NELJÄ VUODENAIKAA (Four Seasons). USA (c) 1981 Universal City Studios. T: Martin Bregman. O+KS: Alan Alda. M: Antonio Vivaldi. N: Alan Alda (Jack Burroughs), Carol Burnett (Kate Burroughs), Jack Weston (Danny Zimmer), Rita Moreno (Claudia Zimmer), Len Cariou (Nick Callan), Sandy Dennis (Anne Callan), Bess Armstrong (Ginny Newley>Callan). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD stereo, 104 min
Future Film 17.6.2009
Alan Alda on amerikkalainen suosikkinäyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka ura alkoi 1950-luvulla. Hänen ensimmäistä elokuvateatteriohjaustaan Neljä vuodenaikaa pidetään yhä hänen parhaanaan. Alda ohjasi sen omasta käsikirjoituksestaan.
Idea on hyvä: kolme keskiluokkaista pariskuntaa viettää yhdessä lomaa neljä kertaa vuodessa. Kevätlomapaikkana on talo maalla, kesälomahankkeena on Karibian purjehdus, syystapaamisessa he kohtaavat tyttäriä collegessa, ja talvella hiihdetään Vermontissa.
Pariskunnat ovat tunteneet toisensa iät ja ajat, elämä on mukavaa, ja päivittelyn aiheena on se, miten niin monet tutut ovat ottaneet eron. Kaikkien tasapainoa horjuttaa se, että yksi pariskunnista hajoaa, kun vakuutusasiamies Nick (Len Cariou) eroaa valokuvaajavaimostaan Annesta (Sandy Dennis) ja ottaa tilalle tyttärensä ikäisen Ginnyn (Bess Armstrong).
Ystävyspiirin koossapitävä voima Jack (Alan Alda) on asianajaja, jonka vaimo Kate (Carol Burnett) on lehtialalla. Ystävyksistä iäkkäin Danny (Jack Weston) on kuolemanpelkoa poteva hammaslääkäri, ja hänen vaimonsa Claudia (Rita Moreno) on vaatesuunnittelija.
Annen poistuminen kuviosta ja nuoren, bimbolta vaikuttavan Ginnyn tulo tilalle uhkaa koko ystävyyttä, mutta loppujaksossa Ginny ottaa yllättäen aloitteen, puhuu suunsa puhtaaksi ja osoittautuu joukon rehellisimmäksi ja sydämellisimmäksi. Annekin lienee elämänsä parhaassa vaiheessa päästyään valheellisesta kulissiliitosta.
Neljä vuodenaikaa on komediallinen draama, jonka dialogi ja näyttelijäsuoritukset ovat iskeviä. Paketti on tehty viihdyttäväksi, mutta siinä kosketellaan kipeitä totuuksia. Visuaalinen idea on ilmeisyydessään ihailtava, ja aidot kuvauspaikat ovat upeita, mutta kuvallinen toteutus on sovinnaista. Musiikin perusidea (Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja muita Vivaldin sävellyksiä) on niin ilmeinen kuin voi olla, mutta tässä toimiva. Varsinkin Talvi-jakson pitkä sanaton jakso on onnistunut.
Dvd on hienosti masteroitu.
