Archive for the ‘Donen Stanley’ Category

Rakastunut Pariisissa (Funny Face)

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091001-funny-face.jpg

RAKASTUNUT PARIISISSA Special Collector’s Edition eli 50th Anniversary Edition (Funny Face), USA 1956, O: Stanley Donen, visuaalinen suunnittelu: Richard Avedon, N: Audrey Hepburn, Fred Astaire, Kay Thompson. 1:1,78, DD 5.1, dokumentti elokuvan teosta (2002), pääkuva 99 min
Liitedokumentit: The Fashion Designer and His Muse (2007), aiheena Hubert Givenchy, 8 min, ja Parisian Dreams (2007), aiheena Pariisi, 8 min.
Dvd-ensijulkaisu oli vuonna 2001, Suomessa julkaisijana Finnkino (Paramount). Sama laitos sisältyi boksiin Audrey Hepburn The Ruby Collection (2007).
Special Collector’s Edition ilmestyi Suomessa erillisjulkaisuna 10.10.2007.
Elokuvasta on ilmestynyt Yhdysvalloissa kahden levyn juhlajulkaisu (2009). Kaksi sen liitedokumenteista sisältyy Audrey Couture Muse -boksin bonuslevylle.
Paramount Home Entertainment Finland (boksissa Audrey Couture Muse Collection) 7.10.2009

Katselin Funny Facen kaksi vuotta sitten dvd:llä Audrey Hepburn The Ruby Collection -julkaisuna ja ihmettelin hieman sen vaisuhkoa kuvallista ilmettä. Samana vuonna ilmestyi Suomessakin Funny Facen 50-vuotisjuhlajulkaisu, joka sisältyy nyt myös Audrey Couture Muse Collectioniin. Kuvanlaatu on oleellisesti upeampi, ja bonuksista oleellinen on tietenkin Audreyn uskotun vaatesuunnittelijan, kreivi Hubert de Givenchyn henkilödokumentti.

Posted in Astaire Fred, Avedon Richard, Donen Stanley, Givenchy, Hepburn Audrey, Thompson Kay, Yleinen | No Comments »

Audrey Hepburn The Ruby Collection (6-dvd)

Keskiviikko, Heinäkuu 11th, 2007

Audrey Hepburn -ilmiö

AUDREY HEPBURN THE RUBY COLLECTION
LOMA ROOMASSA erikoislaitos (Roman Holiday), USA 1953, ohjaus William Wyler, pääosissa Gregory Peck, Audrey Hepburn, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti Remembering Roman Holiday (2002), Restoring Roman Holiday (2002), Edith Head -dokumentti, pääkuva 113 min
KAUNIS SABRINA (Sabrina), USA 1954, ohjaus Billy Wilder, pääosissa Humphrey Bogart, Audrey Hepburn, William Holden, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti The Making of Sabrina (2000), pääkuva 109 min
RAKASTUNUT PARIISISSA Special Collector’s Edition (Funny Face), USA 1956, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Audrey Hepburn, Fred Astaire, 1:1,78, DD 5.1, dokumentti elokuvan teosta (2002), pääkuva 99 min
SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia/USA 1956, ohjaus King Vidor, pääosissa Audrey Hepburn, Henry Fonda, Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
AAMIAINEN TIFFANYLLA juhlalaitos (Breakfast at Tiffany’s), USA 1961, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal, 1:1,78, DD 5.1, kommenttiraita (Richard Shepherd), The Making of a Classic (2005), It’s So Audrey! A Style Icon (2005), Brilliance in a Blue Box (2005), Audrey’s Letter to Tiffany (2005), pääkuva 110 min
VERENPERINTÖ (Bloodline), USA/BRD 1979, ohjaus Terence Young, pääosissa Audrey Hepburn, Ben Gazzara, James Mason, Claudia Mori, Irene Papas, Michelle Phillips, Maurice Ronet, Romy Schneider, Omar Sharif, Beatrice Straight, Gert Fröbe, 1:1,78, DD mono, 112 min
Paramount Finland 11.7.2007
Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa julkaistu myös boksina Audrey Hepburn The Diva Collection, Paramount Finland 27.6.2007
Elokuvia on julkaistu myös erillisinä (uudelleen)julkaisuina

Audrey Hepburnin (1929-1993) aktiivinen filmitähtiura kesti noin 15 vuotta. Paramountin The Ruby Collection kokoaa yhteen boksiin viisi hänen kuuluisimpiin kuuluvaa elokuvaansa, joissa on kaikissa hyvä ohjaaja, sekä yhden kummajaisen.

William Wylerin ohjaama Loma Roomassa (1953), komedia edustusvelvollisuuksistaan karanneen prinsessan vapaapäivästä, tarjotaan hyvänä dvd-laitoksena, joka julkaistiin alun perin vuonna 2002, sympaattisine liitedokumentteineen ja haastatteluineen. Gregory Peck muistelee filmausta, koekuvauksia näytetään, ja restaurointidokumentissa tulee esiin työn vaikeus, kun elokuvan alkuperäisaineisto on kadonnut. Mustalle listalle joutuneen käsikirjoittaja Dalton Trumbon nimi lisättiin alkuteksteihin vasta restauroinnin yhteydessä.

Billy Wilder oli ohjaajana Kauniissa Sabrinassa (1954), joka on julkaistu Suomessa dvd:llä aikaisemmin vuonna 2001. Autonkuljettajan tytär kasvaa hurmaavaksi ja tyylikkääksi nuoreksi naiseksi Pariisissa viettämänsä vuoden aikana, ja hänen suosiostaan kilvoittelee kaksi Larrabeen rikasta veljestä (Humphrey Bogart, William Holden).

Rakastunut Pariisissa (Funny Face, 1956), Stanley Donenin ohjaama musikaaliklassikko, jonka musiikki perustuu George ja Ira Gershwinin lauluihin, julkaistiin Suomessa dvd:llä vuonna 2002. Sen loistelias väridesign leikittelee Richard Avedonin hahmotteleman muotidesignin maailmassa samaan tapaan tyylikkäästi piruillen kuin sittemmin Paholainen pukeutui Pradaan, joka lienee saanut tästä vaikutteita. Hepburn esittää Greenwich Villagen kirjakauppiasta, josta Fred Astaire tekee huippumallin Pariisissa. Parodia ranskalaisesta älymystöstä on latteaa, mutta laulut ja tanssit ovat upeita. Kuvalaatu on hyvä, mutta ei täyttä priimaa.

Monissa 1950-luvun rooleissaan, myös Broadwayn Gigi-musikaalissa ja Billy Wilderin Arianen lemmentarinassa (Love in the Afternoon), Hepburnin partnereiksi tuli vanhoja miehiä. Kaavasta poikkesi King Vidorin Italiassa ohjaama Leo Tolstoi -filmatisointi Sota ja rauha (1956, sama dvd-laitos on julkaistu Suomessa aikaisemmin vuonna 2003), jossa Hepburnille tuli Natasha Rostovan rooli. Vidorin tulkinta ei ole huono, ja Audrey Hepburn kuuluu sen valopilkkuihin. Jos jotakuta hymyilyttää Anita Ekbergin läsnäolo roolilistassa, niin hänkin on osuva ja hauska valinta Pierre Bezuhovin turhamaisen ja kevytkenkäisen rouvan osaan, ”anti-Audrey”. Dvd:llä tarjotaan elokuvasta täyspitkä versio, mutta sen väri vaikuttaa hieman sumealta. Austerlitzin ja Borodinon taistelujaksot ovat mahtavia.

Aamiainen Tiffanylla (1961, ohjaus: Blake Edwards), josta tarjotaan vuonna 2006 julkaistu juhlalaitos, lienee Hepburnin kuuluisin elokuva nykyään, mutta on hyvä kysymys, miksi. Audrey Hepburn oli mahdoton valinta Truman Capoten kertomuksen takahikiän Holly Golightlyksi, josta on tullut New Yorkin yöperhonen ja mafiakuriiri. Audrey oli niin täydellinen vastakohta esittämälleen roolihahmolle, että yleisö lakkasi ajattelemasta ja tempautui mukaan romanttiseen fantasiapintaan, jota tekijöiden oli korostettava Production Coden aikakaudella, kun tarinassa varsinaisesti käsitellyt aiheet (kuten molempien päähenkilöiden prostituutio) piti kätkeä. Liitedokumenteissakin todetaan, että elokuvan menestys perustui siihen, ettei yleisö ymmärtänyt, mistä oli oikeastaan kysymys.

Audrey Hepburn lopetti varsinaisen elokuvauransa vuonna 1967 elokuviin Peukalokyydillä vihille ja Yksin pimeässä. Sen jälkeen hän teki enää vain satunnaisia elokuvia. Vuoden 1979 Sidney Sheldon -filmatisoinnin Verenperintö (1979) ohjaajaksi tuli Terence Young, johon liittyy se kiehtova yhtymäkohta, että toisen maailmansodan sairaanhoitajana Hollannissa 16-vuotias Hepburn sai potilaakseen nuoren britin, laskuvarjojääkäri Terence Youngin. Valitettavasti itse elokuva ei ole taustatarinan veroinen, vaan kyseessä on rutiinimainen rikkaan suvun tragedia. Perheenpään kuoltua alkaa sarja murhia, jossa perimysjärjestystä pannaan uuteen uskoon nopeutetulla aikataululla, ja herkkää Audreyta pidetään helppona uhrina. Lienee paketin ainoa elokuva, jota ei Suomessa ole aiemmin dvd:llä julkaistu.

Audrey Hepburnin viehätysvoima on kestävää, sillä vaikka hän oli valokuvamalli ja muotimaailman henkilö, hänen esiintymisessään oli ajatonta tyyliä ja pyrkimystä selkeyteen ja raikkauteen. Kaikki tämä kumpusi hänen omasta valoisasta ja säteilevästä persoonallisuudestaan, joka korostui yhtä lailla myöhemmällä iällä, kun ulkoinen nuoruuden hehku oli väistynyt.

Posted in Astaire Fred, Avedon Richard, Bogart Humphrey, Capote Truman, Donen Stanley, Edwards Blake, Ekberg Anita, Ferrer Mel, Fonda Henry, Fröbe Gert, Gassman Vittorio, Gazzara Ben, Gershwin George, Gershwin Ira, Head Edith, Hepburn Audrey, Holden William, Mason James, Neal Patricia, Papas Irene, Peck Gregory, Peppard George, Ronet Maurice, Schneider Romy, Sharif Omar, Tolstoi Leo, Trumbo Dalton, Vidor King, Wilder Billy, Wyler William, Yleinen, Young Terence | No Comments »

Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Kolme tähteä bokseissa

MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007

CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007

CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007

VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007

Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.

Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.

Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.

Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.

Posted in Benedek Laslo, Bergman Ingrid, Bogdanovich Peter, Bouzereau Laurent, Brando Marlon, Bronson Charles, Cobb Lee J., Coburn James, Day Doris, Dickinson Angie, Donen Stanley, Duvall Robert, Fonda Henry, Fox James, Gordon Lawrence, Grant Cary, Gries Tom, Head Edith, Hill Walter, Hitchcock Alfred, Hopkins Miriam, Huston John, Ireland Jill, Kazan Elia, Kelly Grace, Lange Hope, Loren Sophia, Malden Karl, Mann Delbert, Martin Strother, Marvin Lee, North Sheree, Penn Arthur, Quaid Randy, Redford Robert, Saint Eva Marie, Schickel Richard, Shavelson Melville, Spiegel Sam, Steiger Rod, Winner Michael, Yleinen | No Comments »

Kolme musikaalia

Maanantai, Tammikuu 1st, 2007

MUSICAL COLLECTION

LAULAVAT SADEPISARAT (Singin’ in the Rain), USA 1952, ohjaus Stanley Donen ja Gene Kelly, pääosissa Gene Kelly, Donald O’Connor, Debbie Reynolds, 1:1,37, DD 5.1, 99 min

SEITSEMÄN VELJEKSEN MORSIAMET (Seven Brides for Seven Brothers), USA 1954, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Howard Keel, Russ Tamblyn, Jane Powell, Julie Newmar, 1:2,55, DD, 98 min

MY FAIR LADY (My Fair Lady), USA 1964, ohjaus George Cukor, pääosissa Audrey Hepburn, Rex Harrison, 1:2,40, DD, 166 min

Warner Bros. Entertainment Finland 2007

Warner Bros. on julkaissut uudelleen boksina kolme kaikkien aikojen musikaalia.

Laulavat sadepisarat (1952) parodioi äänielokuvan läpimurron aikakautta Hollywoodissa. Nacio Herb Brownin ja Alan Freedin laulut vuosikymmenien ajalta saivat siinä lopullisen tulkinnan niin laulun kuin tanssinkin osalta, ja Gene Kellyn iloisesta sadetanssista tuli yksi genren tunnuksista. Elokuva julkaistiin digitaalisesti restauroituna tupla-dvd:nä vuonna 2002, ja tässä boksissa siitä on ensimmäinen levy.

Seitsemän veljeksen morsiamet (1954) on ”maajussille morsian” -musikaali, joka perustuu suoraan toimintaan. Vuorten sinkkuveljekset ryöstävät seurakseen lähiseudun kaunottaria, eivätkä ärtyneet pelastajat pääse perille lumivyöryn tukkiessa tien. Kipakat neidot pitävät kuitenkin puoliaan ja opettavat junttipojat tavoille niin menestyksellisesti, että hääkellot soivat lopussa kaikille. Stanley Donen oli tässä yksin ohjaajana, ja riuskasta koreografiasta vastasi Michael Kidd. Tästäkin elokuvasta on julkaistu tupla-dvd (2004), ei kuitenkaan Suomessa, ja levyn keskinkertainen kuvalaatu viittaa siihen, että lähtökohtana on ollut vuoden 1997 masteri.

My Fair Lady (1964) on George Cukorin ikivihreä tulkinta Alan Jay Lernerin musikaalista, joka perustuu G.B. Shawn näytelmään, pääosissa Audrey Hepburn kukkaistyttönä ja Rex Harrison kielitieteen professorina. Pohjana on Robert A. Harrisin ja James C. Katzin restauroitu laitos (1994), josta tehtiin dvd vuonna 1998 ja kahden levyn erikoisjulkaisu vuonna 2004. Boksilla nähdään sen ensimmäinen levy, mutta kuvan harmaus viittaa siihen, että käytössä on vieläkin 10 vuoden takainen masteri.

Posted in Brown Nacio Herb, Charisse Cyd, Cukor George, Donen Stanley, Freed Alan, Harrison Rex, Hepburn Audrey, Keel Howard, Kelly Gene, Kidd Michael, Lerner Alan Jay, Newmar Julie, O'Connor Donald, Powell Jane, Reynolds Debbie, Shaw G.B., Tamblyn Russ, Yleinen | No Comments »

Paramount Collection (12 erillistä levyä)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

Paramount laidasta laitaan

LAIN VARTIJA (Detective Story), USA 1951, ohjaus: William Wyler, pääosissa: Kirk Douglas, Eleanor Parker, 1:1,33, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

NORSUPOLKU (Elephant Walk), USA 1954, ohjaus: William Dieterle, pääosissa: Elizabeth Taylor, Peter Finch, Dana Andrews, 1:1,33, mono, 98 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa: Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

SKANDAALIPRINSESSA (A Breath of Scandal), Italia/Itävalta/USA 1960, ohjaus: Michael Curtiz, pääosissa: Sophia Loren, Maurice Chevalier, John Gavin, 1:1,85, mono, 94 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HATARI! (Hatari!), USA 1962, ohjaus: Howard Hawks, pääosissa: John Wayne, Elsa Martinelli, 1:1,78, mono, 151 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

KERRAN KIRKKAANA PÄIVÄNÄ (On a Clear Day You Can See Forever), USA 1970, ohjaus: Vincente Minnelli, pääosissa: Barbra Streisand, Yves Montand, 1:2,35, DD 5.1, 124 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

LOKKI JOONATAN (Jonathan Livingston Seagull), USA 1973, ohjaus: Hall Bartlett, elämänkatsomuksellisella vuoropuhelulla varustettu luontodokumentti, 1:2,35, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

HINTAAN MIHIN HYVÄNSÄ (Hustle), USA 1975, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Burt Reynolds, Catherine Deneuve, 1:1,85, mono, 115 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

YRITETÄÄN YHDESSÄ, ALOITETAAN ALUSTA (Starting Over), USA 1979, ohjaus: Alan J. Pakula, pääosissa: Burt Reynolds, Candice Bergen, Jill Clayburgh, 1:1,85, mono, 101 min Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

Paramount on niitä suuria vanhoja jenkkiyhtiöitä, jotka julkaisevat tuotantoaan laajasti huipputasoisina dvd-julkaisuina. Useat elokuvista on julkaistu Paramount Collection -tunnuksella. Mukana on myös muiden yhtiöiden ja myös eurooppalaista tuotantoa, jota Paramount levittää. Joukossa on sekä helmiä että erikoisuuksia.

Lain vartija (1951) kuuluu niihin William Wylerin iskeviin, persoonallisiin elokuviin, joita hän teki vallitsevia makuodotuksia uhmaten toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa ei vaivauduta peittämään sitä, että se perustuu Sidney Kingsleyn näytelmään. Ajan, paikan ja toiminnan ykseys (päivä poliisipiirissä New Yorkissa) on tarinan rajoitus ja voima. Elokuva oli yksi niistä aikansa rikkinäisen poliisin muotokuvista, joista kulkee suora yhteys nykypäivän tv-poliisisarjoihin. Kirk Douglas esittää ylipaineeseen joutuvaa poliisia ja Eleanor Parker hänen vaimoaan, jolla on salaisuus. Jännitteet kiihtyvät hurjaan loppuratkaisuun. Lee Garmesin mustavalkoisena kuvaama elokuva tarjotaan teknisesti esikuvallisena laitoksena.

Norsupolku (1954) oli Elizabeth Taylorin ympärille rakennettu tähtielokuva. Brittityttö lähtee parin viikon seurustelun jälkeen teeplantaasin isännän (Peter Finch) rouvaksi Ceylonin, nykyisen Sri Lankan, ylängöille. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä riesaa tuottavat yläluokan omituiset tavat pyöräpooloineen ja koleraepidemia sekä ennen muuta kuolleen vanhan isännän aavemainen muisto. Lopulta pillastunut norsulauma murskaa jalkoihinsa mahtavan kartanon, joka on rakennettu ikiaikaisen norsupolun päälle. Kirous koituu siunaukseksi, sillä uusi, parempi elämä voi nyt alkaa.

Hätävalhe (1958) on rakennettu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarisman varaan. Keskinäinen kemiahan oli kuolemattomasti testattu jo Alfred Hitchcockin elokuvassa Notorious. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä mitään lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen.

Paketin vaatimattominta antia on Skandaaliprinsessa (1960), Carlo Pontin (1912-2007) tuottama Sophia Loren -tähtielokuva, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen keisarilliseen Itävalta-Unkariin. Vaikka ohjaajana on Budapestissa 1886 syntynyt Michael Curtiz, joka kuului itävaltalaisen elokuvan varhaisiin jättiläisiin, elokuvasta puuttuu henkevyys ja tyyli, eikä se milloinkaan nouse komeiden tuotannollisten puitteidensa yläpuolelle. Isää esittää Maurice Chevalier, mikä tuo mieleen, että 30 vuotta aikaisemmin Ernst Lubitsch hallitsi tällaiset keisariajan komediat, joissa Chevalier näytteli ensirakastajaa. Pökkelömäinen John Gavin ei tunnu hetkeäkään kiinnostuneelta ensirakastajan osastaan. 1960-luvulla Hollywood oli henkitoreissaan, ja Curtizin kaltaiset veteraanit tekivät viimeisiä elokuviaan suunnattomilla budjeteilla.

Myös Howard Hawks alkoi olla pihalla, vai pitäisikö sanoa savannilla. Kepeä Hatari (1962) kertoo villieläimiä eläintarhoille pyydystävästä tiimistä Tanganjikassa. Pomona huseeraa John Wayne, ja mukana ovat Hardy Krüger, Elsa Martinelli, Red Buttons, Gérard Blain, Michèle Girardon sekä Bruce Cabot, joka oli jo alkuperäisessä King Kongissa villieläinten perässä. Waynea on vaikea ottaa tosissaan nuoren neidon rakkauden kohteena, mutta toiminnan ja irrottelun kuvaus kiehtoo, ja musiikin loi Henry Mancini (”Baby Elephant Walk”).

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurataan monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva olikin ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Valtava tähtikaarti oli mukana myös brittielokuvassa Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja myös hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Ohjaajiin, jotka olivat eksyksissä uuden Hollywoodin aikakaudella, kuului Vincente Minnelli. Hänen toiseksi viimeinen elokuvansa Kerran kirkkaana päivänä (1970) perustuu Alan Jay Lernerin näytelmään. Yves Montand esittää psykologia, jonka apuun turvautuu Barbra Streisand halutessaan vapautua tupakkariippuvuudestaan hypnoosilla. Hypnoosi paljastaa naisesta yllättäviä rinnakkaisia persoonallisuuksia, joista erääseen Montand rakastuu. Tarina tarjoaa tilaisuuksia psykedeelisiin kuvatehosteisiin, ja vastakulttuurillista särmää tarjoaa Barbran veljeä esittävä Jack Nicholson. Muodonmuutosten aiheessa on kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan muihin musikaaliaiheisiin (Lumottu laakso, My Fair Lady), mutta parasta julkaisussa on sen loistelias värimasterointi, joka tekee oikeutta ohjaajan kiinnostukselle uusiin kuvamaailmoihin.

Lokki Joonatan (1973) on Hall Bartlettin kunnianhimoinen elokuva, joka perustuu amerikkalaisen Richard Bachin filosofiseen suosikkikirjaan. Kirja on tehnyt syvän vaikutuksen lukijoihin Suomessakin jo useassa polvessa, ja suomennoksen uusin painos on otettu 2006. Kirja kuuluu niihin, joita on ”mahdoton filmata”. Eksistentialistinen lokkitarina kertoo laumasta itsenäistymisestä, omien rajojen kokeilusta, törmäyksestä mahdottoman haasteen edessä, ja viisastumisesta kokemuksen kautta. Ihmishahmoja ei kuvassa näy, ja luontokuvaus on huikeaa, mutta Neil Diamondin lauluista voi olla monta mieltä, eikä ihmisäänen yhdistäminen pokerinaamaisiin lokkeihin vakuuta. Ihmisajattelun kytkeminen elämiin onkin ollut kunnianhimoisimpien eläimiä kuvaavien elokuvien ongelma Maija Mehiläisestä Pingviinien matkaan. Tämä on elokuva, jonka olisi suonut luottavan enemmän kuviinsa.

Hintaan mihin hyvänsä (1975) on Robert Aldrichin ohjaajanuran viimeisen vuosikymmenen tuotantoa. Mielipiteet siitä vaihtelevat akselilla BOMB (Leonard Maltin) – mestariteos (Peter von Bagh). Mielestäni elokuva on siltä väliltä, ristiriitainen aikalaiskuvaus, jossa vanhan Hollywoodin maestro ammentaa mahdollisuuksista kuvata elämää rehellisemmin kuin Production Code edellisellä vuosikymmenellä salli. Los Angeles -tarinassa poliisin (Burt Reynolds) ja puhelintytön (Catherine Deneuve) suhteesta on syytä muistaa, että prostituutio Kaliforniassa on rikos, ja suhde on siksi koko ajan vailla tulevaisuutta. Poliisipomo (Ernest Borgnine) kiusaakin Burtia uhkaamalla pidättävänsä Deneuven jouluaattona ja luovuttamalla tämän rekkalesbojen häkkiin. Pornografian maailmaan kytkeytyvässä rikostutkimuksessa on yhteyksiä Paul Schraderin muutamaa vuotta myöhemmin tekemään Hardcoreen (1979), alkutilannetta myöten juonikuviossa on samaa kuin Vares-seikkailussa V2 – jäätynyt enkeli (2007), ja umpikujaan joutuneen poliisin ratkaisu on periaatteessa yhtä kuin Kirk Douglasin yllämainitussa Lain vartijassa.

Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) on toinen elokuva, jossa Burt Reynolds on parhaimmillaan. Toimintaelokuvien machomuotista poiketen hän sai tilaisuuden osoittaa olevansa hyvä, monipuolinen ja herkkäkin näyttelijä, näin Aldrichilla ja myös tässä Alan J. Pakulan ohjaamassa elokuvassa, joka perustuu Dan Wakefieldin romaaniin. Siihen asti televisiossa arvostettua työtä tehnyt James L. Brooks (Hellyyden ehdoilla, Elämä on ihanaa) teki siinä elokuvadebyyttinsä tuottaja-käsikirjoittajana. Tarina kertoo eronneesta miehestä, jonka on vaikea unohtaa vaimoaan (Candice Bergen), vaikka hän kohtaakin melko pian uuden kiinnostavan naisen (Jill Clayburgh). Kipu, suru ja huumori vuorottelevat aikuista katsojaa kirpaisevassa ihmissuhde-elokuvassa. Eroterapiaryhmäkin kuuluu aiheisiin teoksessa, joka on itsessään ”leffaterapiaa” Mikael Saarisen tarkoittamalla tavalla.

Posted in Aldrich Robert, Andrews Dana, Attenborough Richard, Bach Richard, Bartlett Hall, Bergen Candice, Bergman Ingrid, Bloom Claire, Brooks James L., Burton Richard, Cabot Bruce, Chevalier Maurice, Clayburgh Jill, Clément René, Curtiz Michael, Deighton Len, Deneuve Catherine, Diamond Neil, Dieterle William, Donen Stanley, Douglas Kirk, Finch Peter, Fröbe Gert, Garmes Lee, Gavin John, Grant Cary, Hawks Howard, Kingsley Sidney, Krüger Hardy, Lerner Alan Jay, Loren Sophia, Mancini Henry, Martinelli Elsa, Mills John, Minnelli Vincente, Montand Yves, Nicholson Jack, Pakula Alan J., Parker Eleanor, Ponti Carlo, Reynolds Burt, Ritt Martin, Streisand Barbra, Taylor Elizabeth, Wayne John, Welles Orson, Werner Oskar, Wyler William, Yleinen, York Susannah | No Comments »

Pyjamaleikki

Keskiviikko, Elokuu 16th, 2006

Musikaali pyjamatehtaalla

PYJAMALEIKKI (The Pajama Game), USA 1957, ohjaus George Abbott, Stanley Donen, pääosissa Doris Day, John Raitt, 1:1,85, mono, 96 min. Warner Bros. Entertainment Finland, vuokra 17.5.2006, myynti 16.8.2006

Musikaalin historian erikoisimpiin tapauksiin kuuluu Pyjamaleikki. Aiheena on ammattiyhdistyksen kamppailu pyjamatehtaalla, ja tarinassa esitellään realistisesti sekä työnantajan työntekijöihin kohdistaman riiston ja huijauksen muotoja että ammattiyhdistysliikkeen keinoja italialaisen lakkoilun ja sabotaasin hienouksiin asti. Romanssin osapuolina ovat kokenut ay-aktivisti (Doris Day) ja uusi karski työnjohtaja (John Raitt). Mahdoton yhtälö toimii yllättävän hyvin, Bob Fosse on vauhdissa koreografina, ja Richard Adlerin ja Jerry Rossin laulut ovat tarttuvia, kuuluisimpana ”Hernando’s Hideaway”. Muita huippunumeroita ovat ”There Once Was A Man”, ”Hey There” ja Fossen näyttävä ”Steam Heat”.

Posted in Abbott George, Adler Richard, Day Doris, Donen Stanley, Fosse Bob, Ross Jerry, Yleinen | No Comments »

Arabeski ja Musta tuulimylly

Keskiviikko, Elokuu 16th, 2006

Jännityksen tienviittoja

ARABESKI (Arabesque), USA 1966, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Gregory Peck, Sophia Loren, 1:2,35, mono, 101 min. Universal 16.8.2006

MUSTA TUULIMYLLY (The Black Windmill), Iso-Britannia 1974, ohjaus Don Siegel, pääosissa Michael Caine, Donald Pleasence, Delphine Seyrig, 1:2,35, mono, 102 min. Universal 16.8.2006

Luotuaan mahtavan musikaaliuran Stanley Donen laajensi skaalaansa ja alkoi kokeilla näyttävää seikkailujännitystä Alfred Hitchcockin innoittamana. Arabeskikin vilisee Hitchcock-viittauksia tarinassa professorista (Gregory Peck), joka vedetään mukaan vakoilun maailmaan tärkeän hieroglyfin tähden. Tarinaan liittyy salaperäinen Sophia Loren, tyyli ja eleganssi on moitteetonta Maurice Binderin sommittelemia alkutekstejä ja Henry Mancinin musiikkia myöten, mutta elokuvasta puuttuu se pohjimmainen syvyys, joka Hitchcockilla keveimmilläänkin on. Dvd-masterointi on kohtalaista. Tällaisessa elokuvassa se saisi olla priimaa.

Don Siegel oli jännityksen mestari koko uransa ajan, ja kahden korkean profiilin elokuvan (Likainen Harry, Charley Varrick) jälkeen hän ohjasi Englannissa Mustan tuulimyllyn. Pääosassa on tavallistakin hillitympi Michael Caine salaisen palvelun asiamiehenä, jonka poika kidnapataan osana tuntemattoman soluttautujan juonta. Kun kehenkään ei voi luottaa, Cainen on ratkaistava pirullinen tilanne lopulta yksin. Vaikka elokuva ei kuulu Siegelin parhaisiin, siinä vetoaa luottamus tapahtumien luonnolliseen rytmiin ja samalla kyky nopeaan leikkaukseen. Dvd-masterointi on kohtalaisen hyvää.

Posted in Binder Maurice, Caine Michael, Donen Stanley, Loren Sophia, Mancini Henry, Peck Gregory, Pleasence Donald, Seyrig Delphine, Siegel Don, Yleinen | No Comments »