki tuki realismia. Miten kaikki tämä oli omiaan horjuttamaan vanhan Hollywoodin valheellista unimaailmaa, käy kiinnostavasti ilmi tupla-dvd:n runsaista lisädokumenteista.

Kylmän sodan kolmikko

Keskiviikko, Tammikuu 10th, 2007

Kylmän sodan kolmikko

POMMIN VARJOSSA (Fail-Safe), USA 1963, ohjaus: Sidney Lumet, pääosissa: Henry Fonda, Walter Matthau, Dan O’Herlihy, 1:1,85, mono, 107 min, Universal 10.1.2007

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min, Paramount 15.11.2006

PUHELU VAINAJALLE (The Deadly Affair), Iso-Britannia 1966, ohjaus: Sidney Lumet, pääosissa: James Mason, Simone Signoret, Maximilian Schell, 1:1,85, mono, 103 min, Universal 10.1.2007

Kylmän sodan elokuva on Filmihullu-lehden uutuusnumeron kiinnostavana aiheena. Samaan aikaan ilmestyy aiheen kolme 1960-luvun huipputeosta dvd:llä. Mukana ovat kaksi ensimmäistä John Le Carré -filmatisointia, jotka todistavat, että kirjailijalla oli heti onnea elokuvan alalla. Aikuisen katsojan agenttielokuvat Mies kylmästä (1965) ja Puhelu vainajalle (1966) vakuuttavat ensiluokkaisilla näyttelijöillä, hyvillä ohjaajilla ja pelottomalla eettisellä näkemyksellä. Pommin varjossa (1963) kertoo, miten kylmä sota muuttuu kuumaksi, kun virheiden summa avaa tien ydintuhoon. Tuomiopäivän aiheeseen Sidney Lumet toi hillittyä realismia, jolle vastakohtana Stanley Kubrick teki Tri Outolemmestä (1964) mustan komediatulkinnan. Elokuvia katsoo uusin silmin, kun kylmä sota on ohi, mutta kolmas maailmansota uhkaa taas. Loistava masterointi sävähdyttää erityisesti Mies kylmästä -elokuvassa, jossa Oswald Morrisin väkevä kuvaus vakuuttaa. Mustavalkoisuus sopi kylmän sodan realismiin, vaikka värielokuvan aikaa elettiinkin.

Preeriakoira (western-boksi, 12-dvd)

Keskiviikko, Elokuu 23rd, 2006

Kirjava koira

PREERIAKOIRA. 12 levyn boksi.
HYÖKKÄYS ERÄMAASSA (Stagecoach), USA 1939, ohjaus John Ford, pääosissa John Wayne, Claire Trevor, 1:1,33, mono, 91 min
TALL IN THE SADDLE (Cowboy puhdistaa kaupungin), USA 1944, ohjaus Edwin L. Marin, pääosissa John Wayne, Ella Raines, 1:1,33, mono, 86 min
APASSILINNAKE (Fort Apache), USA 1948, ohjaus John Ford, pääosissa John Wayne, Henry Fonda, 1:1,33, mono, 123 min
KOURALLINEN DOLLAREITA (Per un pugno di dollari / A Fistful of Dollars), Italia / Saksa / Espanja 1964, ohjaus Sergio Leone, pääosissa Clint Eastwood, Gian Maria Volonté, 1:2,35, Dolby Digital 3, 96 min
KAKSINTAISTELU (A Gunfight), USA 1971, ohjaus Lamont Johnson, pääosissa Kirk Douglas, Johnny Cash, Jane Alexander, Karen Black, Keith Carradine, 1:1,33, mono, 89 min
VAAROJEN MAA (Lonesome Dove), USA 1989, ohjaus Simon Wincer, pääosissa Robert Duvall, Tommy Lee Jones, Danny Glover, Diane Lane, 1:1,33, Dolby Digital stereo, 6 tuntia 24 min, kahdella levyllä
CHILDREN OF THE DUST, USA 1995, ohjaus David Greene, pääosissa Sidney Poitier, Michael Moriarty, 1:1,33, Dolby Digital stereo, 177 min
JACK BULL (The Jack Bull), USA 1999, ohjaus John Badham, pääosissa John Cusack, John Goodman, Miranda Otto, 1:1,33, Dolby Digital stereo, 120 min
HARD GROUND, USA 2003, ohjaus Frank Q. Dobbs, pääosissa Burt Reynolds, Bruce Dern, Amy Jo Johnston, 1:1,33, Dolby Digital 5.1, 85 min
THE TRAIL TO HOPE ROSE, USA 2004, ohjaus David S. Cass, Sr., pääosissa Lou Diamond Phillips, Ernest Borgnine, Marina Black, 1:1,33, Dolby Digital 5.1, 85 min
VINEGAR HILL, USA 2004, ohjaus Peter Werner, pääosissa Mary-Louise Parker, Tom Skerritt, 1:1,33, Dolby Digital 5.1, 90 min
Future Film 23.8.2006

Viime vuosien viinamuodin ”mäyräkoirien” inspiroima Future Film paketoi elokuviaan isoiksi kantokahvalla varustetuiksi bokseiksi, joista uusimpana on ilmestynyt Preeriakoira. Se sisältää aiemmin dvd:llä julkaistuja klassikoita ja uusia tv-elokuvia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat lännenelokuvia.

Hyökkäys erämaassa (1939) ilahduttaa aina tarinallaan postivaunujen matkasta vaarallisen autiomaan halki. Ensiluokkainen näyttelijäkaarti pelaa hyvin yhteen, ja ohjaaja John Ford osaa yhdistää toisiinsa jännitystä, huumoria ja satiiria. Mainio Tall in the Saddle (Cowboy puhdistaa kaupungin, 1944) on sekin John Waynen keskeisiä elokuvia, jossa voi uumoilla käsikirjoittaja Paul Fixin panosta huomattavaksi. Tasa-arvoon tottumaton Wayne joutuu siinä tekemisiin paitsi kovien miesten myös kovien naisten kanssa. Ddv-masterointi on huonoa. Apassilinnake (1948) oli Fordin vastaelokuva Raoul Walshin Custer -ylistykselle He kuolivat saappaat jalassa. Henry Fondan esittämä eversti esitetään huonona johtajana, joka vie ratsuväen tuhoon John Waynen neuvoista välittämättä. Kaksi viimeksimainittua voi katsoa näillä levyillä myös kolorisoituina Turner-versioina. Näistä kolmesta elokuvasta on maailmalla myös dvd-loistolaitoksia olemassa.

Italowesternin suuri läpimurto Kourallinen dollareita (1964) tarjotaan hyvin masteroituna laitoksena. Sergio Leone oli tyyliniekka, joka muutti lännenelokuvaa puhtaan toiminnan suuntaan. Ennio Morricone loi uutta musiikillaan, jossa instrumentteina saattoivat olla piiska, kulkunen, vihellys ja sähkökitara.

Kaksintaistelu (1971) on Lamont Johnsonin persoonallinen lännenelokuva. Kaksi vanhaa pyssymiestä järjestää viimeisen taistelun pääsymaksua vastaan härkätaisteluareenalla. Johnny Cash pärjää hyvin valkokangasdebyytissään Kirk Douglasin tulkitsemaa jäärää vastaan.

Preeriakoiran loppuanti koostuu tv-sarjoista ja -elokuvista. Yli kuusituntinen Vaarojen maa (1989) on television kaikkien aikojen laadukkaimpia western-minisarjoja. Larry McMurtryn romaaniin perustuva eeppinen lännentarina on koottu kahdelle levylle, joilla seurataan valtavan karjalauman ajoa Yhdysvaltojen halki Meksikon rajalta kohti Kanadan rajaa, Montanan vehreille maille. Montana on kuuluisa karjatiloistaan, ja Simon Wincerin ohjaama eepos kertoo niiden perustajien sukupolvesta järkyttävän ja kaunistelemattoman tarinan, pääosissa entisiä Texas Rangereita esittävät Robert Duvall ja Tommy Lee Jones.

Children of the Dust (ohjaus David Greene, 1995) on lähes kolmituntinen tv-minisarja, jossa Sidney Poitier vetää vaikuttavan pääroolin mustana palkkionmetsästäjänä. Draaman vastapuolena on itse Ku Klux Klan. Jack Bull (ohjaus John Badham, 1999) on kunnianhimoinen teos sekin. Heinrich von Kleistin romaanista Michael Kohlhaas sovitettu lännendraama kertoo hevoskauppiaasta (John Cusack), joka turvautuu oman käden oikeuteen ja kohtaa lopussa tuomarin (John Goodman). Hard Ground (ohjaus Frank Q. Dobbs, 2003) kertoo rutiinimaisesti lain eri puolille joutuneista entisistä kavereista (Burt Reynolds, Bruce Dern), jotka yhdistävät voimansa julman tappajan pysäyttämiseksi. The Trail to Hope Rose (ohjaus David S. Cass, Sr., 2004) tarjoaa rankkaa yhteiskuntakritiikkiä kaivoskaupungista, jonka hirmuvaltaa ja rasismia vastaan nousee puoleksi intiaaniheimoinen Lou Diamond Phillips. Vinegar Hill (ohjaus Peter Werner, 2004), paketin ainoa ei-western, on nykyaikaan sijoittuva tarina perheestä, jonka suhteet kärjistyvät pahasti mummolassa lomailtaessa.