Kauhun kaksi ilmettä
MUUMION HAUDAN KIROUS (The Curse of the Mummy’s Tomb), Iso-Britannia 1964, ohjaus: Michael Carreras, pääosissa: Terence Morgan, Jeanne Roland, Fred Clark, Dickie Owen, 1:2,35, mono, 77 min. Universal 25.10.2006
CUJO – KAUHUN SILMÄT, USA 1983, ohjaus: Lewis Teague, pääosissa: Dee Wallace, Daniel Hugh-Kelly, 1:1,78, mono, 89 min. Paramount 25.10.2006
Hammer-kauhun liukuhihnaosastoon kuuluva Muumion haudan kirous (1964) on kiinnostava lähinnä todistuksena siitä, miten huono ohjaaja Michael Carreras on verrattuna Terence Fisheriin ja miten tylsiä tämän elokuvan näyttelijät ovat verrattuina Peter Cushingiin ja Christopher Leehen, jotka olivat olleet yhtiön ensimmäisen muumioelokuvan valtteina. Kauhuelokuvan suurimmat ystävät halunnevat kuitenkin tämänkin nähdä, varsinkin kun masterointi on melko pätevää ja alkuperäistä laajakangasformaattia kunnioittavaa. Palkinto suodaan vasta loppuminuuteilla, tarinan ainoassa hyvässä jaksossa, jossa muumio kantaa pyörtynyttä sankaritarta Lontoon viemäreissä, ottaa medaljongin tämän uhkealta povelta, murhaa tuhansia vuosia kirousta kantaneen veljensä ja kuolee kaupungin uumeniin.
Aivan toista luokkaa on terävä, pienimuotoinen Cujo (1983), joka on Stephen Kingin suosikki filmatisoinneistaan, ja tässä olen samaa mieltä. Elokuva hyötyy verrattomasti siitä, ettei se ole ylituotettu, vaan toimii yksinkertaisilla, vahvoilla keinoilla. Tarina ei voisi olla pelkistetympi: hullu koira uhkaa äitiä ja lasta. Lewis Teague on parhaimmillaan hyvä ohjaaja, Jan De Bontin kuvauksessa on näyttämisen tahtoa, ja Dee Wallace tuo äidin rooliinsa pakahduttavaa tunnetta, jonka varassa koko tarina seisoo. Elokuva on julkaistu dvd:llä ennenkin, huonoksi moitittuna masterointina. Uusi masterointi on niin loistelias, että elokuva vaikuttaa paremmalta kuin aikoinaan valkokankaalla, ja tämä on minulta paljon sanottu.
