Archive for the ‘Almendros Nestor’ Category

François Truffaut Collection (4-dvd)

Keskiviikko, Toukokuu 19th, 2010

2010.05.14.-Francois-Truffaut Collection

FRANÇOIS TRUFFAUT COLLECTION (4-dvd)
- FAHRENHEIT 451 / Fahrenheit 451 (Fahrenheit 451, GB 1966)
- MORSIAN PUKEUTUI MUSTAAN / Bruden bar svart (La Mariée était en noir, FR/IT 1968)
- MISSISSIPIN VELHO / Sirenen från Mississippi (La Sirène du Mississipi, FR/IT 1969)
- MIES JOKA RAKASTI NAISIA / Mannen som älskade kvinnor (L’Homme qui aimait les femmes, FR 1977)
Suom. tekstit Frej Grönholm (1), PrimeText International (2, 3), Ulla Treville (4) / svenska texter.
Future Film 19.5.2010

François Truffaut’n vakiinnutettua läpimurtonsa ensimmäisen kautensa elokuvilla 400 kepposta, Ampukaa pianistia, Jules ja Jim ja Pehmeä iho ranskalainen mestari kokeili taitojaan Isossa-Britanniassa ja englannin kielellä. Fahrenheit 451:n pääosissa olivat Oskar Werner ja Julie Christie, ja pohjana oli Ray Bradburyn tieteisromaani tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kirjat on kielletty. Lopussa kohdataan ”kirjaihmisten” yhteisö: he säilyttävät maailmankirjallisuutta omassa muistissaan. Truffaut oli tuolloin Alfred Hitchcock -innoituksensa huipulla ja sai säveltäjäkseen Bernard Herrmannin kahteen peräkkäiseen elokuvaansa. Niistä toinen oli Cornell Woolrichin aiheeseen perustuva Morsian pukeutui mustaan. Siinä Jeanne Moreau koston enkelinä nitistää huikentelevaisen miesporukan (Michel Bouquet, Jean-Claude Brialy, Charles Denner, Claude Rich, Michel Lonsdale), josta lähtenyt surmanluoti vei häneltä miehen. Cornell Woolrichin aiheesta syntyi myös Mississipin velho. Truffaut sijoitti Réunionin saarelle tarinan miljonääristä (Jean-Paul Belmondo), jonka postitse tilaama vaimo (Catherine Deneuve) ei olekaan se, joka hän sanoo olevansa.

Noiden kolmen läheisesti toisiinsa liittyvän elokuvan lisäksi François Truffaut Collection -boksilla on kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut Mies joka rakasti naisia. Humoristinen elokuva voi vaikuttaa kevyeltä välityöltä, mutta todellisuudessa se on avainteoksia koko Truffaut’n tuotantoon. Elokuvia casanovista, don juaneista, pelimiehistä, viettelijöistä ja hurmureista on tehty vaikka kuinka paljon, mutta tämä persoonallinen teos ei muistuta mitään niistä. Sitoutumista kaihtavalla Bertrand Moranella (Charles Denner) on monia naissuhteita, mutta hän ei ole varsinainen hedonisti vaan vakavamielinen herra. Hän on jalkafetisisti: ”naisen sääret ovat harppi, joka levittäytyy maailman ylle”, ja hän tuntee suurta onnea kuullessaan sukkahousujen hankautuvan toisiaan vasten. Kyseessä on tarina pakkomielteestä, johon saamme avaimia lapsuudenkokemuksista alkaen, ja siitä tulee lopulta kysymys elämästä ja kuolemasta. Vakava kiinnekohta on kohtaaminen vanhan rakastetun Véran (Leslie Caron) kanssa. Kun Bertrand tilittää kokemuksiaan romaaniksi, hän saa viimeiseksi ymmärtäjäkseen kustannustoimittaja Geneviève Fontanelin (Brigitte Fossey). Arvoituksellisuus kuitenkin jää.

Fahrenheit 451:ssa on kunnon tuhdit liiteaineistot. Dvd-masterointi on vähintään kohtalaista, Mississipin velhossa (kuvaus Denys Clerval) hyvää.

Sydän karrella

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2004

20090405-heartburn.jpg

SYDÄN KARRELLA (Heartburn). USA (c) 1986 Paramount Pictures. O: Mike Nichols. N: Meryl Streep, Jack Nicholson. Väri, 1,78:1, DD 5.1, 105 min
Suomennos: Meri Tuomi.
Paramount Home Entertainment Finland 22.10.2004
Myös boksissa Jack Nicholson Collection, 19.11.2008

Ohjaaja Mike Nichols oli edellisessä elokuvassaan Tapaus Silkwood antanut käsikirjoitusdebyytin Nora Ephronille tarinassa, jonka pääosan sai Meryl Streep. Nichols oli ollut jo aikaisemmin hyvässä yhteistyössä Jack Nicholsonin kanssa (Miehuusvuodet, Akka jota ei saatu hengiltä). Sydän karrella oli luontevaa jatkoa kaikille neljälle.

Sanomalehden kolumnisti Mark (Nicholson) on paatunut poikamies, joka kaikkien yllätykseksi kosii ruokakriitikko Rachelia (Streep). Ei olla eilisen teeren poikia tai tyttäriä, ja ennen häitä kuullaan satiiristen kommenttien kirjo: ”Pilaamme kaiken, jos menemme naimisiin”; ”Ero on vain väliaikainen ratkaisu”. Mutta kuullaan myös, että Rachel on ensimmäinen nainen, jota Mark on kohdellut hyvin. Vaikeudet alkavat siitä, että Rachel on New York -ihminen, ja Markin taas on oltava Washingtonissa. Tulipalon uhriksi joutuneesta talosta remontoidaan perheelle koti. Lapsia syntyy. Mutta voiko mies muuttua?

Nora Ephronin käsikirjoitus perustui hänen omaan avainromaaniinsa, jossa hän pui päättynyttä avioliittoaan Watergate-journalisti Carl Bernsteinin kanssa ja tämän suhdetta Margaret Jayn kanssa. Näyttelijät, varsinkin Streep, ovat erinomaisia, mutta elokuva ei kohoa arkipäiväistä asennetta korkeammalle. Elokuvasta ei välity, että sen päähenkilöt missään vaiheessa oikeastaan rakastaisivat toisiaan (tuntuu, kuin kyse olisi enemmänkin ystävyydestä), ja sen takia ihmissuhdedraamastakin puuttuu intohimoa.

Ensimmäisessä elokuvaroolissaan aseistettuna ryöstäjänä voi bongata Kevin Spaceyn, jonka kasvot ovat tuskin muuttuneet.

Musiikin on luonut Carly Simon, joka laulaa kappaleensa ”Coming Around Again” elokuvan käännekohdassa.

Masterointi on värimaailmaltaan hieman lattea, mikä ei ole oikein Nestor Almendrosin kaltaisen mestarin kuvaustaiteelle.