Archive for Helmikuu, 2010

Gwendoline – vaarojen valtiatar

Torstai, Helmikuu 18th, 2010

20100116-gwendoline.jpg

GWENDOLINE – VAAROJEN VALTIATAR / Gwendoline i farornas tempel (Gwendoline). Ranska 1984. T: Jean-Claude Fleury, Serge Laski. O+KS: Just Jaeckin – John Willien sarjakuvasta The Adventures of Sweet Gwendoline (1949-1958). KU: André Domage. Graphic designer: François Schuiten. LE: Michèle Boehm. N: Tawny Kitaen (Gwendoline), Brent Huff (Willard), Zabou Breitman (Beth), Bernadette Lafont (kuningatar), Jean Rougerie (D’Arcy). Väri, 2,35:1, DD stereo, 100 min
Ranskankielinen ja englanninkielinen versio.
Suom. tekstit PrimeText International / svenska texter.
Bonus: – Traileri. – Kuvagalleria. – Vaihtoehtoinen alku.
Future Film 18.2.2010.

Britti John Willie (1902-1962) on kuuluisa nimi fetisismin ja sidonnan maailmassa, monien näiden alojen käytäntöjen kehittäjä ja tunnetuksitekijä, Exotique- ja Bizarre -lehtien julkaisija. Sidonnan menetelmiä kuvittaakseen hän loi sarjakuvahahmon Gwendoline. Tuon hahmon pohjalla ranskalaisen pehmopornon puuhamies, Emmanuelle-elokuvien menestysohjaaja Just Jaeckin ohjasi eksoottisen mutta onnahtelevan elokuvansa.

Alussa Gwendoline saapuu rahtikontissa Kiinaan ja pelastuu uhkaavalta vaaralta onnensoturi Willardin (Brent Huff) ja tämän ranskalaisen kamarineidon (Zabou Breitman) avulla. Matkustaessaan viidakkoon pyydystämään harvinaista perhosta he löytävät kadonneen Yik-Yak -amatsonivaltakunnan, jonka kuningatarta esittää elokuvan paras näyttelijä Bernadette Lafont. Willardia tarvitaan siitospukiksi, minkä jälkeen mies on määrä teloittaa. Gwendoline on kuitenkin se, jonka kanssa Willard pääsee laittamaan viisaamman päänsä yhteen, jolloin tulivuori räjähtää ja Yik-Yak -valtio tuhoutuu.

Vaikka Tawny Kitaen on kaunis nainen ja elokuvassa on upeita Filippiinien maisemia, maineetonta teosta ei ole aihetta rehabilitoida. Dvd-masterointi on hieno, ja tarjolla on sekä ranskan- että englanninkielinen versio. Yhdysvalloissa Gwendolinea levitettiin aikoinaan leikattuna, mutta suomalaiselle dvd-versio lienee sama kuin se, mikä nähtiin tuoreeltaan elokuvateattereissakin.

Bim Mustakorva (2-dvd)

Perjantai, Helmikuu 12th, 2010

2010.02.06.-Belyi-Bim-tshornoje uho

BIM MUSTAKORVA / Bim Svartöra (Белый Бим Чёрное ухо), Neuvostoliitto 1977. TY: Gorkin studiot. O+KS: Stanislav Rostotski – Gavriil Trojepolskin kertomuksesta (1971, suom. 1977 Lidia Iranto / WSOY). KU: Vjatsheslav Shumski. LA: Sergei Serebrennikov. M: Andrei Petrov. N: Vjatsheslav Tihonov (Ivan Ivanovitsh), Valentina Vladimirova (naapurin nainen). Väri, 2,35:1 [väärä kansitieto 4:3], 2 h 52 min
Bonus: – Englannin setteri. – Koiria ja ihmisiä. – Filmografia. – Kuvagalleria. – Trailerit. – Skotlannin setteri.
Suom. tekstit / English subtitles jne. / (ei ruots. tekstejä).
Finnkino (Ruscico 1999) 12.2.2010

Bim Mustakorva on kaikkien aikojen koiratarinoita. Gavriil Trojepolskin kertomus on myös suomennettu. Stanislav Rostotskin (1922-2001) sydämellinen elokuva saavutti suosiota ympäri maailmaa ideologisesta paasauksesta vapaana neuvostoelokuvana.

Nimihahmo on valkoinen skotlanninsetteri, joka on mustan korvansa takia joutua pentuna lopetetuksi, mutta siitä tuleekin yksinäisen sotaveteraanin ja metsämiehen Ivanin (joulukuussa kuollut Vjatsheslav Tihonov, 1928-2009) uskollinen kumppani, ”harvinaisen viisas, hyvin järkevä”. Kun Ivan lennätetään sydänvaivansa takia sairaalaan, Bim jää heitteille, ja elokuva kuvaa sen ihmeellistä, pitkää ja monivaiheista vaellusta.

Juoniaihe on tuttu aikaisemmista koiraelokuvista kuten Lassie palaa kotiin (1943), mutta Bim Mustakorva käyttää rakennetta omaperäisesti, ja tuloksena on mielenkiintoinen läpileikkauselokuva, jossa suhtautuminen eksyneeseen koiraan peilaa monenlaisia ihmisluonteita.

Vanhan miehen ja koiran ystävyyden kuvaus tuo mieleen myös Vittorio De Sican Umberto D:n.

Bim Mustakorva lienee musiikkiaan myöten paikoin sentimentaalinen elokuva, mutta siinä on koskettavia vinjettejä ja hyviä näyttelijöitä, ja siinä jää askarruttamaan näkemys surusta, pettymyksestä, menetyksestä, vanhuudesta, yksinäisyydestä, sairaudesta, välittämisestä ja välinpitämättömyydestä, julmuudesta ja hellyydestä. Elokuva tarjoaa ajattelemisen aihetta teemasta ”koira on ihmisen paras ystävä”.

Siinä jää viimeiseksi askarruttamaan erikoislähikuva Vjatsheslav Tihonovin kasvoista. Syvä surun ja pettymyksen ilme herättää ajatuksia myös neuvostoyhteiskunnan tilasta, jonka poliittista puolta elokuva välttää tiukasti käsittelemästä.

Ruscicon masterointi on yli 10 vuotta vanha, ja sen kyllä huomaa.

Die Hard Quadrilogy (4-blu-ray)

Perjantai, Helmikuu 12th, 2010

2010.02.06.-Die-Hard-Quadrilogy

DIE HARD QUADRILOGY (4-blu-ray)
N: Bruce Willis (John McClane)
DIE HARD – VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI (Die Hard, John McTiernan, 1988), N: myös Bonnie Bedelia, Alan Rickman, 2,35:1, 132 min
DIE HARD 2 – VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI (Die Hard 2  / Die Hard 2: Die Harder, Renny Harlin, 1990), 2,35:1, 126 min
DIE HARD – KOSTON ENKELI (Die Hard With a Vengeance, John McTiernan, 1995), N myös: Jeremy Irons, Samel L. Jackson, 2,40:1, 127 min
DIE HARD 4.0 (Live Free or Die Hard, Len Wiseman, 2007), 1,85:1, 125 min
Suom. tekstit / svenska texter.
FS Film (Twentieth Century Fox) 12.2.2010 blu-ray

Die Hard oli 1980-luvun parhaita toimintaelokuvia. Turboahdetun toiminnan erikoismiehet Lawrence Gordon ja Joel Silver rakensivat spektaakkelin mutta eivät vaatineet vielä ylettömyyksiä ”whammy”-kohtauksilta. Ohjaaja John McTiernan oli tuolloin noin viiden vuoden ajan parhaassa vireessään; sittemmin hän ei ole kuolematonta tehnyt. Bruce Willis oli herättänyt huomiota tv-sarjassa Konnankoukkuja kahdelle (Moonlighting) partnerinaan Cybill Shepherd, ja Die Hard teki Willisistä ison tähden. Hänen esittämänsä newyorkilaispoliisi John McClane on rento, proletaarinen tyyppi, jonka itsetuntoa koettelee kohtaaminen suuryhtiön huippujen kanssa. Heihin kuuluu myös hänen asumuserossa oleva vaimonsa Holly Gennaro (Bonnie Bedelia).

Fox Plaza -pilvenpiirtäjässä Century Cityssä kuvatussa elokuvassa viimeisimmällä tekniikalla varustettu rikolliskommando hyökkää suuryhtiön joulujuhliin ryöstääkseen suunnattoman omaisuuden. McClanen on paljain käsin pelastettava tilanne. Toimintaelokuvan ”production numbers” ovat esikuvallisesti rakennettuja (hissikuilun muuttuminen tulipätsiksi, katon ja helikopterin räjähtäminen, liekehtivä torni lumihiutaleina leijailevine arvopapereineen). Silverin supertuotannon räjähdysvoiman ja Jan De Bontin sähköisen kuvaustyön nostaa esteettiseen merkittävyyteen McTiernanin tilankäsittely. Hän saa paljon irti korkeuden ja syvyyden tarjoamista jännitysmahdollisuuksista; olemme tietoisia myös siitä, että McClane käy taistelua korkean paikan kauhua vastaan, ja tuossa taistelussa on myös vertauskuvallinen ulottuvuus. Turboahdetun toimintasirkuksen vastapainona on pienin vivahtein hahmotettu päähenkilöparin aviokriisi. Willisin lakoninen huumori on yhtä tärkeää kuin fyysiset uroteot. Alan Rickman esitti sarkastista roistoa niin suvereenisti, että häntä ruvettiin ylikäyttämään vastaavissa rooleissa.

Die Hard 2 oli  ”jatko-osa uudelleenfilmatisointina”. Taaskin on joulu. Los Angelesin poliisivoimiin siirtynyt prolepoliisi McClane odottaa vaimoaan Dullesin lentokentällä Washingtonissa. Terroristit iskevät jälleen, aikeenaan estää huumekartellin pääpampun joutuminen oikeuden eteen. Kuluneesta lähtökohdasta parhaassa iskussaan oleva Renny Harlin teki ensiluokkaisen kineettisen spektaakkelin. Jo avaustilanne lentokentällä lataa pidätetyn jännitteen tunteen, jonka purkautuminen ja jäsentely on virtuoosimaista. Die Hard 2:n tuotto oli ykkösosaan verrattuna kaksinkertainen.

Die Hard – koston enkeli -elokuvassa McTiernan palasi ohjaajaksi, nyt valitettavasti otettaan menettäneenä. McClane on erotettu poliisilaitokselta, vaimonsa hän on menettänyt, ja pullo vetää puoleensa. Mutta yksinäinen terroristi (Jeremy Irons) pakottaa McClanen taas toimintaan mielipuolisella ”Simon Says” -leikillään, jossa konna ajastaa pommeja New Yorkin arvokohteisiin. Vuodenaika on vaihtunut kuten selviää jo alkulaulussa, suomalaisittain ”polttaa kesäkatu kuuma”.

Die Hard 4.0 -elokuvassa John McClane on palannut New Yorkin poliisin palvelukseen ja tullut syyskuun yhdennentoista jälkeiseen aikakauteen. Vaimoa vailla hän on kuitenkin yhä, eivätkä välit aikuistuneeseen tyttäreenkään (Mary Elizabeth Winstead) ole kehuttavat. Keski-ikäistynyt pappa (McClane on nyt myös aivan klani) kohtaa uuden sukupolven kyberterroristit, joiden aikeena on lamauttaa Yhdysvallat itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Lopputekstien aikana kajahtaa CCR:n ”Fortunate Son”. ”Some folks are born silver spoon in hand”, mutta McClane ei kuulu heihin.

Elokuvien kantava voima on loppuun asti Bruce Willis, jonka tympääntynyt naama heijastanee myös näyttelijän asennetta henkilöhahmoonsa.

Kuvaukseltaan, lavastukseltaan ja tilankäsittelyltään loisteliaat Die Hard -elokuvat kuuluvat niihin, jotka hyötyvät teräväpiirtomasteroinnista. Muistan, miten huikeilta ne näyttivät Helsingin isojen salien valkokankailla. Olohuoneessa ne kannattaa heijastaa isoiksi.

Laulava salapoliisi 1-6 (3-dvd)

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

2010.07.17.-The-Singing-Detective

LAULAVA SALAPOLIISI / Den sjungande detektiven (The Singing Detective). Tv-sarja 1-6. 3-dvd. Iso-Britannia (c) 1986 BBC. T: John Harris, Kenith Trodd. O: Jon Amiel. KS: Dennis Potter. KU: Ken Westbury. LA: Jim Clay. Graafinen design: Joanna Ball. PU: Hazel Pethig. ET: Chris Reynolds. M: Stanley Myers. Musiikkiasiantuntija: Max Harris. Tunnussävel: ”Peg O’ My Heart”. Ä: Clive Derbyshire. LE: Bill Wright, Sue Wyatt. N: Michael Gambon (Philip Marlow), Patrick Malahide (Mark Binney), Joanne Whalley (sairaanhoitaja Mills), David Ryall (Hall), Gerard Horan (Reginald), Janet Suzman (Nicola), Imelda Staunton (sairaanhoitaja White). Väri, 1,33:1, 6 h 45 min
Suom. tekstit Tarmo Hietamaa / svenska texter.
Atlantic Film (BBC)10.2.2010

Jaksot: 1. Skin, 2. Heat, 3. Lovely Days, 4. Clues, 5. Pitter Patter ja 6. Who Done It.

Käsikirjoittaja Dennis Potter sai mahtavan kansainvälisen vastakaiun tv-sarjallaan Pennejä taivaasta (1978), jossa liikuttiin omaperäisellä tavalla unelman ja todellisuuden rajavyöhykkeillä. Toisen mestarillisen tv-sarjan Laulava salapoliisi pohjimmaisessa lähestymistavassa on sama jänneväli.

Siinä missä Pennejä taivaasta -sarjan reaalitodellisuutta edusti lama-ajan 1930-luku Laulava salapoliisi sijoittuu nykyaikaan (sarjan valmistusaikaan), sairaalaan, jossa päähenkilö, psoriasista sairastava kirjailija Philip Marlow (Michael Gambon) on hoidettavana. Hän kieltäytyy rauhoittavista lääkkeistä, ja hänen muistinsa ja mielikuvituksensa pääsevät valloilleen. Potilaiden, sairaanhoitajien ja lääkärien jokapäiväistä elämää kuvataan kipeän humoristisesti.

Kuten Pennejä taivaasta -sarjassa myös Laulavassa salapoliisissa keskeisellä sijalla on eskapistinen viihdemusiikki. Pennejä taivaasta -sarjassa kuultiin 1930-luvun alkupuolen iskelmiä; Laulavassa salapoliisissa soivat 1940-luvun alkupuolen suosikit.

Mutta tasot eivät lopu tähän. Muistoissaan Philip elää myös maalla lapsuutensa maisemissa ja sota-ajan Lontoossa, jossa hänen äitinsä teki itsemurhan.

Lisäksi kirjailija Marlow elää mielessään itse kirjoittamaansa salapoliisitarinaa 1940-luvun Lontoossa, synkkää rikoskertomusta, joka sivuaa vakoilua ja prostituutiota.

Kerrokset kytkeytyvät toisiinsa myös siten, että samat näyttelijät esiintyvät eri ulottuvuuksilla eri rooleissa.

Dennis Potterin kyky punoa vakavuutta ja syvällisyyttä kevyen ajanvietteen aineistosta on omaa luokkaansa. Kioskikirjallisuuden (pulp fiction) ja popmusiikin uusiokäytössä on kunnostaunut sittemmin myös esimerkiksi Quentin Tarantino, mutta Potter teki samaa aikaisemmin ja epäilemättä kouraisevammin.

Kuva näyttää pehmeältä, sillä sarja on kuvattu 16 mm:n filmille. Pennejä taivaasta -boksilla laulujen sanat on suomennettu, Laulavan salapoliisin boksilla ei. Laulujen alkukielisistä englanninkielisistä sanoista olisi suuri ilo; itse katsellessani etsin niitä samalla esiin netistä. Laulujen monimieliset yhtymäkohdat tarinankerrontaan vaihtelevat ainutlaatuisen kompleksisesti siirappisuudesta oivaltavuuteen.

(lisää…)

Looney Tunes (box, 4-dvd)

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

20091127-looney-tunes-box-b.jpg20091127-looney-tunes-box-a.jpg
LOONEY TUNES (4-dvd box)
- Looney Tunes Vol. 1
- Looney Tunes Vol. 2
- Looney Tunes Vol. 3
- Looney Tunes Vol. 4
Väri, 1,33:1, mono.
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Scanenter) 27.1.2010

Warner Bros. -animaatioita vuosilta 1937-1943. Masterointi tässä Scanenter-koosteessa on heikkoa vhs-tasoa. Kannattaa etsiä käsiinsä aidot Warner Bros. -julkaisut.

Looney Tunes Vol. 4

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

20091127-looney-tunes-4.jpg

LOONEY TUNES VOL. 4. USA
- Ali Baban jäljillä (Ali-Baba Bound), 1940. Bob Clampett. Putte Possu
- Kadonneen jäniksen tapaus (Case of the Missing Hare), 1942. Chuck Jones. Väiski Vemmelsääri
- Kahden katin tarina (A Tale of Two Kitties), 1942. Bob Clampett. Tipi, Sylvesteri
- Hollywood huvittelee (Hollywood Steps Out), 1941. Tex Avery. Mustavalkoinen
- Jäniksen jäynää (The Wacky Wabbit), 1942. Bob Clampett. Väiski Vemmelsääri, Elmeri
- Putte veturinkuljettajana (Porky’s Railroad), 1937. Frank Tashlin. Putte Possu
- Jänis, joka tuli illalliselle (The Wabbit Who Came to Supper), 1942. Bob Clampett. Väiski Vemmelsääri, Elmeri
Väri, 1,33:1, mono, 54 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Scanenter) 27.1.2010

Arvio vrt. Looney Tunes Vol. 1 (Atlantic Film / Scanenter).

Looney Tunes Vol. 3

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

20091127-looney-tunes-3.jpg

LOONEY TUNES VOL. 3. USA
- Repen etelänmatka (Daffy’s Southern Exposure), 1942. Norm McCabe. Repe Sorsa
- Polkkapossut (Pigs in a Polka), 1943. Friz Freleng.
- Satuilua (Foney Fables), 1942. Friz Freleng
- Kultakuumetta (Gold Rush Daze), 1939. Ben Hardaway, Cal Dalton
- Kalterit ja raitapaita (Bars and Stripes Forever), 1939. Ben Hardaway, Cal Dalton
- Urheiluhullut (Sport Chumpions), 1941. Friz Freleng
- Ujo härkätaistelija (The Timid Toreador), 1940. Bob Clampett, Norm McCabe. Putte Possu
Väri, 1,33:1, mono, yht. 52 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Scanenter) 27.1.2010

Ks. arvio levystä Atlantic-Scanenter -levystä Looney Tunes Vol. 1.

Looney Tunes Vol. 2

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

20091127-looney-tunes-2.jpg

LOONEY TUNES VOL. 2. USA
- Hokkuspokkus (Prest-O Change-O), 1939. Chuck Jones. Väiski Vemmelsääri
- Sorsimista (To Duck… or Not to Duck), 1943. Chuck Jones. Repe Sorsa, Elmeri
- Äkkirikas Putte (Get Rich Quick Porky). 1938. Bob Clampett. Jussi Vuolas, Putte Possu
- Jenkkipoika Repe (Yankee Doodle Daffy). 1943. Friz Freleng. Repe Sorsa, Putte Possu
- Repe Sorsa ja dinosaurus (Daffy Duck and the Dinosaur). 1939. Chuck Jones. Repe Sorsa
- Korni konsertto (A Corny Concerto). 1943. Bob Clampett. Väiski Vemmelsääri, Repe Sorsa, Elmeri, Putte Possu
- Säveliä sydämestä (Notes to You). 1941. Friz Freleng. Putte Possu
Väri, 1,33:1, mono, yht. 52 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Scanenter) 27.1.2010

Katso kommentteja Atlantic Film (Scanenter) -levystä Looney Tunes Vol. 1.

Looney Tunes Vol. 1

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

20091127-looney-tunes-1.jpg

LOONEY TUNES VOL. 1. USA
- Kaino houkutuslintu (A Coy Decoy), 1941, Robert Clampett. Repe Sorsa, Putte Possu. Mustavalkoinen
- Tohvelisorsa (The Henpecked Duck), 1941. Robert Clampett. Repe Sorsa, Putte Possu. Mustavalkoinen
- Jäniksen jäynää (The Wacky Wabbit), 1942. Robert Clampett. Väiski Vemmelsääri, Elmeri. Väri
- Tiu tau Turre (Ding Dog Daddy). 1942. Friz Freleng. Väri
- Ketturalli (Fox Pop). 1942. Chuck Jones. Väri
- Sulle voisin linnan mä rakentaa (Have You Got Any Castles). 1938. Frank Tashlin. Väri
- Neuvokas Robin Hood (Robin Hood Makes Good). 1939. Chuck Jones. Väri
1,33:1, mono, yht. 52 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Scanenter) 27.1.2010

Warner Bros. -animaatioita on ilmestynyt Warnerilta itseltään upeina julkaisuina. Tässä Scanenter-sarjassa taso on rupsahtanutta, ja masteroinnit ovat heikkoa vhs-tasoa, mutta itse elokuvat ovat parhaiden lahjakkuuksien työtä. Vaikka otsikkona on Looney Tunes, mukana on yhtä lailla Merrie Melodies -sarjaa.

Punainen Neilikka

Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010

2010.01.30.-Scarlet-Pimpernel

PUNAINEN NEILIKKA / Den Röda Nejlikan (The Scarlet Pimpernel). Iso-Britannia 1934. TY: London Film Productions. T: Alexander Korda. O: Harold Young. KS: Lajos Biró, S. N. Behman, Robert E. Sherwood, Arthur Wimperis and paronitar Orczy – paronitar Orczyn näytelmästä (1903) ja romaanista (1905). KU: Harold Rosson. LA: Vincent Korda, David B. Cunynghame. PUVUT: John Armstrong, Oliver Messel. M: Arthur Benjamin. M-johto: Muir Mathieson. LE: William Hornbeck. Ä: A. W. Watkins. N: Leslie Howard (Sir Percy Blakeney / Punainen Neilikka), Merle Oberon (Lady Blakeney), Raymond Massey (Chauvelin), Nigel Bruce (Walesin prinssi), Bramwell Fletcher (pappi), Anthony Bushell (Sir Andrew ffoulkes), Joan Gardner (Suzanne de Tournay), Walter Rilla (Armand St. Just), Mabel Terry-Lewis (kreivitär de Tournay), O. B. Clarence (kreivi de Tournay), Ernest Milton (Robespierre). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 93 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Carlton International) 10.2.2010

Paronitar Orczyn suosittu seikkailutarina Punainen Neilikka sijoittuu Ranskan vallankumousta seuranneen terrorin aikakaudelle. Leslie Howard esittää heikolta ja epävarmalta vaikuttavaa Sir Percy Blakeleyta. Todellisuudessa hän on legendaarinen Punainen Neilikka, joka pelastaa ranskalaisia aatelisia giljotiinilta uhkarohkeilla tempauksillaan. Raymond Massey näyttelee Ranskan viekasta salaista asiamiestä, jonka tehtävänä on paljastaa Punaisen Neilikan henkilöllisyys. Merle Oberon tulkitsee Neilikan vaimoa, joka käsittää tilanteita väärin ja joka tulee myös väärinkäsitetyksi. Pidän elokuvassa erityisesti Oberonin kohtauksista. Hän on koskettava lähikuvissaan.

Alexander Korda latasi tuotantoon parhaat kyvyt, ja elokuva on visuaalisesti upea. Valitettavasti tämä dvd on masteroitu lähteestä, joka muistuttaa käytettyä 16 mm:n kopiota.