Archive for the ‘Chorell Walentin’ Category

Lumisten metsien tyttö

Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010

2010.11.27.-Lumisten-metsien tytto

”Don’t stand so close to me.”

LUMISTEN METSIEN TYTTÖ / Flickan från vita skogen. Suomi 1960. Valmistusvuosi 1956. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: William Markus. KS: Walentin Chorell. KU: Pentti Unho. B-kuvaaja: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Olavi Suominen. Hiukset: Fanny Cederberg. M: Ahti Sonninen. Ä: Taisto Lindegren. LE: Elmer Lahti. N: Matti Oravisto (Markus Reinman), Anneli Sauli (Tarja Mäenpää), Åke Lindman (Jukka), Arvo Kuusla (opettaja Vellanus), Heimo Lepistö (Mäenpää), Annikki Linnoila (Mäenpään emäntä), Eila Pehkonen (rouva Salkin), Oiva Sala (kauppias Salkin), Aino-Inkeri Notkola (Markuksen äiti), Mai-Brit Heljo (Constance). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino (SF) 3.12.2010

Lumisten metsien tyttö on julkaistu dvd:llä aikaisemmin kahden elokuvan levyllä Verta käsissämme / Lumisten metsien tyttö ja boksissa SF-elokuvaklassikot 11 (Finnkino 2008).

William Markus oli lahjakas ja mielenkiintoinen taiteilija, joka sai liian vähän tilaisuuksia toteuttaa kykyjään korkeatasoisissa elokuvahankkeissa. Hän paras elokuvansa oli Miriam (1957), joka perustui Walentin Chorellin romaaniin ja jonka nimiroolin tulkitsi Anneli Sauli. Jo sitä ennen, kevättalvella 1956, Markus oli kuvannut Lumisten metsien tytön, Chorellin käsikirjoituksesta ja Sauli siinäkin nimiosassa. Elettiin Suomen Filmiteollisuuden ylituotantokautta, ja sen seurauksena Lumisten metsien tytön ensiesitys viivästyi neljä vuotta. Elokuva ei ollut kuitenkaan kehno. 1900-luvun alkuun sijoittuva tarina kertoo ihanteellisesta helsinkiläisestä opettajasta Markus Reinmanista (Matti Oravisto), joka tulee Lapin köyhille nälkämaille, fiktiiviseen Hallavan erämaapitäjään. Hän joutuu jopa hankkimaan lapsille talvijalkineita, koska ilman niitä lapset eivät pääse tulemaan kouluun. 16-vuotias Tarja (Sauli) tulee koululle asumaan ja opettajan näkökulmasta käy ajankohtaiseksi Stingin ja The Policen laulussaan ikuistama ”älä tule niin lähelle” -tilanne. Kyläläisten vihamielisyys opettajaa kohtaan kasvaa niin, että jatkaminen käy mahdottomaksi. Tarina tuo mieleen neuvostoelokuvan suosiman aiheen, jonka kuuluisin tulkinta on Andrei Kontshalovskin Tshingiz Aitmatov -filmatisointi Ensimmäinen opettaja (1965). Näyttelijöistä Åke Lindman ylinäyttelee Tarjan kihlaamana mustasukkaisena Jukka-isäntänä. Ahti Sonnisen musiikki on voimakasta. Elokuvan ”Lappi” on kuvattu Etelä-Suomessa Vihdissä ja Lopella, mutta Pentti Unhon kuvausjälki on komeaa ja dvd-masterointi hienoa.

Varsovan laulu

Perjantai, Syyskuu 18th, 2009

2009.09.19.-Varsovan-laulu

VARSOVAN LAULU / ”Varsovan laulu” / ”Sången om Warszawa”. Suomi 1953. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. Apulaisohjaaja: William Markus. KS: Matti Kassila, Juha Nevalainen, Walentin Chorell. KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Harry Bergström. Tunnuslaulun ”Voice of the Ocean” / ”Meren ääni” es. Chris Paischeff. Ä: Yrjö Saari. LE: Armas Vallasvuo. N: Chris Paischeff (Ilse), Åke Lindman (M/S Veran kapteeni, ”Bear”), Matti Oravisto (perämies Lauri Koskinen, ”Lord Nelson”), Hannes Veivo (Voitto Jalmari Bister), Kauko Laurikainen (Lauri Elias Koskinen), Leo Riuttu (komisario Ahmavirta), Matti Aulos (etsivä Kymäläinen), Kullervo Kalske (etsivä Komppa), Pentti Viljanen (kokki), Aarne Laine (Pasilan Romun omistaja), Eino Kaipainen (kapteeniluutnantti Koivusalo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 83 min
Ei tekstityksiä. Elokuvassa on englanninkielisiä tekstittämättömiä jaksoja.
Finnkino (SF) 18.9.2009

Salakuljetus oli säännöstelyn Suomessa 1950-luvun alussa suuri kysymys, ja aiheesta pantiin vireille useita elokuvahankkeita, joista toteutukseen ylsivät Lasse Pöystin ohjaama Salakuljettajan laulu (1952) ja Matti Kassilan Varsovan laulu. ”Varsovan lauluksi” kutsuttiin puolalaista pirtua, ja elokuvassa sen salakuljetusketjun ensimmäisenä lenkkinä on rahtilaiva M/S Vera kapteeninaan Bear (Åke Lindman) ja perämiehenään Lauri Koskinen (Matti Oravisto). Jalojuoman ohella kapteeni ottaa kuljetettavakseen myös nuoren kaunokaisen nimeltä Ilse (Chris Paischeff), ja tämä sytyttää matkalla myös Lauri Koskisen intohimot. Kaupungissa poliisi selvittelee salakuljetusketjun muiden jäsenten toimia. Suomalaisessa toimintaelokuvassa on paljon takaa-ajoja ja välienselvittelyjä. Kuvauksia on toteutettu realistisesti oikeilla tapahtumapaikoilla, ja leikkaus ja musiikki on iskevää. Tunnussävel ”Meren ääni” kuullaan myös Chris Paischeffin laulamana. Ingmar Bergman näki elokuvan Suomessa käydessään ja piti tappelukohtausta väkevästi toteutettuna. Virolaiselle Christina Paischeffille Varsovan laulu jäi ainoaksi elokuvateatterielokuvaksi. Kestävintä Varsovan laulussa ovat sen realistiset, lähes dokumentaariset osuudet, varsinkin merellä. Triangelidraama ei vakuuta. Matti Kassila oli hyvä toimintaohjaaja jo tässä; mielenkiintoista kyllä hän oli toimintaohjaajana parhaimmillaan viimeisissä elokuvissaan. Elokuvassa puhutaan suomalaiseksi elokuvaksi paljon englantia, Chris Paischeff ei muuta puhukaan. Englanninkielisiä osuuksia ei ole tekstitetty.

Autuas eversti

Perjantai, Tammikuu 16th, 2009

20090416-autuas-eversti.jpg

AUTUAS EVERSTI (Salige översten). Suomi 1958. TJ: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: William Markus. N: Pentti Siimes, Hillevi Lagerstam, Anneli Sauli, Esko Mannermaa, Ekke Hämäläinen. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 63 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.1.2009

Kirjailija Walentin Chorellin aiheista syntyi Suomessa 1950-luvulla sarja elokuvia. Jack Witikka sai ohjattavakseen elokuvat Nukkekauppias ja kaunis Lilith ja Äidittömät, William Markuksen käsiin tulivat Rakas varkaani, Miriam, Autuas eversti ja Lumisten metsien tyttö; kolmessa viimeksimainitussa esiintyi Anneli Sauli. Varsinainen Chorell-näyttelijä oli Pentti Siimes, joka esiintyi paitsi elokuvissa Rakas varkaani, Miriam, Äidittömät ja Autuas eversti myös aikaisemmissakin Chorellin käsikirjoituspanoksia omaavissa elokuvissa Varsovan laulu ja Mä oksalla ylimmällä.

Autuas eversti filmattiin syyskesällä 1956 ja sai ensi-iltansa vasta kaksi vuotta myöhemmin odotettuaan runsaskuvaisten tuotantovuosien hyllyllä vuoroaan ja jouduttuaan sitten sensuurin saksiin, kun lapsille sallitusta elokuvasta leikattiin pois pitkä ruumisarkkujakso.

Tarina kertoo ratsuväen everstistä (Siimes), jonka luullaan kuolleen, vaikka tämä on karannut ruumisarkustaan nuoruudenrakastettuaan (Hillevi Lagerstam) etsimään. Luettuaan sanomalehdestä kuolinilmoituksensa ja koskettavan muistokirjoituksen eversti lähettää hämmentyneelle perheelleen sähkeen, jossa hän ilmoittaa menevänsä naimisiin.

Pentti Siimes oli vangitseva teatterinäyttelijä, jolle elokuvaohjaajan oli osattava panna voimakas sordiino. Elokuvassa Rakas varkaani hän on hauska, elokuvassa Herra Sotaministeri hän käy ylikierroksilla, ja Autuas eversti on siltä väliltä. Kriitikot huomasivat, että ehostuksestakin oli tehty tavallista parempaa, kun Siimes esitti eri-ikäisiä versioita henkilöhahmostaan.

Musta huumori on vaativa laji. William Markus on uskaltanut yrittää, ja elokuvassa on hauskoja piirteitä, vaikka kokonaisuus ei vakuuta. Heikki Aaltoila on säveltänyt lennokkaan musiikin. Kuvamasterointi on kohtalaista.

Viisi komediaa Särkän tallista

Perjantai, Tammikuu 20th, 2006

20090225-lapatossu.jpg 20090225-nummisuutarit.jpg

20090225-nainen-on-valtt.jpg20090225-sarkela-itte.jpg

20090225-rakas-varkaani.jpg

Lapatossu (1937)
Nummisuutarit (1938)
Nainen on valttia (1944)
Särkelä itte (1947)
Rakas varkaani (1957)
1:1,37, mono.
Finnkino 20.1.2006.

Finnkino on julkaissut dvd:llä runsaasti maamme mahtavimman, 1960-luvulla toimintansa lopettaneen elokuvayhtiön Suomen Filmiteollisuuden (SF) tuotantoa. Tammikuussa on vuorossa erä komedioita.

Lapatossu (1937) perustuu kansanperinteeksi ikuistuneeseen veijarihahmoon 1870-luvun rautatietyömailta. Aku Korhonen sai nimiroolin, Ensio Rislakki ja Ilmari Turja laativat käsikirjoituksen, ja elokuva sai jatko-osia. Yrjö Norran ja Toivo Särkän ohjauksellinen liukuhihnakäsittely, ”rahan ja rutiinin riemuvoitto”, johti kuitenkin valitettavan latteaan toteutukseen.

Nummisuutarit (1938) sai sitä vastoin Särkältä juhlakäsittelyn, ja rooleihin etsittiin parhaat näyttelijävoimat. Unto Salminen on kelpo Esko, ja Eino Jurkka on mehevä Sepeteus. Wilho Ilmarin energinen ohjaustulkinta on vakuuttavan perinteinen. Tuttu SF-ensemble kuten Siiri Angerkoski ja Aku Korhonen saa kerrankin esiintyä arvoisissaan rooleissa.

Nainen on valttia (1944) kuului liukuhihnaosastoon, erikoispiirteenään Ansa Ikonen ainoassa ohjaustehtävässään, vasta Suomen toisena naisohjaajana. Elettiin sota-aikaa, kansa janosi viihdettä, ja sitä tarjosivat Ikonen, Aku Korhonen, Uuno Laakso ja Unto Salminen. Ikonen ohjaa Mika Waltarin ohuen tarinan sujuvasti, mutta samankaltaisesta Waltari-aiheesta syntyi 10 vuotta myöhemmin parempi elokuva Rakas lurjus, pääosassa siinäkin Ikonen.

Särkelä itte (1947) perustui Ilmari Turjan suosikkinäytelmään, joka oli valmistunut 1944, sekin lääkkeeksi sodan ankeuteen. Uuno Laakso saatiin retostelevaksi patruunaksi, joka vihaa uutta siltaa ja vanhan mahtisuvun patruuna Fallstenia. Tämä kuitenkin kesyttää Särkelän pyytämällä hänet sillanvihkiäisten juhlapuhujaksi. Mukana on jälleen Aku Korhonen ja muita hyviä kasvoja, mutta Orvo Saarikiven ohjauksesta puuttuu iskevyys.

Rakas varkaani (1957) oli jo Särkän lopun ajan viihdetuotantoa Walentin Chorellin hillittömästä farssikäsikirjoituksesta. Elina Pohjanpää esittää valpasta kleptomaania ja Pentti Siimes hajamielistä rikospsykologia, mutta mopo karkaa ohjaaja William Markuksen käsistä.

Satsiin sisältyy kaksi klassista hahmoa (Lapatossu ja Esko), ehkä kolmaskin (Särkelä), sille, jota kiinnostaa suomalaisen komedian ja sankari-antisankarin kaari Sven Tuuvasta Uuno Turhapuroon. Nummisuutarit on paketin paras tarjous. Jos Kiven näytelmä pitkästä aikaa taas filmattaisiin, ehdokkaani Eskoksi olisi Jasper Pääkkönen.