”Ei ole sellaista hevosta, jolla voisi paeta omaa itseään”
Tabor uhodit v nebo. Neuvostoliitto (Moldova) 1976. Mosfilm. O: Emil Lotjanu [muita kirjoitustapoja: Emil Lotianu, Emil Lotijanu, Emil Loteanu]. N: Svetlana Toma, Grigore Grigoriu, Pavel Andreitshenko, Barasbi Mulajev (Makar Tshudra). Väri, 2,35:1, DD 5.1 / mono, venäjänkielinen, 96 min [väärä kansitieto 101 min]
Lisäaineistoja: säveltäjä Jevgeni Dogan haastattelu (10 min), näyttelijä Svetlana Toman haastattelu (16 min).
Finnkino (Ruscico-masterointi 1999) 13.3.2009
Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen oli suosittu elokuva Suomessakin tuoreeltaan ensilevityskierroksella. Ohjaaja Emil Lotjanu, tähti Svetlana Toma ja säveltäjä Jevgeni Doga ovat moldovalaisen elokuvan lahjakkuuksia, jotka eivät olleet tässä yhteistyössä ensimmäistä eivätkä viimeistä kertaa.
Tarinan pohjana on Maksim Gorkin varhaisimpiin teoksiin kuuluva novelli ”Makar Tshudra” (1892), Prosper Mériméen Carmeniakin tulisempi tarina hurjasta romanineidosta. Elokuvassa talttumattoman Raddan ja hevosvaras Loiko Zobarin tarina on paisuteltu värikkääksi spektaakkeliksi, melkein musikaaliksi. Karpaattien maisemista ja uljaista hevosista nähdään komeita otoksia, kuvaajana Sergei Vronski. Kaupunkikohtauksia otettiin vanhassa Vilnassa. Jevgeni Dogan musiikki on upeaa, ja siihen sisältyy Suomenkin radiossa edelleen soivia suosikkiteemoja. Vaikka kuvat ja musiikki lipsahtavat kitschinkin puolelle ja vaikka Gorkin traaginen iskevyys on laajentelussa hukattu, pohjimmainen teema on säilynyt: vapaus.
Elokuvan suomennoksessa nimet on translitteroitu oikein, mutta kansitekstissä ja valikoissa ne ovat jääneet englanninkieliseen muotoon. Toivottavasti elokuva on suomennettu alkukielestä eikä välikäännöksen kautta.
Liitehaastattelussa Jevgeni Doga kertoo mielenkiintoisesti paneutumisestaan romanimusiikkiin, jota hän ei entuudestaan tuntenut. Svetlana Toma muistelee elokuvan tekoa kokonaisuudessaan, myös sen palkintoa San Sebastianissa, jonne matkustuskieltoon määrätty ohjaaja ei päässyt. Elokuva myytiin 120 maahan.
Kymmenen vuoden takainen masterointi ei kuulu Ruscicon parhaimmistoon. Esimerkiksi parin vuoden takaiset Andrei Tarkovski -dvd:t olivat laadukkaampia.
