Suosikkielokuva kuvalevynä on aina hyvä joululahjaidea. Poimittaessa suomalaisia dvd-klassikkovalioita 2010 nousee esiin vuotena, jolloin blu-ray yleistyi, Hayao Miyazakin kaikki animaatiot saatiin suomeksi dvd:lle ja Risto Orkon johtaman Suomi-Filmin tuotantoa alettiin julkaista ensi kertaa kuvalevyllä.
VUODEN DVD on jatkoa huippusarjalle, jonka suomalainen julkaisu alkoi viime vuonna: Laurel & Hardy Collection Box 3 (Vol. 11-15) (viiden dvd:n boksi). Tässä boksissa on mukana Joulukuusikauppiaat. Koko tämän sarjan ottaisin autiolle saarelle.
VUODEN ANIMAATIOTAPAUS. Tenavien seikkailuista saatiin kuusi dvd-julkaisua: Tenavat 60-luvun kokoelma (2-dvd), Tenavat 70-luvun kokoelma (2-dvd), Ressun luokkakokous, Olet reilu kaveri Jaska Jokunen, Hän on koirasi Jaska Jokunen ja Jaska Jokusen joulu.
VUODEN MUITA ANIMAATIOHUIPPUJA: Disney-yhtiö jatkoi klassikkojensa masteroimista blu-ray-formaattiin (Dumbo ja Kaunotar ja hirviö). Kun Prinsessa Mononoke ilmestyi dvd:llä, kaikki Hayao Miyazakin pitkät elokuvateatterielokuvat oli saatu suomeksi. Aardmanin kootut lyhytelokuvat julkaistiin blu-raylla Wallace & Gromit: 4 hupaisaa seikkailua.
RANSKALAISTA LAATUA: Robert Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut, Georges Franjun Silmät ilman kasvoja, Louis Mallen Virvatuli ja Yö kuuluu rakkaudelle ja Marguerite Durasin India Song. François Truffaut Collection -boksista kannattaa katsoa ohjaajan avainteoksiin kuuluva Mies joka rakasti naisia.
KIRJALLISUUDEN KLASSIKOITA: Ken Russellin Lady Chatterley (D.H. Lawrencen romaanin paras filmatisointi, nimiroolissa Joely Richardson ja metsänvartijana Sean Bean), Barbet Schroederin Barfly (Charles Bukowskin alkuperäiskäsikirjoituksesta, pääosissa Mickey Rourke, Faye Dunaway), Joseph Loseyn Sanansaattaja (huipputulkinta L.P. Hartleyn romaanista).
JOHN HUSTON: Moby Dickissä (Herman Melvillen romaanista) mättää Gregory Peckin suoritus kapteeni Ahabina, mutta muuten elokuva on näkemisen arvoinen. Wise Blood on unohtumaton Flannery O’Connor -filmatisointi.
BRITTIKLASSIKOITA ilmestyi edelleen runsaasti: Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin Kysymys elämästä ja kuolemasta, Tony Richardsonin Nuori viha, Hunajan maku ja Kaikista kapinallisin, Karel Reiszin Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun ja Ken Loachin Kes – poika ja haukka.
VENÄLÄISIIN MERKKITAPAUKSIIN kuului kaikkien aikojen koiraelokuviin kuuluva Stanislav Rostotskin Bim Mustakorva (Gavriil Trojepolskin kertomuksesta). F.M. Dostojevskin kertomuksista on tehty hyviä elokuvia, romaaneista ei, poikkeuksena Lev Kulidzhanovin Rikos ja rangaistus, jossa Innokenti Smoktunovski tutkintatuomari Porfiri Petrovitshina ja Maja Bulgakova Katerina Ivanovnana tarjoavat kuolemattomia tulkintoja.
EUROOPPALAISTA LAATUA ei ollut tarjolla liikaa, valopilkkuina Michelangelo Antonionin Punainen erämaa, Gillo Pontecorvon Queimada ja Pedro Almodóvarin Korkeat korot.
SAM PECKINPAH -tarjonta täydentyi elokuvalla Tuokaa Alfredo Garcian pää. Väkivalta on hillitöntä mutta myös meksikolaisten huumekartellien nykytodellisuutta kuvaavaa.
MUSIIKIN MAHTI korostui monimielisesti britti Dennis Potterin käsikirjoituksiin perustuvista televisiosarjoista kootuissa bokseissa Penneja taivaasta ja Laulava salapoliisi. Musiikki on keskeisellä sijalla myös Milos Formanin ensimmäisessä amerikkalaisessa elokuvassa Otetaan hatkat, jonka ytimessä on koelaulutilanne. The Harder They Come oli reggaen läpimurtoelokuva kansainväliseen tietoisuuteen. ”Laula mukana” -elokuvaksi sopii ”onnen laulujen” säveltäjän Oskar Merikannon lauluihin perustuva Kesäillan valssi. Koko perheen musikaali ja ”laula mukana” -klassikko The Sound of Music on päivitetty blu-ray-aikakauteen. Kulttiosallistumista omasta takaa voi harrastaa The Rocky Horror Picture Shown myötä.
TONY CURTISIN muistoksi kannattaa katsoa Alexander Mackendrickin julma mediasatiiri Menestyksen huuma.
ALAIN CORNEAUN muistoa voi kunnioittaa katsomalla Kaikki elämän aamut, elokuva, joka Pascal Quignardin romaanin rinnalla palautti ranskalaisen barokkimusiikin laajaan tietoisuuteen.
SUOMI-FILMIN tuotantoa ilmestyi ensi kertaa dvd:llä ja sen myötä studiokauden hienoimman ohjaajan Valentin Vaalan teoksia. Kaikkien aikojen vaikuttavinta suomalaista näyttelijäntyötä on Emma Väänäsen osasuoritus Niskavuoren nuorena emäntänä elokuvassa Loviisa ja vanhana emäntänä Niskavuoren naisten vuoden 1958 uudelleenfilmatisoinnissa.
ITSENÄISYYSPÄIVÄN tunnelmissa voi ottaa esiin Antti Tuurin romaaniin perustuvan ja Pekka Parikan ohjaaman Talvisodan definitiivisen neljä- ja puolituntisen tv-version, Heikki Hietamiehen romaaniin perustuvan koskettavan Sotapojan tai Matti Kassilan Ilmari Turja -filmatisoinnin Päämaja, jossa Joel Rinne ja Jussi Jurkka tulkitsevat marsalkkaa ja päämajoitusmestaria kesäkuussa 1944. Jatkosodan katsaukset on koottu kahdeksan dvd:n boksiin, ja sensuurin kätkemiä historian harvinaisuuksia tarjoavat juuri ilmestyneet Rivilotta- ja Suomen suojeluskuntajärjestö -dvd:t.
6. joulukuuta 2010 kello 11.46
Tuokaa Alfredo Garcian pää jätti viime katselulla kuvan että elokuva on jopa liian rujo ja nihilistinen vaikka Bloody Sam pari herkempää kohtausta vastapainoksi tarjoileekin eli ei tuota ainakaan joulunpyhien katseluun voi kovin helposti suositella. Hauskana yksityiskohtana tarkkasilmäinen voi bongata alkupuolen kapakkakohtauksessa pianota soittelevan Bennien takana dollarin setelissä virnuilevan Richard Nixonin! Oma Peckinpah suosikkini Rautaristi on kuulemma tulossa blu-raynä keväällä 2011. Julkaisijana Studio Canal. HIENOJA UUTISIA!!
28. huhtikuuta 2011 kello 21.28
Ottaa tuokin päähän, ettei Tenavat-kokoelman toista osaa 70-luvun kokoelmasta ole vieläkään julkaistu Suomessa, eikä kuulemma ilmeisesti ole tulossakaan ainakaan tänä vuonna.
18. kesäkuuta 2011 kello 19.49
Yllä mainittu Rautaristi blu-ray saapui,ei tullut Studio canalin pahvikantista julkaisua mutta Optimum julkaisi elokuvan englannissa,mahdollisesta suomijulkaisusta ei ole tietoa.Kyseinen elokuva on eräs suurimpia suosikkejani joka on tullut katsottua niin kasetilta kuin dvdltäkin useita kertoja,valitettavasti en kuitenkaan ole sitä valkokankaalta onnistunut näkemään.Joka tapauksessa kiinnitin huomiota blu-raytä katsellessa selvästi ”petrattuun” värimaailmaan.Värit ovat hailakat ja kellertävät,ilmeisesti tarkoituksena on ollut hakea vanhojen valokuvien vaikutelmaa,selvää kuitenkin on että ei tämä dvdjulkaisulla tältä näyttänyt.Olin lukenut sinikiekosta pari kuvanlaatua(joka sinällään onkin loistava,yksityiskohdat toistuvat upeasti jne.)ylistävää arvostelua joissa tuosta ei mainittu mitään joten päätin tutkia josko toisenlaistakin mielipidettä löytyisi.www.dvdoutsider.co.uk sivustolta sellainen löytyikin.Arvostelija on nähnyt elokuvan myös ”oikeasti” eli elokuvateatterissa ja hän päätyi jutussaan kritisoimaan tuota värien uudelleen määrittelyä.Totuuden nimessä on sanottava että omaa katsomiskokemusta tuo ei häirinnyt mutta keräilijä halunnee säilyttää myös dvdversion arkistossaan.Ohjaajan ja kuvaajan ollessa manan majoilla hieman arveluttavaa tuollainen peukalointi kyllä on…