ELEFANTTIMIES (The Elephant Man). USA (c) 1980 Brooksfilms Limited. T: Jonathan Sanger. O: David Lynch. KS: Christopher De Vore, Eric Bergren, David Lynch – lähteinä kirjat: Sir Frederick Treves: The Elephant Man and Other Reminiscences (1923) ja Ashley Montagu: The Elephant Man: A Study in Human Dignity (1942). KU: Freddie Francis – Panavision. M: John Morris. Samuel Barber: Adagio for Strings (1936). LA: Stuart Craig. Erikoisehostus: Christopher Tucker. Ä: Alan Splet. N: Anthony Hopkins (Frederick Treves), John Hurt (John Merrick), Anne Bancroft (Madge Kendal), John Gielgud (Carr Gomm), Wendy Hiller (Mothershead), Freddie Jones (Bytes), Michael Elphick (yöportieri). Mustavalkoinen, DTS HD Master Audio 5.1, pääkuva 123 min
Blu-ray 1080p High-Definition Widescreen 2,35:1
Suom. tekstit.
Bonus (ei suom. tekstejä):
- Joseph Merrick: The Real Elephant Man Featurette (O: John Morrison), asiantuntija: Jonathan Evans, 20 min
- ”The Air Is On Fire”: Interview With David Lynch as a Painter by Michel Chion. FR (c) Points du Jour / StudioCanal 2007. David Lynchin taidenäyttelyssä, 15 min
- Interview with John Hurt (2009?), 20 min
- Interview with David Lynch (2009?), 25 min
- Interview with David Lynch by Mike Figgis (Hotel Centrum, Lodz, 28.11.2006), 20 min
- Liitevihkossa Tom Huddlestonin essee.
Universal Pictures Finland (StudioCanal Collection) 7.10.2009
Ranskalainen StudioCanal-laitos Elefanttimiehestä ilmestyy Suomessa kuukautta ennen kuin Ranskassa. Elokuva on julkaistu Suomessa kuvalevynä aikaisemminkin. Sandrewilta saatiin vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2007 Festival Series -sarjassa pohjoismainen laitos, jonka kuvalaadussa oli Pekka Suorsan Dvd-oppaan mukaan arvosteltavaa. Uuden loistopainoksen julkaisijaksi tuli vuonna 2009 Universal (StudioCanal), jolta saatiin Elefanttimiehestä dvd (17.6.2009) ja nyt blu-ray runsaine lisäaineistoineen.
Elefanttimies oli David Lynchin askel ison budjetin valtavirtaelokuvaan ja valtavirtaelokuvassa harvinainen, Luis Buñuelin sukuinen saavutus. Pohjana on tositarina Joseph Merrickistä (1862-1890). Merrick sairasti harvinaista Proteus-oireyhtymää, joka teki hänestä ulkoisesti hirviömäisen ”elefanttimiehen”. Tosiasiassa Merrick oli maailman kiltein ihminen, joka joutui kaltoinkohdelluksi sirkuksen ”luonnonoikkuna”, kunnes lääkäri Frederick Treves otti hänet hoitoonsa, ja hänestä tuli viktoriaanisten seurapiirien suosikki. Lynch saa paljon irti tarinasta, jonka surreaaliset ulottuvuudet eivät tarvitse korostamista. Elokuvassa on ensiluokkaisia osasuorituksia: John Hurt kärsivänä ihmisenä erikoisehostuksen takana, Anthony Hopkins lääkärinä, Freddie Jones karkeana sirkusimpressaarina, Anne Bancroft näyttelijättärenä jota Merrickin tila kiehtoo monimielisesti, ja Wendy Hiller tiukkana mutta lempeänä ylisairaanhoitajatar Mothersheadina. Motherstead näkee, että seurapiirien lemmikkinä Merrick kohtaa naamioituna saman julmuuden kuin sirkusolentona. Tarinan lempein ja sivistynein henkilö onkin ”hirviö” itse.
Elefanttimiehen kuvasi loisteliaasti fotokemialliselle filmille Freddie Francis. Elokuvan tuoreissa liitehaastatteluissa Lynch saarnaa digitaalisen kuvan autuutta, mutta ehkä hän on nähnyt tuloksen vain kameran tarkkailuruudusta. Valkokankaallahan digikuvattu Inland Empire oli surkeata katsottavaa ja jyrkkä romahdus Lynchin siihenastisesta visuaalisesta laadusta.
