Archive for the ‘Benchley Peter’ Category

Saari

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091020-the-island.jpg

SAARI / Fruktans ö (The Island), USA (c) 1980 Universal Pictures. T: David Brown, Richard D. Zanuck. O: Michael Ritchie. KS: Peter Benchley romaanistaan (1979). KU: Henri Decaë – Technicolor – Panavision. M: Ennio Morricone. N: Michael Caine (Blair Maynard), David Warner (John David Nau), Angela Punch McGregor (Beth). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD stereo, 109 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 4.11.2009

Aikansa huonoimpien elokuvien joukkoon noteerattu Saari syntyi lupaavien tähtien alla. Mukana olivat Tappajahain kirjoittaja Peter Benchley, huipputuottajat David Brown ja Richard D. Zanuck, Melvillen, Mallen ja Truffaut’n huippukuvaaja Henri Decaë, säveltäjä Ennio Morricone ja pääosissa britit Michael Caine ja David Warner. Tarina kertoo Karibian paratiisisaaresta, jolta löytyy 300 vuotta lymyillyt merirosvojen yhteisö. Harmi vain, että se on muuttunut lisääntymiskyvyttömäksi, joten apuun tarvitaan vieras pukki (Michael Caine). Tuloksena on ison budjetin näyttävää mutta kömpelöä satiiria modernista kulutusyhteiskunnasta.

American Graffiti (2-dvd) ja Tappajahai (3-dvd)

Perjantai, Joulukuu 1st, 2006

Blockbusterin käännevuosilta

AMERICAN GRAFFITI DRIVE-IN COLLECTION, kahden levyn erikoisjulkaisu: American Graffiti – svengijengi ‘62, USA 1973, ohjaus: George Lucas, 108 min ja Juhlat ovat ohi (More American Graffiti), USA 1979, ohjaus: B.W.L. Norton, 106 min. Universal 2000, uudelleenjulkaisu 2006

TAPPAJAHAI, 30-V JUHLAVERSIO, kolmen levyn erikoisjulkaisu (Jaws), USA 1975, ohjaus: Steven Spielberg, 119 min. Universal 31.8.2005, uudelleenjulkaisu 2006

Universal on julkaissut uudelleen erikoislaitoksia kahdesta suuresta 1970-luvun hittielokuvastaan. Molemmilla oli suuri merkitys uuden menestystekijöiden sukupolven lanseerauksessa Hollywoodissa.

American Graffiti (1973) tarjotaan hienona kirkasvärisenä masteroituna laitoksena, ja uusintakatselu vahvistaa, että kyseessä lienee George Lucasin paras elokuva ohjaajana. Laurent Bouzereaun ohjaama 80-minuuttinen The Making of American Graffiti -dokumentti (1998) on ensiluokkaista työtä. Siihen on saatu elokuvan tekijät mukaan kattavasti rempseisiin ja sisältörikkaisiin haastatteluihin, mukana on näytteitä koekuvauksista, ja elokuvahan kuuluu niihin, jotka lanseerasivat monta uraa. Sukupolvikuilua kuvastaa se, että Universal ei uskonut elokuvaan vaan oli valmis hyllyttämään sen. Kerronnallisesti elokuva oli kokeellinen, sillä se kuljetti rinnakkain neljää toisiinsa liittymätöntä tarinaa. Samalla se oli poploren aarreaitta, jossa pophittien sävelkudos ilmensi kollektiivista unisfääriään. Kerronnallisesti yhtä kokeellinen oli jatko-osa Juhlat ovat ohi (1979), jossa neljällä toisistaan irrallaan kulkevalla tarinalla on jopa oma visuaalinen formaattinsa (split screen, scope, 16 mm ja laajakuva). Erikoisuudessaan teos on American Graffitin ystäville kiehtova, ja soundtrack kuten tarinakin jatkaa neljä vuotta alkuperäisteoksesta eteenpäin.

Tappajahai (1975) pelasi enemmän varman päälle, sillä pohjana oli Peter Benchleyn menestysromaani. Nuori Steven Spielberg teki varmaa ammattityötä, osasi rytmittää toimintaa ja viipyilyä ja sijoittaa sopivasti mutta ei liikaa rajuja kohokohtia. Henkilöhahmot nousevat esiin luonteenomaisina, ja merimiljöö toimii tehokkaasti. Elokuvasta tuli kaikkien aikojen menestynein (lyhyeksi aikaa). Kakkoslevyllä on Laurent Bouzereaun ohjaama A Look Inside Jaws (1995). 110 minuutin dokumentilla tekijäkaarti pääsee muistelmissaan hyvään vauhtiin. Haitietoutta, poistoja ja alkuperäisdokumenttia on tarjolla, kolmoslevy sisältää soundtrackin valittuja teemoja, ja lisukkeena on keräilykuvia.