Archive for the ‘Dennis Sandy’ Category

Neljä vuodenaikaa

Keskiviikko, Kesäkuu 17th, 2009

20090718-four-seasons.jpg

NELJÄ VUODENAIKAA (Four Seasons). USA (c) 1981 Universal City Studios. T: Martin Bregman. O+KS: Alan Alda. M: Antonio Vivaldi. N: Alan Alda (Jack Burroughs), Carol Burnett (Kate Burroughs), Jack Weston (Danny Zimmer), Rita Moreno (Claudia Zimmer), Len Cariou (Nick Callan), Sandy Dennis (Anne Callan), Bess Armstrong (Ginny Newley>Callan). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD stereo, 104 min
Future Film 17.6.2009

Alan Alda on amerikkalainen suosikkinäyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka ura alkoi 1950-luvulla. Hänen ensimmäistä elokuvateatteriohjaustaan Neljä vuodenaikaa pidetään yhä hänen parhaanaan. Alda ohjasi sen omasta käsikirjoituksestaan.

Idea on hyvä: kolme keskiluokkaista pariskuntaa viettää yhdessä lomaa neljä kertaa vuodessa. Kevätlomapaikkana on talo maalla, kesälomahankkeena on Karibian purjehdus, syystapaamisessa he kohtaavat tyttäriä collegessa, ja talvella hiihdetään Vermontissa.

Pariskunnat ovat tunteneet toisensa iät ja ajat, elämä on mukavaa, ja päivittelyn aiheena on se, miten niin monet tutut ovat ottaneet eron. Kaikkien tasapainoa horjuttaa se, että yksi pariskunnista hajoaa, kun vakuutusasiamies Nick (Len Cariou) eroaa valokuvaajavaimostaan Annesta (Sandy Dennis) ja ottaa tilalle tyttärensä ikäisen Ginnyn (Bess Armstrong).

Ystävyspiirin koossapitävä voima Jack (Alan Alda) on asianajaja, jonka vaimo Kate (Carol Burnett) on lehtialalla. Ystävyksistä iäkkäin Danny (Jack Weston) on kuolemanpelkoa poteva hammaslääkäri, ja hänen vaimonsa Claudia (Rita Moreno) on vaatesuunnittelija.

Annen poistuminen kuviosta ja nuoren, bimbolta vaikuttavan Ginnyn tulo tilalle uhkaa koko ystävyyttä, mutta loppujaksossa Ginny ottaa yllättäen aloitteen, puhuu suunsa puhtaaksi ja osoittautuu joukon rehellisimmäksi ja sydämellisimmäksi. Annekin lienee elämänsä parhaassa vaiheessa päästyään valheellisesta kulissiliitosta.

Neljä vuodenaikaa on komediallinen draama, jonka dialogi ja näyttelijäsuoritukset ovat iskeviä. Paketti on tehty viihdyttäväksi, mutta siinä kosketellaan kipeitä totuuksia. Visuaalinen idea on ilmeisyydessään ihailtava, ja aidot kuvauspaikat ovat upeita, mutta kuvallinen toteutus on sovinnaista. Musiikin perusidea (Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja muita Vivaldin sävellyksiä) on niin ilmeinen kuin voi olla, mutta tässä toimiva. Varsinkin Talvi-jakson pitkä sanaton jakso on onnistunut.

Dvd on hienosti masteroitu.

Hysterian hetkiä

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

JEZEBEL (Jezebel), USA 1938, ohjaus William Wyler, pääosissa Bette Davis, Henry Fonda, 1:1,37 DD mono, Jeanine Basingerin kommenttiraita, dokumentti Jezebel: Legend of the South (2006), Warner Night at the Movies -lisäohjelma sisältää Jimmy Dorsey -musiikkielokuvan (1938) ja Tex Avery -animaation The Mice Will Play (1938), pääkuva 104 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

MITÄ TAPAHTUIKAAN BABY JANELLE? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (What Ever Happened to Baby Jane?), USA 1962, ohjaus Robert Aldrich, pääosissa Bette Davis, Joan Crawford, 1:1,85, DD mono, Charles Buschin ja John Eppersonin kommenttiraita, dokumentit Bette and Joan: Blind Ambition (2005), Behind the Scenes with Baby Jane (1962), Andy Williams Show (1962), All About Bette (1994) ja Film Profile: Joan Crawford (Philip Jenkinson, BBC, e.v.), pääkuva 129 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

LISKOJEN YÖ (The Night of the Iguana), USA 1964, ohjaus John Huston, pääosissa Richard Burton, Ava Gardner, Deborah Kerr, Sue Lyon, 1:1,85, DD mono, dokumentit The Night of the Iguana: Huston’s Gamble (2006) ja On the Trail of the Iguana (1964), pääkuva 112 min. Warner Bros. Entertainment Finland 7.2.2007

KUKA PELKÄÄ VIRGINIA WOOLFIA? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Who’s Afraid of Virginia Woolf?), USA 1966, ohjaus Mike Nichols, pääosissa Elizabeth Taylor, Richard Burton, George Segal, Sandy Dennis, Mike Nicholsin ja Steven Soderberghin kommenttiraita, Haskell Wexlerin kommenttiraita, dokumentit Elizabeth Taylor: An Intimate Portrait (1975), A Daring Work of Raw Excellence (2006), Too Shocking For Its Time (2006), Sandy Dennis Screen Test (1966), Mike Nichols Interviews (1966), pääkuva 125 min. Warner Bros. Entertainment Finland 17.1.2007

Warner Bros.’n dvd-klassikkojulkaisut kilvoittelevat korkealla tasolla masterointiensa laadukkuudessa ja lisäaineistojensa kiinnostavuudessa.

Jezebel (1938) kuului niihin laatutuotantoihin, joilla Warner ponnahti aikoinaan Hollywoodin kunnianhimoisimpien yhtiöiden liigaan. Aiheenvalinnallaan studio asettui vielä valmisteilla olevan Tuulen viemän kilpailijaksi. Sinnikäs Bette Davis osoittautuikin nimiroolitulkinnallaan supertähteyden veroiseksi, ja Samuel Goldwynilta lainattu ohjaaja William Wyler tuli tähden kanssa niin hyvin toimeen, että yhteistyö sai jatkoa. Warner on antanut elokuvalle huippukohtelun kommenttiraitoineen, dokumentteineen ja ”Warner Night at the Movies” -lisäohjelmineen, joihin sisältyvä harvinainen Tex Averyn animaatio sisältää sekin Tuulen viemää -viittauksen.

Mitä tapahtuikaan Baby Janelle? (1962) on shokki Jezebelin jälkeen. Kaksi Hollywoodin supertähteä, Bette Davis ja Joan Crawford, esittää raadollista sisarsuhdetta Robert Aldrichin kauhua hipovassa elokuvassa. Elokuvasta saa sitä enemmän irti, mitä enemmän tähtien urasta tietää, ja siksi tupla-dvd:n pitkät dokumentit kummastakin ovat katsomisen arvoisia. Jännittävä havainto Jezebelistä ja Baby Janesta on se, että molempien loistavasta mustavalkokuvauksesta vastaa pitkän linjan Warner-ässä Ernest Haller, jota pidettiin nimenomaan Bette Davisin luottokuvaajana.

Tennessee Williamsin näytelmäfilmatisoinnit olivat kova sana 1950- ja 1960-lukujen amerikkalaisessa elokuvassa. Ohjaaja John Hustonin panos oli Liskojen yö (1964), jonka hän teki Jaliscossa, Meksikossa kumppaninaan maan huippukuvaaja Gabriel Figueroa, joka oli ollut jo mukana Sergei Eisensteinin, John Fordin ja Luis Buñuelin elokuvissa. Richard Burton esittää juoppoa, virkaheittoa, meksikolaiseksi turistioppaaksi ruvennutta pappia, joka saa kuljetettavikseen bussilastillisen kristillisiä naisia. Tietäähän sen, mitä seuraa, kun toisessa lahkeessa roikkuu teininymfo (Sue Lyon) ja toisessa kärttyinen holhoojahirviö. Ava Gardner irrottelee rentona hotellinpitäjänä ja Deborah Kerr on vieläkin rennompi vaeltajana, joka on vapautunut kokonaan seksuaalisuuden ikeen alta. Elokuva on visuaalisesti upea, ja siinä on hienoja hetkiä heti, kun se irrottautuu bussinaisten hysteerisestä ilmapiiristä. Tarina on mielenkiintoinen lisäys elokuvan juoppojen pappien linjaan (Mauritz Stillerin Gösta Berlingin taru, John Fordin Elämisen oikeus).

Julma parisuhdekuvaus Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966) perustui Edward Albeen tuoreeseen näytelmään, jota pidettiin mahdottomana filmata. Uskollisen filmatisoinnin raaka kielenkäyttö horjuttikin Hollywoodin Production Code -itsesensuuria. Ohjaajana debytoi nuori Broadway-legenda Mike Nichols, joka päästi Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin irralleen aviohelvetin tulkitsijoina. Toista paria esittivät George Segal ja Sandy Dennis. Näytelmää ei erityisemmin avattu, Richard Sylbert rakensi koruttomat lavasteet, Haskell Wexlerin kuvaus oli paljastavaa, ja Alex Northin musiikki tuki realismia. Miten kaikki tämä oli omiaan horjuttamaan vanhan Hollywoodin valheellista unimaailmaa, käy kiinnostavasti ilmi tupla-dvd:n runsaista lisädokumenteista.