Neljä uudemman ajan maineikasta kauhuelokuvaa on julkaistu uusina kuvalevylaitoksina Halloween-viikonlopun alla: Manaaja, The Rocky Horror Picture Show, Piraija ja Seitsemän.
Archive for Lokakuu, 2010
Kauhuelokuvia Halloween-viikonlopuksi
Lauantai, Lokakuu 30th, 2010Kaunotar ja hirviö (Diamond Edition) (blu-ray ja 2-dvd)
Perjantai, Lokakuu 29th, 2010
KAUNOTAR JA HIRVIÖ / Skönheten och odjuret (Beauty and the Beast). USA © 1991 Disney Enterprises. TJ: Howard Ashman. T: Don Hahn; (associate producer) Sarah McArthur. O: Gary Trousdale, Kirk Wise. KS: Linda Woolverton – Kelly Asburyn, Brenda Chapmanin, Tom Elleryn, Kevin Harkeyn, Robert Lencen, Burny Mattinsonin, Brian Pimentalin, Joe Ranftin, Christopher Sandersin ja Bruce Woodsiden tarinasta – Madame Leprince de Beaumontin aiheesta (1757). AN: Roger Allers, Ed Ghertner, Lisa Keene, Vera Lanpher, Randy Fullmer, Jim Hillin. LA: Brian McEntee. M: Alan Menken. Laulut: Howard Ashman, Alan Menken – »Beauty and the Beast». LE: John Carnochan. Eastmancolor, kopiot: Technicolor. Dvd: väri, 1,85:1, DEHT 5.1, 91 min
Bonus: Levy 1: – Laula mukana. – Kommenttiraita (Kirk Wise, Gary Trousdale, Don Hahn, Alan Menken). Levy 2: – Poistettuja kohtauksia. – Kulissien takana: Diamond Edition (Beyond Beauty, 60 min – Broadway Beginnings, 13 min. – Composing a Classic, 20 min). – Tarina tarinan takana, juontajana Celine Dion, 25 min. – Rouva Pannun persoonallisuustesti. – Musiikkivideo.
Blu-raylla on elokuvasta kolme versiota.
Puhumme suomea / vi talar svenska. Alkuperäisversiossa suom. tekstit / svenska texter.
Suomennos ja suomalaisen ääniversion ohjaus: Matti Ranin. Äänet: Mervi Hiltunen (Belle), Matti Olavi Ranin (Hirviö), Esa Ruuttunen (Gaston). Juha Muje (Lumiere), Tom Wentzel (Könni), Jyrki Kovaleff (Töppö), Anneli Saaristo (Rouva Pannu), Mika Ranin (Kippo), Matti Ranin (Maurice), Rauha Rentola (Liina), Jyrki Korhonen (herra Kammo), Hanna Härmänmaa (Huiska).
Walt Disney Studios Home Entertainment Finland 29.10.2010
Disney-studion Kaunotar ja hirviö -animaatio on julkaistu dvd:llä näyttävästi aiemminkin esimerkiksi vuoden 2002 Special Editionina (2-dvd), jossa olivat jo tarjolla kolme versiota ja muut mahtavat lisäaineistot. Nyt elokuva on teräväpiirtomasteroitu ja bonusmateriaaleja entisestään täydennetty.
Animaatio perustui paitsi vanhaan ranskalaiseen satuun myös Jean Cocteaun siitä tekemään lumoavaan filmatisointiin. Kaikista on ollut mahdollista tehdä psykoanalyyttisia tulkintoja nuoren neidon heräämisestä aikuisuuteen; viimeksi näin teki psykoanalyytikko Christel Airas elokuvateatteri Orionin Elokuva ja psyyke -symposiumissa kaksi viikkoa sitten. Disney-studiotyyli syntyi uudelleen tässä klassisen piirroselokuvan ja tietokoneanimaation liitossa. Uuden tekniikan ansiosta maailma kieppui katsojan ympärillä virtuaalitodellisuuden tavoin, ja silti ympäristön hahmotuksessa oli syvätarkkuutta ja kiinteyttä. Tekniikka ei ollut itsetarkoituksellista vaan palveli välineenä tuoreesti nähtyä tarinaa. Passiivisen prinsessan ja Prinssi Uljaan asetelma kääntyi nurin: aktiivinen henkilöhahmo onkin sankaritar Belle. Hän pelastaa Hirviön kirouksesta, jolloin tämä muuttuu takaisin ihmiseksi. Feministisen aikakauden sankaritar Belle lukee kirjoja ja torjuu omahyväisen muskelimiehen. Ympärillä on hauskoja fantasiahahmoja (kello, kynttilä, teekannu), mielleyhtymien verkosto on tiheä ja 600 piirtäjän yhteistyö sulautuu lennokkaan musiikin säestyksellä toimivaksi kokonaisuudeksi. Disney-version suosio on ollut sellainen, että sille on tehty jatko-osa Kaunotar ja hirviö – lumottu joulu (1998).
Lisäaineistoissa on animoitu poistettuja kohtauksia raakapiirroksista, mukana pitkä jakso, jossa Kaunotar syventyy Hirviön kirjastoon. Kuullaan Disney-animaation uuden kulta-ajan alkuvaiheista, miten uuden Eisner-Katzenberg-johdon aikana animaatioyksikkö siirrettiin yhtiön ydinalueelta Glendalen syrjäiseen varastoon ja miten koko yksikkö oli alamäessä ennen suurta nousua.
Manaaja (Extended Director’s Cut, vuoden 2000 versio) (blu-ray)
Keskiviikko, Lokakuu 27th, 2010
MANAAJA / Exorcisten (The Exorcist). USA © 1973 Warner Bros. T+KS: William Peter Blatty romaanistaan (1973). O: William Friedkin. KU (Metrocolor, 1,37>1,85): Owen Roizman, Billy Williams. LE: Norman Gay, Jordan Leondopoulos, Evan Lottman, Bud Smith. LA: Bill Malley. MA: Dick Smith. M: Jack Nitzsche; Mike Oldfield: Tubular Bells. N: Ellen Burstyn (rouva MacNeil), Max von Sydow (Isä Merrin), Jason Miller (Isä Karras), Lee J. Cobb (komisario Kinderman), Linda Blair (Regan).
Esillä on Extended Director’s Cut (2000), joka tunnetaan myös nimellä Manaaja – ennennäkemätön versio (The Exorcist: The Version You Haven’t Seen Yet, 2000).
Bonus: – Kolme uutta liitedokumenttia: Raising Hell: Filming The Exorcist (2010) 30 min. – The Exorcist Locations: Georgetown Then and Now (2010) 9 min. – Faces of Evil: The Different Versions of The Exorcist (2010) 10 min. – William Friedkinin kommenttiraita.
Väri, 1080p High Definition 1,78:1, DTS-HD Master Audio 6.1, 132 min
Suom. tekstit / svenska texter
Warner Home Video Finland 27.10.2010
Manaaja on ilmestynyt dvd:llä useampaan otteeseen. Nyt se ilmestyy ensi kertaa blu-rayna, ja mukana on kolme uutta liitedokumenttia, joissa on ennennäkemättömiä otoksia elokuvan teosta. Rosemaryn painajaisen menestys innoitti Hollywood-veteraani William Peter Blattyn tekemään Warner-yhtiön kanssa rahakkaan sopimuksen julkaisemattomasta romaanistaan, jonka innoitti Yhdysvaltain katolisen kirkon viimeinen virallinen manaustoimitus 1949. Blatty palkkasi ohjaajaksi Kovaotteisilla miehillä kunnostautuneen William Friedkinin, ja tuloksena oli merkittävin jättiyleisön kauhuelokuva sitten Psykon, ensi-iltakierroksensa aikaan yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä elokuvista. Georgetownissa, Washington D.C:ssa teinityttö Regan MacNeiliä kiusaavat kummalliset vaivat, joihin lääkärit eivät löydä selitystä mutta hengenmiehet kyllä: tytön on riivannut paholainen – inkarnaationaan tanakalla kapineella varustettu Pazuzu. Reganin pää pyörii ruumiissa, suusta suihkuaa hernesoppaa ja kirosanoja, krusifiksi profanisoituu hieromasauvaksi ja huoneessa riehuu myrsky. Warner hyödynsi elokuvaa ympäröinyttä pahennuksen ja onnettomuuden ilmapiiriä, ja kriitikot auttoivat markkinointia runttaamalla tekeleen roskana. Mediasirkuksen unohduttua elokuva näyttäytyy mietteliäänä, surumielisenä fantasiatutkielmana sukupolvien ristiriidasta. Teräväpiirtomasterointi on teknisesti huipputasoista.
Heartbreak Ridge (blu-ray)
Keskiviikko, Lokakuu 27th, 2010
HEARTBREAK RIDGE / Heartbreak Ridge (Heartbreak Ridge). USA (c) 1986 Warner Bros. TY: The Malpaso Company. TJ: Fritz Manes. T+O: Clint Eastwood. KS: James Carabatsos. KU: Jack N. Green. LA: Edward C. Carfagno. M: Lennie Niehaus. Ä: Robert G. Henderson, Alan Robert Murray. LE: Joel Cox. N: Clint Eastwood (kers. Thomas Highway), Marsha Mason (Aggie), Everett McGill (maj. Malcolm A. Powers), Moses Gunn (Staff Sergeant Webster), Eileen Heckart (Little Mary Jackson), Bo Svenson (Roy Jennings, Palace Barin omistaja), Boyd Gaines (ltn. M.R. Ring), Mario Van Peebles (korp. ”Stitch” Jones). Väri, 1080p High Definition 1,78:1, DTS-HD Master Audio, 129 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Warner Home Video Finland / Warner Bros. Entertainment Finland 27.10.2010
Elokuvan nimi viittaa Heartbreak Ridgen taisteluun Korean sodassa.
Merivoimien tarinassaan Heartbreak Ridge Clint Eastwood esittää vanhan koulun kersanttia Thomas Highwayta, Korean sodan veteraania ja todellista dinosaurusta, joka saa viimeisenä komennuksenaan tehtäväksi kouluttaa joukkueen alokkaita. Sukupolvien kuilu ja kommunikaation katkos voisi tuskin olla täydellisempi. Nuoren polven edustajien joukossa on mm. rocktähti Jones, jota tulkitsee Mario Van Peebles, myös esittämiensä kappaleiden kirjoittaja. Niin toivottomalta kuin tilanne näyttääkin, Highway onnistuu, ja Grenadan miehityksessä (Operation Urgent Fury) grenadalainen vallankumoushallitus nujerretaan. Miehet palaavat sankareina kotiin, ja Highwayn ex-vaimokin (Marsha Mason) katsoo häntä taas suopein silmin. Clintin tähtikuvan kannalta kersantti Highway kuuluu hänen machoparodioihinsa sikamaisuuksineen ja homofoobisine loukkauksineen.
Kun Mario Van Peebles kävi Suomessa helmikuussa, hän kertoi, että Clint Eastwood tuki ja kannusti häntä rupeamaan elokuvaohjaajaksi.
Marguerite Duras loi oman tapansa tehdä elokuvaa
Lauantai, Lokakuu 23rd, 2010Huomattava ranskalainen kirjailija Marguerite Duras (1914-1996) ohjasi myös noin 20 elokuvaa. Niissä hän irtisanoutui järjestelmällisesti perinteisen kertomuselokuvan säännöistä. Hänen tunnetuin elokuvansa India Song (1975) on ilmestynyt tällä viikolla suomeksi dvd:llä.
(lisää…)
Lampaansyöjät
Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010
LAMPAANSYÖJÄT / Fårätarna. Suomi 1972. TY: Filmi-Ässä. TJ+O: Seppo Huunonen. KS: Seppo Huunonen, Pekka Hakala, Veikko Huovinen – Huovisen romaanista (1970). KU: Kari Sohlberg. LA: Oskari Markkanen, Seppo Huunonen. Ehostus: Nadja Saario. M: Seppo Paakkunainen. Laulujen sanat: Vexi Salmi. Laulajat: Tapio Rautavaara, Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki. Ä: Paul Jyrälä, Pekka Lehto. Miksaus: Tuomo Kattilakoski. LE: Erkki Seiro. N: Leo Lastumäki (Valtteri), Heikki Kinnunen (Sepe), Rose-Marie Precht, Elina Hoffren, Raili Veivo, Jukka Sipilä, Anita Sohlberg, Tuula Lindfors, Ismo Vehkakoski, Aulikki Koskinen, Kirsti Moilanen. Väri, 16:9, mono, 88 min
Bonus: dokumenttielokuva Pori Jazzista: Aikahahmoja (1970), O: Seppo Huunonen, 10 min.
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Karelia Nova) 22.10.2010
Vuoden parhaisiin suomalaisiin elokuviin kuuluu Kari Väänäsen Havukka-ahon ajattelija, ja Markku Pölönen teki viime vuosikymmenellä hyvän filmatisoinnin Koirankynnen leikkaajasta (2003). Viime vuonna Finnkino julkaisi dvd:llä Mainostelevision neljä erinomaista Veikko Huovis -tulkintaa (Hamsterit, Lyhyet erikoiset, Lentsu, Konstan Pylkkerö). Tuntuisi siis, että Huovista on elokuvan ja television taholta kohdeltu erittäin hyvin.
Mutta sitten meillä on tämä Lampaansyöjät, jossa Huovisen suosikkiromaanista omaksuttiin vain kaikkein pinnallisin taso, syömisen, juomisen, matkailun ja huulenheiton tarina, pääosissa television Ällitällin suosikkipari Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen. Ei heissä ole mitään vikaa, ja Kinnunen oli sittemmin elementissään Mainostelevision Huovishenkenä.
Lampaansyöjät, ivaileva pikareski, parodinen ”takaisin luontoon” -tarina, eräelämän travestia kuvattiin kesäisen Suomen oikeilla tapahtumapaikoilla, pääkuvaajana Kari Sohlberg. Dvd näyttää valitettavasti kuitenkin siltä kuin se olisi tulostettu vhs-masterista.
Vääpeli Mynkhausen
Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010
VÄÄPELI MYNKHAUSEN / Fältväbel Mynkhausen. Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Topias näytelmästään (1955). KU: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Olavi Suominen. Hiukset: Senja Soitso. M: Harry Bergström. Ä: Taisto Lindegren. LE: Armas Vallasvuo. N: Reino Valkama (vääpeli evp. Nikanor Ryynänen), Sirkka-Liisa Wilén (Ulla Visaoksa), Elsa Turakainen (neiti Maalin, taloudenhoitaja), Toivo Lehto (kenraalimajuri evp. Vilho ”Ville” Visaoksa), Vili Auvinen (Reino ”Reiska” Visaoksa), Rauno Kuosmanen (Matti ”Masa” Visaoksa), Matti Kuusla (Pekka Visaoksa), Kullervo Kalske (luutnantti Jussi Kehä), Tarmo Manni (ylioppilas Herbert Virtainvirta), Martta Kontula (Helena Visaoksa), Eero Roine (professori Henrik Visaoksa). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä
Finnkino (SF) 22.10.2010
”Olemmeko siis epäonnistuneita vanhempia?” kysyy huolestunut äiti (Martta Kontula), kun ongelmanuoret Reino ja Matti (Vili Auvinen, Rauno Kuosmanen) aiheuttavat ympäristölle suoranaista vaaraa paukkupommeineen. Ulla-siskokin (Sirkka-Liisa Wilén) kulkee yöjalassa keikarimaisen opiskelijan (Tarmo Manni) seurassa. Hieman lohtua tuo vain kunnollinen Pekka-veli (Matti Kuusla!). Ongelmille on ollut tähän asti sokea hajamielinen professori-isä (Eero Roine), jolle on juuri myönnetty stipendi Amazonille, sen tuhansia eläinlajeja tutkimaan.
Ratkaisun tarjoaa professorin kenraaliveli (Toivo Lehto), jonka kotonakin vallitsee sotilaallinen kuri ja järjestys, ja rouvakin (Elsa Turakainen) puhuu sotilaalliseen sävyyn kaikissa tilanteissa. Poikia alkaa laittaa kuriin kenraalin vanha aseveli, vääpeli Ryynänen (Reino Valkama). Vääpelin miekkailu- ja ampumataidot tulevatkin pojille esikuviksi, vaikka he nauravatkin ”vääpeli Mynkhausenin” ylitseampuville sotajutuille.
Vääpeli Mynkhausenista ei ole koskaan myönteistä arviota esitetty, eikä elokuvaa ole aihetta rehabilitoida. Topiaksen näytelmään perustuvan elokuvan dialogiohjaus on puisevaa. Elokuva on ammattimaisesti tuotettu. Kuvaaja oli Olavi Tuomi. Dvd on visuaalisesti laadukas.
Kukonlaulusta kukonlauluun
Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010
KUKONLAULUSTA KUKONLAULUUN / Men starkast är jorden. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Toivo Kauppinen. KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Hiukset: Vivan Gustafsson. M: Harry Bergström. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Eliina Kivistö, karjakko), Åke Lindman (Eino Kustaala), Tyyne Haarla (Hanna Kustaala), Aku Korhonen (Aaretti Kivistö), Ilmi Parkkari (Laila), Emma Väänänen (Aliina Kivistö), Arvo Lehesmaa (Juho Vihtori Kustaala). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010
Kukonlaulusta kukonlauluun on SF-perustuotantoa, suomalainen Heimat-elokuva, joka kuvaa jo nostalgiseen sävyyn maaseudun elämää ja maaltamuuton turmiollisuutta aikana, jolloin ”suuri muutto” oli alkamaisillaan. Maaseudun elämää ei kuitenkaan ihannoida. Arvo Lehesmaa tekee ylidramaattisen tulkinnan julman ankarana isäntänä, joka saa Eino-poikansa (Åke Lindman) suuttumaan ja lähtemään Helsinkiin kaupunkilais-Lailan (Ilmi Parkkari) perään. Vaan ei tiedä Eino, että hänen entinen heilansa, karjakko Eliina (Anneli Sauli) odottaa hänelle lasta, ja Eliina on liian ylpeä kertoakseen. Lopulta kuitenkin maan kutsu on voimakkaampi, kuten elokuvan ruotsalainen nimi Men starkast är jorden paljastaa.
Näyttelijäsuorituksista Emma Väänäsen tulkitsema Eliinan hirviöäiti on vastinpari Arvo Lehesmaan hillittömyydelle. Sukupolvien suhteita ei elokuvassa kaunistella, pikemminkin karrikoidaan. Aku Korhonen edustaa Eliinan isänä inhimillisyyttä siinä missä Tyyne Haarla Einon äitinä.
Kirjailija Toivo Kauppinen, joka tunnettiin myös nimimerkillä Topias, ahkeroi käsikirjoittajana. Pentti Unhon kuvaus on luottotyötä, ja dvd-masterointi on kohdallaan.
Yhden yön hinta
Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010
YHDEN YÖN HINTA / Priset för en natt. Suomi 1952. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Juha Nevalainen – Hugo Nousiaisen romaanista Yöpäivystäjät (1949). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Hiukset: Tuulikki Uskali. M: Einar Englund. Ä: Björn Korander. LE: Armas Vallasvuo. Kertoja: Sasu Haapanen. N: Joel Rinne (Punapää), Eila Peitsalo (Vamppi), Rauha Rentola (Tumma tyttö, kahvila De Siestan emäntä), Martti Katajisto (Poika, Asko), Edvin Laine (Antti), Uuno Laakso (Lampinen), Heikki Savolainen (Ruusko), Matti Oravisto (Erkki Pontus). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 73 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010
Suomalaisessa teatterissa sekä perinteistä että modernia suuntausta uurastava järkäle Edvin Laine oli suoltanut sivutoimenaan kahdeksan viihde-elokuvaa sitten edellisen kunnianhimoisen elokuvansa, joka oli Laitakaupungin laulu (1948). Yhden yön hinnassa hän oli ensi kertaa yhteistyössä käsikirjoittaja Juha Nevalaisen kanssa, joka oli tätä ennen laatinut vain yhden elokuvakäsikirjoituksen.
Innoitusta ammennettiin siitä modernin amerikkalaisesta rikoselokuvan suuntauksesta, jota kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla (Saarroksissa, Alaston kaupunki) ja Lain vartijan kaltaisista realistisista poliisielokuvista. Taustalla oli italialaisen neorealismin vaikutus.
Tarina kertoo yhdestä yöstä poliisipäivystyksessä. Näyttelijäkaarti on epätavallisen laaja, eikä päähenkilöä ole. Roolituksia on tehty vasten stereotyyppejä. Näemme Joel Rinteen roistona ja Eila Peitsalon vamppina. Edellinen on tahattoman parodinen, mutta jälkimmäinen selvästikin nauttii tehtävästään. Laineen ja Nevalaisen yhteistyössä syntyi heti molemmille sittemmin ominainen ensemble- ja vinjettityyli, jota ilmensivät sittemmin heidän Väinö Linna -filmatisointinsa Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.
Kerrotaan aikalaisten pitäneen elokuvaa pikemmin ”puoliparodisena kuin puolidokumentaarisena”. Sasu Haapasen ylikorostettu selostus, Laineen ja Särkän suosima ylinäytteleminen ja Einar Englundin musiikin koomisuus aikaansaavat yhteisvaikutuksena tämän. Postmoderni katsoja kokenee Yhden yön hinnan jo täysin tahattomana parodiana.
Kuvalliselta laadultaan dvd on hyvä.
Kilroy sen teki
Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010
KILROY SEN TEKI / Kilroy var här. Suomi 1948. TY: Suomi-Filmi. T: Risto Orko. O: Ilmari Unho. KS: Lea Joutseno, Ilmari Unho – Hilja Valtosen romaanista (1947). KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen, Ville Hänninen. PU: Kerttu Vuori. M: George de Godzinsky. Ä: Hugo Ranta. LE: Yrjö Haapanen. N: Lea Joutseno (Ulla Järvinen), Joel Rinne (agronomi Yrjö Haara), Ritva Arvelo (Leila Kesänen), Sylva Rossi (Mirri, Salon Rositan omistajatar), Emma Väänänen (Salon Rositan johtajatar), Laila Rihte (Siiri), Eine Laine (emännöitsijä), Sirkka Sipilä (Inkeri), Kullervo Kalske (Lasse). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 22.10.2010
Kilroy sen teki oli Suomi-Filmin pääkomediennen Lea Joutsenon viimeinen elokuva näyttelijänä. Hän jatkoi vielä Ihmiset suviyössä -elokuvan käsikirjoittajana ja teki sitten pitkän uran kääntäjänä. Useimpien Joutsenon elokuvien ohjaaja oli ollut Valentin Vaala, mutta Kilroy sen teki -elokuvan ohjasi Ilmari Unho. Unho oli monipuolinen ohjaaja. Komedia ei ollut kuitenkaan hänen vahvin lajinsa. Kilroy sen teki -elokuvaa onkin mielenkiintoista verrata Vaalan ohjauksiin, sillä kuvaus, lavastus, käsikirjoitus ja näyttelijäroolitus on samanlaista.
Juonikin on aivan yhtä tyhjänpäiväinen. Joutseno esittää muotipiirtäjä Ulla Järvistä, joka luulee väärinkäsityksen seurauksena tulleensa kartanon perijättäreksi. Väärinkäsityksen komedia paljastaa ulkoisten roolien keinotekoisuuden ja auttaa tunnistamaan ihmisten todellisen luonteen. Unho tavoittaa huttutarinan vakavan ytimen hyvin, mutta Vaalalle ominainen henkevyys kevyen komedian alalla ei ole hänelle yhtä luontaista. Kohtaus jäätävällä asemalla vastanäyttelijänä jäyhä asemamies (Eino Räisänen) on kyllä hyvää työtä.
Uno Pihlströmin talvinen kuvaus on laatutyötä, ja dvd:n hienosta kuvallisesta laadusta voi nauttia.
