”On aika sodalle ja aika rauhalle”
RAUHAA ETSIMÄSSÄ. ENSIMMÄINEN OSA: 1948-1967 (In Search of Peace, Part One: 1948-1967). USA 2001 (c) 2000 Moriah Films (The Simon Wiesenthal Center). T: Rabbi Marvin Hier, Richard Trank. O: Richard Trank. KS: Richard Trank, Marvin Gilbert, Rabbi Marvin Hier. Selostaja: Michael Douglas. Äänellään mukana myös: Edward Asner, Anne Bancroft, Richard Dreyfuss, Miriam Margolyes, Michael York. Väri, 1,66:1, DD 2.0, 112 min
Future Film (Moriah Films Collection / Simon Wiesenthal Center) 22.4.2009
Rauhaa etsimässä, eeppinen dokumenttielokuva Israelin historian ensimmäisistä 20 vuodesta, alkaa myöhemmästä perspektiivistä, Oslon sopimuksesta vuonna 1993, jossa Yasser Arafat ja Jitzhak Rabin sopivat Palestiinan rauhanneuvotteluista.
Järkyttävä elokuva on tehty yksiselitteisesti Israelin näkökulmasta, mutta siinä tuodaan esiin myös arabien näkökohtia. Tarina alkaa brittien vetäytymisestä Palestiinasta vuonna 1948. Useimmat ympäröivät arabivaltiot pyrkivät tuhoamaan nuoren Israelin alkuunsa, ja myös juutalaiset syyllistyvät verilöylyihin arabeja vastaan. Sovinnon yrityksiä tapahtui Golda Meirin ja Jordanian kuningas Abdullahin välillä, mutta kuningas murhattiin.
Tuskin Israel oli itsenäistynyt, kun Libanon, Syyria, Irak, Transjordania ja Egypti hyökkäsivät. Itsenäisyyssodan vaiheisiin liittyy tarina kenraali Mickey Marcusista, joka kuoli omien vahingonlaukaukseen. Burma Road pelasti piiritetyn Jerusalemin. Ben Gurion hajotti kolme sotilasjärjestöä (Haganah, Irgun, Stern Gang) ja perusti Israelin armeijan. Samalla nujerrettiin väkivaltaisesti Irgunin kaappaushanke.
Raskas itsenäisyyssota päättyi, mutta yksikään arabivaltio ei tunnustanut Israelia, ja sadattuhannet arabit jätettiin oman onnensa nojaan pakolaisleireihin. Israel hyväksyttiin YK:n jäsenmaaksi, ja ensimmäinen juutalainen eduskunta, knesset, valittiin. Itsenäisyys koitti juutalaisille, monille arabeille kohtalona oli maanpako ja kodittomuus.
Samalla sadattuhannet juutalaispakolaiset joutuivat lähtemään arabimaista, joissa juutalaisyhteisöt olivat eläneet rauhassa vuosituhansia. Esimerkiksi Irakista tuli 120.000 juutalaista, yhtä paljon kuin holokaustin selviytyjiä Euroopasta. Ensimmäiset vuodet olivat ankaria, ja sefardien ja ashkenasien eroissa oli paljon soviteltavaa. Saksan sotakorvauksistakin käytiin ankara kiista.
Vuonna 1956 Suezin kriisi leimahti sodaksi, joka kytkeytyi kylmään sotaan, kun Egyptiä varusteli aseellisesti Neuvostoliitto. Kriisi ratkesi YK:n tuodessa rauhanturvajoukkonsa Siinaille.
Holokaustin syyllisten etsinnässä huomattava tapaus oli Adolf Eichmannin kuljetus Argentiinasta Israeliin oikeudenkäyntiin. Oikeus tuomitsi holokaustin yhden pääarkkitehdin kuolemaan, ja kyseessä oli Israelin historian ainoa kuolemantuomio.
Presidentti John F. Kennedystä tuli Israelin ja Yhdysvaltain välisen läheisen yhteyden ja ulkopolitiikan uuden päälinjan perustaja.
Egypti, Syyria ja Irak perustivat liiton Palestiinan vapauttamiseksi. Yasser Arafatin elämäkertaa esitellään omana jaksonaan. Fatah kiisti Israelin olemassaolon oikeuden ja vaati arabivaltiota sen tilalle. Vuonna 1967 Egypti käynnisti toimet sotaan Israelin hävittämiseksi, mutta kuuden päivän sodassa Israel tuhosi Egyptin ilmavoimat ja nujersi myös muut sitä vastaan liittoutuneet.
Sodan seurauksena Israelin alue kolminkertaistui, kaikki Länsirannan kaupungit tulivat Israelin haltuun, ja ennen kaikkea Jerusalemin vanha kaupunki tuli ensi kertaa 2000 vuoteen juutalaisten käsiin. Holokaustin kahleet oli murrettu, mutta miljoonille arabeille Palestiinasta tuli miehitetty, pakolaisleirien maa. Elokuva päättyy presidentti Chaim Herzogin puheeseen: ”olkaamme voittomme arvoisia”.
Runsassisältöinen elokuva ansaitsee useita katsomiskertoja. Dokumenttiaineisto on rikasta, Michael Douglasin rauhallinen selostus kuljettaa asiaa, ja häiritsemään jää vain siirappinen musiikki.
