SUURI MAAILMANSIRKUS (The Greatest Show on Earth), USA 1952, ohjaus Cecil B. DeMille, pääosissa Charlton Heston, Betty Hutton, Cornel Wilde, Gloria Grahame, James Stewart, 1:1,33, DD mono, 146 min Paramount Finland 21.2.2007
NAVARONEN TYKIT: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (The Guns of Navarone: 2-Disc Ultimate Edition), Iso-Britannia / USA 1961, ohjaus J. Lee Thompson, pääosissa Gregory Peck, Anthony Quinn, David Niven, Stanley Baker, Anthony Quayle, Irene Papas, 1:2,35, DD 5.1, kommenttiraita: Stephen J. Rubin ja J. Lee Thompson, restaurointidokumentti (2006), monta lisädokumenttia (2006, 1999, 1961), pääkuva 151 min Sony / Universal Finland 24.1.2007
KAPINA LAIVALLA: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Mutiny on the Bounty), USA 1962, ohjaus Lewis Milestone, pääosissa Marlon Brando, Trevor Howard, Richard Harris, Tarita, 1:2,40, DD 5.1, digitaalisesti masteroitu 65 mm:n originaaleista, mukana vaihtoehtoinen alku ja loppu, dokumentti After the Cameras Stopped Rolling: The Journey of The Bounty (2006), neljä dokumenttia vuodelta 1962, pääkuva 177 min Warner Bros. Home Entertainment 17.1.2007
TAISTELU ARDENNEILLA (Battle of the Bulge), USA 1965, ohjaus Ken Annakin, pääosissa Henry Fonda, Robert Shaw, Robert Ryan, Charles Bronson, Telly Savalas, Dana Andrews, Pier Angeli, 1:2,75, DD 5.1, digitaalisesti masteroitu restauroidusta Ultra-Panavision-laitoksesta, kaksi liitedokumenttia, pääkuva 162 min Warner Bros. Home Entertainment 2007
GRAND PRIX: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Grand Prix), USA 1966, ohjaus John Frankenheimer, pääosissa James Garner, Eva Marie Saint, Yves Montand, Toshiro Mifune, Brian Bedford, Jessica Walter, Antonio Sabato, Françoise Hardy, 1:2,20, DD 5.1, digitaalinen laitos restauroidusta 65 mm:n masterista, neljä dokumenttia vuodelta 2006 ja yksi dokumentti vuodelta 1966, pääkuva 168 min Warner Bros. Home Entertainment 15.11.2006
KUNNIAN MIES: DELUXE-JULKAISU (A Man for All Seasons), Iso-Britannia 1966, ohjaus Fred Zinnemann, pääosissa Paul Scofield, Wendy Hiller, Leo McKern, Robert Shaw, Orson Welles, Susannah York, Nigel Davenport, John Hurt, Corin Redgrave, Vanessa Redgrave, 1:1,66, DD 5.1, taustadokumentti The Life of Saint Thomas More (2007), pääkuva 115 min Sony / Universal Finland 21.2.2007
JÄÄASEMA ZEBRA (Ice Station Zebra), USA 1968, ohjaus John Sturges, pääosissa Rock Hudson, Ernest Borgnine, Patrick McGoohan, Jim Brown, 1:2,20, DD 5.1, masteroitu Super Panavision -originaalista, dokumentti The Man Who Makes the Difference (1968), pääkuva 143 min Warner Bros. Home Entertainment 2007
VIIMEINEN VALTIAS (The Last Tycoon), USA 1976, ohjaus Elia Kazan, pääosissa Robert De Niro, Tony Curtis, Robert Mitchum, Jeanne Moreau, Jack Nicholson, 1:1,78, DD 5.1, 118 min Paramount Finland 21.2.2007
PRETTY BABY (Pretty Baby), USA 1978, ohjaus Louis Malle, pääosissa Brooke Shields, Keith Carradine, Susan Sarandon, 1:1,78, DD mono, 105 min Paramount Finland 21.2.2007
PUNAISET: 25-V-JUHLAJULKAISU: TUPLA-DVD (Reds: 25th Anniversary Edition 2-dvd), USA 1981, ohjaus Warren Beatty, pääosissa Warren Beatty, Diane Keaton, Jack Nicholson, 1:1,78, DD 5.1, seitsemän liitedokumenttia (2006), pääkuva 188 min Paramount Finland 21.2.2007
GANDHI: 25-V-JUHLAJULKAISU: KAHDEN LEVYN DELUXE-LAITOS (Gandhi), Iso-Britannia / Intia 1982, ohjaus Richard Attenborough, pääosissa Ben Kingsley, Candice Bergen, Edward Fox, 1:2,35, DD 5.1, ohjaajan kommenttiraita, yhdeksän dokumenttia (2006) ja muuta lisäaineistoa, pääkuva 183 min Sony / Universal Finland 21.2.2007
NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA (tv-elokuva, The Hunchback of Notre Dame), Iso-Britannia / USA 1982, ohjaus: Michael Tuchner, pääosissa Anthony Hopkins, Lesley-Anne Down, Derek Jacobi, David Suchet, John Gielgud, 1:1,33, DD mono, 98 min Sony / Universal Finland 10.1.2007
Vuonna 2006 elettiin siirtymäkautta kohti teräväpiirto-dvd:tä (hd-dvd ja blu-ray), ja kotiteattereissa yleistyivät suuret kuvaruudut ja valkokankaat. Ajankohta oli otollinen julkaista dvd:llä suuria spektaakkeleita ja historiallisia elokuvia, jotka ovat kärsineet eniten typistämisestä olohuoneen pieneen ruutuun. Ero on toki yhä suuri ja kuilu ylittämätön, mutta juuri näistä elokuvista huomaa parhaiten kotitallenteissa tapahtuneen teknisen harppauksen. Osa näistä elokuvista on julkaistu myös high definition -laitoksina, mutta uusien huippumasterien käyttö näkyy myös perinteisissä punaisen laserin dvd-julkaisuissa. Aikaisemmin dvd:llä julkaistut elokuvat näyttävät näinä uusina masterointeina olohuoneessa paremmalta kuin koskaan.
Spektaakkelien vitsauksena on usein kuilu puitteiden mahtavuuden ja henkilökuvauksen latteuden välillä, mutta niin ei ole kuitenkaan aina. Spektaakkelin perustajien suurmies yli muiden oli Cecil B. DeMille, joka aloitti uransa Hollywoodissa jo vuonna 1914. Taiteilijana hän oli luovimmillaan nuorena, mutta spektaakkelin mestarina hän vain parani loppua kohden. Upea Technicolor-elokuva Suuri maailmansirkus (1952) säteilee värikkään kerronnan intoa, ”to children of all ages… ”. Cecil B. DeMille itse juontaa, Charlton Heston vakuuttaa lannistumattomana sirkustirehtöörinä, joka johtaa jättihankettaan halki miltei mahdottomienkin vaikeuksien, hirvittävästä junaonnettomuudestakaan masentumatta, ja aitoina esiintyjinä ovat maailman johtavat sirkusseurueet ja taiteilijat. Huippulaatua sirkuksen, show busineksen ja Hollywoodin ystäville.
Sotaelokuva oli ollut realistinen genre kahden vuosikymmenen ajan, kun Navaronen tykit (1961) valmistui. Kyseessä oli ensimmäinen jännitys-bestseller-kirjailija Alistair MacLeanin romaanin filmatisointi, ja tuottaja-käsikirjoittaja Carl Foreman omisti paljon vaivaa tuotannon korkeaan laatuun. Elokuva kuuluu aikansa älykkäisiin spektaakkeleihin samassa hengessä, jonka tiennäyttäjäksi oli tullut David Lean, ja se poikkeaa huomattavasti edukseen myöhemmistä MacLean-filmatisoinneista. Elokuvalla on vielä jalansija sodan realismissa, vaikka se samalla kurkottaa jo seikkailutyyliin. Ohjaaja Jack Lee Thompson oli tässä elokuvassa parhaimmillaan, ja hengenvaarallisen tehtävän saanutta kommandoryhmää esitti hieno näyttelijäkaarti. Visuaalisesti loistava dvd perustuu UCLA:n elokuva-arkiston restauroituun laitokseen, jota esittelee sen pitkäaikainen konservaattori Robert Gitt.
Lewis Milestonen ohjaama tulkinta Nordhoffin ja Hallin kirjasta Kapina laivalla (1962) ei ole filmatisoinneista paras, mutta 65 mm:n mastereista tehty dvd on visuaaliselta laadultaan häikäisevä. Tämä on se versio, jossa Trevor Howard on sadistinen kapteeni Bligh ja Marlon Brando kapinallinen upseeri Fletcher Christian. Tahitin aidot kuvauspaikat ja ihmiset lumosivat Brandon niin, että hän otti naistähti Taritan vaimokseen. Liitedokumentit käsittelevät 1700-luvun merenkulun historiaa.
Sotaelokuvien luonne muuttui 1960-luvulla spektaakkelin suuntaan, ja nyt nähtyinä sellaiset vuonna 2006 dvd:llä julkaistut suurelokuvat kuin Atlantin valli murtuu ja Palaako Pariisi? tuntuvat sarjassaan kiinnostavilta ja aidoilta. Taistelu Ardenneilla (1965) kuuluu sekin saman ilmiön piiriin ja perustuu sekin tositapahtumiin, mutta paikat, tapahtumat ja henkilöt ovat niin lavealla kädellä muutettuja, että taisteluun oikeasti osallistuneet esittivät elokuvasta kiivaita vastalauseita. Ardennien taistelu joulukuussa 1944 kuului toisen maailmansodan merkittävimpiin. Saksalaiset kokosivat viimeiset läntiset suurvoimansa pysäyttämään länsiliittoutuneita Saksan ja Belgian välisille vuorille. He saivat aikaan liittoutuneille suurta tuhoa mutta kokivat itsekin hirmuisia menetyksiä, lähinnä sillä seurauksella, että puna-armeija pääsi etenemään idässä nopeammin kohti Berliiniä. Katsojan kannattaa lukea aiheesta myös jokin hyvä sotahistoriallinen kuvaus huomatakseen, mikä elokuvassa on faktaa ja mikä fiktiota. Liittoutuneiden päähahmona nähdään Henry Fonda ja natsien panssarivelhona Robert Shaw.
John Frankenheimer oli 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun lopussa kiinnostavimpia uusia jenkkiohjaajia, ja hänelle oli sähköistä otetta vielä spektaakkelissa Grand Prix (1966). Vaikka autoilu on aina ollut elokuvan perusaiheita, suoranaisia kilpa-autoiluelokuvia on vähän. Howard Hawks, Steve McQueen, Tom Cruise ja Renny Harlin ovat eräitä nimiä harvalukuisessa pienoisgenressä, jonka huippusaavutus Grand Prix on. Epävirallisista kilpa-autoiluelokuvista ykkönen on tietenkin Monte Hellmanin Two-Lane Blacktop. Syy varsinaisen kilpa-ajogenren suppeuteen lienee pääasiassa se, että on aiheesta on vaikea luoda kokonaista kiinnostavaa pitkää elokuvaa. Reaaliaikaisia tv-katsojia on vaikea houkutella jälkikäteen formuloita jännittämään. Frankenheimer käytti useimmat keinot tehdä aiheesta mahdollisimman mielenkiintoinen. Formula 1 -kisat vievät meidät moniin paikkoihin, joista elokuvassa korostuvat Monaco, Clermont-Ferrand (Ranska), Spa (Belgia), Zandvoort (Hollanti), Brands Hatch (Englanti) ja Monza (Italia). Julkeasti Frankenheimer kuvasi elokuvansa ilman lavastuksia oikeissa Formula 1-kilpailuissa ja sai dokumentaariseen tyyliin elokuvaansa aitoa ajan ja miljöön kuvaa. Kaikki pääajot hän toteutti eri tyyleillä: kiihkeänä split-screen -montaasina (Monaco), lennokkaana sunnuntaiajona (Clermont-Ferrand), karmeassa sateessa (Spa) ja lopuksi puhtaan nopeuden kannalta (Monza). Kameraryhmää johti Lionel Lindon, ja visuaalista erikoisilmettä Saul Bass. Mahtavan Cinerama-elokuvan terävyys ja kuvaloisto välittyy dvd:ltäkin. Vaikka emme saa tietää henkilöistä kovin paljon, hahmotuksesta välittyy kuitenkin tunne todellisista ihmisistä. Liitedokumenteista selviää, että elokuvan teko olisi ollut ylivoimaista pian valmistusvuoden jälkeen, ja jo silloinkin urakka oli mahdottoman rajoilla. Michel Legrand sävelsi elokuvan hienon musiikin.
Fred Zinnemann muutti 1950-luvun lopulla Englantiin, ja vuonna 1966 hän ohjasi suuren historiallisen elokuvan perienglantilaisesta aiheesta Robert Boltin näytelmän perusteella. Kunnian mies sijoittuu uskonpuhdistuksen aikakauteen 1500-luvulle, meikäläisittäin ajatellen Lutherin, Agricolan ja Kustaa Vaasan aikaan. Sittemmin katolisen kirkon pyhimykseksi julistettu Thomas More (Paul Scofield) asettui henkensä kaupalla monista vaimoistaan kuuluisaa kuningas Henrik VIII:tä (Robert Shaw) vastaan tämän halutessa irtautua paavista ja perustaa oman englantilaisen kirkon. Elokuva on täynnä huippunäyttelijöitä. Wendy Hiller on rouva More, Leo McKern nuori Cromwell, Orson Welles kuoleva kardinaali Wolsey ja Susannah York Thomas-isänsä ankaruudesta kärsivä tytär. Uusi ensiluokkainen masterointi, joka on Yhdysvalloissa julkaistu Special Edition -nimellä, tekee oikeutta Ted Mooren kuvaukselle.
Jääasema Zebra (1968) kuului vuosikymmenensä mahtavimpiin Alistair MacLean -filmatisointeihin. Samana vuonna valmistui myös kirjailijan romaaniin perustuva Kotkat kuuntelevat. Välimatka kummallakin on huima ylivoimaiseen Navaronen tykkeihin verrattuna, vaikka laatuviihteestä kaikissa onkin kyse. Huumoriton, vain miehiä sisältävä ja arktisessa miljöössä epäaidolta tuntuva Jääasema Zebra on merkittävä teknothrillerinä, joka edeltää Tom Clancyn romaaneja ja niistä tehtyjä filmatisointeja, ja erityisesti sukellusvene-elokuvana. Kylmä sota uhkaa muuttua kuumaksi Pohjoisnavalla, ja vakoilun ja vastavakoilun juoni pysyy arvoituksellisena loppuselvittelyyn saakka. John Sturges oli ollut erinomainen toimintaohjaaja 1950- ja 1960-luvulla, mutta tässä elokuvassa ote alkoi hyytyä (sanaleikki olkoon tahallinen). Mitä pitäisikään ajatella siitä, että tämä elokuva oli myös omaperäisenä tuottaja-ohjaajana tunnetun Howard Hughesin lempielokuva. Rock Hudson vakuuttaa ydinsukellusveneen komentajana, ja neuvostoeverstinä nähdään Alf Kjellin, joka sai nuorena alun uralleen Ingmar Bergmanin työtoverina ja eteni Hollywoodiin ohjaajaksi ja näyttelijäksi.
Viimeinen valtias (1976) oli Elia Kazanin viimeinen elokuva. Pohjana oli F. Scott Fitzgeraldin romaani, ja näyttelijäkaarti on poikkeuksellinen kiinnostava. Pääosaa, MGM:n ”boy wonderin” Irving G. Thalbergin kaltaista elokuvamogulia Monroe Stahria, esittää uransa nousukiidossa oleva Robert De Niro monista muista rooleistaan poikkeavalla ja miellyttävällä tavalla. Tärkeimmässä naisroolisssa Kathleen Moorena nähdään erinomainen Ingrid Boulting, ja debyyttinsä saa Theresa Russell. Muissa rooleissa on monia vanhan Hollywoodin kasvoja kuten Ray Milland, Robert Mitchum, John Carradine ja Dana Andrews. Tärkeässä, kohtalokkaassa episodissa, Stahr kohtaa käsikirjoittajien ammattiyhdistyspomon Brimmerin, jota esittää julkealla machovoimalla Jack Nicholson, ja menettää ainoan kerran täydellisesti malttinsa. Elia Kazan kertoi muistelmissaan, että tuottaja Sam Spiegel, jolle tämä oli toiseksi viimeinen elokuva, oli niin lumoutunut käsikirjoittaja Harold Pinterin lahjakkuudesta, ettei hän antanut ohjaajan muokata käsikirjoitusta luontevammaksi. Kazan teki voitavansa, ja vaikka elokuva kokonaisuutena ei elä, siinä on kaksi loistavaa jaksoa: Monroen ja Kathleenin romanssi ja Monroen ja Brimmerin yhteenotto.
Louis Malle ei tehnyt elokuvaa kotimaassaan Ranskassa pitkään aikaan miehitysaikaa kuvaavan Lacombe Lucienin (1974) jälkeen. Pretty Baby (1977) kuvattiin New Orleansissa, tarkempi tapahtumapaikka on Storyvillen punaisten lyhtyjen alue ja aika on vuosi 1917. Bellocq (Keith Carradine) tulee bordelliin valokuvaajana, ei asiakkaana, ja kohtaa siellä isättömän 12-vuotiaan Violetin (Brooke Shields), joka alkaa etsiä miehestä tukea ja turvaa ja kaikkea muutakin. Tytön prostituoitua äitiä esittää Susan Sarandon. Elokuvan kuvasi loistavasti Sven Nykvist, ja ääniraidalla kiehtoo Jelly Roll Mortonin musiikki. Teoksen moraalinen neutraalisuus jää askarruttamaan tämän päivän katsojaa, joka on kuullut paljon nykyajan lapsiprostituutiosta ja sen traumatisoivasta vaikutuksesta.
Näyttelijänä parhaiten tunnettu Warren Beatty on myös ohjannut neljä elokuvaa, ja hänen hankkeistaan kunnianhimoisin, Punaiset (1981), muistetaan hyvin Suomessa, kuvattiinhan sitä täällä. Helsingin monumenttikeskustan näkymät ovatkin elokuvassa esillä. Elokuva kuuluu rämäpäisimpiin, mitä Hollywoodissa on tehty, sillä kylmän sodan aikana Beatty sai Paramountin taakseen vuoden kalleimpiin kuuluvaan elokuvaan, jonka sankareina on kaksi amerikkalaista kommunistia Venäjän vallankumouksen aikaan. Warren Beatty itse esittää journalisti John Reediä, jonka reportaasikirja Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa, kuuluu lokakuun vallankumouksen tunnetuimpiin kuvauksiin. Diane Keaton on parhaimmillaan esittäessään hänen elämänsä naista Louise Bryantia. Beatty näki paljon vaivaa ja teki tutkimustyötä rekonstruoidakseen sekä amerikkalaisen radikalismin historiaa että Venäjän vallankumouksen kohtauksia. Elokuvan synkimmässä kohtauksessa Reed on vankina Suomessa (vankilaan saavutaan näköjään Suomenlinnan pääportista). Dvd-laitos elokuva saa 25-vuotisjuhlakohtelun runsaine ja kiinnostavine lisäaineistoineen, ja Vittorio Storaron kuvaus on upeasti masteroitu.
Seuraavana vuonna oli toisen näyttelijän, Richard Attenboroughin, vuoro tehdä elämänsä elokuva, ja siitäkin on tarjolla mahtava 25-vuotisjuhlalaitos. Gandhi (1982) kuuluu kaikkien aikojen eepoksiin ja historiallisiin elokuviin jo alku- ja loppujaksojensa nojalla. Tässä elokuvassa ei ollut koolla mikään vaivainen ”a cast of thousands”, vaan 400.000 ihmistä osallistui elokuvan kehyksenä nähtävään muistorekonstruktioon modernin Intian isän hautajaisista. Elokuva on kauttaaltaan tehty niin hartaasti, että katsoja saa ainutlaatuisen tilaisuuden eläytyä maailmanhistorian suuriin käänteisiin. Yhden miehen passiivisella vastarinnalla oli sytyttävä esikuvallinen voima, joka johti brittiläisen imperiumin kaatumiseen. Gandhin persoonallisuudessa oli poikkeuksellinen yhdistelmä itsetehostuksen välttämistä ja uhrauksia pelkäämätöntä tahdonvoimaa. Sama tuntuu koskevan ohjaajaa, joka ei korosta tyyliä vaan antaa aiheen puhua, olipa kyse mietiskelyn hiljaisuudesta tai valtavien joukkokohtausten mahdista. Suurin tragedia alkaa vasta silloin kun Gandhin ja hänen kumppaniensa päämäärä, Intian itsenäistyminen, on toteutunut: hindujen ja muslimien ristiriita purkautuu joukkoväkivallaksi, jonka pyörteissä Gandhikin kohtaa murhaajansa. Elokuva on julkaistu kuusi vuotta sitten dvd:llä Suomessakin, mutta huippumasterointi ja loistavat lisäaineistot tekevät juhlalaitoksesta nimensä arvoisen.
Brittiläinen tv-elokuva Notre Damen kellonsoittaja (1982) perustuu Victor Hugon monesti filmattuun romaaniin. Tämä tulkinta on meillä nähty aikaisemmin ainakin 1980-luvun vhs-julkaisuna, ja nyt se on tuotu maahan dvd:nä. Valtteihin kuuluu ensiluokkainen näyttelijäkaarti, päätehtävissä Anthony Hopkins (Quasimodo), Lesley-Anne Down (Esmeralda) ja Derek Jacobi (Frollo). Versio ei ole muutenkaan hullumpi, ja komeasti tuotettu elokuva pääsee hyvin masteroituna oikeuksiinsa.
