Archive for the ‘Bradbury Ray’ Category

Moby Dick – valkoinen valas

Keskiviikko, Heinäkuu 7th, 2010

2010.07.17.-Moby-Dick

MOBY DICK – VALKOINEN VALAS / Moby Dick (Moby Dick) USA (c) 1956 Moulin Productions. T+O: John Huston. KS: Ray Bradbury, John Huston – Herman Melvillen romaanista (1851). KU: Oswald Morris – Technicolor. M: Philip Sainton. LA: Geoffrey Drake, Jeffrey Drake. PU: Elizabeth Haffenden. Ä: Alex Pront, Len Shilton. LE: Russell Lloyd. N: Gregory Peck (kapteeni Ahab), Richard Basehart (Ishmael), Friedrich von Ledebur (Queequeg), Leo Genn (Starbuck), Orson Welles (Isä Mapple). Väri, 1,37:1, 116 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (MGM) 7.7.2010

Herman Melvillen romaani Moby Dick eli Valkoinen valas on maailmankirjallisuuden suuria merikertomuksia. Jännittävän seikkailun lumous yhdistyy siinä dokumentaariseen aitouteen ja raamatulliseen voimaan. Moby Dick -filmatisointi oli ollut John Hustonilla vireillä kymmenen vuotta, minä aikana Hollywoodin mustan listan meininkiin tympääntynyt ohjaaja muutti Irlantiin. Kapteeni Ahabin rooliin John Huston oli ajatellut omaa isäänsä Walter Hustonia, joka oli tällä välin kuollut. Ulkokuvaukset otettiin Irlannissa ja Kanariansaarilla. Mahtavat purjelaivat olivat aitoja, mutta hirmuinen, ehkä yliluonnollinen valkoinen kaskelotti toteutettiin ymmärrettävästi erikoistehosteina. Melvillen jättiläisromaani on dramatisoitu kahden tunnin elokuvaksi yllättävän uskollisesti, ja erinäiset muutokset ovat aidosti kiinnostavia tulkintoja. Yhdessä kuvaajamestari Oswald Morrisin kanssa Huston loihti elokuvaan erikoisen värimaailman, joka jäljitteli vanhojen valaanpyyntikuvien visuaalista ilmettä. Alkuperäinen levitysyhtiö Warner Bros. painosti Hustonia kiinnittämään suuren tähden päärooliin, mutta valitettavasti Gregory Peck on kapteeni Ahabina niin huono, että hän munaa koko elokuvan. Robert Shaw on ylivoimaisesti parempi Melvillen innoittamassa roolissaan Tappajahaissa. Hustonin kunnianhimoinen ja pääroolikiinnitystä lukuunottamatta kompromissiton elokuva jäi vaille riittävää kassamenestystä, ja ohjaaja joutui tekemään useita vähemmän persoonallisia tilaustöitä isoille studioille saadakseen tilinsä taas kuntoon.

François Truffaut Collection (4-dvd)

Keskiviikko, Toukokuu 19th, 2010

2010.05.14.-Francois-Truffaut Collection

FRANÇOIS TRUFFAUT COLLECTION (4-dvd)
- FAHRENHEIT 451 / Fahrenheit 451 (Fahrenheit 451, GB 1966)
- MORSIAN PUKEUTUI MUSTAAN / Bruden bar svart (La Mariée était en noir, FR/IT 1968)
- MISSISSIPIN VELHO / Sirenen från Mississippi (La Sirène du Mississipi, FR/IT 1969)
- MIES JOKA RAKASTI NAISIA / Mannen som älskade kvinnor (L’Homme qui aimait les femmes, FR 1977)
Suom. tekstit Frej Grönholm (1), PrimeText International (2, 3), Ulla Treville (4) / svenska texter.
Future Film 19.5.2010

François Truffaut’n vakiinnutettua läpimurtonsa ensimmäisen kautensa elokuvilla 400 kepposta, Ampukaa pianistia, Jules ja Jim ja Pehmeä iho ranskalainen mestari kokeili taitojaan Isossa-Britanniassa ja englannin kielellä. Fahrenheit 451:n pääosissa olivat Oskar Werner ja Julie Christie, ja pohjana oli Ray Bradburyn tieteisromaani tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kirjat on kielletty. Lopussa kohdataan ”kirjaihmisten” yhteisö: he säilyttävät maailmankirjallisuutta omassa muistissaan. Truffaut oli tuolloin Alfred Hitchcock -innoituksensa huipulla ja sai säveltäjäkseen Bernard Herrmannin kahteen peräkkäiseen elokuvaansa. Niistä toinen oli Cornell Woolrichin aiheeseen perustuva Morsian pukeutui mustaan. Siinä Jeanne Moreau koston enkelinä nitistää huikentelevaisen miesporukan (Michel Bouquet, Jean-Claude Brialy, Charles Denner, Claude Rich, Michel Lonsdale), josta lähtenyt surmanluoti vei häneltä miehen. Cornell Woolrichin aiheesta syntyi myös Mississipin velho. Truffaut sijoitti Réunionin saarelle tarinan miljonääristä (Jean-Paul Belmondo), jonka postitse tilaama vaimo (Catherine Deneuve) ei olekaan se, joka hän sanoo olevansa.

Noiden kolmen läheisesti toisiinsa liittyvän elokuvan lisäksi François Truffaut Collection -boksilla on kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut Mies joka rakasti naisia. Humoristinen elokuva voi vaikuttaa kevyeltä välityöltä, mutta todellisuudessa se on avainteoksia koko Truffaut’n tuotantoon. Elokuvia casanovista, don juaneista, pelimiehistä, viettelijöistä ja hurmureista on tehty vaikka kuinka paljon, mutta tämä persoonallinen teos ei muistuta mitään niistä. Sitoutumista kaihtavalla Bertrand Moranella (Charles Denner) on monia naissuhteita, mutta hän ei ole varsinainen hedonisti vaan vakavamielinen herra. Hän on jalkafetisisti: ”naisen sääret ovat harppi, joka levittäytyy maailman ylle”, ja hän tuntee suurta onnea kuullessaan sukkahousujen hankautuvan toisiaan vasten. Kyseessä on tarina pakkomielteestä, johon saamme avaimia lapsuudenkokemuksista alkaen, ja siitä tulee lopulta kysymys elämästä ja kuolemasta. Vakava kiinnekohta on kohtaaminen vanhan rakastetun Véran (Leslie Caron) kanssa. Kun Bertrand tilittää kokemuksiaan romaaniksi, hän saa viimeiseksi ymmärtäjäkseen kustannustoimittaja Geneviève Fontanelin (Brigitte Fossey). Arvoituksellisuus kuitenkin jää.

Fahrenheit 451:ssa on kunnon tuhdit liiteaineistot. Dvd-masterointi on vähintään kohtalaista, Mississipin velhossa (kuvaus Denys Clerval) hyvää.