PETOSTEN KEHÄSSÄ (Die Fälschung), Saksa / Ranska (c) 1981 Bioskop-Film / Artemis-Film / Argos Films Paris. T: Ebershard Junkersdorf. O: Volker Schlöndorff. KS: Volker Schlöndorff, Jean-Claude Carrière, Margarethe von Trotta, Kai Hermann – Nicolas Bornin romaanista (1979, suom. nimellä Väärennös 1981 Oili Suominen / Weilin + Göös). KU: Igon Luther. LA: Jacques Bufnoir. M: Maurice Jarre. LE: Suzanne Baron. N: Bruno Ganz (Georg Laschen), Jerzy Skolimowski (Fotograf Hoffmann), Hanna Schygulla (Ariane Nassar), Gila von Weitershausen (Greta Laschen), Jean Carmet (Rudnik). Väri, anamorfinen 1,78:1, 103 min
Suomennos: Helena Lindell.
Finnkino (Kinowelt) 12.6.2009
Volker Schlöndorffin tunnusmerkki on, että hänen elokuvillaan on vankka kirjallinen pohja. Petosten kehässä perustuu Nicolas Bornin pääteokseen, romaaniin Väärennös, jonka kirjailija sai valmiiksi vähän ennen kuolemaansa. Kyseessä on tutkielma todellisuuden ja kirjoittamisen välisestä suhteesta, ja sen tarkastelemiseen valittu miljöö ja aihepiiri on äärimmäisen dramaattinen.
Schlöndorffin filmatisointi kuuluu merkittävimpiin journalismia käsitteleviin elokuviin. Sotakirjeenvaihtaja Georg Laschen (Bruno Ganz) on valokuvaajansa Hoffmannin (Jerzy Skolimowski) kanssa komennuksella Libanonissa. Länsimaisten journalistien suojattu hotellielämä napatanssijoiden viihdytettävänä on jyrkässä ristiriidassa sodan repimien beirutilaisten elämäntodellisuuden kanssa. Laschenin mielessä möyrii yhtäältä piilevä kuolemankaipuu ja toisaalta ihastuneisuus itämaisen suurkaupungin värikkääseen elämään. Laschenin elämän ja näkökulman muuttaa tutustuminen arabimiehen leskeen Arianeen (Hanna Schygulla) Saksan suurlähetystössä.
Kriisialueen monimutkaisuuden todellisuuden takaa avautuu aina vain monimutkaisempia yhteyksiä.
Journalismin etiikan vaikeita kysymyksiä dramatisoidaan kohtauksessa, jossa pahimmista raakuuksista otetut valokuvat ovat kaupan eniten tarjoavalle.
Elokuvassa käsitellään kristittyjen tekemää joukkomurhaa pakolaisleirillä, mutta tunnettu Sabran ja Shatilan verilöyly tapahtui vasta vuonna 1982.
Toisaalta myös sodan orpouttamia lapsia on tarjolla adoptoijille tilanteessa, jota verrataan basariin. Näin Arianekin saa ottolapsen hoivaansa.
Ohjaaja itse on kiteyttänyt elokuvan kulkua myös sanomalla, että se on tarina miehestä, joka etsii kuolemaa mutta löytää elämän.
Rajun ja väkivaltaisen teeman Schlöndorff toteuttaa viileän etäännyttävällä otteella, joka antaa katsojalle tilaa pohtia näkemäänsä.
Elokuvan on vaikuttavasti kuvannut Igon Luther, mutta dvd-masteroinnissa kuva näyttää pehmeältä.
