Archive for the ‘Angerkoski Kaarlo’ Category

Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Lapatossu-ja-Vinski olympiakuumeessa

”Terve ruumis ei työtä kaipaa”

LAPATOSSU JA VINSKI OLYMPIAKUUMEESSA / Lapatossu och Vinski i olympiafeber. Suomi 1939. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+Ä+LE: Yrjö Norta. KS: Valentin (= Ensio Rislakki). KU: Theodor Luts. LA: Antero Suonio. M: Martti Similä. Tunnus ”Karjalan poikia” (trad.). KP: Myllykoski (nykyisin osa Kouvolaa). N: Aku Korhonen (Lapatossu), Kaarlo Kartio (Vinski), Elsa Rantalainen (Julia Saro), Unto Salminen (kassanhoitaja Aarne Lehti), Kaarlo Angerkoski (salapoliisi), Laila Rihte (Raili Saro), Jorma Nortimo (konttoripäällikkö Urho Karhi). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 57 min
Finnkino (SF) 20.8.2010

Lapatossu, laiskuuden ylistäjä, on alun perin 1860-1880-lukujen rautateiden rakentamisen aikaan sijoittuva suomalaisen kansanhuumorin hahmo. Ystävänsä Vinskin tavoin Lapatossulla on tosipohjainen esikuvansa. Monien perinteisten Lapatossun huumoritarinoiden innoittamana Valentin eli Ensio Rislakki laati Ilmari Turjan kanssa käsikirjoituksen Suomen Filmiteollisuuden ensimmäiseen Lapatossu-elokuvaan (1937). Siinä hahmot päivitettiin nykyaikaan, ja esiintyjiksi tulivat Aku Korhonen ja Kaarlo Kartio. Alkuperäisten tarinoiden laiskan letkeä ja suorastaan hidas tyyli oli säilytetty kömpelössä mutta kiinnostavassa komediassa. Valentin yksin oli käsikirjoittajana valmistusvuonnaan ajankohtaisessa jatko-osassa Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa. Helsingissähän oli määrä pitää olympialaiset, ja Olympiastadion oli jo sitä varten rakennettu. Elokuvissakin olympiainnostus ilmeni, ja edellisellä viikolla oli saanut ensi-iltansa vakavasti olympiaintoileva Avoveteen. Toinen maailmansota oli kuitenkin jo alkanut elokuvien tullessa ensi-iltaan, ja kuukautta myöhemmin alkoi talvisota. Olympialaisia ei pidetty ennen kuin maailmansodan jälkeen.

Lapatossu ja Vinski olivat elokuvan ensimmäinen suomalainen koomikkopari, ja Aku Korhonen ja Kaarlo Kartio ovat rooleissaan hyviä. Muuten ote heilahtelee ja kömmähtelee. Elokuva huipentuu parodisiin urheilukisoihin, joissa työnnetään kuulaa, heitetään moukaria ja keihästä, juostaan pikajuoksua muurahaisten vauhdittamana, kilpaillaan maratonia ja ammutaan kiväärillä.

Dvd-masterointi on hyvää ja tekee oikeutta lahjakkaan kuvaajan Theodor Lutsin valonmäärittelylle.

Takki ja liivit pois!

Perjantai, Marraskuu 13th, 2009

20091107-takki-ja-liivit-pois.jpg

TAKKI JA LIIVIT POIS! / Rocken och västen bort! Suomi 1939. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Jorma Nortimo – Agapetuksen näytelmästä Onnellinen Sakari (1932). KU: Theodor Luts. LA: Karl Fager. M: Martti Similä. Ä: Kurt Vilja. LE: Eino Kari. N: Aku Korhonen (prof. Sakari Vartio), Sirkka Sipilä (Ilona Vartio & Aune Aarrekoski), Kaarlo Angerkoski (Kalle Sorjamaa, ”Kiinan Kalle”), Kaisu Leppänen (Irma Aaltonen), Unto Salminen (Aarne Uusitalo), Toppo Elonperä (johtaja Alfons Kukkaketo), Kaarlo Kartio (Eemeli Virta), Uuno Montonen (roteva potilas). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 76 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.11.2009

Agapetus oli aikansa suosikkinäytelmäkirjailija, ja hänen tuotantoaan myös filmattiin ahkerasti. Takki ja liivit pois! on hyväntuulista kohellusta, joka perustuu väärinkäsitysten ketjukauppaan. Kiinasta palannutta sosiologian professoria (Kaarlo Angerkoski) luullaan lääkäriksi, ja hän pitää yllä väärinkäsitystä tavattuaan valkotakkisena kiinnostavan naisen (Kaisu Leppänen). Kirurgian professoria (Aku Korhonen) luullaan teatterin koomikoksi, mutta tämän tytär (Sirkka Sipilä debyyttiroolissaan) saa salanimellä kiinnityksen teatterin näyttelijäksi.

Suomi-kompletisteille kiinnostava elokuva tarjoillaan kauniisti masteroituna dvd:nä

Serenaadi sotatorvella

Perjantai, Joulukuu 5th, 2008

Serenaadi sotatorvella eli sotamies Paavosen tuurihousut / Serenad på signalhorn. Suomi 1940. T: Suomen Filmiteollisuus / T.J. Särkkä. O: Toivo Särkkä. N: Kaarlo Angerkoski, Ansa Ikonen, Tauno Palo, Siiri Angerkoski, Toppo Elonperä, Ossi Elstelä, Jalmari Rinne. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min. Ei tekstityksiä. Finnkino, Tauno Palo -kokoelma 6 -boksissa, 5.12.2008.

Kevyen sarjan farssi Serenaadi sotatorvella ilmestyy ensi kertaa dvd:llä Tauno Palon 100-vuotisjuhlasarjassa. Kyseinen Topiaksen sotilasfarssi oli tosin ensi sijassa rakennettu Kaarlo Angerkosken pääroolin ympärille. Angerkoski oli saanut suurmenestyksen Rykmentin murheenkryynissä, mutta talvisodan aikana samantyyppinen viihdytys ei purrut toivotulla tavalla. Viiksekäs Tauno Palo majurina ja nirppanokkainen Ansa Ikonen kartanon emäntänä ovat hauska romanttisen komedian parina. Vaikuttavan hahmon luo myös Toppo Elonperä jämeräpartaisena Turkin sodan veteraanina. Kaarlo Angerkoski kuoli pian kuvausten jälkeen, jo talvisodan aattona. Dvd on pätevästi masteroitu.

Särkkä kunnianhimoisena (5 erillistä levyä)

Perjantai, Syyskuu 22nd, 2006

20091031-juha-1956.jpg20091031-1918.jpgRYKMENTIN MURHEENKRYYNI, Suomi 1938, ohjaus Toivo Särkkä, Yrjö Norta, pääosissa Kaarlo Angerkoski, Jalmari Rinne, Aku Korhonen, Ansa Ikonen, Siiri Angerkoski, 1:1,33, mono, 94 min.

MURHEENKRYYNIN POIKA, Suomi 1957, ohjaus Aarne Laine, pääosissa Veikko Sinisalo, Siiri Angerkoski, Maija Karhi, 1:1,33, mono, 74 min. Kaksi elokuvaa yhdellä levyllä.

HELMIKUUN MANIFESTI, Suomi 1939, ohjaus Toivo Särkkä, Yrjö Norta, pääosissa Regina Linnanheimo, Tauno Palo, Laila Rihte, Eino Kaipainen, 1:1,33, mono, 91 min

1918 – MIES JA HÄNEN OMATUNTONSA, Suomi 1956, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Åke Lindman, Anneli Sauli, Helge Herala, 1:1,33, mono, 96 min

JUHA, Suomi 1956, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Eino Kaipainen, Elina Pohjanpää, Veikko Uusimäki, 1:2,35, väri, mono, 102 min

Finnkino 22.9.2006

Finnkinon mahtavassa SF:n (Suomen Filmiteollisuuden) julkaisusarjassa on ilmestynyt erä, jossa painuttuu yhtiön johtaja Toivo Särkkä ohjaajana ja samalla yhtiön kunnianhimoisempi puoli.

Rykmentin murheenkryyni (1938) tosin liittyy kevyempään, kansanomaisempaan puoleen. Uransa alkuvaiheessa Särkkä esitteli kansallisen komedian perushahmoja ja kokosi humorististen näyttelijöiden ensemblen, ”Särkän tallin”. Elokuva onkin suomalaisen sotilasfarssin varsinainen läpimurto, joskin maaperää oli valmistanut Suomi-Filmin Meidän poikamme –sarja. Komiikka on alkeellista ja vaatii toimiakseen yleisöltä interaktiivisuutta. Murheenkryynin poika (1957) onkin yllättäen parempi elokuva, avuinaan Olavi Tuomen hieno kuvaus ja Toivo Kärjen vetävä musiikki. Veikko Sinisalo, joka noihin aikoihin tunnettiin Tuntemattoman Lahtisena ja Sven Tuuvana, yllättää hänkin pääosassa olemassa nyt erittäin hillitty. Äiti (Siiri Angerkoski) on näet kasvattanut hänestä vakavan pojan, ja juoni kiertyy sen seikan ympärille, että todellinen uusi murheenkryyni on hänen kaimansa (Veijo Pasanen).

Helmikuun manifesti (1939) oli SF:n mahtavimpia elokuvia, Napoleonista Suomen itsenäistymiseen etenevä historiallinen kronikka, jossa keskitytään taisteluun venäläistä sortoa vastaan vuoden 1899 helmikuun manifestista alkaen. Elokuva on toteutettu julistavaan, pateettiseen tyyliin, ja siinä tuntuu voimakkaana valmistusvuoden henkinen maailma, varsinkin nyt nähtävässä harvinaisessa rekonstruoidussa versiona, joka poikkeaa yleensä nähdystä ja tarjotaan yleisölle ensi kertaa sodan jälkeen. Mukana on aiemmin poisleikattuja ryssittelyjä ja ehdoton avainkohtaus, jossa ”ryssät pettävät” pettyneen punikin (Eino Kaipainen) ampumalla tätä selkään.

Helmikuun manifestin kunnianhimoinen ”julmuuksien talvi 1917″ –montaasi nähdään sellaisenaan elokuvassa 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1956), joka perustuu Jarl Hemmerin näytelmään ja romaaniin ja joka on muuten hengeltään aivan erilainen. Åke Lindman esittää kiusausten kanssa kamppailevaa pappia, jonka rakkaus ja myötätunto ihmisiin on aitoa ja joka ei voi hyväksyä valkoista terroria kansalaissodan jälkeen. Tämän kannanoton hän toteuttaa johdonmukaisesti katkeraan loppuun asti. Anneli Sauli, joka ei juuri saanut Särkältä ansaitsemiaan haasteellisia rooleja, on vahvassa osassa.

Juha (1956), kolmas filmatisointi Juhani Ahon dramaattisesta romaanista, oli Suomen ensimmäinen pitkä värillinen näytelmäelokuva (Eastmancolor) ja ensimmäinen pitkä scope-elokuva (Agascope). Kun tätä filmatisointia on ollut tapana pitää kaikkein vaatimattomimpana, haluaisin nostaa siitä ansioita, joiden takia sekin on katsomisen arvoinen. Tärkein koskee käsikirjoitusta. Särkkä ainoana tuo esiin sen, että Juha pelastaa Shemeikan hengen suomalaisilta rantarosvoilta (”minun rannoillani ei ryöstetä matkamiestä, ettäs sen tiedätte”). Tämä korostaa tragedian syvyyttä, kun Juha, joka on pelastanut aikoinaan myös Marjan hengen, joutuu molempien pettämäksi. Eino Kaipainen ja Elina Pohjanpää ovat hyviä päärooleissaan. Tauno Pylkkäsen musiikki on uljasta, vaikka taidelaulut ovat väärää tyylilajia. Osmo Harkimon ja Kauno Laineen scope-kuvaus on mahtavaa perisuomalaisissa korpimaisemissa.

Kansien kestotiedot eivät pidä paikkaansa, ja Juha on scope, toisin kuin kannessa ilmoitetaan. Finnkinon SF-sarjassa on nähty hyvääkin masterointia, mutta valitettavasti tästä erästä vain 1918 – mies ja hänen omatuntonsa ansaitsee tunnustusta. Parempaakin jälkeä olisi mahdollista saada aikaan, varsinkin Juhasta, josta julkaistu dvd-laitos on väreiltään heittelehtivä.