Archive for the ‘Ahonen Olavi’ Category

Viimeinen savotta

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Viimeinen-savotta

VIIMEINEN SAVOTTA / Det sista hygget. Suomi 1977. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. T: Kare Orko. O: Edvin Laine. KS: Kalle Päätalo, Juha Nevalainen, Edvin Laine – Kalle Päätalon romaaneista Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968). KU: Olavi Tuomi. LA: Jorma Lindfors, Lasse Holma. PU: Elsa Pättiniemi, Marjatta Nissinen. M: Harry Bergström. Ä: Jouko Lehmuskallio, Pertti Salo. LE: Juho Gartz. KP: Taivalkoski. N: Jyrki Kovaleff (Vikke Nilo), Olavi Ahonen (Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”), Leni Katajakoski (Jenni Linnarova), Torsti Kovaleff (Vikke Nilo 12-vuotiaana), Kosti Klemelä (2. kirkkoherra), Jussi Jurkka (poliisi Karisiira), Risto Mäkelä (Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”), Kauko Helovirta (Loimaan-Roope), Helge Herala (Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”), Pekka Autiovuori (Hosumapalo), Ritva Valkama (rouva Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjä), Matti Pellonpää (Kalle Vihtori Näpänmaa). Väri, 1,66:1, mono, 122 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Edvin Laine oli ensimmäinen, joka otti Kalle Päätalon romaaneja filmatakseen. Viimeinen savotta oli samalla Suomen ensimmäinen tukkilaisrealistinen elokuva maassamme kautta vuosikymmenien suosittuna jatkuneen tukkilaisromantiikan perinteen haihduttua. Viimeisessä savotassa kuvataan Vikke Nilon (Jyrki Kovaleff) saaga 1900-luvun alun huutolaispojasta 1960-luvun kunnalliskotilaiseksi. Aitoja kuvausmaisemia löydettiin Päätalon omilta Taivalkosken konnuilta. 60 vuoden ajallinen kaari hahmottuu Laineelle ominaiseen vinjettityyliin, ja mukana on unohtumattomia kohtauksia kuten alkupuolella nähtävä huutolaisten huutokauppa. Kuten Valkoisessa peurassa ikään, tässäkin on esillä muodonmuutoksen myytti. Jätkä muuttuu kuollessaan poroksi loppujaksossa, jossa on sukulaisuutta myös Akira Kurosawan Dersu Uzalaan. Viimeinen savotta -nimi oli enteellinen kahdelle veteraanille, näyttelijä Jussi Jurkalle ja säveltäjä Harry Bergströmille.

Vaatimaton dvd-masterointi ei tee oikeutta kuvaaja Olavi Tuomen eloisalle värimaailmalle. Hyvää Päätalon maisemien kuvauslaatua etsivän kannattaa ottaa vertauskohdaksi Nuoruuteni savotat.

Lentsu 1-3

Perjantai, Elokuu 21st, 2009

20090919-lentsu.jpg

LENTSU. Kertomus lama-Suomesta 1970-luvun lopulla 1-3 (tv-sarja). Suomi 1990. TY: MTV Draama. O: Pauli Virtanen. KS: Solja Kievari – Veikko Huovisen romaanista (1978). KU: Kauko Nord. Kertoja: Heikki Kinnunen. N: Antti Litja (Rinteelän Aleksi), Marjatta Rinne (Aleksin vaimo), Kirsti Kemppainen (lääkäri), Kari Sorvali (pankinjohtaja Joona Hukkanen), Aapo Vilhunen (pankkitarkastaja Mertsi Myyryläinen), Olavi Ahonen (opettaja Touko Savukoski), Ville Pohjanheimo (Masa), Jari-Petri Kuisma (ylioppilas Pappinen), Esko Nikkari (autoilija Toivo Kesseli), Katriina Rinne (Kesselin vaimo), Esko Pesonen (Siljander), Timo Toikka (poliisi), Lena Labart (terveyskeskusvirkailija), Armi Pohjansaro (pankkineiti), Miitta Sorvali (Mielikki Hukkanen), Martti Tschokkinen (kauppias Kake Kurkkumaa) Eeva Eloranta (rouva Kurkkumaa), Martti Kainulainen (sotaveteraani Ville Tapiola), Matti Pellonpää (kirvesmies Mikko Jaurujärvi), Carl-Kristian Rundman (1. konstaapeli), Vesa Virtanen (2. konstaapeli), Seppo Sillanpää (juoppo ammuskelija), Harri Hyttinen (maisteri Puoshaka), Tauno Lehtihalmes (kirjastolautakunnan puheenjohtaja), Sarina Röhr (kirjastonhoitaja), Sakari Jurkka (ministeri Urkuhart), Martti Kaukanen (alisihteeri Otkalenko), Eeva Tynkkynen (tulkki), Jukka Kärkkäinen (nuorisosihteeri), Paul Nettey (Idi Amin), Albert Nettey (ugandalainen eversti), G.Y.A. Emery (Ranskan presidentti). Väri, 1,33:1, mono, yht. 135 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomiviihteen klassikot) 21.8.2009

Monitarinainen elokuva koki läpimurtonsa viimeistään 1920-luvun puolenvälin Saksassa, jolloin suosioon tuli elokuvatyyppi nimeltä Querschnittfilm (läpileikkauselokuva). Suuntauksen käynnisti muunnelma Leo Tolstoin novellista Väärennetty korkolippu, josta valmistui elokuva Die Abenteuer eines Zehnmarkscheines. Hotelli-, juna-, laiva- ja lentoelokuvissa muodosta tuli kantava. Arthur Schnitzlerin parinvaihtonäytelmä Reigen on ollut toinen usein käytetty filmatisoinnin lähtökohta, ja se on ollut luonnostaan lankeava pohja pornoversioillekin. 1930-luvun Englannissa valmistui monta monitarinaista elokuvaa, Ranskassa oli suosittu Julien Duvivierin Tanssiaiskortti, ja Suomessa Edvin Laine hallitsi muodon joutuessaan mahdotonta hipovan haasteen eteen Väinö Lainetta filmatessaan. Otto Preminger otti muodon omakseen, ja huippuunsa idean kehitti Robert Altman monissa elokuvissaan.

Suomessa läpileikkauselokuviin sopivia tarinoita ovat kirjoittaneet Pentti Haanpää (Yhdeksän miehen saappaat) ja Veikko Huovinen (Lentsu), ja molemmista on tehty onnistuneita tv-sarjoja. Lentsussa flunssavirus lennähtelee uhrilta toiselle, ja tilanteet tarjoavat näyttelijöille tilaisuuksia herkullisiin vinjetteihin. Antti Litja käynnistää ketjun pienviljelijänä, jonka vastustuskyky ärhentää viruksen täyteen teräänsä. Olavi Ahonen on opettaja Savukoski, joka menettää äänensä. Esko Nikkari saa vahvan roolin tukkirekan kuljettajana, joka aikoo kauheita. Kun pankkitarkastaja (Aapo Vilhunen) kohtaa vanhan kauppiaskaverinsa (Martti Tschokkinen), emäntä (Eeva Eloranta) pääsee tarjoamaan huovismaisen herkullisen illallisen, ja niin lentsu leviää. Sotaveteraanin (Martti Kainulainen) virus vie viimeiseen lepoon. Satiirisessa tarinassa päästään irvailemaan myös teennäiselle YYA-intoilulle. Poliittisen tilaisuuden välityksellä itäsuomalainen lentsu pääsee vaikuttamaan maailmanmitassa, kun se päätyy Idi Aminin limakalvoille. Huovisen henkilöä tulkitsee Heikki Kinnunen.

Sarja on kuvattu mehevästi hyvillä kuvauspaikoilla. Kuvalaatu on tv-ohjelmaksi kelvollinen.

Finnkinon kotimaisia julkaisuja

Perjantai, Maaliskuu 16th, 2007

20090416-runoilija-ja-muusa.jpg20090416-ulvova-myllari.jpg

Kotimainen suurhanke

ONNI PYÖRII, Suomi 1942, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Regina Linnanheimo, Hanna Taini, Tauno Palo, 1:1,33, mono, 100 min – Finnkino 26.1.2007
TUOMARI MARTTA, Suomi 1943, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Uuno Laakso, 1:1,33, mono, 89 min – Finnkino 26.1.2007
EN OLE KREIVITÄR, Suomi 1945, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Olavi Reimas, 1:1,33, mono, 77 min – Finnkino 16.2.2007
LÄNNEN LOKARIN VELI, Suomi 1952, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Esa Pakarinen, Henry Theel, Elsa Turakainen, 1:1,33, mono, 77 min – Finnkino 16.2.2007
KIINNI ON JA PYSYY, Suomi 1955, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi, Liisa Taxell, 1:1,33, mono, 79 min – Finnkino 16.2.2007

RUNOILIJA JA MUUSA, Suomi 1978, ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Esko Salminen, Katja Salminen, Elina Salo, 1:1,85, mono, 100 min – Finnkino 26.1.2007
ULVOVA MYLLÄRI, Suomi 1982, ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Eija Ahvo, 1:1,85, mono, 95 min – Finnkino 26.1.2007

TEUVO TULIO -SARJA OSAT 10-12 (erillisiä levyjä)
MUSTASUKKAISUUS ja KVINNORNA PÅ FORSGÅRDEN, Suomi 1953, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Regina Linnanheimo, Eero Paganus, Assi Raine, 1:1,33, mono, 90 min
OLET MENNYT MINUN VEREENI ja DET GICK MIG I BLODET, Suomi 1956, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Regina Linnanheimo, Åke Lindman, Ami Runnas, 1:1,33, mono, 98 min
SENSUELA, Suomi 1972, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Marianne Mardi, Mauritz Åkerman, 1:1,33, mono, lisäaineistona elokuvan TAISTELU HEIKKILÄN TALOSTA (1936) alun ja lopun testirulla, 105 min Finnkino 16.3.2007

RAUNI MOLLBERGIN ELOKUVAT 1 (kolmen levyn boksi)
MAA ON SYNTINEN LAULU, Suomi 1973, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Maritta Viitamäki, Pauli Jauhojärvi, Aimo Saukko, 1:1,33, mono, mukana Untamo Eerolan 76-minuuttinen Molle-dokumentti (1991), pääkuva 103 min
AIKA HYVÄ IHMISEKSI, Suomi 1977, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa suuri näyttelijäkaarti: Raili Veivo, Olavi Ahonen, 1:1,33, mono, 126 min
MILKA, Suomi 1980, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Irma Huntus, Leena Suomu, Matti Turunen, 1:1,33, mono, 105 min Finnkino 26.1.2007

SF ELOKUVAKLASSIKOT 3 (neljän levyn boksi)
Pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi ja Siiri Angerkoski, käsikirjoitus Reino Helismaa ja musiikki Toivo Kärki, 1:1,33, mono
PEKKA PUUPÄÄ, Suomi 1953, ohjaus Ville Salminen, pääosissa myös Tuija Halonen, Tapio Rautavaara, 71 min
PEKKA PUUPÄÄ KESÄLAITUMILLA, Suomi 1953, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Olavi Virta, Ruth Johansson, 90 min
PEKKA JA PÄTKÄ LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ, Suomi 1954, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Anneli Sauli, Tuija Halonen, Olavi Virta, Åke Lindman, 85 min
PEKKA JA PÄTKÄ PUISTOTÄTEINÄ, Suomi 1954, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Eila Peitsalo, Olavi Virta, 61 min Finnkino 16.2.2007

UUNO-ILMIÖ 3 (kolmen levyn boksi) – Uuno-saagan osat 7-9 Ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Pertti Pasanen, musiikki Jaakko Salo, lisäaineistona: Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta
UUNO TURHAPURO MENETTÄÄ MUISTINSA, Suomi 1982, 82 min
UUNO TURHAPURON MUISTI PALAILEE PÄTKITTÄIN, Suomi 1983, 86 min
UUNO TURHAPURO ARMEIJAN LEIVISSÄ, Suomi 1984, 102 min
Finnkino 16.2.2007

UUNO-ILMIÖ 4 (kolmen levyn boksi) – Uuno-saagan osat 10-12
Ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Pertti Pasanen, musiikki Jaakko Salo, lisäaineistona: Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta
UUNO EPSANJASSA, Suomi 1985, 99 min
UUNO TURHAPURO MUUTTAA MAALLE, Suomi 1986, 101 min
UUNO TURHAPURO KAKSOISAGENTTI, Suomi 1987, 89 min
Finnkino 16.2.2007

Suomalaisen elokuvan dvd-tarjontaa ylläpitää ennen muuta Finnkino määrätietoisella julkaisutoiminnallaan. Suurimpia hittejä tarjotaan sekä erillisinä levyinä että koottuina bokseina, myös harvinaisuuksia tuodaan julki, ja jatkuvasti on saatavilla taiteellisesti merkittävimpiä teoksia sikäli kuin oikeuksia on saatavilla.

Finnkinon kotimaisen dvd-ohjelmiston runkona ovat Suomen Filmiteollisuuden eli T.J. Särkän tuotantoyhtiön elokuvat. Ensijulkaisuna on nyt ilmestynyt Särkän itsensä ohjaama sota-ajan viihde-elokuva Onni pyörii (1942), jonka käsikirjoituksen laati Mika Waltari ja jossa Tauno Palon tulkitsema rempseä Kauko kohtaa konnia ja kaunottaria ”Väliaikaisen” tahdissa. Hannu Leminen alkoi näyttää taitojaan ohjaajana Ilmari Turjan kirjoittamassa Martti Larnin aiheeseen perustuvassa elokuvassa Tuomari Martta (1943). Helena Kara joutuu siinä tekemään valinnan äitiyden ja tuomarin kutsumuksen välillä. Lemisen ohjaama En ole kreivitär (1945) edustaa kevyintä viihdeosastoa, jonka hölynpölyä voi ymmärtää lähinnä sodanjälkeisen eskapismin tarpeen näkökannalta. Lännen lokarin veli (1952) onkin jo täyttä rillumareita, Esa Pakarinen pääosassa, Reino Helismaa käsikirjoittajana ja Toivo Kärki säveltäjänä. Pekka ja Pätkä -yhteyksistä tahtoo joskus erilaisen nimensä vuoksi unohtua sarjan viides elokuva Kiinni on ja pysyy (1955). Kaverukset toheloivat siinä keksijöinä, joiden hankkeisiin kuuluu mm. robotti. Näiden elokuvien masterointi on hyvää, En ole kreivittäressä suorastaan upeaa. Takakansiteksteissä on lennokasta otetta.

Jaakko Pakkasvirta on ohjaajana tarttunut kunnianhimoisiin aiheisiin. Runoilijassa ja muusassa (1978) Eino Leinon ja L. Onervan suurta tarinaa tulkitsivat eturivin näyttelijät Esko Salminen ja Elina Salo, ja elokuva on edelleen katsomisen arvoinen monien muidenkin hienojen näyttelijöidensä ansiosta. Valitettavasti dvd on vedetty kuluneesta, väriään menettäneestä lähtömateriaalista. Ulvova mylläri (1982) oli valkokankaan ensimmäisiä Arto Paasilinna -filmatisointeja. Vesa-Matti Loiri esittää kylähullua mylläriä, joka rakastuu maatalousneuvoja Sanelmaan (Eija Ahvo). Esa Vuorisen kauniisti kuvaama elokuva on valitettavasti masteroitu kuluneesta esityskopiosta.

Olen jäävi arvostelemaan Teuvo Tulio -dvd:itä, koska työskentelen Suomen elokuva-arkistossa, jossa ne on Olavi Similän johdolla toimitettu Finnkinon julkaistaviksi. Todettakoon vain, että sarja tuli päätökseen maaliskuussa 2007 valmistuneilla kolmella levyllä. Mustasukkaisuus ja sen ruotsinkielinen versio Kvinnorna på Forsgården (1953) kietovat Tulion aikaisempien elokuvien pakkomielteitä uudeksi hulluksi pyörteeksi. Olet mennyt vereeni ja sen ruotsinkielisen version Det gick mig i blodet jälkeenjäänyt materiaali (1956) sisältävät Regina Linnanheimon viimeisen, järkyttävän roolityön rappioalkoholistina. Sensuela (1972) on ohjaajan uran räikeä, tolkuton ja hurjuudellaan kuitenkin vaikuttava päätös, joka päättyy kuvaan rististä Lapin tunturilla. Levyllä on mukana syksyllä 2006 löydetty testirulla Tulion kadonneen esikoiselokuvan Taistelu Heikkilän talosta (1936) alku- ja loppukohtauksista. Martti-Tapio Kuuskoski, Sakari Toiviainen ja Markku Varjola ovat elokuvien esittelijöinä, mutta merkittävimmässä lisäaineistossa Sensuela-levyllä elokuva-arkiston Lauri Tykkyläinen ja Tuija Söderman kertovat, miten täpärällä oli Tulion elokuvien pelastaminen ylipäätään. Siihen nähden, että Tulion elokuvien originaalit ovat suureksi osaksi tuhoutuneet, huonossa kunnossa tai alkujaankin kirjavalaatuisia, dvd:t näyttävät yllättävän hyviltä. Se ei ole lähtömateriaalien ansiota.

Finnkinon uudelleenjulkaisuista Rauni Mollbergin elokuvat 1 -boksi sisältää elokuvat Maa on syntinen laulu (1973), Aika hyvä ihmiseksi (1977) ja Milka (1980). Mollbergin elokuville on ollut tyypillistä väkevä kuvaus (Kari Sohlberg, Esa Vuorinen, Markku Lehmuskallio), mutta dvd-masterointi ei ole aivan priimaa. Kiitoksen ansaitsee Untamo Eerolan pitkän Molle-dokumentin (1991) ottaminen lisäaineistoksi.

SF-elokuvaklassikot 3 -boksissa on neljä ensimmäistä Pekka ja Pätkä -elokuvaa: Pekka Puupää (1953), Pekka Puupää kesälaitumilla (1953), Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954) ja Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1954). Nämä elokuvat eivät ole koskaan herättäneet minussa kielteisiä eivätkä myönteisiä intohimoja. Ne tehtiin liukuhihnatuotantona, eivätkä tekijät päässeet panemaan parastaan, mutta tekijät olivat usein lahjakkaita, ja mukana on hyviä esiintyjiä ja hyviä iskelmiä (Olavi Virta laulaa ”Sinun silmiesi tähden”). Sekä elokuvien tekoon osallistuneet taiteilijat että yleisö olisivat ansainneet suurempaa vaivannäköä.

Suomi-viihteen suuri linja kulminoitui studiokauden jälkeen Spede Pasasen ympärille rakentuneisiin tuotantoihin. Niissäkin lahjakkuutta oli melkoisesti, ja on vahinko, että liukuhihnamentaliteetin houkutusta vastaan ei kamppailtu tarmokkaammin, sillä elokuvissa kulkee käsikirjoittajien ja näyttelijöiden ansiosta rikas folkloristinen suoni. Uuno-ilmiö 3 -boksissa ovat Turhapuro-elokuvat 7-9 eli Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982), Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983) ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984). Uuno-ilmiö 4 -boksissa ovat sarjan teokset 10-12: Uuno Epsanjassa (1985), Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986) ja Uuno Turhapuro kaksoisagentti (1987). Vesa-Matti Loiri on virtuoosi, ja Ere Kokkonen on erinomainen näyttelijäohjaaja, mutta visuaaliseen ilmaisuun hän kiinnittää minimaalisesti huomiota. Näiden boksien Uuno-elokuvat ovat kuitenkin hyvin tai vähintään kohtuullisen hyvin masteroituja.

Pojat

Perjantai, Tammikuu 21st, 2005

20093031-pojat.jpg

POJAT / Grabbarna. Suomi 1962. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Mikko Niskanen – Paavo Rintalan romaanista (1958). KU: Olavi Tuomi – 1,66:1. M: Einar Englund. N: Pentti Tarkiainen (Ilmari Kaarela, ”Immu”), Vesa-Matti Loiri (Jaakko Hoikkia, ”Jake”), Heikki Rissanen (Kaaleppi), Ilkka Liikanen (Martti), Liisa Nevalainen (Jaken äiti), Kauko Helovirta (kapt. Fritz Mayer), Olavi Ahonen (pastori Pisa, uskonnon opettaja), Tapio Hämäläinen (kansakoulun pääopettaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 100 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino 21.1.2005

Mikko Niskanen osoittautui suomalaisen elokuvan vahvimpiin kuuluvaksi taiteilijaksi heti esikoisohjauksellaan Pojat. Pohjana oli Paavo Rintalan romaani, joka käsittelee jatkosodan aikaista elämää Oulussa teini-ikäisten poikien näkökulmasta. Elokuvan alkaessa saksalaiset sotilaat saapuvat Ouluun. Poikia kiinnostavat mahdollisuudet kaupankäyntiin saksalaisten kanssa, ja tiedonhalun erityisenä kohteena ovat sotilaiden ja naisten suhteet. Tilanteet muuttuvat, kun operaatio Barbarossa pysähtyy Stalingradissa. Pojat eivät ole naiiveja, mutta ”Raksilan taiteellisen teatterin” ivaileva kuvaelma Hitlerin syntymäpäivävierailusta Mannerheimin luona ei saa opettajalta hyvää vastaanottoa. Oulun naisten ja saksalaisten suhteet johtavat sydäntäsärkeviin tilanteisiin. Kauttaaltaan laadukkaasta näyttelijäkunnasta huomattiin esikoisroolissaan itsekin vielä teini-ikäinen Vesa-Matti Loiri. Einar Englund sävelsi merkittävimmän elokuvamusiikkinsa sitten Valkoisen peuran. Olavi Tuomen kuvaustyö oli ilmeikkään realistista. Valitettavasti dvd on masteroitu latteasti kuluneesta esityskopiosta.