Audrey Hepburn -ilmiö
AUDREY HEPBURN THE RUBY COLLECTION
LOMA ROOMASSA erikoislaitos (Roman Holiday), USA 1953, ohjaus William Wyler, pääosissa Gregory Peck, Audrey Hepburn, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti Remembering Roman Holiday (2002), Restoring Roman Holiday (2002), Edith Head -dokumentti, pääkuva 113 min
KAUNIS SABRINA (Sabrina), USA 1954, ohjaus Billy Wilder, pääosissa Humphrey Bogart, Audrey Hepburn, William Holden, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti The Making of Sabrina (2000), pääkuva 109 min
RAKASTUNUT PARIISISSA Special Collector’s Edition (Funny Face), USA 1956, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Audrey Hepburn, Fred Astaire, 1:1,78, DD 5.1, dokumentti elokuvan teosta (2002), pääkuva 99 min
SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia/USA 1956, ohjaus King Vidor, pääosissa Audrey Hepburn, Henry Fonda, Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
AAMIAINEN TIFFANYLLA juhlalaitos (Breakfast at Tiffany’s), USA 1961, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal, 1:1,78, DD 5.1, kommenttiraita (Richard Shepherd), The Making of a Classic (2005), It’s So Audrey! A Style Icon (2005), Brilliance in a Blue Box (2005), Audrey’s Letter to Tiffany (2005), pääkuva 110 min
VERENPERINTÖ (Bloodline), USA/BRD 1979, ohjaus Terence Young, pääosissa Audrey Hepburn, Ben Gazzara, James Mason, Claudia Mori, Irene Papas, Michelle Phillips, Maurice Ronet, Romy Schneider, Omar Sharif, Beatrice Straight, Gert Fröbe, 1:1,78, DD mono, 112 min
Paramount Finland 11.7.2007
Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa julkaistu myös boksina Audrey Hepburn The Diva Collection, Paramount Finland 27.6.2007
Elokuvia on julkaistu myös erillisinä (uudelleen)julkaisuina
Audrey Hepburnin (1929-1993) aktiivinen filmitähtiura kesti noin 15 vuotta. Paramountin The Ruby Collection kokoaa yhteen boksiin viisi hänen kuuluisimpiin kuuluvaa elokuvaansa, joissa on kaikissa hyvä ohjaaja, sekä yhden kummajaisen.
William Wylerin ohjaama Loma Roomassa (1953), komedia edustusvelvollisuuksistaan karanneen prinsessan vapaapäivästä, tarjotaan hyvänä dvd-laitoksena, joka julkaistiin alun perin vuonna 2002, sympaattisine liitedokumentteineen ja haastatteluineen. Gregory Peck muistelee filmausta, koekuvauksia näytetään, ja restaurointidokumentissa tulee esiin työn vaikeus, kun elokuvan alkuperäisaineisto on kadonnut. Mustalle listalle joutuneen käsikirjoittaja Dalton Trumbon nimi lisättiin alkuteksteihin vasta restauroinnin yhteydessä.
Billy Wilder oli ohjaajana Kauniissa Sabrinassa (1954), joka on julkaistu Suomessa dvd:llä aikaisemmin vuonna 2001. Autonkuljettajan tytär kasvaa hurmaavaksi ja tyylikkääksi nuoreksi naiseksi Pariisissa viettämänsä vuoden aikana, ja hänen suosiostaan kilvoittelee kaksi Larrabeen rikasta veljestä (Humphrey Bogart, William Holden).
Rakastunut Pariisissa (Funny Face, 1956), Stanley Donenin ohjaama musikaaliklassikko, jonka musiikki perustuu George ja Ira Gershwinin lauluihin, julkaistiin Suomessa dvd:llä vuonna 2002. Sen loistelias väridesign leikittelee Richard Avedonin hahmotteleman muotidesignin maailmassa samaan tapaan tyylikkäästi piruillen kuin sittemmin Paholainen pukeutui Pradaan, joka lienee saanut tästä vaikutteita. Hepburn esittää Greenwich Villagen kirjakauppiasta, josta Fred Astaire tekee huippumallin Pariisissa. Parodia ranskalaisesta älymystöstä on latteaa, mutta laulut ja tanssit ovat upeita. Kuvalaatu on hyvä, mutta ei täyttä priimaa.
Monissa 1950-luvun rooleissaan, myös Broadwayn Gigi-musikaalissa ja Billy Wilderin Arianen lemmentarinassa (Love in the Afternoon), Hepburnin partnereiksi tuli vanhoja miehiä. Kaavasta poikkesi King Vidorin Italiassa ohjaama Leo Tolstoi -filmatisointi Sota ja rauha (1956, sama dvd-laitos on julkaistu Suomessa aikaisemmin vuonna 2003), jossa Hepburnille tuli Natasha Rostovan rooli. Vidorin tulkinta ei ole huono, ja Audrey Hepburn kuuluu sen valopilkkuihin. Jos jotakuta hymyilyttää Anita Ekbergin läsnäolo roolilistassa, niin hänkin on osuva ja hauska valinta Pierre Bezuhovin turhamaisen ja kevytkenkäisen rouvan osaan, ”anti-Audrey”. Dvd:llä tarjotaan elokuvasta täyspitkä versio, mutta sen väri vaikuttaa hieman sumealta. Austerlitzin ja Borodinon taistelujaksot ovat mahtavia.
Aamiainen Tiffanylla (1961, ohjaus: Blake Edwards), josta tarjotaan vuonna 2006 julkaistu juhlalaitos, lienee Hepburnin kuuluisin elokuva nykyään, mutta on hyvä kysymys, miksi. Audrey Hepburn oli mahdoton valinta Truman Capoten kertomuksen takahikiän Holly Golightlyksi, josta on tullut New Yorkin yöperhonen ja mafiakuriiri. Audrey oli niin täydellinen vastakohta esittämälleen roolihahmolle, että yleisö lakkasi ajattelemasta ja tempautui mukaan romanttiseen fantasiapintaan, jota tekijöiden oli korostettava Production Coden aikakaudella, kun tarinassa varsinaisesti käsitellyt aiheet (kuten molempien päähenkilöiden prostituutio) piti kätkeä. Liitedokumenteissakin todetaan, että elokuvan menestys perustui siihen, ettei yleisö ymmärtänyt, mistä oli oikeastaan kysymys.
Audrey Hepburn lopetti varsinaisen elokuvauransa vuonna 1967 elokuviin Peukalokyydillä vihille ja Yksin pimeässä. Sen jälkeen hän teki enää vain satunnaisia elokuvia. Vuoden 1979 Sidney Sheldon -filmatisoinnin Verenperintö (1979) ohjaajaksi tuli Terence Young, johon liittyy se kiehtova yhtymäkohta, että toisen maailmansodan sairaanhoitajana Hollannissa 16-vuotias Hepburn sai potilaakseen nuoren britin, laskuvarjojääkäri Terence Youngin. Valitettavasti itse elokuva ei ole taustatarinan veroinen, vaan kyseessä on rutiinimainen rikkaan suvun tragedia. Perheenpään kuoltua alkaa sarja murhia, jossa perimysjärjestystä pannaan uuteen uskoon nopeutetulla aikataululla, ja herkkää Audreyta pidetään helppona uhrina. Lienee paketin ainoa elokuva, jota ei Suomessa ole aiemmin dvd:llä julkaistu.
Audrey Hepburnin viehätysvoima on kestävää, sillä vaikka hän oli valokuvamalli ja muotimaailman henkilö, hänen esiintymisessään oli ajatonta tyyliä ja pyrkimystä selkeyteen ja raikkauteen. Kaikki tämä kumpusi hänen omasta valoisasta ja säteilevästä persoonallisuudestaan, joka korostui yhtä lailla myöhemmällä iällä, kun ulkoinen nuoruuden hehku oli väistynyt.
