Jean Simmons (1929-2010)

Antti Alanen | Julkaistu 23. 1. 2010 21:51

Eilen kuollut englantilainen Jean Simmons oli aktiivinen näyttelijä teinitytöstä aina elämänsä loppuun asti. 65 vuoden aikana hän esiintyi 100 elokuvassa, joukossa monta klassikkoa.

Jo teini-ikäisenä Simmons nähtiin aikansa suurimmissa brittituotannoissa. Sivurooleja hän sai Anthony Asquithin keskeisessä sotaelokuvassa Tie tähtiin (1945) ja Gabriel Pascalin Bernard Shaw -filmatisoinnissa Caesar ja Kleopatra (1945). David Leanin mahtavassa Charles Dickens -filmatisoinnissa Suuret toiveet (1946) sai jo naispääroolin nuorena Estellana. Siinä tuli jo esiin kaunottaren arvoituksellisuus, jota Otto Preminger hyödynsi sittemmin muistettavasti yllättävässä film noir -jännärissä Enkelin kasvot (1952).

Yhden keskeisistä rooleista Simmons sai myös Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin hehkuvassa Technicolor-tuotannossa Musta narsissi, joka kuvaa Pyhän Marian sisarkunnan luostaria Himalajan ylängöillä.

Laurence Olivierin Hamletiin (dvd: Future Film 2005) Simmons tuli Opheliaksi. Simmons oli mukana myös Sinisen laguunin siveässä vuoden 1949 filmatisoinnissa, tarinassa tytöstä ja pojasta autiolla saarella.

Työskenneltyään keskeisten brittiohjaajien kanssa nuori Simmons lähti Hollywoodiin. Twentieth Century Fox-studiolla hän sai Dianan naispääroolin ensimmäisessä CinemaScope-elokuvassa Näin hänen kuolevan (1953). Lopussa kuolemaantuomittu Diana antaa Jeesuksen viitan ”suurelle kalastajalle”, Pietarille. Sama kohtaus avaa myös alkuperäistä paremman jatko-osan Gladiaattorit (1954).

Mika Waltarin romaaniin perustuvassa Sinuhe egyptiläisessä (1954) Simmonsilla oli myös naispäärooli. Hän oli Merit, hyvä neito, jonka rakkautta omaa etuaan ymmärtämätön Sinuhe ei pitkään huomaa.

Suurroolit jatkuivat. Desiréessä (1954) Simmonsilla oli nimirooli Napoleonin (Marlon Brando) rakastettuna. Brandon vastanäyttelijänä hän oli myös Joseph L. Mankiewiczin musikaalissa Enkeleitä Broadwaylla (1955), jossa hän esitti lähetyssaarnaajaa. William Wylerin mahtiwesternissä Suuri maa (1958) hänellä oli jälleen naispääosa.

Richard Brooksin ohjaamassa satiirisessa Sinclair Lewis -filmatisoinnissa Huijarisaarnaaja (1960) Burt Lancaster ja Simmons näyttelivät saarnaajakumppanuksia Elmer Gantrya ja Sharon Falconeria. He jakavat esityksensä kahteen osaan, joista ensimmäisessä Gantry julistaa helvetin kauhuja ja jälkimmäisessä Falconer taivaan iloja.

Stanley Kubrickin Spartacuksessa (1960) (dvd viimeksi Universal 2009, hd-dvd 2007) Simmons sai jälleen naispääroolin kapinallisen gladiaattorin (Kirk Douglas) rakastettuna.

Simmons esiintyi viime vuosina paitsi omilla kasvoillaan myös äänenä Hayao Miyazakin Liikkuvan linnan (2004) (dvd Pan Vision 2006) englanninkielisessä versiossa. Hänen äänensä kuultiin myös ensimmäisessä täyspitkässä oikeita ihmishahmoja simuloivassa kokonaan digituotetussa elokuvassa Final Fantasy (2001) (blu-ray Sony 2007).

Kommentoi