Archive for the ‘Biroc Joseph F.’ Category

Julmat, vahvat ja röyhkeät

Keskiviikko, Marraskuu 17th, 2010

2011.01.01.-Emperor-of-the-North

JULMAT, VAHVAT JA RÖYHKEÄT / De grymma, de starka och de fräcka (Emperor of the North Pole / Emperor of the North). USA © 1973 Twentieth Century Fox. TJ: Kenneth Hyman. T: Stanley Hough. O: Robert Aldrich. KS: Christopher Knopf. KU: Joseph F. Biroc. LA: Jack Martin Smith. Ehostus: William Turner. ET: Henry Millar, Jr. Kuvalliset tehosteet: L.B. Abbott. M: Frank De Vol. ”A Man And A Train” (san. Hal David, säv. Frank De Vol) es. Marty Robbins. Ä: Richard Overton. LE: Michael Luciano. N: Lee Marvin (A No. 1), Ernest Borgnine (Shack), Keith Carradine (Cigaret), Charles Tyner (Cracker), Malcolm Atterbury (Hogger), Simon Oakland (poliisi), Elisha Cook, Jr. (Gray Cat). Väri, 1,85:1, DD mono, 115 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (Twentieth Century Fox / Hollywood Classics) 17.11.2010

A No. One oli todellinen henkilö, siviilinimeltään Leon Ray Livingston (1872-1944), kulkuri ja kirjailija, amerikkalainen legenda, joka kulki salamatkustajana Yhdysvaltoja pitkin ja poikin. Samuel Fuller kertoo muistelmissaan lukeneensa tämän kirjan jo lapsena ja säilyttäneensä sitä ikänsä aarteenaan. Mark Twain ja Jack London olivat A No. Onen sukulaissieluja vaeltajina ja kirjailijoina.

Christopher Knopfin käsikirjoituksessa A No. One on sijoitettu vuoden 1933 pula-aikaan, ja tarina on dramatisoitu salamatkustajien kuninkaan ja junavahdeista julmimman kaksintaisteluksi. Robert Aldrich oli 1950-luvulla Hollywoodin lupaavimpia ohjaajia, mutta yhteenotot tuotantoyhtiöiden kanssa lamauttivat hänen parhaan innoituksensa. 1960-luvun jälkipuolelta alkaen Aldrichin tuotannon päälinjaksi tuli eräänlainen ”laadun väkivaltaviihde”, pääosissa tavallisesti Lee Marvin, Ernest Borgnine ja Burt Reynolds.

Väkivaltaviihteen putkeen puristui myös A No. Onen tarina elokuvassa, joka sai suomalaiseksi nimekseen Julmat, vahvat ja röyhkeät. Alkukielinen nimi Pohjoisnavan kuningas viittaa pula-ajan mustaan huumoriin, jossa ykköskulkurinkin valtakunnan nähtiin olevan tyhjää täynnä. Aldrichin filmatisoinnissa kulkurileirit ja pula-ajan ilmapiiri ovat värikästä taustaa kissa- ja hiirileikille, joka muistuttaa Tom ja Jerry -animaatioita. Kulkurien kuningasta tulkitsee Marvin ja brutaalia junavahtia Borgnine. Huippukulkurin statusta kärttää innokkaana Cigaret (Keith Carradine). Toimintaohjaus on ensiluokkaista. Aldrich ymmärtää rytmin merkityksen: tarina kulkee koko ajan, mutta siinä on vuorotellen suvantoja ja crescendoja. Julmat, vahvat ja röyhkeät on äijäelokuva, jossa naisia vilahtaa vain kaksi kertaa, kulkurien mulkoilun kohteina. Kyseessä on myös hieno junaelokuva, jossa 1930-luvun junaliikenteen maailma on rekonstruoitu innoittuneesti.

Frank De Volin musiikki on rennon ilmeikästä. Joseph L. Birocin ensiluokkaisesta kuvauksesta saa dvd-masteroinnissa enimmäkseen hyvän käsityksen, joskin kuvallinen laatu heittelehtii elokuvan mittaan.

Luunmurskaajat (1974) ja Mean Machine (2001)

Keskiviikko, Joulukuu 3rd, 2008

20090406-mean-machine-the-longest-yard.jpg

”Who are we?” ”Mean Machine!”

MEAN MACHINE / THE LONGEST YARD DOUBLE PACK
LUUNMURSKAAJAT (The Longest Yard [US] / The Mean Machine [GB]), USA (c) 1974 Long Road Productions. O: Robert Aldrich. N: Burt Reynolds, Eddie Albert, Bernadette Peters. Väri, 1,85:1, DD mono, 116 min. Suomennos: Katja Juutistenaho. Ilmestynyt erillisjulkaisuna: Luunmurskaajat (Special Edition) 2005. Tällä kiekolla ei ole ekstroja.
MEAN MACHINE (Mean Machine), Iso-Britannia / USA (c) 2001 Paramount Classics. O: Barry Skolnick. N: Vinnie Jones, David Kelly, David Hemmings, Sally Phillips. Väri, 1,85:1, DD 5.1, 99 min
Paramount Home Entertainment Finland, 3.12.2008

Jalkapallo-ottelu vankilassa on elokuvan pienois-alalaji, jonka käynnisti unkarilainen Zoltan Fabri keskitysleiridraamallaan Kaksi puoliaikaa helvetissä (1962). Väkivaltaviihteeksi teeman avasi Robert Aldrich elokuvallaan Luunmurskaajat (1974), joka on uudelleenfilmattu tällä vuosikymmenellä kaksi kertaa. Tunnetumpi on Adam Sandler -versio Luunmurskaajat (The Longest Yard, 2005). Käsillä olevalla double pack -julkaisulla on vähemmän tunnettu brittiversio Mean Machine (2001), joka tuli Suomessa suoraan videolle.

Vaikka Aldrichin, tuon 1950-luvulla niin merkittävän ohjaajan, lahjoja oli harmittavaa nähdä toimintarymistelyn palveluksessa, ohjaaja kylläkin pääsee käsittelemään myös ylpeyden, ihmisarvon, itsekunnioituksen ja vapauden teemoja vankien noustessa jalkapallon keinoin sortoa, nöyryytystä ja sadismia vastaan. Petoksen taakkaa kantava jalkapallomestari (Burt Reynolds) painostetaan sopupeliin, jossa vartijat voittaisivat, mutta kun nämä käyttävät tilaisuutta hyväkseen julmuuksiin, hän muuttaa mielensä…

Ohjaajan panoksen huomaa vertaamalla Aldrichin elokuvaa myöhempien ohjaajien tulkintoihin. Hän hallitsee kerronnan rytmin ja dynamiikan. On surullista nähdä, että hän näyttää pitävän raakuuden kuvausta viihdyttävänä.

Aldrichin elokuvan on kuvannut mestari Joseph F. Biroc. Ratkaisevan ottelun kuvauksessa otetaan käyttöön split screen. Viimeiset seitsemän sekuntia ja ”pisin jaardi”, kuvataan hidastettuina. Dvd-masterointi tuo esiin värimaailman eloisuuden.

Hammett – tehtävä Chinatownissa

Keskiviikko, Lokakuu 8th, 2008

20090919-hammett.jpg

HAMMETT – TEHTÄVÄ CHINATOWNISSA / Hammett (Hammett). USA (c) 1982 Zoetrope Studios. TJ: Francis Coppola. T: Fred Roos, Ronald Colby, Don Guest. O: Wim Wenders. KS: Ross Thomas, Dennis O’Flaherty – sovitus: Thomas Pope – Joe Goresin romaanista (1975). KU: Joseph F. Biroc. LA: Dean Tavoularis. M: John Barry. N: Frederic Forrest (Hammett), Peter Boyle (Jimmy Ryan), Marilu Henner (Kit Conger / Sue Alabama), Roy Kinnear (English Eddie Hagedorn), Elisha Cook, Jr. (taksikuski Eli), Lydia Lei (Crystal Ling), R.G. Armstrong (ltn. O’Mara), Sylvia Sidney (Donaldina Cameron), Jack Nance (Gary Salt), Royal Dano (Pops), Samuel Fuller (mies biljardisalissa). Väri, 1,85:1, Dolby Surround 2.0, 94 min
Suom. tekstit Niko Kiiskinen / svenska texter.
Warner Bros. Entertainment Finland 8.10.2008

Dashiell Hammett (1894-1961) oli amerikkalaisen kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden uranuurtajia. Hänellä oli kirjoihinsa tosipohjaista kokemusta, sillä hän oli Pinkertonin etsivätoimiston palveluksessa 1915-1921, ja lisäksi hän palveli molemmissa maailmansodissa. Joe Gores, Hammettin kollega kirjailijana ja etsivänä, kirjoitti kuvitteellisen Hammett-romaaninsa aiheena tilanne, jossa kirjailija tulee vanhojen kavereidensa apuun selvittämään rikoksia San Franciscon kiinalaiskortteleissa.

Frederick Forrest on aika lailla aidon Hammettin näköinen, kuten oli myös Jason Robards elokuvassa Muistojeni Julia. Ohjaaja Wim Wenders ei saanut elokuvaansa kuitenkaan iskevää poljentoa, ja se jää liikaa pastissin tuntumalle. John Barryn musiikki sen sijaan on vetävää.

Herkkuja Hollywoodin studiokaudelta

Keskiviikko, Toukokuu 10th, 2006

RAKKAUDEN HUVIRETKI (Picnic), USA 1955, ohjaus Joshua Logan, pääosissa William Holden, Kim Novak, Susan Strasberg, Rosalind Russell, 1:2,35, Dolby Digital stereo 2.0, 108 min. Universal 10.5.2006.

MIES, JOKA KUTISTUI (The Incredible Shrinking Man), USA 1957, ohjaus Jack Arnold, pääosissa Grant Williams, Randy Stuart, 1:1,78, Dolby Digital mono, 77 min. Universal 2006.

PAHOLAINEN TULEE KELLO 4 (The Devil at 4 O’Clock), USA 1961, ohjaus Mervyn LeRoy, pääosissa Frank Sinatra, Barbara Luna, Spencer Tracy, 1:1,85, Dolby Digital 1.0, 121 min. Universal, kevät 2006.

MIEHEN LEMPIURHEILU (Man’s Favorite Sport?), USA 1963, ohjaus Howard Hawks, pääosissa Rock Hudson, Paula Prentiss, 1:1,85, Dolby Digital mono 2.0, 115 min. Universal 18.1.2006.

Universal on julkaissut Suomessa Hollywoodin studiokauden herkkupaloja, ohjelmistossaan myös Columbian tuotantoa. Rakkauden huviretki (1955) perustuu William Ingen suosittuun näytelmään, jossa ikuinen harhailija (William Holden) saapuu pieneen kotikaupunkiinsa ja panee viriilisyydellään naisten kuviot sekaisin, mukaanlukien naapurintytön (Kim Novak) seurustelun mahtimiehen pojan (Cliff Robertson) kanssa. Kuvioissa on liikaa helppohintaisuutta mutta myös aitoja tuokioita. Helmi on piknik-illan tanssiaiskohtaus, jossa Holdenin ja Novakin välinen vetovoima käy ilmeiseksi heille itselleen ja kaikille muillekin. Kumpaakin yhdistää se, että heitä pidetään pinnallisina ihmisinä kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Yhteisymmärryksen turvin Holden voi paljastaa naiselle herkän puolensa karskin machoilun takana. Dvd-masterointi ei tee oikeutta James Wong Howen upealle scope-kuvaukselle.

Mies, joka kutistui (1957) on näistä neljästä ainoa tosi klassikko. Se kuuluu Jack Arnoldin ensiluokkaiseen kauhu- ja scifi-elokuvien sarjaan, ja terävä mustavalkoinen dvd-masterointi nostaa elokuvan vavahduttavuuden hyvin esiin. Richard Matheson laati älykkään käsikirjoituksen omasta romaanistaan. Tarina kertoo yksinkertaisuudessaan siitä, miten Tyynellämeren lomallaan ydinkokeen säteilyn uhriksi tullut mies alkaa kutistua aina vain pienemmäksi. Avioliiton luonne muuttuu, mies ystävystyy sirkuksen pikkunaisen kanssa, kunnes epäsuhta on heilläkin mahdoton, ja pian nukkekotikin on liian suuri. Periviholliseksi tulee ensin kissa, sitten valtavana näyttäytyvä lintu, lopulta hämähäkki. Pääsisältönä eivät ole kuitenkaan pienuuden painajaisen järkytykset vaan ihmeellisen seikkailun filosofiset oivallukset. Elokuva päättyy kosmisiin näkyihin ja tähtisumuihin. ”Jumala ei tunne nollaa… olen yhä olemassa!”

Paholainen tulee kello 4 (1961) on sekin Tyynenmeren elokuva, tällä kertaa katastrofielokuva, ja tässä kaunis värillinen masterointi korostaa kuvaaja Joseph F. Birocin huikeiden näkyjen vaikuttavuutta. Ohjaaja oli Hollywood-veteraani Mervyn LeRoy, ja pääosissa ovat Frank Sinatra rangaistusvankina ja Spencer Tracy tulivuorisaaren pappina. Tarina epätoivoisista miehistä tuhoon tuomitulla saarella tarjoaisi tilaisuuksia syvällisiin oivalluksiin, mutta katsoja saa tyytyä henkeäsalpaavaan seikkailuelokuvaan.

Miehen lempiurheilu (1963), Howard Hawksin viimeinen komedia, ei kuulu hänen parhaisiinsa, vaikka aihe onkin hauska. Suositun kalastusoppaan kirjoittaja (Rock Hudson) ei osaa kalastaa, uida eikä käyttää moottorivenettä. Joutuessaan ensi kertaa kalaan hän voittaa kilpailun, koska kalat tarttuvat hänen vieheisiinsä vahingossa. Elokuvassa on hauskoja vitsejä ja Henry Mancinin tarttuvaa musiikkia, mutta sankarin kiusaantuneisuus ja häntä ympäröivien neitojen ivallisuus käyvät yksitoikkoisiksi. Romanttisesta juonesta on rakkaus kaukana. Väkinäisyyden tunnetta korostaa sekin, että eräelokuva on niin ilmiselvästi kuvattu Universalin studiolla.