Archive for the ‘Bisset Jacqueline’ Category

Roman Polanski 3-Dvd Collection

Keskiviikko, Kesäkuu 16th, 2010

2010.06.05.-Roman-Polanski Collection

ROMAN POLANSKI 3-DVD COLLECTION
- VEITSI VEDESSÄ / Knivet i vattnet (Nóz w wodzie), Puola 1962. Suom. Leena Teirioja.
- INHO / Repulsion (Repulsion), Iso-Britannia 1965. Suom. Katja Niemi.
- UMPIKUJA / Djävulsk gisslan (Cul-de-sac), Iso-Britannia 1966. Suom. Leena Teirioja.
Atlantic Film 16.6.2010

Samassa boksissa ilmestyy Roman Polanskin kolme ensimmäistä pitkää elokuvaa, joista kukin on useamman katselun arvoinen. Ne ovat pienimuotoisia mustavalkoisia elokuvia, joiden kuvailmaisu on ladattua ja rytmin taju varmaa. Musiikkina soi jazz; säveltäjänä elokuvissa Veitsi vedessä ja Umpikuja oli Krzysztof Komeda ja Inhossa Chico Hamilton.

Veitsi vedessä -elokuvassa herättää huomiota tilantaju, jossa purjeveneen suljetun tilan vastapainona on vesien ja maisemien avaruus. Naisella on tarinassa kaksi miestä: menestyvä aviomies ja kulkuri joka on vapaa kuin taivaan lintu. Tarina on visuaalisesti rikas ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tällä kertaa huomiotani kiinnitti naisen laulama tunnuslaulu rakkauden katoamisesta. En edes muista, olenko nähnyt elokuvaa aiemmin niin, että laulun sanatkin on tekstitetty.

Porvarillisena pidettyä Polanskia ei katsottu hyvällä sosialistisessa Puolassa, ja hän jatkoi uraansa maailmalla. Englannissa Polanski ohjasi kaksi elokuvaa, joiden pääosissa esiintyivät ranskalaiset sisarukset Catherine Deneuve ja Françoise Dorléac. Inhossa Polanski osoittautui jälleen suljetun tilan mestariksi, eikä hänen samastumistekniikkaan perustuvaa kuvaustaan naisen (Deneuve) mielen hajoamisesta voi suositella herkälle katsojalle. Avainkuvaksi nousee silmä, ja naisen kohtaloon liittyy salaisuus, jota meille ei kerrota.

Dorléac oli pääosassa absurdin teatterin (Beckettin, Ionescon) henkisessä Umpikujassa. Pariskunta (Donald Pleasence, Dorléac) on vetäytynyt viettämään eristäytynyttä elämää syrjäiselle saarelle, mutta sitten kaksi haavoittunutta rikollista (Lionel Stander, Jack MacGowran) tulee sinne hakemaan turvapaikkaa… Kuvauspaikkana käytettiin erittäin tehokkaasti Lindisfarnen saarta.

Elokuvissa on huippukuvaajat Jerzy Lipman (Veitsi vedessä) ja Gilbert Taylor (Inho, Umpikuja). Ensinmainittu dvd on kuvallisesti laadukas, Inho ja Umpikuja eivät valitettavasti priimaa.

Tulivuoren juurella

Keskiviikko, Huhtikuu 22nd, 2009

20090428-under-the-volcano.jpg

”Kotimaani on helvetti”

TULIVUOREN JUURELLA (Under the Volcano). USA/Meksiko (c) 1984 Ithaca Enterprises, Inc. O: John Huston. Malcolm Lowryn romaanista (1947, suom. Juhani Jaskari 1968). N: Albert Finney, Jacqueline Bisset. Väri, 1,78:1 [väärä kansitieto 2,35:1], 108 min
Future Film 22.4.2009

John Huston teki uransa lopulla elokuvia vaikeasti filmattavista kirjoista. 1900-luvun keskeisiin romaaneihin kuuluva Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella perustuu tajunnanvirtaan. Elokuvassa alkoholisoituneen konsulin (Albert Finney) tarina on ulkoistettu mutta ei banalisoitu.

Tarina ajoittuu Kuolleiden päivään vuonna 1938 Meksikossa, maassa, joka kiehtoi Hustonia jatkuvasti, tätä ennen elokuvissa Sierra Madren aarre ja Liskojen yö. Mestari Gabriel Figueroa, joka oli kuvannut Liskojen yön mustavalkoisena, palasi toteuttamaan Tulivuoren juurella -elokuvan väreissä.

Musiikin sävelsi Alex North, joka oli säveltänyt Hustonille Sopeutumattomien musiikin ja sävelsi sitten myös Levottoman veren ja Hustonin kolmen viimeisen elokuvan musiikin, merkkinä siitä, että ne olivat silkkoakin tehneelle ohjaajalle tärkeitä.

Tennessee Williamsin näytelmään perustuvassa Liskojen yössä rappiolle joutunutta ex-pappia esitti Richard Burton, joka olisi ollut Hustonin ensimmäinen valinta myös viimeisen meksikolaistarinansa konsuliksi, mutta Burton, joka kuolikin sitten pian vuonna 1984, oli jo muuten varattu. Albert Finney on kuitenkin osassa loistava. Enkä muistanutkaan, miten loistava on parhaimmillaan Jacqueline Bisset, joka esiintyy konsulin kaiken kärsineenä vaimona. Lemmestäkään ei tule juopon miehen kanssa enää mitään, vaikka tunne on tallella. Kun mies juo, nainen ei saa.

Elokuvan suuriin alkoholistin muotokuviin Finneyn suoritus kuuluu, ja listattakoon tähän vertauskohdiksi muutama muu: James Mason (Tähti on syntynyt), Mikko Niskanen (Kahdeksan surmanluotia), Ray Milland (Tuhlattuja päiviä), Charles Chaplin (Pikkutunneilla, Luonnonparantolassa), Dean Martin (Rio Bravo, Suutele minua, tyhmyri), Lasse Pöysti (Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti), Orson Welles (Falstaff). Maurice Ronet’n mestaritulkinta myllyhoidon käyneen miehen kuolemantiestä on Louis Mallen elokuvassa Virvatuli.

Hustonin teoksesta on tehty laadukkaita dokumenttielokuvia. Niistä kiinnostuneen kannattaa hommata käsiinsä amerikkalaisen Criterionin julkaisu, jolla on myös kommenttiraitoja ja haastatteluja.

Tälläkin julkaisulla dvd-masterointia kelpaa katsoa.