Archive for the ‘Englund Einar’ Category

Rakkaus kahleissa

Perjantai, Marraskuu 19th, 2010

2010.11.13.-Rakkaus-kahleissa

RAKKAUS KAHLEISSA / Brott i blindo. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: William Markus. KS: Erik Westerberg. KU: Kauno Laine. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Pentti Taivainen. Hiukset: Vivian Gustafsson. M: Einar Englund. ”Onneen ei ole oikotietä” (Einar Englund, Usko Kemppi) es. Rita Elmgren. Ä: Björn Korander. LE: Elmer Lahti. N: Åke Lindman (Pertti Kuusi), Pentti Siimes (Martti Kuusi), Pirjo Vaasti (Verna Anttinen), Marjatta Kallio (Milja), Eino Kaipainen (komisario Haapa), Aimo Hiltunen (Jalle), Martti Romppanen (Emppa), Veli Palonen (Mosse), Pentti Irjala (Kustaa Kuusi), Kai Lappalainen (etsivä Penttinen), Annikki Linnoila (äiti Kuusi). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010

Suomen Filmiteollisuuden liukuhihnatuotantoihin kuuluu William Markuksen Rakkaus kahleissa. Se on kertomus työläisveljeksistä Pertistä (Åke Lindman) ja Martista (Pentti Siimes), vähävaraisuudesta ja rikoksen houkutuksesta, joka koskee molempia. Isä juo ja äiti sairastelee. Pertti seurustelee vakavamielisen Vernan (Pirjo Vaasti) kanssa, mutta kokee, ettei hänellä ole varaa perheen perustamiseen. Martti tapailee kevytmielistä Miljaa (Marjatta Kallio), jonka ravintolahummailuun hänen lompakkonsa ei riitä. Rikoksen jäljillä on komisario Haapa (Eino Kaipainen), suomalaisen rehdin poliisityypin perikuva. Martti joutuu tutkintavankeuteen, vaikka rahat on loppujen lopuksi vienyt Pertti. Omatunto kalvaa, ja kirkossa vietetty yö ratkaisee kaiken.

Luis Buñuel sanoi, että kehnoimmassakin elokuvassa on viisi loistavaa minuuttia. Tässä elokuvassa ne ovat ravintolakohtaus, jossa Rita Elmgren tulkitsee persoonallisesti tunnussävelen ”Onneen ei ole oikotietä”. William Markus joutui ohjaamaan melkein pelkkiä tusinaelokuvia, mutta hänellä oli omaperäinen ote näyttelijäohjaukseen, varsinkin naisten osasuorituksiin. Tässä elokuvassa sekä amatööri Pirjo Vaastin (= T.J. Särkän sihteerin Pirjo Lindahlin) että kokeneen Marjatta Kallion roolitulkinnat ovat mielenkiintoisia.

Rikostarinan kuvasi osaavasti Kauno Laine. Dvd-masterointi on välillä laadukasta, mutta taso heittelehtii paikoitellen.

Yhden yön hinta

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Yhden-yon-hinta

YHDEN YÖN HINTA / Priset för en natt. Suomi 1952. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Juha Nevalainen – Hugo Nousiaisen romaanista Yöpäivystäjät (1949). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Hiukset: Tuulikki Uskali. M: Einar Englund. Ä: Björn Korander. LE: Armas Vallasvuo. Kertoja: Sasu Haapanen. N: Joel Rinne (Punapää), Eila Peitsalo (Vamppi), Rauha Rentola (Tumma tyttö, kahvila De Siestan emäntä), Martti Katajisto (Poika, Asko), Edvin Laine (Antti), Uuno Laakso (Lampinen), Heikki Savolainen (Ruusko), Matti Oravisto (Erkki Pontus). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 73 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010

Suomalaisessa teatterissa sekä perinteistä että modernia suuntausta uurastava järkäle Edvin Laine oli suoltanut sivutoimenaan kahdeksan viihde-elokuvaa sitten edellisen kunnianhimoisen elokuvansa, joka oli Laitakaupungin laulu (1948). Yhden yön hinnassa hän oli ensi kertaa yhteistyössä käsikirjoittaja Juha Nevalaisen kanssa, joka oli tätä ennen laatinut vain yhden elokuvakäsikirjoituksen.

Innoitusta ammennettiin siitä modernin amerikkalaisesta rikoselokuvan suuntauksesta, jota kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla (Saarroksissa, Alaston kaupunki) ja Lain vartijan kaltaisista realistisista poliisielokuvista. Taustalla oli italialaisen neorealismin vaikutus.

Tarina kertoo yhdestä yöstä poliisipäivystyksessä. Näyttelijäkaarti on epätavallisen laaja, eikä päähenkilöä ole. Roolituksia on tehty vasten stereotyyppejä. Näemme Joel Rinteen roistona ja Eila Peitsalon vamppina. Edellinen on tahattoman parodinen, mutta jälkimmäinen selvästikin nauttii tehtävästään. Laineen ja Nevalaisen yhteistyössä syntyi heti molemmille sittemmin ominainen ensemble- ja vinjettityyli, jota ilmensivät sittemmin heidän Väinö Linna -filmatisointinsa Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.

Kerrotaan aikalaisten pitäneen elokuvaa pikemmin ”puoliparodisena kuin puolidokumentaarisena”. Sasu Haapasen ylikorostettu selostus, Laineen ja Särkän suosima ylinäytteleminen ja Einar Englundin musiikin koomisuus aikaansaavat yhteisvaikutuksena tämän. Postmoderni katsoja kokenee Yhden yön hinnan jo täysin tahattomana parodiana.

Kuvalliselta laadultaan dvd on hyvä.

Kuu on vaarallinen

Perjantai, Elokuu 22nd, 2008

2008.10.18.-Kuu-on-vaarallinen

KUU ON VAARALLINEN / Månen är farlig. Suomi 1962. T+O+KS: Toivo Särkkä – Hans Severinsenin romaanista Kirottu kuu (Besaettelse, 1944). KU: Olavi Tuomi. LA: Aaare Koivisto. M: Einar Englund. Ä: Kurt Vilja. LE: Elmer Lahti. N: Liana Kaarina (Elsi Pettinen), Esko Salminen (Reino Tuomainen), Toivo Mäkelä (tukkukauppias Sven Lehtoja), Eero Roine (kauppias Tuomainen), Rose-Marie Precht (Maija), Åke Lindman (nimismies Hermanson), Kaarlo Wilska (konstaapeli Kokkonen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 102 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.8.2008

Suomalainen mahtituottaja T.J. Särkkä, joka merkitsi nimensä ohjaajana muodossa Toivo Särkkä, kurkotti vielä uransa viimeisinä vuosina nuoren sukupolven tuntoja, ei kuitenkaan missään uuden aallon hengessä. Liana Kaarina sai olla Suomen Brigitte Bardot, kesyttömän nuoren naisellisen eroottisen energian ilmentymä. Hänen tehtävänään on viedä miessukupuoli turmioon, olipa kyseessä nuori Reino (Esko Salminen) tai iältään varttunut johtaja Sten Lehtoja (Toivo Mäkelä). Naisesta hullaantuneet miehet ajautuvat onnettomuuteen, joka koituu kummallekin kohtalokkaaksi, samalla kun Liana Kaarina luikkii käpälämäkeen.

Toivo Mäkelän lipevä johtaja ja Liana Kaarinan hekumallinen nuori nainen kasvavat unohtumattomiksi tahattomiksi karikatyyreiksi.

Kerran vuosikymmenessä Särkän elokuvissa oli legendaarinen alastonuintikohtaus, ja tässä elokuvassa nähdään viimeinen niistä muodokkaan Liana Kaarinan upeasti esittämänä.

Pojat

Perjantai, Tammikuu 21st, 2005

20093031-pojat.jpg

POJAT / Grabbarna. Suomi 1962. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Mikko Niskanen – Paavo Rintalan romaanista (1958). KU: Olavi Tuomi – 1,66:1. M: Einar Englund. N: Pentti Tarkiainen (Ilmari Kaarela, ”Immu”), Vesa-Matti Loiri (Jaakko Hoikkia, ”Jake”), Heikki Rissanen (Kaaleppi), Ilkka Liikanen (Martti), Liisa Nevalainen (Jaken äiti), Kauko Helovirta (kapt. Fritz Mayer), Olavi Ahonen (pastori Pisa, uskonnon opettaja), Tapio Hämäläinen (kansakoulun pääopettaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 100 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino 21.1.2005

Mikko Niskanen osoittautui suomalaisen elokuvan vahvimpiin kuuluvaksi taiteilijaksi heti esikoisohjauksellaan Pojat. Pohjana oli Paavo Rintalan romaani, joka käsittelee jatkosodan aikaista elämää Oulussa teini-ikäisten poikien näkökulmasta. Elokuvan alkaessa saksalaiset sotilaat saapuvat Ouluun. Poikia kiinnostavat mahdollisuudet kaupankäyntiin saksalaisten kanssa, ja tiedonhalun erityisenä kohteena ovat sotilaiden ja naisten suhteet. Tilanteet muuttuvat, kun operaatio Barbarossa pysähtyy Stalingradissa. Pojat eivät ole naiiveja, mutta ”Raksilan taiteellisen teatterin” ivaileva kuvaelma Hitlerin syntymäpäivävierailusta Mannerheimin luona ei saa opettajalta hyvää vastaanottoa. Oulun naisten ja saksalaisten suhteet johtavat sydäntäsärkeviin tilanteisiin. Kauttaaltaan laadukkaasta näyttelijäkunnasta huomattiin esikoisroolissaan itsekin vielä teini-ikäinen Vesa-Matti Loiri. Einar Englund sävelsi merkittävimmän elokuvamusiikkinsa sitten Valkoisen peuran. Olavi Tuomen kuvaustyö oli ilmeikkään realistista. Valitettavasti dvd on masteroitu latteasti kuluneesta esityskopiosta.