Archive for the ‘Cooder Ry’ Category

Lainsuojattomat

Keskiviikko, Syyskuu 22nd, 2010

2010.10.23.-The-Long-Riders

LAINSUOJATTOMAT / De laglösa (The Long Riders). USA © 1980 United Artists Corporation. T: Tim Zinnemann. O: Walter Hill. KS: Bill Bryden, Steven Smith, Stacy Keach, James Keach. KU: Ric Waite. LA: Jack T. Collis (prod. des.), Peter R. Romero (art dir.). M: Ry Cooder. PU:  Bobbie Mannix. Ä: Gordon Ecker. LE: Freeman A. Davies, David Holden. N: David Carradine (Cole Younger), Keith Carradine (Jim Younger), Robert Carradine (Bob Younger), James Keach (Jesse James), Stacy Keach (Frank James), Dennis Quaid (Ed Miller), Randy Quaid (Clell Miller), Kevin Brophy (John Younger), Harry Carey, Jr. (George Arthur), Christopher Guest (Charlie Ford), Nicholas Guest (Bob Ford), Pamela Reed (Belle Starr). Väri, 1,85:1, DD monomix, 96 min
Suom. tekstit Håkan Mäkelä / svenska texter.
Future Film (MGM / UA) 22.9.2010

Walter Hill tuli elokuva-alalle Steve McQueen -elokuvien apulaisena ja lakonisten toimintaelokuvien käsikirjoittajana. Western oli hänelle aina elokuvan perikuva, ja neljäntenä ohjauksenaan hän teki vihdoin lännenelokuvan Lainsuojattomat. Se on Walter Hill -tulkinta elokuvissa moneen kertaan käsitellystä Jesse Jamesin tarinasta.

Lainsuojattomien ainutlaatuinen piirre on se, että siinä rikollisia James-, Younger-, Miller- ja Ford-veljeksiä esittävät oikeat näyttelijäveljekset Keach, Carradine, Quaid ja Guest. Tarina sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisiin vuosiin, jolloin lainsuojattomuus oli valloillaan. Kyseessä on westernin eniten suosima aikakausi. Kuten useista muistakin aihetta käsittelevistä elokuvista, Lainsuojattomistakin on karsittu pois historiallinen ja psykologinen motivaatio. Sisällissodan jälkeen Pohjoisvaltioiden hallitsemat pankit eivät myöntäneet lainoja Etelävaltioiden entisille sotilaille, mikä oli yksi syy Jamesin-Youngerin rosvojoukkion synnylle. Hill kuvaa rosvojen tekoja: pankkiryöstöä, junaryöstöä ja postivaunuryöstöä. Niiden lomassa tarkastellaan veljesten elämää verkkaisemmin, mikä tuo elokuvaan dynamiikkaa ja vaihtelua. Pääosin Missouriin sijoittuva tarina etenee kohti Minnesotan Northfieldissä hirmuista välienselvittelyä julmassa jaksossa, jossa Hill ottaa Peckinpahista mittaa. Väkivalta on Lainsuojattomissa raakaa. Viattomia tapetaan, eikä ”rehti” puukkotappelukaan jätä kuin pahan mielen kaikille.

Kuuluisa näyttelijämiehitys ei ole yksiselitteisen onnistunut ratkaisu. Vahvimmiksi osasuorituksiksi nousevat Keith Carradinen esittämä Jim Younger ja Pamela Reedin vahva Belle Starr. Elokuvan kokonaisbalanssia se ei tukene, mutta kyseessä onkin tavallista enemmän ensemble-elokuva.

Lainsuojattomat kuvattiin erittäin hienosti aidontuntuisissa kuvausmaastoissa, ja dvd on kohtalaisen hyvin masteroitu.

Paris, Texas

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20090428-paris-texas.jpg

”A place for dreams. A place for heartbreak. A place to pick up the pieces.” (Elokuvan mainoslause)

PARIS, TEXAS (Paris, Texas), Saksa/Ranska (c) 1984 Road Movies Filmproduktion GmbH. O: Wim Wenders. KS: Sam Shepard – pohjautuen osittain novelleihin kokoelmassa Motellien aikakirjat (1982, suom. 1985). KU: Robby Müller. LE: Peter Przygodda. M: Ry Cooder. N: Harry Dean Stanton, Nastassja Kinski, Dean Stockwell, Aurore Clément, Hunter Carson. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, DTS 5.1, DS 2.0, 139 min
Wim Wendersin kommenttiraita englanniksi.
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009

Kuolleeksi luultu Travis (Harry Dean Stanton) löydetään harhailemasta Teksasin autiomaasta muistinsa menettäneenä punainen lippis päässään oltuaan kateissa neljä vuotta. Ensi alkuun Travis ei lausu sanaakaan.

Wim Wenders toteutti yhden keskeisistä road movieistaan Sam Shepardin käsikirjoituksen pohjalta, ja tarinan filmasi intensiivisissä, vahvasti muokatuissa väreissä Robby Müller ”neonrealistiseen” tyyliin. Kuten Wendersin aikaisemmassa tie-elokuvassa Alice in den Städten tässäkin on keskeisessä roolissa lapsi.

Paris, Texas on kuvakerrontaa, jossa juoni on toissijainen. Keskeisiä kuva-aiheita ovat autiomaat, vuoret, lentokoneet, autot, mainoskyltit, neonvalot, ruostunut romu, rautatiet, motellit ja äärettömyyteen johtavat tiet. Autiomaan ja taivaanrannan myyttisyys korostaa sitä, että nykypäivän odysseiat ovat tie-elokuvia.

Slidekitaratunnus oli käynnistänyt jo Wendersin mestariteoksen Im Lauf der Zeit, ja vastaavan musiikkiratkaisun toteutti tässä elokuvassa Ry Cooder. Tunnusteema on Blind Willie Johnsonin 1920-luvun bluesklassikko ”Dark Was The Night, Cold Was The Ground”, aiheena Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Ilon hetkiä siivittävät ”Cancion Mixteca” -meksikolaisstandardin muunnelmat.

Tunnuksesta ajatus vaeltaa toisen sokean muusikon Blind Lemon Jeffersonin klassikkotulkintaan ”See That My Grave Is Kept Clean”, joka tunnetaan myös nimellä ”One Kind Of Favor”. Sen säe ”It’s a long, long lane that’s got no end” sopinee motoksi Wendersin tie-elokuvatuotannolle.

Pohjavireenä on tietoisuus kuolemasta. Travisin omaisuus on pienessä pussissa, johon sisältyy valokuva autiomaan hiekasta. Hän on ostanut valokuvassa näkyvän palan maata Pohjois-Teksasissa sijaitsevasta Parisista, jossa hänen vanhempansa ”tekivät” hänet. Teksasinkaan Parisissa ei ole autiomaata, ja mielleyhtymä viekin Leo Tolstoin kysymykseen ”Miten paljon maata ihminen tarvitsee?”. Vastaus: ”Sen verran kuin mihin hänen arkkunsa mahtuu”.

Tie vie Teksasista velipojan luo Los Angelesiin. Walt-veli (Dean Stockwell) Anne-vaimoineen (Aurore Clément) on pitänyt huolta Travisin ja Janen Hunter-pojasta (Hunter Carson). Kadonnut Jane-äiti (Nastassja Kinski) on lähettänyt pojalle rahaa pankista, ja kun pankin osoite on jäljitetty Houstoniin, selviää punaista angoravillaa suosivan Janenkin tilanne.

Visuaalisuuteen perustuva elokuva tarjoillaan dvd:llä kohtalaisen hyvin masteroituna. Vaikka veikkaisin, että masterointi ei ole upouusi, kuvaa kelpaa katsella.