Archive for the ‘Belmondo Jean-Paul’ Category

François Truffaut Collection (4-dvd)

Keskiviikko, Toukokuu 19th, 2010

2010.05.14.-Francois-Truffaut Collection

FRANÇOIS TRUFFAUT COLLECTION (4-dvd)
- FAHRENHEIT 451 / Fahrenheit 451 (Fahrenheit 451, GB 1966)
- MORSIAN PUKEUTUI MUSTAAN / Bruden bar svart (La Mariée était en noir, FR/IT 1968)
- MISSISSIPIN VELHO / Sirenen från Mississippi (La Sirène du Mississipi, FR/IT 1969)
- MIES JOKA RAKASTI NAISIA / Mannen som älskade kvinnor (L’Homme qui aimait les femmes, FR 1977)
Suom. tekstit Frej Grönholm (1), PrimeText International (2, 3), Ulla Treville (4) / svenska texter.
Future Film 19.5.2010

François Truffaut’n vakiinnutettua läpimurtonsa ensimmäisen kautensa elokuvilla 400 kepposta, Ampukaa pianistia, Jules ja Jim ja Pehmeä iho ranskalainen mestari kokeili taitojaan Isossa-Britanniassa ja englannin kielellä. Fahrenheit 451:n pääosissa olivat Oskar Werner ja Julie Christie, ja pohjana oli Ray Bradburyn tieteisromaani tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kirjat on kielletty. Lopussa kohdataan ”kirjaihmisten” yhteisö: he säilyttävät maailmankirjallisuutta omassa muistissaan. Truffaut oli tuolloin Alfred Hitchcock -innoituksensa huipulla ja sai säveltäjäkseen Bernard Herrmannin kahteen peräkkäiseen elokuvaansa. Niistä toinen oli Cornell Woolrichin aiheeseen perustuva Morsian pukeutui mustaan. Siinä Jeanne Moreau koston enkelinä nitistää huikentelevaisen miesporukan (Michel Bouquet, Jean-Claude Brialy, Charles Denner, Claude Rich, Michel Lonsdale), josta lähtenyt surmanluoti vei häneltä miehen. Cornell Woolrichin aiheesta syntyi myös Mississipin velho. Truffaut sijoitti Réunionin saarelle tarinan miljonääristä (Jean-Paul Belmondo), jonka postitse tilaama vaimo (Catherine Deneuve) ei olekaan se, joka hän sanoo olevansa.

Noiden kolmen läheisesti toisiinsa liittyvän elokuvan lisäksi François Truffaut Collection -boksilla on kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut Mies joka rakasti naisia. Humoristinen elokuva voi vaikuttaa kevyeltä välityöltä, mutta todellisuudessa se on avainteoksia koko Truffaut’n tuotantoon. Elokuvia casanovista, don juaneista, pelimiehistä, viettelijöistä ja hurmureista on tehty vaikka kuinka paljon, mutta tämä persoonallinen teos ei muistuta mitään niistä. Sitoutumista kaihtavalla Bertrand Moranella (Charles Denner) on monia naissuhteita, mutta hän ei ole varsinainen hedonisti vaan vakavamielinen herra. Hän on jalkafetisisti: ”naisen sääret ovat harppi, joka levittäytyy maailman ylle”, ja hän tuntee suurta onnea kuullessaan sukkahousujen hankautuvan toisiaan vasten. Kyseessä on tarina pakkomielteestä, johon saamme avaimia lapsuudenkokemuksista alkaen, ja siitä tulee lopulta kysymys elämästä ja kuolemasta. Vakava kiinnekohta on kohtaaminen vanhan rakastetun Véran (Leslie Caron) kanssa. Kun Bertrand tilittää kokemuksiaan romaaniksi, hän saa viimeiseksi ymmärtäjäkseen kustannustoimittaja Geneviève Fontanelin (Brigitte Fossey). Arvoituksellisuus kuitenkin jää.

Fahrenheit 451:ssa on kunnon tuhdit liiteaineistot. Dvd-masterointi on vähintään kohtalaista, Mississipin velhossa (kuvaus Denys Clerval) hyvää.

Hullu Pierrot (blu-ray)

Keskiviikko, Toukokuu 5th, 2010

2010.05.13.-Pierrot-le-fou-22010.05.13.-Pierrot-le fou 1

HULLU PIERROT / Tokstollen (Pierrot le fou). Ranska/Italia 1965. TY: Rome–Paris–Films (Pariisi), Dino De Laurentiis Cinematografica (Rooma), S.N.C. (Pariisi). T: Georges de Beauregard. O+KS: Jean-Luc Godard – Lionel Whiten romaanista Obsession (1962, Kohti perikatoa). KU (Techniscope, Eastmancolor): Raoul Coutard. LE: Françoise Collin. M: Antoine Duhamel; laulut »Ma ligne de chance» ja »Jamais je ne t’ai dit que je t’aimerai toujours» (Duhamel, Bassiak). LA: Pierre Guffroy. N: Jean-Paul Belmondo (Ferdinand Griffon), Anna Karina (Marianne Renoir), Graziella Galvani (Maria Griffon), Dirk Sanders (Fred Renoir, Mariannen veli), Samuel Fuller. Väri, 1080p High-Definition Widescreen 2,35:1, DTS Master Audio Dual Mono, pääkuva 105 min
Bonus: – Colin McCaben johdanto (2007). – Godard, l’amour, la poésie (O: Luc Lagier, 2007), 53 min. – Kommenttiraita: Jean-Bernard Pouy (2007). – Liitevihkossa Roland-Fran
çois Lackin essee (2010).
Suom. tekstit / svenska texter.
Universal Pictures Finland (Studio Canal) 5.5.2010

Hullu Pierrot valmistui synkässä vaiheessa Jean-Luc Godardin tuotannossa, mitä kuvauksen uhkea värihehkuisuus ei voi kätkeä. Godardin suhde muusaansa Anna Karinaan alkoi olla loppusuoralla. Tarina kertoo pariisilaiselämäänsä ja rikkaaseen vaimoonsa kyllästyneestä Ferdinandista (Jean-Paul Belmondo), joka  lähtee Mariannen (Anna Karina) kanssa kohti etelää. Väkivaltaisen harharetken aikana käy selväksi, että Ferdinandin romanttinen kaipaus menneisyyteen ja Mariannen kiinnostus terrorismia, aseita ja rahaa kohtaan eivät sovi yhteen. Dialogi on absurdi kollaasi sitaatteja, vitsejä, runoja ja kannanottoja. Rimbaud, Faure, Céline ja García Lorca ovat keskeisiä siteerattuja kirjailijoita, Velasquez, Renoir ja Matisse maalareita. Rimbaud’n Une saison en enfer (Kausi helvetissä) antaa elokuvalle moton. ”Se on löydetty jälleen / Mikä? – Ikuisuus / Joka on meri / Yhtyneenä aurinkoon.” Godardin oma käsiala tuo kuvamaailmaan kirjoitetun tekstin. Leikkausrytmi muuttuu aleatoriseksi: nopeat kuvaryöpyt vuorottelevat uuvuttavan pitkien otosten kanssa. Välimeren rannalla auringon hehkussa Pierrot laskee lopulta maahan sarjakuva-albuminsa, maalaa itsensä siniseksi ja käärii itsensä dynamiittiin. Tunne ympyrän sulkeutumisesta tulee myös siitä, että Belmondo oli nähty myös Godardin ensimmäisen pitkän elokuvan Viimeiseen hengenvetoon pääroolissa.

Universal julkaisi Hullun Pierrot’n dvd:n Godard Collection -boksissa (2007). Erinomaisen julkaisun lisäaineistoja sisältyy myös tähän luksustasoiseen blu-ray-painokseen.

Viimeiseen hengenvetoon

Keskiviikko, Syyskuu 13th, 2006

Surun ja tyhjyyden välillä

A bout de souffle. Ranska 1959, ohjaus Jean-Luc Godard, pääosissa Jean-Paul Belmondo, Jean Seberg, 1:1,33, mono, 87 min Sandrew Metronome 13.9.2006

Joskus esikoiselokuvaan latautuu erityinen räjähdysvoima. Ohjaaja tuntuu ilmaisevan siinä kaikkensa. Sellainen on Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon, jonka nimikin on enteellinen. Elokuva valmistui François Truffaut’n aiheesta, ja tulos oli epäsovinnainen. Tarina rikollisen (Jean-Paul Belmondo) takaa-ajosta ja hänen kompastelevasta naissuhteestaan (Jean Seberg) on läpikotaisin metaelokuvallinen. Se kommentoi elokuvaperinnettä (Humphrey Bogart) ja mediaa, ja perinteisen rikosjuonen pohjalle kasvaa essee modernista maailmasta. Elokuva avasi ovia ja ikkunoita uusille tavoille nähdä ja kuulla. Uuden aallon läpimurtoelokuva on säilyttänyt tuoreutensa, dvd-masterointi on kohtalaista, ja traileri on Godardin itsensä laatima.