Archive for the ‘Douglas Kirk’ Category

Ratsasta viimeinen taival

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090709-lonely-are-the-brave.jpg

RATSASTA VIIMEINEN TAIVAL (Lonely Are the Brave).  USA (c) 1962 Universal Pictures / Joel Productions. T: Edward Lewis. O: David Miller. KS: Dalton Trumbo – Edward Abbeyn romaanista (1956). KU: Philip H. Lathrop – Panavision. M: Jerry Goldsmith. N: Kirk Douglas, Walter Matthau, Gena Rowlands, Michael Kane, Karl Swenson, Carroll O’Connor, George Kennedy. Mustavalkoinen 2,35:1, DD mono, 103 min
Finnkino 5.6.2009

Näyttelijä Kirk Douglasista tuli 1950-luvun lopulla merkittävä elokuvatuottaja, usein ilman henkilökohtaista tuottajakrediittiä alkuteksteissä, Bryna- ja Joel -yhtiöidensä kautta (Bryna oli Kirkin äidin nimi, Joel yhden hänen poikansa nimi). Yhdistävänä tekijänä monessa Douglas-elokuvassa on kapinallisen teema, esimerkiksi Stanley Kubrickin ohjauksissa Kunnian polut ja Spartacus ja poikkeuksellisissa lännenelokuvissa Viimeinen auringonlasku ja Ratsasta viimeinen taival. Douglas suosi käsikirjoittaja Dalton Trumboa, joka pääsi voimakkaan tähden tuella mustalta listalta Hollywoodin A-sarjaan.

Ratsasta viimeinen taival perustuu Edward Abbeyn romaaniin nykyajan karjapaimenesta Jack Burnsista, joka kieltäytyy henkilöllisyystodistuksesta, ajokortista ja pysyvästä kotipaikasta. Abbey (1927-1989) oli rämäpäinen amerikkalainen ympäristöaktivisti, jonka teosta Kesä autiomaassa (Desert Solitaire) pidetään yhtenä amerikkalaisen kirjallisuuden suurista luontokuvauksista Henry David Thoreaun Elämää metsässä (Walden) -teoksen rinnalla.

Yhteiskunnan ulkopuolelle asettuvan Jack Burnsin rooli istuu Douglasille täydellisesti. Samoin kuin Douglasin tulkitsema karjapaimen elokuvassa Mies ilman kohtaloa Jack Burns vihaa erityisesti aitoja ja piikkilankoja. Kuten Viimeisen auringonlaskun päähenkilö myös Burns tapaa nuoruudenrakastettunsa (tässä Gena Rowlands) ja joutuu kohtaamaan emotionaalisen ja seksuaalisen keskenkasvuisuutensa, joka on vapaan cowboyelämän hinta.

Douglas sai ohjaajaksi David Millerin, jota ei ole tapana mainita suurten ohjaajien listoilla, mutta joka aika ajoin näytti leijonankynensä (mm. Sudden Fear / Pelko, 1952). Nykypäivän westerninä Ratsasta viimeinen taival -elokuvaa voi verrata Sopeutumattomiin (1961). Viimeisen lännenmiehen elämäntyyli on tullut mahdottomaksi suihkukoneiden ja moottoriteiden aikakaudella. Pakopaikkaa ei ole vuorillakaan: helikopterit löytävät Jackin nopeasti.

Näyttelijäntyöt ovat hyviä. Walter Matthau välttää kliseitä sheriffinä, jonka vastenmielisenä tehtävänä on Jackin takaa-ajo. Uransa alkutaipaleella nähdään tässä Carroll O’Connor ja George Kennedy. Blake Edwardsin suosima nouseva mestarikuvaaja Philip H. Lathrop toteutti mustavalkoisen Panavision-kuvauksen iskevästi. Säveltäjä Jerry Goldsmithille Ratsasta viimeinen taival oli ensimmäinen A-budjetin elokuvaprojekti. Musiikki on kiehtovaa mutta paikoin hieman ylenpalttista.

Ratsasta viimeinen taival on mieleenpainuva moderni ”end of the west” -tarina. Ei ole ihme, että Kirk Douglas on maininnut sen suosikkielokuvakseen tuotannossaan.

Posted in Douglas Kirk, Goldsmith Jerry, Kennedy George, Lathrop Philip H., Matthau Walter, Miller David, Rowlands Gena, Trumbo Dalton, Yleinen | No Comments »

Viimeinen auringonlasku

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090625-the-last-sunset.jpg

VIIMEINEN AURINGONLASKU (The Last Sunset). USA (c) 1961 Brynaprod. O: Robert Aldrich. KS: Dalton Trumbo – Howard Rigsbyn romaanista. KU: Ernest Laszlo – Eastmancolor – 1,85:1. M: Ernest Gold. N: Rock Hudson (Dana Stribling), Kirk Douglas (Brendan O’Malley), Dorothy Malone (Belle Breckenridge), Joseph Cotten (John Breckenridge), Carol Lynley (Melissa Breckenridge). 1,85:1, DD mono, 108 min
Finnkino 5.6.2009

Kirk Douglas rahoitti lännenelokuvan Viimeinen auringonlasku Universal Internationalin levitykseen, ja Douglas Sirkin melodraamoista tutuista Universal-näyttelijöistä mukaan tulivat Rock Hudson ja Dorothy Malone.

Ohjaajaksi tuli Robert Aldrich, joka oli tuonut rohkeita ja uusia näkökulmia westerniin elokuvissaan Viimeinen apassi ja Vera Cruz (molemmat 1954). Viimeinen auringonlasku oli Aldrichin kolmas lännenelokuva.

Tuttuja lähtökohtia tarinassa ovat se, että eletään sisällissodan jälkeistä aikaa, ja eeppisenä kaarena on 1000-päisen karjalauman ajo Meksikosta Teksasiin. Tarinaan kytkeytyy takaa-ajo: sheriffi Dana Stribling (Hudson) aikoo toimittaa tappaja Brendan O’Malleyn (Douglas) oikeuden eteen. O’Malley on tappanut Danan lankomiehen, ja Danan leskeksi jäänyt sisko on sitten hirttäytynyt.

Pakomatkallaan O’Malley kohtaa Breckenridgen karjatilan, jonka emäntä Belle (Malone) on O’Malleyn nuoruuden rakastettu. O’Malleyn ronskeista ehdoista huolimatta Breckenridget palkkaavat O’Malleyn mukaan karjanajoon, ja tämän neuvosta päälliköksi palkataan Stribling. Tilanne on äärimmäisen jännittynyt ennen kuin karjanajo on alkanutkaan. Uusi jännite syntyy 16 vuotta täyttävän tyttären Melissan (Carol Lynley) ja O’Malleyn välille. Isä-Breckenridge (Joseph Cotten), entinen Etelävaltioiden upseeri, on vammautunut sodassa miehelle arimpaan paikkaan, ja hänestä on tullut alkoholisti.

Matkan varrella pappa Breckenridge joutuu kapakkatappeluun tuhoisin seurauksin, yaqui-intiaanit verottavat laumasta O’Malleylle luvatun viidenneksen, ja muka karjapaimeniksi mukaan lyöttäytyy rosvoja, joiden todellinen päämäärä on ryöstää naiset ilotaloon (hinta on kuulemma parempi kuin koko karjalauman arvo). O’Malley pelastaa Striblingin juoksuhiekasta tietäen, ettei karjaa saada perille ilman tätä. Karjanajossa on kiinnostavia yksityiskohtia, kuten se, missä Stribling neuvoo Melissalle, miten orpo ja eksynyt maverick-vasikka houkutellaan pysymään lauman mukana.

Kohtaus, jossa nähdään Elmon tuli (ukonvirva), johtaa elokuvan merkittävimpään keskusteluun, Bellen ja O’Malleyn väliseen tilintekoon. O’Malleylle selviää, että hän on miehenä pysähtynyt nuoren koltiaisen asteelle, kun taas Belle ei ole mikään pikkutyttö enää, vaan paljon enemmän, aikuinen nainen kaikissa asioissa.

Karja saadaan perille, eräs kauhea totuus paljastuu loppumetreillä, ja viimeistä auringonlaskua seuraa poikkeuksellinen kaksintaistelu, joka päättyy kameran noustessa korkeasta yläkulmasta otettuun ladattuun asetelmaan.

Viimeinen auringonlasku on periaatteessa mielenkiintoinen western. Ernest Laszlon kuvaus on mahtavaa, ja Ernest Goldin musiikki kenties hieman liiankin mahtavaa. Kirk Douglas tuo villin lännen antisankarin hahmoonsa uusia ulottuvuuksia, mutta vaikka muut näyttelijät ovat hyviä, heistä puuttuu pakottavan vakaumuksellista aitoutta.

Posted in Aldrich Robert, Cotten Joseph, Douglas Kirk, Gold Ernest, Hudson Rock, Laszlo Ernest, Lynley Carol, Malone Dorothy, Trumbo Dalton, Yleinen | No Comments »

Mies ilman kohtaloa

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090624-man-without-a-star.jpg

MIES ILMAN KOHTALOA (Man Without a Star). USA (c) 1955 Universal International Pictures. T: Aaron Rosenberg. O: King Vidor. KS: Borden Chase ja D.D. Beauchamp – Dee Linfordin romaanista. KU: Russell Metty – Technicolor. Tunnuslaulun es. Frankie Laine. Myös Kirk Douglas esittää laulun banjolla säestäen. N: Kirk Douglas (Dempsey Rae), Jeanne Crain (Reed Bowman), Claire Trevor (Idonee), William Campbell (Jeff Jimson = ”Texas”), Richard Boone (Steve Miles), Jay C. Flippen (Strap Davis), Myrna Hansen (Tess Cassidy). 1,85:1 [väärä kansitieto: anamorfinen 2,35:1], DD mono, 85 min
Finnkino 5.6.2009

Tuottaja Aaron Rosenberg oli Anthony Mannin loistavan 1950-luvun lännenelokuvasarjan ja koko 1950-luvun western-renessanssin käynnistäjä Universal-yhtiöllä. Rosenberg kokosi aina huippulahjakkuuksia ison budjetin jänteviin, usein eeppisiin lännensaagoihinsa.

Elokuvaan Mies ilman kohtaloa Rosenberg sai ohjaajaksi mestari King Vidorin. Texasilainen Vidor ohjasi lännenelokuvia harvoin mutta mielellään, ja Mies ilman kohtaloa oli Vidorin neljästä westernistä viimeinen. Mies ilman kohtaloa kertoo erään lännenelokuvan perustarinan, mahtavan karjatilallisen sodan pienempiä karjatilallisia vastaan, mutta siinä on erikoispiirteitä.

Ensinnäkin karjatilallinen on nainen. Jeanne Crain esittää rautarouva Reed Bowmania, joka ilmoittaa avoimesti aikovansa kasvattaa karjalaumansa ylisuureksi, vaikka se autioittaisi kaikkien laidunmaat kolmessa vuodessa, sillä Bowman aikoo kuitenkin vetäytyä pois karjabisneksestä kolmen vuoden kuluttua.

Toiseksi miespäähenkilö, Kirk Douglasin esittämä kiertävä karjapaimen Dempsey Rae, on vieraantunut harhailija tavalla, joka on enemmän sukua 1960-luvun westerneille kuin vanhemmalle perinteelle. Dempsey tulee aluksi rautarouvan palvelukseen, mutta miehen käteen istuu asetta paremmin banjo (tai kaunis nainen, kuten saavat tuta sekä Claire Trevorin esittämä saluunaemäntä että karjaparonitar Reed Bowman). Kun Reed Bowman ottaa palvelukseensa Steve Milesin (Richard Boone) johtamia palkkatappajia, jotka ovat Dempseylle ennestään kovinkin tuttuja, Dempsey kääntyy pienkarjatilallisten puolelle.

Dempsey ei ole kuitenkaan perinteinen lännen sankari, vaan alussa rautatiepummina matkustava yksinäinen ja eksynyt karjapaimen, joka omistaa vain satulansa. Hän osaa suunnistaa ison karjalauman oikeaan kohteeseen tähtitaivaan avulla, mutta hänen oma tähtensä on hukassa. Keskeinen vertauskuva on myös ”maverick”, laumastaan harhautunut vasikka, joka karjapaimenten on polttomerkittävä. Dempseylläkin on polttomerkkinsä, mutta hänellä juuri se on tehnyt hänestä harhailijan. Piikkilanka on elokuvassa keskeinen, monilla merkityksillä ladattu motiivi.

Mies ilman kohtaloa on niitä lännenelokuvia, jonka todellisuustaustana on Lincolnin piirikunnan karjasota, kuten myös John Waynen Chisumissa ja Michael Ciminon Heaven’s Gatessa. Russell Mettyn kuvaus on upeaa, mutta eeppisyys jää Vidorin elokuvassa kuitenkin taustalle, sillä etualalle nousee Kirk Douglasin esittämän virnuilevan, mutta pohjimmiltaan traagisen harhailijan tarina.

Posted in Chase Borden, Crain Jeanne, Douglas Kirk, Metty Russell, Rosenberg Aaron, Trevor Claire, Vidor King, Yleinen | No Comments »

Johnny Guitar, Hopeatähti, Kova sakki

Keskiviikko, Syyskuu 26th, 2007

Sakin uhmaajat

JOHNNY GUITAR (Johnny Guitar), USA 1954, ohjaus Nicholas Ray, pääosissa Joan Crawford, Sterling Hayden, 1:1,33, DD mono, 106 min

HOPEATÄHTI (The Tin Star), USA 1957, ohjaus Anthony Mann, pääosissa Henry Fonda, Anthony Perkins, Betsy Palmer, 1:1,78, DD 5.1, 89 min

KOVA SAKKI (Posse), USA 1975, ohjaus Kirk Douglas, pääosissa Kirk Douglas, Bruce Dern, Katherine Woodlille, 1:2,35, DD 5.1, 89 min

Paramount Finland 26.9.2007

Lännenelokuvien kiehtovuus perustuu siihen, että ne kuvaavat villiä vapauden tilaa, aikaa ennen järjestäytyneen yhteiskunnan syntyä. Silloin vallitsee vahvemman oikeus. Oman käden oikeus johtaa mielivaltaan yksilön taholta, mutta pahimmaksi hulluus yltyy silloin, kun kootaan takaa-ajosakki tai lynkkauspartio. Sellaisen pysäyttämiseksi tarvitaan rohkeita miehiä ja naisia.

Tätä aihepiiriä käsittelee kolme Paramountin upeasti masteroimaa lännenelokuvaa, jotka ovat dvd-ensijulkaisuja Suomessa. Kestävä klassikko on Nicholas Rayn värihehkuinen Johnny Guitar, jonka elinvoimaa yli aikakausien kuvastaa se, että se on Pedro Almodóvarin lempielokuvia. Tämä elokuva kuuluu niihin, joita voi katsoa vaikka miten usein, ja aina ilokseen. Hopeatähti ei kuulu Anthony Mannin kaikkein arvostetuimpiin elokuviin, mutta se on yllättävän väkevä tarina aloittelevasta sheriffistä (Anthony Perkins), joka saa suojelijakseen vanhan konkarin (Henry Fonda). Joukon jokeri on Kirk Douglasin ohjaama Kova sakki, 1970-luvun hengessä valmistunut vastakulttuurinen western, jossa kyyninen sheriffi (Douglas itse) luo poliittista uraa maineteoillaan, kunnes vastaan tulee poikkeuksellisen viekas konna (Bruce Dern).

Posted in Crawford Joan, Dern Bruce, Douglas Kirk, Hayden Sterling, Mann Anthony, Perkins Anthony, Ray Nicholas, Yleinen | No Comments »

World War II Box (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 25th, 2007

Toisen maailmansodan boksi

VANKILEIRI 17 (Stalag 17), USA 1953, ohjaus Billy Wilder, pääosissa William Holden, Otto Preminger, Peter Graves, 1:1,33, DD mono, 115 min

ENSI VOITTO (In Harm’s Way), USA 1965, ohjaus Otto Preminger, pääosissa John Wayne, Patricia Neal, Kirk Douglas, 1:2,35, DD 5.1, The Making of In Harm’s Way, pääkuva 160 min

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min

PELASTAKAA SOTAMIES RYAN (Saving Private Ryan), USA 1998, ohjaus Steven Spielberg, pääosissa Tom Hanks, Matt Damon, 1:1,85, DD 5.1, 170 min

Paramount 25.4.2007

Paramountin sotaelokuvaboksin varsinainen klassikko on sen vanhin elokuva, Billy Wilderin keskitysleirikomedia Vankileiri 17 (1953). Kyseessä ei ole holokaustia käsittelevä teos vaan sotavankitarina. Natsit ovat soluttaneet vankien keskuuteen oman vakoilijansa, jonka kiinniottamista kuvaava juoni tuo mustaan komediaan jännitystä. Keskitysleirin komentajaa esittää Otto Preminger. On vaatinut poikkeuksellista mielenlaatua tehdä komedia tällaisesta aiheesta näin pian tapahtumien jälkeen, mutta Wilder oli poikkeuksellinen ohjaaja.

Preminger on mukana myös ohjaajana. Ensi voitto (1965) kuului hänen itsenäisen kautensa suurelokuviin, joissa seurataan monipolvista, monien henkilöiden kronikkaa mahtavalla kankaalla. Tarina alkaa Pearl Harborista ja seuraa merivoimien katkeraa taivalta Tyynenmeren sodan alkuvuosina. John Waynen esittämä päähenkilö saa pahasti takkiinsa. Epätavallinen, raadollisiakaan puolia kaihtamaton tarina kiinnostaa varsinkin kliseisiin kyllästynyttä katsojaa. Premingerin visuaalinen tyyli pitkine otoksineen ja vaikuttavine kamera-ajoineen tulee hyvin esiin dvd:llä, jossa Loyal Griggsin mustavalkoinen Panavision-kuvaus on ensiluokkaisesti masteroitu. Liitetrailereilla huomiota herättää Premingerin murteellinen englanti Vankileiri 17:n jälkeen katsottuna. Korostuksen koomisuus ei ollutkaan tahallista…

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului sekin aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurattiin monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva oli ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Kun kolme Ryanin veljestä kaatuu rintamalla, kapteeni Miller (Tom Hanks) saa tehtäväkseen pelastaa James Ryan (Matt Damon), veljessarjan viimeinen eloonjäänyt. Koskettava asetelma Steven Spielbergin ohjaamassa Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvassa (1998) oli tuttu Suomessakin toisen maailmansodan aikana, jossa kokonaiset suvut kärsivät kovia. Spielbergin elokuva on jäänyt historiaan myös Normandian maihinnousun ennennäkemättömän rajusta näkökulmakuvauksesta (Janusz Kaminski).

Posted in Clément René, Damon Matt, Douglas Kirk, Fröbe Gert, Graves Peter, Griggs Loyal, Hanks Tom, Holden William, Kaminski Janusz, Neal Patricia, Preminger Otto, Spielberg Steven, Wayne John, Welles Orson, Wilder Billy, Yleinen | No Comments »

Paholaisnainen

Tiistai, Joulukuu 12th, 2006

Nimi joka kuiskaa kuolemaa

PAHOLAISNAINEN (The Strange Love of Martha Ivers), USA 1946, ohjaus: Lewis Milestone, pääosissa: Barbara Stanwyck, Kirk Douglas, Van Heflin, Lizabeth Scott, 1:1,33, Dolby Digital mono, 111 min. Paramount Home Entertainment 6.12.2006

Film noir oli rikoselokuvan suuntaus, joka sisälsi vahvoja goottilaisia vaikutteita, niin myös Paholaisnainen. Kohtalon yö 1928 syöksee kolme lasta elinikäiseen painajaiseen, jonka loppuratkaisu näytellään lähes 20 vuotta myöhemmin. Paramount on tuonut elokuvan tänä vuonna upeasti masteroituna laitoksena kotikatsomoihin. Victor Milnerin väkevä kuvaus ja Miklos Rozsan intohimoinen musiikki iskevät nyt täysillä, ohjaajana Lewis Milestone ylläpitää herpaantumattoman jännitteen, ja Robert Rossenin käsikirjoituksessa on kirpeää aforistiikkaa. Näyttelijöistä Barbara Stanwyck on klassinen femme fatale, mahtavan teollisuusimperiumin valtiatar, Van Heflin näyttelee arvoituksellista kulkijaa, ja Kirk Douglas yllättää esikoisroolissaan heikkotahtoisena, juoppona piirisyyttäjänä. Vallan ja rakkauden draaman taustalla on rikos, ja saippuaoopperaa ja melodraamaa liippaava tarina havittelee lopussa tragedian jylhyyttä.

Muita Paramount Collection -sarjan uutuuksia:
William Wyler: Lain vartija (Detective Story, 1951)
William Dieterle: Norsupolku (Elephant Walk, 1954)
Robert Aldrich: Hintaan mihin hyvänsä (Hustle, 1975)
Alan J. Pakula: Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (Starting Over, 1979)
Michael Curtiz: Skandaaliprinsessa (A Breath of Scandal, 1960)
Vincente Minnelli: Kerran kirkkaana päivänä (On a Clear Day You Can See Forever, 1970)
Howard Hawks: Hatari! (1962)
John Ford: Etelämeren seikkailijat (Donovan’s Reef, 1963)
Martin Ritt: Vakoilija kylmästä (The Spy Who Came In from the Cold, 1965)
Stanley Donen: Hätävalhe (Indiscreet, 1958).

Posted in Douglas Kirk, Heflin Van, Milestone Lewis, Milner Victor, Rossen Robert, Rosza Miklos, Scott Lizabeth, Stanwyck Barbara, Yleinen | No Comments »

Paramount Collection (12 erillistä levyä)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

Paramount laidasta laitaan

LAIN VARTIJA (Detective Story), USA 1951, ohjaus: William Wyler, pääosissa: Kirk Douglas, Eleanor Parker, 1:1,33, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

NORSUPOLKU (Elephant Walk), USA 1954, ohjaus: William Dieterle, pääosissa: Elizabeth Taylor, Peter Finch, Dana Andrews, 1:1,33, mono, 98 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa: Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

SKANDAALIPRINSESSA (A Breath of Scandal), Italia/Itävalta/USA 1960, ohjaus: Michael Curtiz, pääosissa: Sophia Loren, Maurice Chevalier, John Gavin, 1:1,85, mono, 94 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HATARI! (Hatari!), USA 1962, ohjaus: Howard Hawks, pääosissa: John Wayne, Elsa Martinelli, 1:1,78, mono, 151 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

KERRAN KIRKKAANA PÄIVÄNÄ (On a Clear Day You Can See Forever), USA 1970, ohjaus: Vincente Minnelli, pääosissa: Barbra Streisand, Yves Montand, 1:2,35, DD 5.1, 124 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

LOKKI JOONATAN (Jonathan Livingston Seagull), USA 1973, ohjaus: Hall Bartlett, elämänkatsomuksellisella vuoropuhelulla varustettu luontodokumentti, 1:2,35, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

HINTAAN MIHIN HYVÄNSÄ (Hustle), USA 1975, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Burt Reynolds, Catherine Deneuve, 1:1,85, mono, 115 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

YRITETÄÄN YHDESSÄ, ALOITETAAN ALUSTA (Starting Over), USA 1979, ohjaus: Alan J. Pakula, pääosissa: Burt Reynolds, Candice Bergen, Jill Clayburgh, 1:1,85, mono, 101 min Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

Paramount on niitä suuria vanhoja jenkkiyhtiöitä, jotka julkaisevat tuotantoaan laajasti huipputasoisina dvd-julkaisuina. Useat elokuvista on julkaistu Paramount Collection -tunnuksella. Mukana on myös muiden yhtiöiden ja myös eurooppalaista tuotantoa, jota Paramount levittää. Joukossa on sekä helmiä että erikoisuuksia.

Lain vartija (1951) kuuluu niihin William Wylerin iskeviin, persoonallisiin elokuviin, joita hän teki vallitsevia makuodotuksia uhmaten toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa ei vaivauduta peittämään sitä, että se perustuu Sidney Kingsleyn näytelmään. Ajan, paikan ja toiminnan ykseys (päivä poliisipiirissä New Yorkissa) on tarinan rajoitus ja voima. Elokuva oli yksi niistä aikansa rikkinäisen poliisin muotokuvista, joista kulkee suora yhteys nykypäivän tv-poliisisarjoihin. Kirk Douglas esittää ylipaineeseen joutuvaa poliisia ja Eleanor Parker hänen vaimoaan, jolla on salaisuus. Jännitteet kiihtyvät hurjaan loppuratkaisuun. Lee Garmesin mustavalkoisena kuvaama elokuva tarjotaan teknisesti esikuvallisena laitoksena.

Norsupolku (1954) oli Elizabeth Taylorin ympärille rakennettu tähtielokuva. Brittityttö lähtee parin viikon seurustelun jälkeen teeplantaasin isännän (Peter Finch) rouvaksi Ceylonin, nykyisen Sri Lankan, ylängöille. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä riesaa tuottavat yläluokan omituiset tavat pyöräpooloineen ja koleraepidemia sekä ennen muuta kuolleen vanhan isännän aavemainen muisto. Lopulta pillastunut norsulauma murskaa jalkoihinsa mahtavan kartanon, joka on rakennettu ikiaikaisen norsupolun päälle. Kirous koituu siunaukseksi, sillä uusi, parempi elämä voi nyt alkaa.

Hätävalhe (1958) on rakennettu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarisman varaan. Keskinäinen kemiahan oli kuolemattomasti testattu jo Alfred Hitchcockin elokuvassa Notorious. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä mitään lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen.

Paketin vaatimattominta antia on Skandaaliprinsessa (1960), Carlo Pontin (1912-2007) tuottama Sophia Loren -tähtielokuva, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen keisarilliseen Itävalta-Unkariin. Vaikka ohjaajana on Budapestissa 1886 syntynyt Michael Curtiz, joka kuului itävaltalaisen elokuvan varhaisiin jättiläisiin, elokuvasta puuttuu henkevyys ja tyyli, eikä se milloinkaan nouse komeiden tuotannollisten puitteidensa yläpuolelle. Isää esittää Maurice Chevalier, mikä tuo mieleen, että 30 vuotta aikaisemmin Ernst Lubitsch hallitsi tällaiset keisariajan komediat, joissa Chevalier näytteli ensirakastajaa. Pökkelömäinen John Gavin ei tunnu hetkeäkään kiinnostuneelta ensirakastajan osastaan. 1960-luvulla Hollywood oli henkitoreissaan, ja Curtizin kaltaiset veteraanit tekivät viimeisiä elokuviaan suunnattomilla budjeteilla.

Myös Howard Hawks alkoi olla pihalla, vai pitäisikö sanoa savannilla. Kepeä Hatari (1962) kertoo villieläimiä eläintarhoille pyydystävästä tiimistä Tanganjikassa. Pomona huseeraa John Wayne, ja mukana ovat Hardy Krüger, Elsa Martinelli, Red Buttons, Gérard Blain, Michèle Girardon sekä Bruce Cabot, joka oli jo alkuperäisessä King Kongissa villieläinten perässä. Waynea on vaikea ottaa tosissaan nuoren neidon rakkauden kohteena, mutta toiminnan ja irrottelun kuvaus kiehtoo, ja musiikin loi Henry Mancini (”Baby Elephant Walk”).

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurataan monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva olikin ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Valtava tähtikaarti oli mukana myös brittielokuvassa Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja myös hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Ohjaajiin, jotka olivat eksyksissä uuden Hollywoodin aikakaudella, kuului Vincente Minnelli. Hänen toiseksi viimeinen elokuvansa Kerran kirkkaana päivänä (1970) perustuu Alan Jay Lernerin näytelmään. Yves Montand esittää psykologia, jonka apuun turvautuu Barbra Streisand halutessaan vapautua tupakkariippuvuudestaan hypnoosilla. Hypnoosi paljastaa naisesta yllättäviä rinnakkaisia persoonallisuuksia, joista erääseen Montand rakastuu. Tarina tarjoaa tilaisuuksia psykedeelisiin kuvatehosteisiin, ja vastakulttuurillista särmää tarjoaa Barbran veljeä esittävä Jack Nicholson. Muodonmuutosten aiheessa on kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan muihin musikaaliaiheisiin (Lumottu laakso, My Fair Lady), mutta parasta julkaisussa on sen loistelias värimasterointi, joka tekee oikeutta ohjaajan kiinnostukselle uusiin kuvamaailmoihin.

Lokki Joonatan (1973) on Hall Bartlettin kunnianhimoinen elokuva, joka perustuu amerikkalaisen Richard Bachin filosofiseen suosikkikirjaan. Kirja on tehnyt syvän vaikutuksen lukijoihin Suomessakin jo useassa polvessa, ja suomennoksen uusin painos on otettu 2006. Kirja kuuluu niihin, joita on ”mahdoton filmata”. Eksistentialistinen lokkitarina kertoo laumasta itsenäistymisestä, omien rajojen kokeilusta, törmäyksestä mahdottoman haasteen edessä, ja viisastumisesta kokemuksen kautta. Ihmishahmoja ei kuvassa näy, ja luontokuvaus on huikeaa, mutta Neil Diamondin lauluista voi olla monta mieltä, eikä ihmisäänen yhdistäminen pokerinaamaisiin lokkeihin vakuuta. Ihmisajattelun kytkeminen elämiin onkin ollut kunnianhimoisimpien eläimiä kuvaavien elokuvien ongelma Maija Mehiläisestä Pingviinien matkaan. Tämä on elokuva, jonka olisi suonut luottavan enemmän kuviinsa.

Hintaan mihin hyvänsä (1975) on Robert Aldrichin ohjaajanuran viimeisen vuosikymmenen tuotantoa. Mielipiteet siitä vaihtelevat akselilla BOMB (Leonard Maltin) – mestariteos (Peter von Bagh). Mielestäni elokuva on siltä väliltä, ristiriitainen aikalaiskuvaus, jossa vanhan Hollywoodin maestro ammentaa mahdollisuuksista kuvata elämää rehellisemmin kuin Production Code edellisellä vuosikymmenellä salli. Los Angeles -tarinassa poliisin (Burt Reynolds) ja puhelintytön (Catherine Deneuve) suhteesta on syytä muistaa, että prostituutio Kaliforniassa on rikos, ja suhde on siksi koko ajan vailla tulevaisuutta. Poliisipomo (Ernest Borgnine) kiusaakin Burtia uhkaamalla pidättävänsä Deneuven jouluaattona ja luovuttamalla tämän rekkalesbojen häkkiin. Pornografian maailmaan kytkeytyvässä rikostutkimuksessa on yhteyksiä Paul Schraderin muutamaa vuotta myöhemmin tekemään Hardcoreen (1979), alkutilannetta myöten juonikuviossa on samaa kuin Vares-seikkailussa V2 – jäätynyt enkeli (2007), ja umpikujaan joutuneen poliisin ratkaisu on periaatteessa yhtä kuin Kirk Douglasin yllämainitussa Lain vartijassa.

Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) on toinen elokuva, jossa Burt Reynolds on parhaimmillaan. Toimintaelokuvien machomuotista poiketen hän sai tilaisuuden osoittaa olevansa hyvä, monipuolinen ja herkkäkin näyttelijä, näin Aldrichilla ja myös tässä Alan J. Pakulan ohjaamassa elokuvassa, joka perustuu Dan Wakefieldin romaaniin. Siihen asti televisiossa arvostettua työtä tehnyt James L. Brooks (Hellyyden ehdoilla, Elämä on ihanaa) teki siinä elokuvadebyyttinsä tuottaja-käsikirjoittajana. Tarina kertoo eronneesta miehestä, jonka on vaikea unohtaa vaimoaan (Candice Bergen), vaikka hän kohtaakin melko pian uuden kiinnostavan naisen (Jill Clayburgh). Kipu, suru ja huumori vuorottelevat aikuista katsojaa kirpaisevassa ihmissuhde-elokuvassa. Eroterapiaryhmäkin kuuluu aiheisiin teoksessa, joka on itsessään ”leffaterapiaa” Mikael Saarisen tarkoittamalla tavalla.

Posted in Aldrich Robert, Andrews Dana, Attenborough Richard, Bach Richard, Bartlett Hall, Bergen Candice, Bergman Ingrid, Bloom Claire, Brooks James L., Burton Richard, Cabot Bruce, Chevalier Maurice, Clayburgh Jill, Clément René, Curtiz Michael, Deighton Len, Deneuve Catherine, Diamond Neil, Dieterle William, Donen Stanley, Douglas Kirk, Finch Peter, Fröbe Gert, Garmes Lee, Gavin John, Grant Cary, Hawks Howard, Kingsley Sidney, Krüger Hardy, Lerner Alan Jay, Loren Sophia, Mancini Henry, Martinelli Elsa, Mills John, Minnelli Vincente, Montand Yves, Nicholson Jack, Pakula Alan J., Parker Eleanor, Ponti Carlo, Reynolds Burt, Ritt Martin, Streisand Barbra, Taylor Elizabeth, Wayne John, Welles Orson, Werner Oskar, Wyler William, Yleinen, York Susannah | No Comments »

Preeriakoira (western-boksi, 12-dvd)

Keskiviikko, Elokuu 23rd, 2006

Kirjava koira

PREERIAKOIRA. 12 levyn boksi.
HYÖKKÄYS ERÄMAASSA (Stagecoach), USA 1939, ohjaus John Ford, pääosissa John Wayne, Claire Trevor, 1:1,33, mono, 91 min
TALL IN THE SADDLE (Cowboy puhdistaa kaupungin), USA 1944, ohjaus Edwin L. Marin, pääosissa John Wayne, Ella Raines, 1:1,33, mono, 86 min
APASSILINNAKE (Fort Apache), USA 1948, ohjaus John Ford, pääosissa John Wayne, Henry Fonda, 1:1,33, mono, 123 min
KOURALLINEN DOLLAREITA (Per un pugno di dollari / A Fistful of Dollars), Italia / Saksa / Espanja 1964, ohjaus Sergio Leone, pääosissa Clint Eastwood, Gian Maria Volonté, 1:2,35, Dolby Digital 3, 96 min
KAKSINTAISTELU (A Gunfight), USA 1971, ohjaus Lamont Johnson, pääosissa Kirk Douglas, Johnny Cash, Jane Alexander, Karen Black, Keith Carradine, 1:1,33, mono, 89 min
VAAROJEN MAA (Lonesome Dove), USA 1989, ohjaus Simon Wincer, pääosissa Robert Duvall, Tommy Lee Jones, Danny Glover, Diane Lane, 1:1,33, Dolby Digital stereo, 6 tuntia 24 min, kahdella levyllä
CHILDREN OF THE DUST, USA 1995, ohjaus David Greene, pääosissa Sidney Poitier, Michael Moriarty, 1:1,33, Dolby Digital stereo, 177 min
JACK BULL (The Jack Bull), USA 1999, ohjaus John Badham, pääosissa John Cusack, John Goodman, Miranda Otto, 1:1,33, Dolby Digital stereo, 120 min
HARD GROUND, USA 2003, ohjaus Frank Q. Dobbs, pääosissa Burt Reynolds, Bruce Dern, Amy Jo Johnston, 1:1,33, Dolby Digital 5.1, 85 min
THE TRAIL TO HOPE ROSE, USA 2004, ohjaus David S. Cass, Sr., pääosissa Lou Diamond Phillips, Ernest Borgnine, Marina Black, 1:1,33, Dolby Digital 5.1, 85 min
VINEGAR HILL, USA 2004, ohjaus Peter Werner, pääosissa Mary-Louise Parker, Tom Skerritt, 1:1,33, Dolby Digital 5.1, 90 min
Future Film 23.8.2006

Viime vuosien viinamuodin ”mäyräkoirien” inspiroima Future Film paketoi elokuviaan isoiksi kantokahvalla varustetuiksi bokseiksi, joista uusimpana on ilmestynyt Preeriakoira. Se sisältää aiemmin dvd:llä julkaistuja klassikoita ja uusia tv-elokuvia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat lännenelokuvia.

Hyökkäys erämaassa (1939) ilahduttaa aina tarinallaan postivaunujen matkasta vaarallisen autiomaan halki. Ensiluokkainen näyttelijäkaarti pelaa hyvin yhteen, ja ohjaaja John Ford osaa yhdistää toisiinsa jännitystä, huumoria ja satiiria. Mainio Tall in the Saddle (Cowboy puhdistaa kaupungin, 1944) on sekin John Waynen keskeisiä elokuvia, jossa voi uumoilla käsikirjoittaja Paul Fixin panosta huomattavaksi. Tasa-arvoon tottumaton Wayne joutuu siinä tekemisiin paitsi kovien miesten myös kovien naisten kanssa. Ddv-masterointi on huonoa. Apassilinnake (1948) oli Fordin vastaelokuva Raoul Walshin Custer -ylistykselle He kuolivat saappaat jalassa. Henry Fondan esittämä eversti esitetään huonona johtajana, joka vie ratsuväen tuhoon John Waynen neuvoista välittämättä. Kaksi viimeksimainittua voi katsoa näillä levyillä myös kolorisoituina Turner-versioina. Näistä kolmesta elokuvasta on maailmalla myös dvd-loistolaitoksia olemassa.

Italowesternin suuri läpimurto Kourallinen dollareita (1964) tarjotaan hyvin masteroituna laitoksena. Sergio Leone oli tyyliniekka, joka muutti lännenelokuvaa puhtaan toiminnan suuntaan. Ennio Morricone loi uutta musiikillaan, jossa instrumentteina saattoivat olla piiska, kulkunen, vihellys ja sähkökitara.

Kaksintaistelu (1971) on Lamont Johnsonin persoonallinen lännenelokuva. Kaksi vanhaa pyssymiestä järjestää viimeisen taistelun pääsymaksua vastaan härkätaisteluareenalla. Johnny Cash pärjää hyvin valkokangasdebyytissään Kirk Douglasin tulkitsemaa jäärää vastaan.

Preeriakoiran loppuanti koostuu tv-sarjoista ja -elokuvista. Yli kuusituntinen Vaarojen maa (1989) on television kaikkien aikojen laadukkaimpia western-minisarjoja. Larry McMurtryn romaaniin perustuva eeppinen lännentarina on koottu kahdelle levylle, joilla seurataan valtavan karjalauman ajoa Yhdysvaltojen halki Meksikon rajalta kohti Kanadan rajaa, Montanan vehreille maille. Montana on kuuluisa karjatiloistaan, ja Simon Wincerin ohjaama eepos kertoo niiden perustajien sukupolvesta järkyttävän ja kaunistelemattoman tarinan, pääosissa entisiä Texas Rangereita esittävät Robert Duvall ja Tommy Lee Jones.

Children of the Dust (ohjaus David Greene, 1995) on lähes kolmituntinen tv-minisarja, jossa Sidney Poitier vetää vaikuttavan pääroolin mustana palkkionmetsästäjänä. Draaman vastapuolena on itse Ku Klux Klan. Jack Bull (ohjaus John Badham, 1999) on kunnianhimoinen teos sekin. Heinrich von Kleistin romaanista Michael Kohlhaas sovitettu lännendraama kertoo hevoskauppiaasta (John Cusack), joka turvautuu oman käden oikeuteen ja kohtaa lopussa tuomarin (John Goodman). Hard Ground (ohjaus Frank Q. Dobbs, 2003) kertoo rutiinimaisesti lain eri puolille joutuneista entisistä kavereista (Burt Reynolds, Bruce Dern), jotka yhdistävät voimansa julman tappajan pysäyttämiseksi. The Trail to Hope Rose (ohjaus David S. Cass, Sr., 2004) tarjoaa rankkaa yhteiskuntakritiikkiä kaivoskaupungista, jonka hirmuvaltaa ja rasismia vastaan nousee puoleksi intiaaniheimoinen Lou Diamond Phillips. Vinegar Hill (ohjaus Peter Werner, 2004), paketin ainoa ei-western, on nykyaikaan sijoittuva tarina perheestä, jonka suhteet kärjistyvät pahasti mummolassa lomailtaessa.

Posted in Alexander Jane, Badham John, Black Karen, Borgnine Ernest, Carradine Keith, Cash Johnny, Cusack John, Dern Bruce, Douglas Kirk, Duvall Robert, Fix Paul, Fonda Henry, Ford John, Glover Danny, Goodman John, Greene David, Jones Tommy Lee, Kleist Heinrich von, Lane Diane, Leone Sergio, McMurtry Larry, Moriarty Michael, Morricone Ennio, Parker Mary-Louise, Phillips Lou Diamond, Poitier Sidney, Raines Ella, Reynolds Burt, Skerritt Tom, Trevor Claire, Volonté Gian Maria, Wayne John, Wincer Simon, Yleinen | No Comments »

Mies Coloradosta ja Kuolemanloukku O.K. Corral

Keskiviikko, Kesäkuu 14th, 2006

Sheriffejä, jotka pudottivat tähtensä maahan

MIES COLORADOSTA (The Man from Colorado), USA 1948, ohjaus Henry Levin, pääosissa Glenn Ford, William Holden, 1:1,33, DD 1.0 mono, 95 min. Universal Finland 14.6.2006

KUOLEMANLOUKKU O.K. CORRAL (Gunfight at O.K. Corral), USA 1957, ohjaus John Sturges, pääosissa Burt Lancaster, Kirk Douglas, Rhonda Fleming, Jo Van Fleet, 1:1,78, DD mono, 118 min, Paramount Collection 27.9.2006

Lännenelokuvan dvd-vuosi on ollut erinomainen, ja siihen on sisältynyt myös löytöjä. Sellainen on Mies Coloradosta (1948). Glenn Ford (1916–2006) on siinä poikkeuksellisessa roolissa everstinä, jonka sodan raakuus on tehnyt hulluksi. Sisällissota on päättynyt, mutta kun viisaana lakimiehenä tunnettu eversti palaa kotiseudulleen kaivoskaupungin tuomariksi, hänen käytöksensä on niin loukkaavaa, että se lietsoo uuden pienimuotoisen sisällissodan. Yllättävässä tarinassa William Holden esittää sheriffiä, joka kääntyy lainsuojattomien puolelle, ja hurjassa lopussa sodalta siihen asti säästynyt kaupunki syttyy tuleen.

Kuolemanloukku O.K. Corral (1957), yksi legendan monista filmatisoinneista, säilyttää erikoisasemansa mietteliäällä ja pohdiskelevalla tyylillään. Se kertoo tutun tarinan tuoreella otteella (käsikirjoitus Leon Uris). Burt Lancaster (Wyatt Earp) on hillityimmillään ja delegoi virnistelyosaston Kirk Douglasille (Doc Holliday). Elokuvassa on pikkurooleja myöten kiinnostava näyttelijäkaarti, veteraaneista tulokkaisiin. Dennis Hopper jää mieleen Billy Clantonina, jonka kohtalossa kiteytyy väkivallan turhuuden teema.

Eräissä Hollywoodin avainelokuvissa (Sheriffi, Armottomat, Likainen Harry) nähdään kuva, jossa sheriffi pudottaa tähtensä maahan. Tämä ladattu ele nähdään myös näissä molemmissa elokuvissa.

Kummatkin elokuvat ovat dvd-ensijulkaisuja, ja molempien värimasterointi on komeaa.

Posted in Douglas Kirk, Fleming Rhonda, Ford Glenn, Holden William, Hopper Dennis, Lancaster Burt, Levin Henry, Sturges John, Uris Leon, Yleinen | No Comments »

Hän rakasti elämää

Keskiviikko, Huhtikuu 12th, 2006

20090302-lust-for-life.jpg

Van Goghin hehkussa

Hän rakasti elämää (Lust for Life), USA 1956, O: Vincente Minnelli, N: Kirk Douglas, Anthony Quinn. 1:2,35, Dolby Digital 5.0, 117 min. Warner Home Video 12.4.2006

Vincent Van Goghista on tehty monta hyvää elokuvaa. Vincente Minnellin Hän rakasti elämää on niistä paras, ehkä yllätyksenä niille, jotka eivät ole sitä nähneet, ja yksi viidestä parhaasta taidemaalaria käsittelevästä elokuvasta kautta aikojen. Minnelli oli menestynyt MGM-ohjaaja, joka ensi kertaa työskenteli itse valitsemansa aiheen pohjalta. Synkkää aihetta oli pidetty ylivoimaisena Hollywoodille, mutta Minnelli tuotantoryhmineen onnistui hylkäämällä sentimentaalisuuden. Ankaruudessaan elokuva oli MGM:lle poikkeuksellinen, mutta kerrankin pienen yleisön taide-elokuvan aihe sai mahtavan budjetin. Van Goghin lyhyen elämän monet etapit kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla: Borinage, Haag, Nuenen, Pariisi, Provence, Arles, St. Remy, Auvers. Hänen maalauksensa valokuvattiin elokuvaa varten maailman museoissa ja kokoelmissa. Kirk Douglas teki elämänsä roolityön nimiroolissa, ja Anthony Quinn vakuutti Paul Gauguinina. Ankara elokuva kasvaa valon ja värin ylistykseksi ja korostaa väkevästi taiteilijan henkisyyttä. Erikoinen Ansco Color -värimaailma välittyy dvd:n pehmeästä masteronnistakin. Virheellisestä kansitiedosta huolimatta dvd on aito CinemaScope. Minnelli loi hänelle pakotetusta formaatista loistavia kompositioita.

Posted in Douglas Kirk, Gauguin Paul, Minnelli Vincente, Quinn Anthony, Van Gogh Vincent, Yleinen | No Comments »