Archive for the ‘Eira Maaria’ Category

Miesmalli

Perjantai, Maaliskuu 19th, 2010

2010.03.07.-Miesmalli

MIESMALLI / Doktorn står modell. Suomi 1944. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+LA: Ossi Elstelä. KS: Olavi Karu. KU: Marius Raichi. M: Väinö Haapalainen. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Maaria Eira (Ilona Heli), Olavi Reimas (tohtori Timo Kalke eli Valtteri Mäkelä), Toini Vartiainen (Maretta), Laila Rihte (Tuulikki), Laila Jokimo (Agnes), Hugo Hytönen (konsuli Heli), Onni Korhe (Klaus Vuorimaa), Esko Vettenranta (Kuski-Kalle, autonkuljettaja), Toppo Elonperä (hovimestari Johansson), Kalle Viherpuu (talonmies Miettinen), Assi Nortia (Leila, Helien sisäkkö). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 85 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 19.3.2010

T.J. Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuus -yhtiön kevyimmän sarjan komedioihin kuuluu Miesmalli. Ossi Elstelä kuului ohjaajana harvoin eturiviin, mutta hän oli ohjannut suuren menestyksen saaneen elokuvan Katariina ja Munkkiniemen kreivi edellisenä vuonna. Heppoisessa juonessa vaihtelunhaluinen tohtori (Olavi Reimas) tekeytyy kulkuriksi päästäkseen naismaalarin (oopperalaulaja Maaria Eira, Kari Suomalaisen pikkusisko) malliksi. Juonen keveys ei ole koskaan estänyt komedian mestareita tekemästä loistavaa elokuvaa, mutta tässä elokuvassa säihkettä ei ole riittämiin, jotta tarinan onttous peittyisi. Elokuvaa on pidetty tunkkaisena sen luokkaennakkoluuloja pönkittävien asenteiden vuoksi. Sen voi katsoa myös saattavan ne naurunalaisiksi. Tämä eskapistinen viihdepaketti sai ensi-iltansa jatkosodan päätyttyä, eikä siinä ole mitään yhtymäkohtia aikansa todellisuuteen.

Fredrik Pacius 200 v

Maanantai, Maaliskuu 16th, 2009

”Suomen musiikin isän” Fredrik Paciuksen 200-vuotispäivän alla ilmestyy dvd:llä hänestä tehty suuren budjetin elämäkertaelokuva Ballaadi. Se valmistui Suomen Filmiteollisuuden 10-vuotisjuhlaelokuvaksi ja sai ensi-iltansa helmikuun 1944 suurpommitusten säestyksellä. (lisää…)

Ballaadi

Perjantai, Maaliskuu 13th, 2009

20090316-ballaadi.jpg

Ballad. Suomi 1944. O: Toivo Särkkä. M: Fredrik Pacius. KU: Marius Raichi. N: Maaria Eira, Thure Bahne. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 100 min. Finnkino 13.3.2009

Balladi oopperasta Kaarle-kuninkaan metsästys on tunnussävel ja nimenantaja 1800-luvun historiallisessa epookkielokuvassa, jollaiset olivat tuottaja-ohjaaja Toivo Särkän lempilaji.

Tarina alkaa Kaisaniemen puistossa Fredrik Paciuksen patsaan luona, ja se kertoo ensimmäisen suomalaisen oopperan synnystä vuonna 1851. Vuosiluku on faktaa, mutta lähes kaikki muu on kuvitelmaa hampurilaissyntyisen säveltäjän Fredrik Paciuksen (1809-1891, Thure Bahne) elämästä. Monipuolisesta musiikkitaiturista tuli ”Suomen musiikin isä”; hänen tulonsa maahamme käynnisti Suomen musiikkielämän kultakauden. Oopperan ja muiden laajempimuotoisten teosten rinnalla syntyi ikivihreiksi muodostuneita lauluja.

Elokuvassa korostuu Paciuksen ystävyys Sakari Topeliuksen (Arvi Tuomi) kanssa. Kavereihin kuuluvat myös Fredrik Cygnaeus (Kalle Rouni), J.V. Snellman (Topo Leistelä) ja J.L. Runeberg (Eino Kaipainen).

Elokuvassa perheellisen Paciuksen innoittajaksi tulee ”kuolematon rakastettu” Ebba Dunckert (Maaria Eira) siinä määrin, että salasuhde alkaa herättää pahennusta. Rouva Pacius pitää Ebballe mieleenpainuvan puhuttelun: ”Avioliitto on kuin kultainen häkki, johon kaikki pyrkivät, mutta siihen päästyään pyrkivät vapauteen”. Topelius tukee teemaa lapsille lukemallaan sadulla kuninkaasta, joka löytää ainutlaatuisen satakielen. Mustasukkaiset alamaiset karkottavat linnun, joka saa kultaisen häkin ja toisen linnun seurakseen. Kuningas laulaa surunsa unohtumattomin sävelin.

Kuvaus, lavastus ja puvustus ovat ilmeikästä epookkia. Särkän näyttelijäohjaus on tyypillisen kankeaa. Musiikkia johtaa Nils-Eric Fougstedt, ja sen esittävät Helsingin Teatteriorkesteri ja Kollegerna-solistikuoro. Monia ilmeisiä valintoja vältetään (”Maamme”, ”Sotilaspoika”, ”Suomen laulu”, ”Laps’ Suomen”), sen sijaan kuullaan monipuolinen valikoima Paciuksen muita sävellyksiä. Tunnusballadi on bel canto -aikakauden suomalainen helmi, mutta se kuullaan elokuvassa ehkä kaksi kertaa liian usein.

Elokuva huipentuu oopperan kantaesitykseen, jota seuraavat suomalaisen kulttuurin huiput ja jossa Topelius seppelöi Paciuksen. Finaalin ”Hymni Suomelle” -kuorokohtaus kajahtaa uljaasti italialaisten oopperamestarien veroisella voimalla.