Archive for the ‘Argento Asia’ Category

Kuningatar Margot (vuoden 1994 filmatisointi)

Torstai, Heinäkuu 1st, 2010

2010.08.14.-La-Reine-Margot

KUNINGATAR MARGOT / Drottning Margot (La Reine Margot). Ranska / Saksa / Italia (c) 1994 Renn Productions / France 2 Cinéma / D.A. Films / Nef Filmproduktion GmbH / Degeto pour ARD/WMG / RCS Films & TV. TJ: Pierre Grunstein. T: Claude Berri. O: Patrice Chéreau. KS: Danièle Thompson ja Patrice Chéreau – dialogi: Danièle Thompson – Alexandre Dumas vanhemman romaanista (1845, suom. 1897, 1949, 1966, 1972). KU: Philippe Rousselot. LA: Richard Peduzzi, Olivier Radot. PU:  Moidele Bickel. ET: Georges Demétrau. Kuvalliset tehosteet: Frédéric Moreau. M: Goran Bregovic. Ä: Corinne Rozenberg. LE: François Gédigier, Olivier Radot. N: Isabelle Adjani (Marguerite de la Valois eli Kuningatar Margot), Daniel Auteuil (Henri de Bourbon, Navarran kuningas), Jean-Hugues Anglade (Kaarle IX), Vincent Perez (La Môlen herttua), Virna Lisi (Katariina de’ Medici), Dominique Blanc (Henriette Navarralainen), Pascal Greggory (Anjoun herttua > kuningas Henrik III), Claudio Amendola (Coconnas), Miguel Bosé (Guisen herttua), Asia Argento (Charlotte de Sauve), Julien Rassam (François, d’Alençonin herttua), Thomas Kretschmann (Nançay), Jean-Claude Brialy (amiraali Gaspard de Coligny), Barbet Schroeder (neuvonantaja), Bernard Verley (kardinaali de Bourbon), Valeria Bruni Tedeschi (2. Escardon Volant), Jean Douchet (hovimies). Väri, 1,85:1, 138 min
[Versioita elokuvateatterinopeudella: 174 min, 162 min, 159 min, Suomen elokuvateattereissa ja Yhdysvalloissa Miramax-versio 144 min]
Suom. tekstit Outi Pasanen / svenska texter.
Atlantic Film 1.7.2010

Ranskan Pärttylinyön verilöylyä vuonna 1572 on käsitelty useissa merkittävissä elokuvissa. Guisen herttuan murha (1908) käynnisti elokuvan historiassa merkittävän Film d’Art -yhtiön tuotannon, ja siihen sävelsi elokuvan historian ensimmäisen alkuperäismusiikin Camille Saint-Saëns. D.W. Griffith omisti nelitarinaisen jättielokuvansa Suvaitsemattomuus (1916) yhden tarinan Pärttylinyölle; kuningatar Margot’ta esitti Constance Talmadge. Alexandre Dumas’n romaani Kuningatar Margot on filmattu ainakin viidesti. Vuoden 1954 filmatisoinnissa pääosassa oli Jeanne Moreau. 40 vuotta myöhemmin roolia sai tulkita Isabelle Adjani.

Ranskan historian suurin verilöyly on maan historiassa yhä niin traumaattinen asia, että se resonoi järkyttävänä uusissa tulkinnoissa. Elettiin vastauskonpuhdistuksen ja myöhäisrenessanssin kautta. Ranskassa protestantteja kutsuttiin hugenoteiksi, ja katolisessa vastahyökkäyksessä heitä murhattiin kymmenin tuhansin, ehkä satakin tuhatta. Hugenotteja lähti suurin joukoin maanpakoon, ja muistaakseni Suomessakin on vanhoja ranskalaisnimisiä sukuja, jotka ovat tulleet Pohjan perille hugenottivainojen aikaan.

Ennen dvd-katselua tai sen aikana kannattaa lukea jokin historiallinen esitys Ranskan vuoden 1572 tapahtumista. Nimet ja tapahtumat ovat tuttuja ranskalaisille mutta eivät niinkään muille.

Oopperan ja teatterin kuuluisa ohjaaja Patrice Chéreau toteuttaa Claude Berrin tuottaman jättielokuvan perinteisen historiallisen epiikan hengessä. Elokuva on rohkea ja verinen, mutta niin oli Jean Drévillen ohjaaman vuoden 1954 versiokin. Epookin tunne on vaikuttavaa, ja Goran Bregovic on säveltänyt elokuvaan merkittävän ja omintakeisen musiikin. Näyttelijäsuoritukset ovat intohimoisia, ja mukana on monta suurien näyttelijöiden väkevimpiin kuuluvaa roolia (Isabelle Adjani, Daniel Auteuil, Jean-Hugues Anglade, Virna Lisi… ) Chéreaun Kuningatar Margot ei kuitenkaan perustu samastumiseen eikä pakahduttavaan tunteeseen, vaan näkökulma on loppujen lopuksi etäännyttävä. Hovijuonien monitahoisuus, verenhimon ylettömyys ja kuningattaren libidon runsaskohteisuus ehkä väistämättä vaativat sitä.

Kuningatar Margot’sta on eripituisia versioita. Suomessa on dvd:llä julkaistu lyhyin versio (Miramax-versio), sama, joka nähtiin meillä elokuvateattereissakin. En ole muita nähnyt, mutta tätä pidetään yleisesti hyvänä versiona elokuvasta. Suomalainen dvd-julkaisu saattaa perustua vuoden 2000 masteriin.

Mother of Tears

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20090924-la-terza-madre.jpg

MOTHER OF TEARS / La terza madre. Italia / USA (c) 2007 Medusa Film S.P.A. T: Claudio Argento, Dario Argento, Marina Berlusconi, Giulia Marletta. O: Dario Argento. KU: Frederic Fasano. M: Claudio Simonetti. Ehostuksen erikoistehosteet: Sergio Stivaletti. N: Asia Argento (Sarah Mandy), Cristian Solimeno (etsivä Enzo Marchi), Adam James (Michael Pierce), Moran Atias (Mater Lachrymarum), Valeria Cavalli (Marta Colussi), Philippe Leroy (Guglielmo De Witt), Daria Nicolodi (Elisa Mandy), Coralina Cataldi-Tassoni (Giselle Mares), Udo Kier (Isä Johannes). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, englanninkielinen alkuperäisversio, 98 min
Suom. tekstit
Future Film 7.10.2009

Dario Argento on italialaisen elokuvan pitkälinjalainen, jonka tunnetuimmat elokuvat jakautuvat jännityselokuviin ja äärimmäisen verisiä kohtauksia sisältävään splatter-kauhuun. Jälkimmäiseen suuntaukseen kuuluu Argenton ”kolmen äidin trilogia”, johon kuuluivat alun perin Suspiria (”huokausten äiti”) vuonna 1977 ja Inferno (”pimeyden äiti”) vuonna 1980. Pitkän tauon jälkeen valmistui Mother of Tears, ”kyynelten äiti”. Tässä elokuvassa kohdataan äideistä pahin, Mater Lachrymarum.

Ohjaajan tytär Asia Argento esittää amerikkalaista taideopiskelijaa Sarah Mandya, joka tulee todistamaan, käy, kun Mater Lachrymarumin jäänteet on kaivettu uurnasta. Toinen naistutkija murhataan äärimmäisen julmasti, ja maailma suistuu kaaokseen. Lapsenhoitajat heittävät vauvansa jokeen, terrori riistäytyy valloilleen, itsemurhista tulee epidemia, kirkkoja poltetaan. Sarahin on turvauduttava yliluonnollisiin voimiinsa ja kutsuttava avukseen oman äitinsä henki. Äitiä esittää Asian oma äiti Daria Nicolodi, joka oli kauan Dario Argenton elämänkumppani.

Yliluonnollisessa salapoliisitarinassa tarvitaan avuksi myös alkemistia (Philippe Leroy) ja löydetään pahuuden temppeli, jossa ovat menossa kannibalistiset orgiat. Ylimpänä huseeraa ei kukaan muu kuin Mater Lachrymarum, jota esittää israelilainen valokuvamalli, tv-juontaja ja näyttelijätär Moran Atias.

Claudio Simonettin musiikki kuuluu niihin, joissa on vaikutteita gregoriaanisesta hymnistä ”Dies irae”, ”Vihan päivä”, kuten tätä ennen Carl Th. Dreyerillä (Vihan päivä) ja Stanley Kubrickilla (Hohto). Musiikin skaala ulottuu tunnelmanluonnista lopputekstien heavy-tunnusmelodiaan.

Trilogian alkuperäinen innoittaja on Thomas De Quinceyn runo Suspiria de profundis (”huokauksia syvyydestä”), joka julkaistiin runoilijan kuoleman jälkeen vuonna 1855. Runoilijan teoksessa Mater Lachrymarum, Mater Suspiriorum, ja Mater Tenebrarum ovat kolme pahaa noitaa, jotka hallitsevat maailmaa kyynelillä, huokauksilla ja varjoilla.

Kauhu on vaikea ja herkkä laji. Dario Argenton ote tuntui herpaantuvan 1970-luvulla tai 1980-luvun alussa, eikä myöskään La terza madre ole hänen parasta tasoaan. Raakuus tuntuu itsetarkoitukselliselta.

Elokuvaa on levitetty maailmalla leikattuna, mutta Suomen dvd-julkaisu lienee leikkaamaton.