RIKHARD III (Richard III). Iso-Britannia 1955. TY: London Films. T: Laurence Olivier, Alexander Korda. O: Laurence Olivier. William Shakespearen näytelmästä (1591). KU: Otto Heller – VistaVision – Technicolor. M: William Walton. N: Laurence Olivier (Richard, Gloucesterin herttua), John Gielgud (Yrjö, Clarencen herttua), Claire Bloom (Lady Anne / Anna), Ralph Richardson (Buckinghamin herttua), Cedric Hardwicke (Edvard IV), Stanley Baker (Henrik, Richmondin kreivi), Alec Clunes (lordi Hastings), Laurence Naismith (lordi Stanley), Pamela Brown (Jane Shore). Väri, anamorfinen 1,78:1, DD mono, 155 min
Suomennos: Paavo Cajander (1897)
Future Film (Criterion / Janus Films / Hollywood Classics) 21.10.2009
Kolmantena ja viimeisenä William Shakespeare -elokuvanaan elokuvateatterilevitykseen brittiläisen teatterin suurmies Laurence Olivier ohjasi Rikhard III:n. Hän oli alkanut suunnitella sitä jo 1940-luvulla, jolloin hän ohjasi Henrik V:n ja Hamletin. Suuri shakespeariaani oli joka kerta vaikean haasteen edessä. Shakespearen näytelmät on kirjoitettu teatterin näyttämölle, jolla ne alun perin esitettiin ilman lavasteita, ja kielen rikkaus on keskeisessä asemassa siksikin, ettei muuta katsottavaa ollut kuin näyttelijät.
Olivier ratkaisi haasteen kaikissa kolmessa ohjauksessaan eri tavoin. Hän valitsi myös filmattavikseen näytelmät, joissa hänen itse tulkitsemansa päähenkilö on mahdollisimman erilainen.
Rikhard III:ssa tilan tunne ja kameran liike on elokuvallista, mutta Rikhardin kuuluisat yksinpuhelut ”tyytymättömyyden talvesta” lähtien Olivier toteuttaa rohkean teatraalisesti, katsoen kameraan eli meihin katsojiin. Olivier rakastaa Shakespearen kieltä ja huippunäyttelijöitä, jotka rakastavat sen esittämistä. Olivierin elokuvat ovat mannaa Shakespeare-tulkintoina, ja ohjaaja on hylännyt kaiken sellaisen elokuvallistamisen, jossa Shakespearen kielestä joutuisi tinkimään. Elokuvallinen ilmaisu kylläkin pysähtelee tuon tuostakin.
Rikhard III (1452-1485) oli viimeinen Englantia hallinnut Yorkin suvun jäsen. Englannissa käytiin ruusujen sotaa (1455-1487) valkoisten (York) ja punaisten (Lancaster) ruusujen välillä, ja Rikhardin häviö oli ratkaiseva isku Yorkeille. Rikhardia pidetään myös Englannin viimeisenä keskiaikaisena kuninkaana.
Shakespearen varhaisimpiin kuuluva historiallinen näytelmä, jota on kutsuttu myös tragediaksi, on saanut klassisen asemansa häikäilemättömän vallantavoittelun kuvauksena ja myös kampurajalkaisen, katkeroituneen, hirviöksi muuttuvan päähenkilönsä psykologian ansiosta.
Olivierin näyttämötulkinta sai kiitosta vuonna 1944, ja hän ikuisti rohkean erikoisen tulkintansa tähän elokuvaan. Vastaanotto oli ristiriitainen, mutta elokuvan maine on vuosien mittaan kasvanut. Vilpittömintä tunnustusta on parodia: esimerkiksi Peter Sellers ja television Musta kyy -sarja ottivat Olivierin Rikhard III -maneerit maalitaulukseen.
Elokuvaa on usein esitetty lyhennettynä. Amerikkalainen Criterion rekonstruoi ja restauroi elokuvan vuonna 2004. Tämä komea laitos julkaistaan nyt Suomessakin.
