PETO / Pedon vallassa / Odjuret. Ranska (c) 1975 Argos Films. T: Anatole Dauman. O+KS+LE: Walerian Borowczyk. KU: Bernard Daillencourt, Marcel Grignon. LA: Jacques D’Ovidio. PU: Piet Bolscher. M: Domenico Scarlatti. Ä: Michel Laurent, Jean-Pierre Ruh. N: Sirpa Lane (Romilda de l’Esperance), Lisbeth Hummel (Lucy Broadhurst), Elisabeth Kaza (Virginia Broadhurst), Pierre Benedetti (Mathurin de l’Esperance), Guy Tréjan (Pierre de l’Esperance), Roland Armontel (pappi), Marcel Dalio (Duc Rammendelo De Balo). Väri, 1,66:1, DD stereo, 95 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 11.8.2010
Antologiaelokuvaansa Moraalittomia tarinoita (1974) Walerian Borowczyk oli tarkoittanut myös filmatisoinnin Prosper Mériméen romaanista Lokis (1868). Kun se jäi toteuttamatta, kuvatusta aineistosta (jossa merkillinen musta metsän peto yhtyy naiseen) tuli keskeinen unijakso elokuvaan Peto. Eroottisen fantasian tapahtumapaikkana on parhaat päivänsä nähnyt linna Ranskan maaseudulla. Perinnön yhtenä haltijana on vanha pyörätuolin varaan joutunut markiisi (Marcel Dalio). Linna toimii myös hevossiittolana, ja elokuva käynnistyy dokumentaarisella jaksolla, jossa ori astuu tamman. Linnaan nuoreksi morsiameksi saapunut Lucy (Lisbeth Hummel) saa selville, että sulhaseksi tarkoitetussa Mathurinissa (Pierre Benedetti) on jotakin hyvin omituista. Unissaan hän on seudulla elävien tarujen Romilda (Sirpa Lane), joka tuli metsäretkillään siellä lymyilevän seksuaalisesti kyltymättömän pedon rakastajattareksi. Loppuratkaisussa Mathurinin petomainen salaisuus selviää… Domenico Scarlattin musiikki soi cembalolla soitettuna. Lapsellinen juoni on lähinnä veruke surrealistiselle eroottiselle fantasialle ja kauniisti filmatulle kuvakarkille. Elokuva oli suomalaisen valokuvamallin Sirpa Lanen (1955-1999) tärkein valkokangasrooli. Kyse on enemmän näyttämisestä kuin näyttelemisestä.
