Huomattava ranskalainen kirjailija Marguerite Duras (1914-1996) ohjasi myös noin 20 elokuvaa. Niissä hän irtisanoutui järjestelmällisesti perinteisen kertomuselokuvan säännöistä. Hänen tunnetuin elokuvansa India Song (1975) on ilmestynyt tällä viikolla suomeksi dvd:llä.
(lisää…)
Archive for the ‘Duras Marguerite’ Category
Marguerite Duras loi oman tapansa tehdä elokuvaa
Lauantai, Lokakuu 23rd, 2010India Song
Keskiviikko, Lokakuu 20th, 2010
INDIA SONG / India Song (India Song). Ranska 1974. TY: Sunchild, Les Films Armorial. T: A. Valio-Cavaglione, Stéphane Tchalgadjieff. O+KS: Marguerite Duras – näytelmästään (1972) – romaanistaan Varakonsuli (1965). KU: Bruno Nuytten. M: Carlos d’Alessio: ”India Song Blues” es. Raoul Verez; Beethoven: 14. Diabelli-muunnelma. LE: Solange Leprince. N: Delphine Seyrig (Anne-Marie Stretter), Michel Lonsdale (varakonsuli), Mathieu Carrière (suurlähetystön attasea), Claude Mann (Michael Richardson), Vernon Dobtcheff (Georges Crawn), Satashinh Manila (kerjäläisnaisen ääni). Väri, 1,33:1, DD mono, 114 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film 20.10.2010
”Äänet – ilman kasvoja – kertovat tämän tarinan. Tarinan tästä rakkaudesta, jonka äänet ovat kokeneet tai lukeneet kauan sitten. Jotkut muistavat sen paremmin kuin toiset. Mutta kukaan ei muista kaikkea, eikä kukaan ole unohtanut kaikkea” (Marguerite Duras).
Marguerite Duras aloitti kirjailijanuransa 1940-luvulla tutunomaisilla linjoilla, kääntyi 1950-luvun lopulla kokeelliseen suuntaan, ja Alain Resnais pyysi hänet käsikirjoittajaksi elokuvaansa Hiroshima, rakastettuni (1959). Duras’n romaaneja oli filmattu jo aikaisemminkin, mutta Resnais-kokemuksen jälkeen Duras innostui itsekin elokuvaohjaajaksi ja teki kaikkiaan parikymmentä pelkistettyä, mietteliästä, hidastempoista elokuvaa. Tunnetuin on India Song.
La Femme du Gange (1973) oli avannut Durasin Intia-elokuvien trilogian. Liikkumattomalla kameralla kuvatut otokset Trouville-sur-Merin rannalta ja hotellista olivat radikaalisti irrallaan ääniraidasta. Minimalistisen teoksen tavoite oli tuhota Durasin kolme Intia-romaania. India Songissa sarjaa raukeita, aistillisia asetelmia rytmittävät kamera-ajot pitkin Lahoren lähetystön ränsistyvää julkisivua. Anne-Marie Stretter (Delphine Seyrig) on aikoinaan havitellut pianistin uraa mutta hautautunut kahdesti siirtomaavirkamiehen vaimoksi; Stretter (Michel Lonsdale) on hänen toinen aviomiehensä. Ympäröivä kurjuus henkilöityy kerjäläisnaisen valittavaan, laulavaan ääneen. Hän on kotoisin Savannaketista, Mekongin kaupungista, jossa Stretter ensi kerran yritti itsemurhaa sen jälkeen kun kuoleva lapsi (ehkä kerjäläisnainen) oli jätetty hänen ovelleen. Stretterin viimeinen teko on kieltäymyksen rituaali: hän nukkuu taivasalla ja hukuttautuu aamulla mereen, jonka usva muistuttaa häntä Venetsian ja menetetyn nuoruuden sumusta. Duras totesi tyytyväisenä, että tulkinnat elokuvasta ovat yhtä lukuisia kuin sen nähneet ihmiset. Son nom de Venise dans Calcutta désert (1976) oli trilogian päätös, kaksituntinen kameravaellus Palais Rothschildin raunioissa, ääniraitana India Song.
Dvd-kannen laatijat näkevät vaivaa tarjoillakseen India Songin normaalina kertomuselokuvana. Mainoslause ”kadotetun rakkauden viimeinen tanssi” on hyvä, mutta radikaalin avantgardistinen India Song tuottaa takuuvarman pettymyksen tutunomaisen romantiikan etsijälle. Sen sijaan se tarjoaa lumoavan ja avartavan taide-elämyksen sille, joka haluaa poiketa elokuvan tutuilta laduilta.
Hiroshima, rakastettuni
Perjantai, Kesäkuu 9th, 2006Modernin taiteen merkkiteos
HIROSHIMA, RAKASTETTUNI (Hiroshima, mon amour), Ranska/Japani 1959, ohjaus: Alain Resnais, käsikirjoitus: Marguerite Duras, pääosissa: Emmanuelle Riva, Eiji Okada, 1:1,33, Dolby Digital mono, 86 min Future Film 6.9.2006
Ranskalaisia elokuvia julkaistaan Suomessa dvd:llä liian vähän. Siksi Hiroshima, rakastettuni (1959) on sitäkin arvokkaampi tapaus. Edelleen aktiivinen veteraani Alain Resnais (s. 1922) oli kokenut ja arvostettu lyhytelokuvien ohjaaja kun hän sai tilaisuuden ohjata tämä pitkä esikoisensa. Tämänkin elokuvan piti olla alun perin dokumentti, ja se sisältääkin paljon dokumentaarista aineistoa, mutta yhteistyössä kirjailija Marguerite Duras’in kanssa siitä syntyikin fiktio, ja tuloksena oli modernin taiteen merkkiteos. Jälkikäteen Duras julkaisi käsikirjoituksen kirjanakin. Ranskalaisen naisen ja japanilaisen miehen lyhyt suhde merkitsee kulttuurien kohtaamista, jossa kosketetaan vuosisadan hirveimpiä katastrofeja (natsimiehitys, atomipommi). Kysymykset ovat suuria, muoto on avoin, ja katsojaa säväytetään tuntemaan ja ajattelemaan itse. Elokuvan nimi esiintyy dvd:llä kahdessa muodossa (myös Hiroshima rakkaani). Masteroinnin visuaalinen laatu on hyvä.
