Archive for the ‘Arvelo Ritva’ Category

Valkoisen neilikan velho

Perjantai, Marraskuu 5th, 2010

2010.11.13.-Valkoisen-neilikan velho

VALKOISEN NEILIKAN VELHO / Den vita nejlikans herre. Suomi 1945. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O: Ilmari Unho. KS: Simo Penttilä. KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen. PU: Eeva Pullinen. M: George de Godzinsky. Ä: Hugo Ranta. LE: Elle Hongisto. N: Hilkka Helinä (Raija Arpia), Joel Rinne (hammaslääkäri Lauri Liesi, ”Valkoisen neilikan velho”), Ritva Arvelo (Kirsti Salme), Eine Laine (rouva Luokki), Rauha Rentola (Milla, Haarikan kassa), Reino Valkama (Perttu Romonen, ent. sirkusilveilijä ”Plaski”), Tauno Majuri (insinööri Reino Arpia), Paavo Jännes (konsuli Niklas Rami), Eero Viitanen (johtaja Sami Lundström, ”Luraus”), Kaarlo Aavajoki (Romsu, Haarikan ovimies), Matti Aulos (johtaja Anders Luokki, ent. Lundström, ”Kalaharin konsuli Alexander Dumas”). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 5.11.2010

Suomi-Filmi -yhtiöllä tehtiin 1940-luvulla useita Simo Penttilä -elokuvia (henkilöhahmoina Kuollut mies, kenraaliluutnantti T.J.A. Penttilä, jne.). Niitä ohjasi tavallisesti Ilmari Unho, ja niissä esiintyi yleensä Joel Rinne, kuten tässäkin. Valkoisen neilikan velho kuului sodanjälkeisen eskapistisen viihteen linjaan.Tuotantoarvot ovat Suomi-Filmin parhaaseen tapaan korkeat, mutta humpuukielokuvan tarina on joutavanpäiväinen ja monimutkainen. Se on itse asiassa niin tolkuton, että jos hulluttelua olisi vielä liioiteltu, oltaisiin oltu Hellzapoppin-tyylisen nonsense-viihteen maailmassa. Ritva Arvelo nähdään ensimmäisessä varsinaisessa elokuvaroolissaan.

Dvd:n visuaalinen laatu on yleensä korkea, mutta taso heilahtelee ajoittain.

Kilroy sen teki

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Kilroy-sen-teki

KILROY SEN TEKI / Kilroy var här. Suomi 1948. TY: Suomi-Filmi. T: Risto Orko. O: Ilmari Unho. KS: Lea Joutseno, Ilmari Unho – Hilja Valtosen romaanista (1947). KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen, Ville Hänninen. PU: Kerttu Vuori. M: George de Godzinsky. Ä: Hugo Ranta. LE: Yrjö Haapanen. N: Lea Joutseno (Ulla Järvinen), Joel Rinne (agronomi Yrjö Haara), Ritva Arvelo (Leila Kesänen), Sylva Rossi (Mirri, Salon Rositan omistajatar), Emma Väänänen (Salon Rositan johtajatar), Laila Rihte (Siiri), Eine Laine (emännöitsijä), Sirkka Sipilä (Inkeri), Kullervo Kalske (Lasse). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 22.10.2010

Kilroy sen teki oli Suomi-Filmin pääkomediennen Lea Joutsenon viimeinen elokuva näyttelijänä. Hän jatkoi vielä Ihmiset suviyössä -elokuvan käsikirjoittajana ja teki sitten pitkän uran kääntäjänä. Useimpien Joutsenon elokuvien ohjaaja oli ollut Valentin Vaala, mutta Kilroy sen teki -elokuvan ohjasi Ilmari Unho. Unho oli monipuolinen ohjaaja. Komedia ei ollut kuitenkaan hänen vahvin lajinsa. Kilroy sen teki -elokuvaa onkin mielenkiintoista verrata Vaalan ohjauksiin, sillä kuvaus, lavastus, käsikirjoitus ja näyttelijäroolitus on samanlaista.

Juonikin on aivan yhtä tyhjänpäiväinen. Joutseno esittää muotipiirtäjä Ulla Järvistä, joka luulee väärinkäsityksen seurauksena tulleensa kartanon perijättäreksi. Väärinkäsityksen komedia paljastaa ulkoisten roolien keinotekoisuuden ja auttaa tunnistamaan ihmisten todellisen luonteen. Unho tavoittaa huttutarinan vakavan ytimen hyvin, mutta Vaalalle ominainen henkevyys kevyen komedian alalla ei ole hänelle yhtä luontaista. Kohtaus jäätävällä asemalla vastanäyttelijänä jäyhä asemamies (Eino Räisänen) on kyllä hyvää työtä.

Uno Pihlströmin talvinen kuvaus on laatutyötä, ja dvd:n hienosta kuvallisesta laadusta voi nauttia.

Kultamitalivaimo

Perjantai, Huhtikuu 3rd, 2009

20090810-kultamitalivaimo.jpg

KULTAMITALIVAIMO / Rekordhustrun. Suomi 1947. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Topias. KU: Felix Forsman, Sulo Tammilehto. M: Heikki Aaltoila. N: Ritva Arvelo (Enni Suvinen), Hillevi Lagerstam (Sirpa Orava), Tapio Rautavaara (insinööri Ville Suvinen), Hannes Häyrinen (kamreeri Aarne Orava), Siiri Angerkoski (Miina Toropainen), Rauha Rentola (Vieno Hentonen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä
Finnkino 3.4.2009

Liukuhihnakomedian aiheena ovat vaimot, jotka salaa miehiltään ovat harjoitelleet itsensä huippu-urheilijoiksi. Ensimmäistä paria esittävät Ritva Arvelo ja Tapio Rautavaara, toista Hillevi Lagerstam ja Hannes Häyrinen. Naisurheilua ainakin lähtöasetelmaltaan oudoksuvaa elokuvaa voisi olettaa pidetyn asenteiltaan vanhanaikaisena jo valmistuessaan. Se valmistui toisen maailmansodan jälkeisessä vaiheessa, jossa miehet palasivat siviiliin ottamaan yhteiskunnassa paikkansa, jota naiset olivat menestyksellisesti vallanneet.

Ohjaaja Edvin Laineella oli liukuhihnavaihde päällä. Vuonna 1947 hän ohjasi kolme elokuvaa, samoin seuraavana vuonna, ja elokuva oli teatterimies Laineella vasta kakkosammatti. Esiintyjät ovat kyllä hyviä tai ainakin kiinnostavia, ja Ritva Arvelo vetää nimiroolinsa uljaasti pää pystyssä. Ohjauksessa ei tunnu innostusta, eikä katsomossakaan ole aihetta hurraamiseen.

Menneisyyden varjo

Perjantai, Joulukuu 5th, 2008

20090205-menneisyyden-varjo.jpg
I skuggan av det förflutna. Suomi 1946. T: Valio-Filmi / Åke Leppä. O: Ville Salminen. N: Tauno Palo, Ritva Arvelo, Paavo Jännes, Terttu Soinvirta, Jorma Nortimo, Kaisu Leppänen, Kyllikki Väre. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 94 min Ei tekstityksiä. Finnkino, erillisjulkaisu 23.11.2007, Tauno Palo -kokoelma 6 -boksissa 5.12.2008.

Film noir oli kansainvälinen tyyli. Menneisyyden varjon painokas tempo, visuaalinen intensiteetti ja oudot katseet tuovat mieleen eräät Fritz Langin elokuvat kuten Ministry of Fear. Heti elokuvan alussa nähdään säpsähdyttävä kohtaus, jossa muistinsa menettänyt äiti yrittää vietellä poikansa. Tauno Palo sai yhden parhaista ja erikoisimmista rooleistaan hämäräperäisen taustan omaavana kierona yli-insinöörinä, joka on Rikastus Oy:n palveluksessa tekemisissä vaarallisten kemikaalien kanssa. Mielenkiintoisia ovat myös elokuvan naisnäyttelijät (Ritva Arvelo, Terttu Soinvirta, Kaisu Leppänen, Kyllikki Väre). Kolmannessa ohjaustyössään Ville Salminen osoitti kiistatonta ohjauksellista intensiteettiä. Myös kuvaaja Kalle Peronkoski oli parhaimmillaan elokuvassa, joka perustuu ladattuun kuvallisuuteen. Vahvoja elementtejä ovat hiekkaan piirretty kello, miehen lankeava varjo ja enteelliset kamera-ajot eteen ja taakse. Säveltäjä Harry Bergströmkin on parhaimmillaan säästeliäässä, tehokkaassa musiikissa, jossa on modernia särmää. Menneisyyden varjo on hullun kiehtova mutta ei kokonaisuutena täysipainoinen elokuva. Kyseessä oli ainoa ja ensimmäinen Valio-Filmin tuottama elokuva. Vuonna 1949 kapteeni Nilssonin johdolla yhtiö jatkoi merkittävänä maahantuojana. Dvd on masteroitu kuluneesta esityskopiosta, joka on valitettavasti paras lähtömateriaali, sillä negatiivi on tuhoutunut.

Suopursu kukkii

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

2008.07.27.-Suopursu-kukkii

SUOPURSU KUKKII / Getporsen blommar. Suomi 1947. TY: Suomen Filmiteollisuus. T+O+KS: Toivo Särkkä – Matti Hällin romaanista (1943). KU: Kalle Peronkoski. LA: Karl Fager. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Rauli Tuomi (kirjailija Martti Kaski), Ritva Arvelo (rouva Inga Silver), Ghedi Lönnberg (tohtorinna Mirjam Rantala), Eeva-Kaarina Volanen (runoilija Annikki Kivi), Salli Karuna (leskirouva Soisalo), Teuvo Puro (rakennusurakoitsija Silver), Rauha Rentola (Kirsti, satamatyttö), Arvo Lehesmaa (tohtori Rantala), Eino Kaipainen (merimies Johansson), Unto Salminen (muusikko Einar Kinos), Pirkko Karppi (Hilja, Soisalon palvelijatar). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 11.7.2008

Kulkuri on suomalaisen elokuvan lempiteemoja. ”Jos kaksi ihmistä tuntee sen tuoksun yhtä aikaa, saavat he tuntea suuren onnen”.

Suopursu kukkii on elokuva, jossa voi tuntea 1940-luvun ilmapiirin kyynisyyden ja elämänväsymyksen, varsinkin vuosina 1944-1950 koetun raiteiltaan menon. ”Mikä mies te oikein olette?” ”Kun en sitä itsekään tiedä”.

Vaikka Toivo Särkän todettiin arvosteluissa hukanneen Matti Hällin romaanin unenkaltaisuuden, tuloksena oli silti merkillinen elokuva, jossa pilvilinnojaan rakentava kulkuri (Rauli Tuomi) kohtaa ainakin mielikuvituksessaan neljä salaperäistä naista. Rouva Inga Silveriä tulkitsee sporttinen Ritva Arvelo. Tohtorinna Mirjami Rantalan (Ghedi Lönnberg) härnäystä aviomies (Arvo Lehesmaa) katsoo läpi sormien. Runotyttöä tulkitsee Eeva-Kaarina Volanen ja leskirouva Soisaloa Salli Karuna.

Töksähtelevässä elokuvassa on hienoja lähikuvia, ja Inga Silverin meriseikkailussa on dramatiikkaa. Valitettavasti dvd:n kuvalaatu on vaatimaton.

Radio tekee murron

Perjantai, Lokakuu 20th, 2006

2010.04.03.-Radio-tekee-murron

RADIO TEKEE MURRON / Radion gör inbrott. Suomi 1951. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. KS: Aarne Tarkas, Matti Kassila – Usko Santavuoren radioreportaaseista. KU: Osmo Harkimo. LA: Jaakko Hurme. M: Ahti Sonninen. Ä: Yrjö Saari. LE: Armas Vallasvuo. N: Hannes Häyrinen (Toivo Teräsvuori), Ritva Arvelo (Eila Ritolampi), Kullervo Kalske (komisario Tammisalo), Kunto Karapää (Mr. Robins), Heikki Savolainen (Hämäläinen), Matti Lehtelä (Lehtinen), Kauko Käyhkö (Hans Lindström), Uljas Kandolin (konstaapeli Rytky), Lasse Pöysti (radioreportteri), Arvo Lehesmaa (selostusosaston päällikkö Ranta). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 91 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino (SF) 20.10.2006

Elokuvallaan Radio tekee murron Matti Kassila teki lopullisen läpimurron omaperäisenä elokuvaohjaajana, vaikka kyseessä ei ollutkaan hänen ensimmäinen teoksensa ohjaajana. Aarne Tarkakselle kyseessä oli suorastaan ensimmäinen teos pitkän elokuvan käsikirjoittajana. Innoittajina olivat Yleisradion reportterin Usko Santavuoren ajankohtaiset yksikön ensimmäisessä persoonassa tekemät reportaasit laskuvarjohypystä ja murtovarkaudesta. Kyseessä ei ollut mikään gonzo-journalismi mutta kylläkin reportaasi, jossa toimittaja oli itse osallistuvana tekijänä tapahtumassa, jota hän selosti. Tässä elokuvassa Kassila ensi kerran osoitti lahjakkuutensa harvinaisessa tyylilajissa, jossa rikostarina yhdistyy komediaan. Hannes Häyrinen sai siihen asti parhaan elokuvaroolinsa omaperäisenä reportterina, ja Ritva Arvelo löysi sympaattisen humoristisen asenteen omaan reportterihahmoonsa. Kuvaaja Osmo Harkimo hyödynsi yön tummia sävyjä taitavasti, ja Ahti Sonnisen musiikissa oli kiinnostavia kokeellisia piirteitä.

Dvd-masterointi on kohtalaista.