Archive for the ‘Fernández Emilio’ Category

Tuokaa Alfredo Garcian pää

Keskiviikko, Toukokuu 5th, 2010

2010.07.17.-Bring Me the Head of Alfredo-Garcia

TUOKAA ALFREDO GARCIAN PÄÄ / Jakten på Alfredo Garcias huvud (Bring Me the Head of Alfredo Garcia). USA/Meksiko © 1974 United Artists. TY: Optimus Productions (Hollywood), Estudios Churubusco Azteca (Mexico City) – MGM:lle. TJ: Helmut Dantine. T: Martin Baum. O: Sam Peckinpah. KS: Gordon Dawson, Peckinpah – Frank Kowalskin ja Peckinpahin tarinasta. KU (Eastmancolor>DeLuxe, 1,85): Alex Phillips, Jr. LA: Agustin Huarte. M: Jerry Fielding. LE: Garth Craven, Robbe Roberts, Sergio Ortega, Dennis E. Dolan. N: Warren Oates (Bennie), Isela Vega (Elita), Gig Young (Quill), Robert Webber (Sappensly), Helmut Dantine (Max), Emilio Fernández (El Jefe), Kris Kristofferson (Paco). Väri, 1,85:1, 107 min
Espanjan- ja englanninkielinen. Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (MGM/UA>Fox>Hollywood Classics) 5.5.2010

Sam Peckinpah joutui koko uransa aikaan kahnauksiin tuotantoyhtiöidensä kanssa. Tuokaa Alfredo Garcian pää oli ohjaajan ainoa elokuva, joka oli täysin hänen valvonnassaan. Tarina käynnistyy, kun meksikolainen mahtimies, joka tunnetaan nimellä El Jefe (esittäjänä meksikolaisen elokuvan suurmies Emilio Fernández), saa selville roiston nimen, joka on tehnyt hänen tyttärensä raskaaksi ja julistaa miljoonapalkkion miehen päästä. Gringopianisti Bennie (tulkitsijana kerrankin pääroolissa Peckinpah-kantakasvo Warren Oates) saa selville, että etsitty mies, Alfredo García, onkin jo kuollut, ja lähtee machete kädessä tämän haudalle, mutta tempautuu veristen välienselvittelyjen pyörteeseen. Elokuvan alkuosa on karun naturalistinen. Elita (Isela Vega) on Bennielle välikappale, joka voi johdattaa hänet Alfredo Garcían haudalle, mutta myös paljon enemmän. Elitan teloituksen jälkeen elokuva muuttuu kuumehoureiseksi veribaletiksi, kun Bennie tulee hulluksi ja alkaa puhua päälle, jota hän yrittää epätoivoisesti estää mätänemästä Meksikon helteessä kylmäkalleviritelmiensa turvin. Tuokaa Alfredo Garcian pää on hypnoottinen kuolemantanssi, jonka Peckinpah toteuttaa absurdina elokuvanäytelmänä halliten sekä hitaan intensiteetin että räjähtävän toiminnan vaihteet. Alex Phillips, Jr.:n kuvauksessa käytetään Meksikon maisemia ilmaisuvoimaisesti.

Elokuva on väkivaltainen, mutta vastaavista meksikolaisista verilöylyistä saa lukea päivän uutisista yhä.

Dvd-versiota mainostetaan leikkaamattomaksi. Elokuva on ollut Suomessa alun perinkin elokuvateatterilevityksessäkin leikkaamattomana (113 min elokuvateatterinopeudella).

Sonorasta lounaaseen

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090713-the-appaloosa.jpg

SONORASTA LOUNAASEEN (The Appaloosa). USA (c) 1966 Universal. O: Sidney J. Furie. KU: Russell Metty – Techniscope. M: Frank Skinner. N: Marlon Brando, Anjanette Comer, John Saxon, Emilio Fernández. Appaloosa: Cojo Rojo. Väri, 2,35:1, DD mono, 95 min
Suomennos: Mervi Hangasmäki
Finnkino 5.6.2009

Marlon Brando teki uransa aikana kolme lännenelokuvaa, joista Sonorasta lounaaseen oli keskimmäinen. Ohjaajaksi tullut kanadalainen Sidney J. Furie oli (ja on yhä) jokapaikanhöylä, joka saattoi tilaisuuden tarjoutuessa irrotella ja kokeilla elokuvan keinoilla.

Sonorasta lounaaseen sijoittuu lännenelokuvan suosikkivuoteen 1870 Meksikon ja Kalifornian rajaseudulle. Sisällissodan veteraani, meksikolaisperheen kasvattama orpopoika Matt Fletcher (Brando) palaa kotiseudulleen ainoana omaisuutenaan arvokas appaloosaori (esittäjänä Cojo Rojo, oikeastikin kuuluisa siitosori). Hänen päämääränään on perustaa rancho, hevostila, mutta tielle osuu pahamaineinen rosvopäällikkö Chuy Medina (John Saxon), jolle appaloosan omistaminen tulee arvovaltakysymykseksi.

Fletcherin kohtaloksi tulee pelastaa Chuyn käsistä myös nainen (Anjanette Comer). Fletcher ei ole riidanhaastaja, mutta Chuy nöyryyttää häntä sadistisesti; moinen juonikuviohan on monen Brando-elokuvan tunnuspiirre. Tällä kertaa Brando joutuu jopa ottamaan vastaan Durangon skorpionin piston. Tuosta kaikesta ei kylläkään Chuylle mitään hyvää seuraa.

Sonorasta lounaaseen ei ole mestariteos mutta ei myöskään liukuhihnatyö. Kuvaajaveteraani Russell Metty saattoi hänkin olla tilaisuuden tullen hyvin kokeellinen (Orson Wellesin Pahan kosketus), ja Sonorasta lounaaseen herättää huomiota voimakkailla kompositioillaan ja yllättävillä lähikuvillaan ja kuvakulmillaan.

Elokuvaan loi viimeisen musiikkinsa Universalin pääsäveltäjä, amerikkalaisen viihteen tuottelias pitkälinjalainen Frank Skinner, joka hallitsi niin kauhuelokuvan kuin melodraamankin sävelkielen ja kirjoitti yhä käytössä olevan elokuvamusiikin oppaan. Skinner oli säveltänyt musiikkia myös mm. Anthony Mannin lännenelokuviin, ja Sonorasta lounaaseen -elokuvaan hän loi mieleenpainuvan, monina muunnelmina kuultavan meksikolaistunnarin.

Dvd-masterointi on upeaa.