Archive for the ‘Brialy Jean-Claude’ Category

Kuningatar Margot (vuoden 1994 filmatisointi)

Torstai, Heinäkuu 1st, 2010

2010.08.14.-La-Reine-Margot

KUNINGATAR MARGOT / Drottning Margot (La Reine Margot). Ranska / Saksa / Italia (c) 1994 Renn Productions / France 2 Cinéma / D.A. Films / Nef Filmproduktion GmbH / Degeto pour ARD/WMG / RCS Films & TV. TJ: Pierre Grunstein. T: Claude Berri. O: Patrice Chéreau. KS: Danièle Thompson ja Patrice Chéreau – dialogi: Danièle Thompson – Alexandre Dumas vanhemman romaanista (1845, suom. 1897, 1949, 1966, 1972). KU: Philippe Rousselot. LA: Richard Peduzzi, Olivier Radot. PU:  Moidele Bickel. ET: Georges Demétrau. Kuvalliset tehosteet: Frédéric Moreau. M: Goran Bregovic. Ä: Corinne Rozenberg. LE: François Gédigier, Olivier Radot. N: Isabelle Adjani (Marguerite de la Valois eli Kuningatar Margot), Daniel Auteuil (Henri de Bourbon, Navarran kuningas), Jean-Hugues Anglade (Kaarle IX), Vincent Perez (La Môlen herttua), Virna Lisi (Katariina de’ Medici), Dominique Blanc (Henriette Navarralainen), Pascal Greggory (Anjoun herttua > kuningas Henrik III), Claudio Amendola (Coconnas), Miguel Bosé (Guisen herttua), Asia Argento (Charlotte de Sauve), Julien Rassam (François, d’Alençonin herttua), Thomas Kretschmann (Nançay), Jean-Claude Brialy (amiraali Gaspard de Coligny), Barbet Schroeder (neuvonantaja), Bernard Verley (kardinaali de Bourbon), Valeria Bruni Tedeschi (2. Escardon Volant), Jean Douchet (hovimies). Väri, 1,85:1, 138 min
[Versioita elokuvateatterinopeudella: 174 min, 162 min, 159 min, Suomen elokuvateattereissa ja Yhdysvalloissa Miramax-versio 144 min]
Suom. tekstit Outi Pasanen / svenska texter.
Atlantic Film 1.7.2010

Ranskan Pärttylinyön verilöylyä vuonna 1572 on käsitelty useissa merkittävissä elokuvissa. Guisen herttuan murha (1908) käynnisti elokuvan historiassa merkittävän Film d’Art -yhtiön tuotannon, ja siihen sävelsi elokuvan historian ensimmäisen alkuperäismusiikin Camille Saint-Saëns. D.W. Griffith omisti nelitarinaisen jättielokuvansa Suvaitsemattomuus (1916) yhden tarinan Pärttylinyölle; kuningatar Margot’ta esitti Constance Talmadge. Alexandre Dumas’n romaani Kuningatar Margot on filmattu ainakin viidesti. Vuoden 1954 filmatisoinnissa pääosassa oli Jeanne Moreau. 40 vuotta myöhemmin roolia sai tulkita Isabelle Adjani.

Ranskan historian suurin verilöyly on maan historiassa yhä niin traumaattinen asia, että se resonoi järkyttävänä uusissa tulkinnoissa. Elettiin vastauskonpuhdistuksen ja myöhäisrenessanssin kautta. Ranskassa protestantteja kutsuttiin hugenoteiksi, ja katolisessa vastahyökkäyksessä heitä murhattiin kymmenin tuhansin, ehkä satakin tuhatta. Hugenotteja lähti suurin joukoin maanpakoon, ja muistaakseni Suomessakin on vanhoja ranskalaisnimisiä sukuja, jotka ovat tulleet Pohjan perille hugenottivainojen aikaan.

Ennen dvd-katselua tai sen aikana kannattaa lukea jokin historiallinen esitys Ranskan vuoden 1572 tapahtumista. Nimet ja tapahtumat ovat tuttuja ranskalaisille mutta eivät niinkään muille.

Oopperan ja teatterin kuuluisa ohjaaja Patrice Chéreau toteuttaa Claude Berrin tuottaman jättielokuvan perinteisen historiallisen epiikan hengessä. Elokuva on rohkea ja verinen, mutta niin oli Jean Drévillen ohjaaman vuoden 1954 versiokin. Epookin tunne on vaikuttavaa, ja Goran Bregovic on säveltänyt elokuvaan merkittävän ja omintakeisen musiikin. Näyttelijäsuoritukset ovat intohimoisia, ja mukana on monta suurien näyttelijöiden väkevimpiin kuuluvaa roolia (Isabelle Adjani, Daniel Auteuil, Jean-Hugues Anglade, Virna Lisi… ) Chéreaun Kuningatar Margot ei kuitenkaan perustu samastumiseen eikä pakahduttavaan tunteeseen, vaan näkökulma on loppujen lopuksi etäännyttävä. Hovijuonien monitahoisuus, verenhimon ylettömyys ja kuningattaren libidon runsaskohteisuus ehkä väistämättä vaativat sitä.

Kuningatar Margot’sta on eripituisia versioita. Suomessa on dvd:llä julkaistu lyhyin versio (Miramax-versio), sama, joka nähtiin meillä elokuvateattereissakin. En ole muita nähnyt, mutta tätä pidetään yleisesti hyvänä versiona elokuvasta. Suomalainen dvd-julkaisu saattaa perustua vuoden 2000 masteriin.

François Truffaut Collection (4-dvd)

Keskiviikko, Toukokuu 19th, 2010

2010.05.14.-Francois-Truffaut Collection

FRANÇOIS TRUFFAUT COLLECTION (4-dvd)
- FAHRENHEIT 451 / Fahrenheit 451 (Fahrenheit 451, GB 1966)
- MORSIAN PUKEUTUI MUSTAAN / Bruden bar svart (La Mariée était en noir, FR/IT 1968)
- MISSISSIPIN VELHO / Sirenen från Mississippi (La Sirène du Mississipi, FR/IT 1969)
- MIES JOKA RAKASTI NAISIA / Mannen som älskade kvinnor (L’Homme qui aimait les femmes, FR 1977)
Suom. tekstit Frej Grönholm (1), PrimeText International (2, 3), Ulla Treville (4) / svenska texter.
Future Film 19.5.2010

François Truffaut’n vakiinnutettua läpimurtonsa ensimmäisen kautensa elokuvilla 400 kepposta, Ampukaa pianistia, Jules ja Jim ja Pehmeä iho ranskalainen mestari kokeili taitojaan Isossa-Britanniassa ja englannin kielellä. Fahrenheit 451:n pääosissa olivat Oskar Werner ja Julie Christie, ja pohjana oli Ray Bradburyn tieteisromaani tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kirjat on kielletty. Lopussa kohdataan ”kirjaihmisten” yhteisö: he säilyttävät maailmankirjallisuutta omassa muistissaan. Truffaut oli tuolloin Alfred Hitchcock -innoituksensa huipulla ja sai säveltäjäkseen Bernard Herrmannin kahteen peräkkäiseen elokuvaansa. Niistä toinen oli Cornell Woolrichin aiheeseen perustuva Morsian pukeutui mustaan. Siinä Jeanne Moreau koston enkelinä nitistää huikentelevaisen miesporukan (Michel Bouquet, Jean-Claude Brialy, Charles Denner, Claude Rich, Michel Lonsdale), josta lähtenyt surmanluoti vei häneltä miehen. Cornell Woolrichin aiheesta syntyi myös Mississipin velho. Truffaut sijoitti Réunionin saarelle tarinan miljonääristä (Jean-Paul Belmondo), jonka postitse tilaama vaimo (Catherine Deneuve) ei olekaan se, joka hän sanoo olevansa.

Noiden kolmen läheisesti toisiinsa liittyvän elokuvan lisäksi François Truffaut Collection -boksilla on kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut Mies joka rakasti naisia. Humoristinen elokuva voi vaikuttaa kevyeltä välityöltä, mutta todellisuudessa se on avainteoksia koko Truffaut’n tuotantoon. Elokuvia casanovista, don juaneista, pelimiehistä, viettelijöistä ja hurmureista on tehty vaikka kuinka paljon, mutta tämä persoonallinen teos ei muistuta mitään niistä. Sitoutumista kaihtavalla Bertrand Moranella (Charles Denner) on monia naissuhteita, mutta hän ei ole varsinainen hedonisti vaan vakavamielinen herra. Hän on jalkafetisisti: ”naisen sääret ovat harppi, joka levittäytyy maailman ylle”, ja hän tuntee suurta onnea kuullessaan sukkahousujen hankautuvan toisiaan vasten. Kyseessä on tarina pakkomielteestä, johon saamme avaimia lapsuudenkokemuksista alkaen, ja siitä tulee lopulta kysymys elämästä ja kuolemasta. Vakava kiinnekohta on kohtaaminen vanhan rakastetun Véran (Leslie Caron) kanssa. Kun Bertrand tilittää kokemuksiaan romaaniksi, hän saa viimeiseksi ymmärtäjäkseen kustannustoimittaja Geneviève Fontanelin (Brigitte Fossey). Arvoituksellisuus kuitenkin jää.

Fahrenheit 451:ssa on kunnon tuhdit liiteaineistot. Dvd-masterointi on vähintään kohtalaista, Mississipin velhossa (kuvaus Denys Clerval) hyvää.