Archive for the ‘Aiheeton’ Category

Dumbo (70-v juhlajulkaisu) (combo blu-ray + dvd)

Perjantai, Maaliskuu 19th, 2010

2010.03.20.-Dumbo

Dumbo / Dumbo (Dumbo). USA © 1941 Walt Disney Productions. T: Walt Disney. O: Ben Sharpsteen. KS: Joe Grant, Dick Huemer – Helen Abersonin ja Harold Pearlin romaanista Dumbo – the Flying Elephant (1939). Jaksojen O: Norman Ferguson, Wilfred Jackson, Bill Roberts, Jack Kinney, Sam Armstrong. AN (ohjaus): Vladimir Tytla, Fred Moore, Ward Kimball, John Lounsbery, Arthur Babbit, Wolfgang Reitherman. M: Gerlad Neivus, Ray Lochrem, Joe Stahley; laulut: Oliver Wallace, Frank Churchill, (san.) Ned Washington – »Look Out for Mr. Stork»; »Baby of Mine»; »All Aboard»; »Pink Elephants on Parade»; »When I See an Elephant Fly». Technicolor, 1:33:1, DTS 7,1, 64 min
Puhumme suomea / vi talar svenska. Alkukieliseen versioon suom. tekstit / svenska texter.
Suomenkielinen toteutus (1997): Tuotantotalo Werne Oy. Käännös ja O: Pekka Lehtosaari. Matti Olavi Ranin (Timotei), Maija-Liisa Peuhu (Matriarkka), Veeti Kallio (Keikari), Terhi Panula (Pitsi), Liisa Paatso (Hihitantti), Seppo Pääkkönen (tirehtööri), Titta Jokinen (Huhufantti), Jarkko Tamminen (Kakkula), Sami Saari (Heinähattu), Veeti & The Velvets (Pastori), Sasu Moilanen (Sasu), Tom Pöysti (haikara), Markus Degerman (Ukko Pekka), Olli Parviainen (pikkupoika).
Bonus: – Kommenttiraita (Pete Docter, Paula Sigman, Andreas Deja). – Poistoja – Lentoon: Näin Dumbo tehtiin, 28 min – Dumbon taika: huvipuistolaite, 4 min – Äänitehosteiden maailma: ote elokuvasta Vastahakoinen lohikäärme (1941), 6 min – Disneyland: Walt Disneyn alkuperäinen tv-esittely, 2 min – Trailereita – Vain blu-raylla: Dumbon juhlaa, 15 min – Kuvagalleria – Elmer Elephant (1936) – The Flying Mouse (1934) – Pelejä
Walt Disney Studios Home Entertainment 19.3.2010

Dumbo oli Walt Disneyn neljäs pitkä animaatio, Lumikin, Pinocchion ja Fantasian seuraaja. Vaikka elokuva oli lyhyt ja tuotanto halpa, on monia, joiden mielestä juuri Dumbo on paras Disney-elokuva. Siinä Disneyn alkuperäinen kaarti oli vielä voimissaan. Sodan aikahan toi pitkän tauon Disneyn kokopitkien yhtenäisen tarinan kertovien animaatioiden tuotantoon. Pehmeä, pyöreä, lentävä elefantti oli Disneyn kaikkien pitkien elokuvien sankareista animaatiolle otollisin. Dumbo ei edes puhu. Kuten Pinocchiolla, hänellä on supliikkimiehenä pieni kaveri, jolla on suuri itseluottamus: Timotei-hiiri. »Se mikä painaa alas voi myös nostaa ylös» on hiiren opetus: pilkattu jättikorvainen norsu oppii lentämään. Vahvaan ja selkeään tarinaan on pakattu fantasiaa ja huumoria. Visuaalisesti Disney-studio oli kykyjensä huipulla: kriitikot huomasivat Dumbossa »enemmän kuvakulmia kuin Citizen Kanessa». Huipentuma on vaaleanpunaisten elefanttien paraati, joka marssii taivaalle Dumbon kärsästään puhaltamista kuplista shamppanjajuhlien jälkeen. Dumbo on julkaistu dvd:llä jo useaan kertaan, Suomessa esimerkiksi vuonna 2002. Nyt se tarjotaan ensi kertaa teräväpiirtomasteroituna. Juhlajulkaisuun on pakattu runsaasti lisäaineistoa, ja kuvagalleriatkin kannattaa katsoa varsinkin niiden, joiden mielestä suurin taide ei ole aina sitä, että kaikki viimeistellään loppuun asti.

Kaikista kapinallisin

Keskiviikko, Maaliskuu 10th, 2010

2010.03.07.-The-Loneliness-of the Long Distance Runner

KAIKISTA KAPINALLISIN / Långdistanslöparen (The Loneliness of the Long Distance Runner). Iso-Britannia (c) 1962 Woodfall Film Productions. T+O: Tony Richardson. KS: Alan Sillitoe novellistaan (1959). KU: Walter Lassally. M: John Addison. N: Michael Redgrave (Ruxton Towers Reformatoryn rehtori), Tom Courtenay (Colin Smith), Avis Bunnage (rouva Smith). Mustavalkoinen, 1,77:1, DD 2.0 mono, 100 min
Suom. tekstit Johanna Järvinen / svenska texter.
Atlantic Film 10.3.2010

Kirjailija Alan Sillitoe oli nuorten brittiläisten Free Cinema -miesten tärkeä innoittaja heidän tehdessään läpimurtojaan pitkän elokuvan pariin. Debytoituaan pitkällä elokuvalla Nuori viha (Look Back in Anger, 1959) Tony Richardson tuli tuottajaksi Karel Reiszin Sillitoe-filmatisointiin Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (1960), ja toisen Sillitoe-elokuvan Kaikista kapinallisin hän otti ohjatakseen itse. Siinä nähdään yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan Tom Courtenay, jonka oli jo Richardsonia ennen keksinyt suomalainen Caspar Wrede elokuvaan Private Potter. Courtney esittää köyhän perheen poikaa Colin Smithiä, joka joutuu rikoksen teille ja borstal-kasvatuslaitokseen. Siellä hänestä kehittyy loistava pitkänmatkanjuoksija ja rehtorin (Michael Redgrave) silmäterä. Colin keksii kuitenkin tavan kapinoida, tehdä irtiotto ja säilyttää oma liikkumatilansa. Dvd-masterointi ei ole yhtä hienoa kuin samanaikaisesti ilmestyneellä Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun -levyllä.

Valkoinen kuiva kausi

Keskiviikko, Maaliskuu 3rd, 2010

2010.03.20.-A-Dry-White-Season

VALKOINEN KUIVA KAUSI / En torr vit årstid (A Dry White Season). USA (c) 1989 Metro-Goldwyn-Mayer Pictures. T: Paula Weinstein. O: Euzhan Palcy. KS: Colin Welland ja Euzhan Palcy – André Brinkin romaanista (1979, suom.  1981 Seppo Loponen / WSOY nimellä Valkoinen, kuiva kausi ). M: Dave Grusin. KU: Pierre-William Glenn, Kelvin Pike. LE: Glenn Cunningham, Sam O’Steen. N: Donald Sutherland (Ben du Toit), Janet Suzman (Susan du Toit), Zakes Mokae (Stanley Makhaya), Jürgen Prochnow (kapt. Stolz), Susan Sarandon (Melanie Bruwer), Marlon Brando (Ian McKenzie), Winston Ntshona (Gordon Ngubene), Leonard Maguire (Bruwer), Susannah Harker (Suzette du Toit). Väri, 1,85:1, 102 min
Suom. tekstit Pertti Rautomaa / svenska texter.
Future Film 3.3.2010

Elokuva Valkoinen kuiva kausi valmistui vuonna 1989, samana vuonna, jolloin Etelä-Afrikassa käynnistettiin toimet apartheidin lopettamiseksi. Ensimmäiset vaalit, joihin kaikki saivat osallistua, pidettiin vuonna 1994, ja 27 vuotta vangittuna ollut Nelson Mandela valittiin presidentiksi. Valkoisen, afrikaansinkielellä kirjoittavan apartheidin vastustajan André Brinkin romaani oli ilmestynyt 10 vuotta aikaisemmin. Ohjaajaksi saatiin Euzhan Palcy, joka oli saanut läpimurtonsa elokuvalla Mustat kadut (Rue cases nègres, Ranska / Martinique 1983).

Tapahtumat käynnistyvät Soweton mielenosoituksesta ja verisestä tukahdutuksesta vuonna 1976. Siitä eskaloituva tapahtumasarja herättää naiivin opettajan (Donald Sutherland) havaitsemaan rotusorron todellisuuden koko raakuudessaan. Hän värvää murhatun mustan ystävänsä asiaa ajamaan kaiken kokeneen lakimiehen (Marlon Brando) , joka varoittaa häntä, että Etelä-Afrikassa oikeuslaitos ja oikeus ovat toisilleen vain hyvin kaukaisia serkkuja. Vaikka ohjaaja on musta nainen, näkökulma on monien muidenkin apartheid-tarinoiden tapaan valkoinen.

Helge Herala (1922-2010)

Keskiviikko, Maaliskuu 3rd, 2010

Moni suree monestakin syystä lukiessaan 27.2.2010 kuolleen Helge Heralan muistokirjoituksia. Mahtavan uran tehnyt näyttelijä jättää paljon muistoja, mutta merkittävimmät roolit (teatterissa luodut) eivät ikuistu. Mitättömimmät elokuvat muistetaan kiusaksikin asti.

(lisää…)

John Dankworth (1927-2010)

Maanantai, Helmikuu 8th, 2010

Lauantaina kuollut Sir John Dankworth oli paitsi brittijazzin suurmies myös englantilaisen elokuvan 1960-luvun uuden aallon keskeinen säveltäjä. Hänen käsialaansa oli myös The Avengers -tv-sarjan tunnussävel.

(lisää…)

Mario Van Peebles kävi Suomessa

Lauantai, Helmikuu 6th, 2010

Mario Van Peebles, amerikkalainen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, vieraili Suomessa viikon ajan Yhdysvaltain suurlähetystön Black History Month -vieraana.  Ainakin neljä hänen elokuvistaan on julkaistu Suomessa dvd:lläkin.

(lisää…)

Poikamiespappa

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Poikamiespappa

POIKAMIESPAPPA / Ungkarlspappan. Suomi 1941. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Orvo Saarikivi. KS: Nisse Hirn. KU: Armas Hirvonen. LA: Ossi Elstelä. M: Olavi Karu, Toivo Kärki. Ä: Unto Suominen. LE: Armas Vallasvuo, Orvo Saarikivi. N: Sirkka Sipilä (hammaslääkäri Marja Terä), Leo Lähteenmäki (taiteilija Lasse Kimalainen), Annakaarina (Liisa, tarjoilijatar), Joel Rinne (Jopi, kehystäjä, Lassen ystävä), Seppo Ellenberg (Napoleon, ”Nappe”), Toppo Elonperä (Iivari Terä, hotellinomistaja), Siiri Angerkoski (mamma Kompura), Uno Wikström (tuomari Haikara), Laila Rihte (Tuulia Kompura), Lea Rihte (Juulia Kompura), Evald Terho (pappa Herbert Kompura, opettaja), Liisa Tuomi (Lulu, malli). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.1.2010

Poikamiespappa perustuu juoniaiheeseen, jollainen on ollut tuttu jo mykän elokuvan aikakaudelta ja varmaan myös jo sitä varhaisemmasta teatteriperinteestä. Hulivilitaiteilija saa kuulla olevansa suuri perijä, kunhan hänellä on vakituinen ammatti, vaimo ja lapsi. Tämän kaiken järjestämiseen on viikko aikaa.  Esimerkiksi Buster Keatonin Seitsemän mahdollisuutta (1925) perustuu vastaavaan juonikuvioon.

Kaikkien noiden ehtojen täyttäminen vaaditussa määräajassa melkeinpä jo ylittää inhimillisen suorituskyvyn rajat. Mutta lisäksi testamentti katoaa jonkin kehystetyn filmitähtikuvan uumeniin, ja kysymykseen tulevat kuvat on jo toimitettu juoksupojan kyydissä useille eri tilaajille. Tämä juoniosuus tuo tietenkin mieleen Ilfin ja Petrovin satiirisen romaanin 12 tuolia.

Mitään hienojen esikuviensa lennokkuudesta ja satiirista Poikamiespappa ei tavoita. Valitettavasti se tarjoaa lähinnä liukuhihnamaista käyttöviihdettä.

Dvd-masterointi on hienoa.

Satumainen Onni 1-4

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Satumainen-Onni

SUOMIVIIHTEEN KLASSIKOT 9: SATUMAINEN ONNI 1-4 (tv-sarja). Suomi 1987. TY: MTV Teatteritoimitus. O: Juhani Tiikkainen. KS: Elina Halttunen – Lasse Lehtisen romaanista (1985). KU: Risto Inkinen, tv-kuvaaja: Seppo Gerlander. LA: Tapio Rantanen. PU: Sonja Raatikainen. M: Esa Helasvuo. Ä: Jorma Honkanen. LE: Ulla Kapari. N: Aapo Vilhunen (kauppaedustaja Onni Armas Lempinen), Petri Johansson (Waldemar Hagert), Marjut Toivanen (Hertta), Kirsti Kemppainen (Paula), Rea Mauranen (Ansa), Eila Pehkonen (Onnin äiti), Kristiina Elstelä (toimittaja / kertoja), Jouko Keskinen (kiinteistövälittäjä), Raili Tiensuu (kassaneiti), Göran Schauman (johtaja Dahlström), Rita Polster (johtaja Sohlman), Nils Brandt (etsivä Andersson), Yrjö Parjanne (pankinjohtaja), Ola Johansson (Manne Hagert), Matti Tuominen (tehtailija Äijälä), Olli Tuominen (portieri), Helena Ryti (neiti Liimatainen), Veikko Mylly (taksikuski), Daniel Katz (Melankolos), Martti Kuisma (maisteri Kärkkäinen), Seppo Pääkkönen (Mähkänen), Martti Järvinen (tuomari Huhmarinen), Anne Nielsen (kulutustarkastaja), Lilga Kovanko (oikeuden puheenjohtaja), Juha Muje (Onnin asianajaja), Katriina Rinne (Lahja), Anita Sohlberg (Lahjan asianajaja), Jouni Karakorpi (tv-toimittaja). Väri, 1,33:1, DD mono, 173 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (MTV3) 22.1.2010

Lasse Lehtinen, suomalaisen journalismin ja politiikan merkkimies, on myös tuottelias romaanikirjailija, ja hänen ensimmäisiin romaaneihinsa lukeutuu Satumainen onni. MTV:n teatteritoimitus valmisti siitä laadukkaan televisiosarjan, jonka nimeä kirjoitetaan myös muodossa Satumainen Onni.

Tarina kuuluu samaan Ruben Auervaara -tyyppisten naisten petkuttajien perinteeseen kuin Mika Waltarin näytelmä Gabriel, tule takaisin ja Pertti Ylermi Lindgrenin tarinaan perustuva Peter von Baghin Kreivi. Se on täysin omaperäinen.

Tarinaa seuraa kauhistuneena, kun hyvin käyttäytyvä Onni (Aapo Vilhunen) saavuttaa naisten luottamuksen varsin nopeasti. Koukkuun käyvät oululainen kosmetiikkaliikkeen pitäjä Paula (Kirsti Kemppainen) ja tamperelainen opettaja Hertta (Marjut Toivanen). Sihteeriksi tulee älykäs nuori romani Waldemar Hagert (Petri Johansson).

Valheella on kuitenkin lyhyet jäljet. Yllätyskäänteitä tuovat Mannen rahakas isä (Ola Johansson) ja ärhäkkä puumanainen Ansa (Rea Mauranen), jotka ovat Onniakin ovelampia. Samalla Onnin huijauspeli kärjistyy, kun hän tekee kolmen naisen kanssa treffit samaksi viikonlopuksi Haikon kartanoon. Kaiken jo kaaduttuakin Onni kokeilee vielä kerran konstejaan, kun vastaan tulee myös aikuisen iän romanssista kiinnostunut Lahja (Katriina Rinne). Tämän seurassa Onni joutuu klassisen musiikin harrastajaksi. Raastuvassa lopulta tavataan, mutta sielläkin yllätyskäänteet ovat mahdollisia.

Auervaara-perinteessä Satumainen Onni on parhaasta päästä.

Kauriinmetsästäjä (blu-ray)

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

2010.02.21.-The-Deer-Hunter

Michael Ciminon Kauriinmetsästäjästä (USA 1978) ilmestyi vuonna 2007 komea Special Edition dvd- ja hd-dvd -formaateissa. Blu-raylla ei lisäaineistoja lainkaan ole.
Universal (Studio Canal) 7.10.2009

Arnold Schwarzenegger Action Double: Raaka keikka ja Red Sonja (2-dvd)

Keskiviikko, Tammikuu 7th, 2009

2010.02.21.-Raw-Deal,-Red-Sonja

ARNOLD SCHWARZENEGGER ACTION DOUBLE (2-DVD)

RAAKA KEIKKA / Rå kupp (Raw Deal). USA1986. TY: De Laurentiis Entertainment Company. O: John Irvin. KU: Alex Thomson. N: Arnold Schwarzenegger (Mark Kaminsky eli Joseph P. Brenner), Kathryn Harrold (Monique), Darren McGavin (Harry Shannon), Sam Wanamaker (Luigi Patrovita), Robert Davi (Max Keller). Väri, 2,35:1, DD 2.0, 101 min

RED SONJA / Barbarernas hämnd (Red Sonja). Alankomaat / USA 1985. TY: Dino De Laurentiis Company. O: Richard Fleischer. Robert E. Howardin hahmoista. KU: Giuseppe Rotunno. LA+PU: Danilo Donati. M: Ennio Morricone. LE: Frank J. Urioste. N: Arnold Schwarzenegger (Kalidor), Brigitte Nielsen (Red Sonja), Sandahl Bergman (kuningatar Gedren). Väri, 2,35:1, DD 2.0, 85 min

Suom. tekstit / svenska texter.
Universal Pictures Nordic (Studio Canal) 7.1.2009

Arnold Schwarzeneggerin näyttelijänuralla Red Sonja tuli ensi-iltaan heti ensimmäisen Terminaattorin jälkeen, ja se oli suoraa jatkoa elokuville Conan barbaari ja Conan hävittäjä, jotka perustuvat Red Sonjan tavoin Robert E. Howardin luomiin kioskikirjahahmoihin. Nimiroolin amatsonia esittää tanskatar Brigitte Nielsen. Elokuva on hölynpölyä, vaikka Dino De Laurentiis värväsi siihen todelliset osaajat, joihin kuuluvat ohjaaja Richard Fleischer, kuvaaja Giuseppe Rotunno ja säveltäjä Ennio Morricone. Dvd-masterointi on hienoa.

Raaka keikka on vielä paljon huonompi elokuva. Schwarzenegger esittää FBI:n agenttia, joka käynnistää yhden miehen kostoretken mafiaa vastaan. Tulos on aivotonta toimintarymistelyä ja väkivallan ihannointia kaikkien ongelmien ratkaisumallina. John Irvin ei osaa ohjata näyttelijöitä, ja dialogin puisevuus on tahattoman parodista.