KUOLEMAN MANNEKIINIT / Dödens mannekänger (Tourist Trap). USA 1979, © 1978 Charles Band Ltd. Inc. TY: Compass International Pictures / Manson International Pictures / Charles Band Productions. TJ: Irwin Yablans. T: J. Larry Carroll. O: David Schmoeller. Apulaisohjaaja: Ron Underwood. KS: David Schmoeller, J. Larry Carroll. KU: Nicholas Josef von Sternberg. ET: Richard O. Helmer. LA: Robert A. Burns. Ehostus: Va Neill. M: Pino Donaggio. Ä: David Dockendorf. LE: Ted Nicolaou. N: Chuck Connors (Slausen), Jocelyn Jones (Molly), Jon Van Ness (Jerry), Robin Sherwood (Eileen), Tanya Roberts (Becky), Dawn Jeffory (Tina), Keith McDermott (Woody), Shailar Coby (Davey). Väri, 1,85:1, DD, 90 min
Suom. tekstit Janne Kemppainen / svenska texter.
Future Film 3.11.2010
Kun uusi valtatie on rakennettu, aikaisemmin turistipyydyksenä tunnettu Slausen’s Lost Oasis on menettänyt kaikki asiakkaansa (vähän niin kuin Batesin motelli Psykossa, vai mitä?). Viisi nuorta on on matkalla aavikon halki kahdella autolla, joihin molempiin tulee vika, ja he joutuvat pysähtymään oudon Slausen-erakon (Chuck Connors) vieraiksi (selvästikään he eivät ole nähneet Teksasin moottorisahamurhia). Tutusta avauksesta liikutaan uusiin ulottuvuuksiin. Erakolla on hämmästyttävän eläviltä vaikuttavia mannekiininukkeja. Tämäkin aihe voi tuoda mieleen aikaisempia kauhuelokuvia kuten Vahakabinetin arvoituksen (1933) ja sen uudelleenfilmatisoinnin Vahakabinetti (1953) . Toteutus on kuitenkin erilainen ja omaperäinen, ja on helppo ymmärtää, miksi Stephen King antaa tälle Kuoleman mannekiineille arvoa kirjassaan Danse macabre. Tekijöillä on ymmärrystä siitä, mitä Sigmund Freud tarkoitti käsitteellään ”das Unheimliche”, englanniksi ”Uncanny” – mitä on sellainen kauhu, jonka hahmot liikkuvat kuoleman ja elämän rajavyöhykkeellä kuten E.T.A. Hoffmannin kertomuksessa Nukkumatti (Der Sandmann). Kuvaaja Nicholas von Sternberg on Josef von Sternbergin poika. Pino Donaggio on luonut elokuvan kunnianhimoisen sävelmaailman.
