Archive for Tammikuu, 2010

Lady Chatterley 1-4 (4-dvd)

Keskiviikko, Tammikuu 27th, 2010

2010.01.30.-Lady-Chatterley-1

LADY CHATTERLEY 1-4 / Lady Chatterley 1-4 (Lady Chatterley 1-4). Tv-sarja.  Iso-Britannia (c) 1993 BBC Pebble Mill. TY: London Film Productions / Global Arts Production. T: Michael Haggiag. O: Ken Russell. O+KS: Ken Russell, Michael Haggiag – D.H. Lawrencen romaanista (1928) ja myös sen aikaisemmasta John Thomas ja Lady Jane -versiosta. KU: Robin Widgeon. M: Jean-Claude Petit. N: Joely Richardson (Lady Chatterley), Sean Bean (Mellors), James Wilby (Sir Clifford Chatterley), Shirley Anne Field (Mrs. Bolton), Ken Russell (Sir Michael Reid), Hetty Baynes (Hilda). Väri, 1,33:1, 51 + 51 + 51 + 51 min
Suom. tekstit Jenni Närväinen / svenska texter.
Atlantic Films (Scanenter) 27.1.2010

D.H. Lawrencen romaani Lady Chatterleyn rakastaja on filmattu monta kertaa, ja yksi kaikkein parhaista tulkinnoista on Ken Russellin BBC:lle ohjaama tv-sarja. Vaikka Russellilla on ollut törkymöykyn maine, hän pitäytyi tällä kertaa tavallisesti kohtuuden rajoissa hukkaamatta kuitenkaan mehevän aistillista kosketustaan. Mukana on kuitenkin myös  russellmainen jakso Lady Chatterleyn eroottisesta unesta. Pian unelma muuttuu todellisuudeksi. Näyttelijät, Joely Richardson ja Sean Bean, ovat ensiluokkaisia. Rakastelukohtaukset kuuluvat tv-sarjojen hienoimpiin senkin takia, että näyttelijät ovat aitoja ja asettavat lihallisuutensa alttiiksi tavalla, joka on enemmän kuin kiihottavana poseerausta. Kolmas osa sisältää kauniin sadetanssijakson John Thomas- ja Lady Jane -kukituksineen.

Tarina avaa tunnetusti myös painavan näkökulman sodan vammauttavaan vaikutukseen ja brittiläiseen sääty- ja luokkayhteiskuntaan. Russell kohtaa nuokin kysymykset asian vaatimalla vakavuudella. En ole kuitenkaan vakuuttunut tämän version onnellisesta lopusta, jossa Lady Chatterley ja metsänvartija Mellors lähtevät laivalla Kanadaan.

Kuvallisesti sarjassa miellyttää myös luonnon kutsuva vehreys, jonka dvd-masterointi tuo kohtuullisen hyvin esiin.

Bandit Queen

Keskiviikko, Tammikuu 27th, 2010

2010.01.30.-Bandit-Queen

BANDIT QUEEN / Bandit Queen (Phoolan Devi), Intia / Iso-Britannia 1994. TY: Kaleidoscope Productions. O: Shekhar Kapur. KS: Mala Sen – vuoropuhelu: Ranjit Kapoor – Mala Senin kirjasta India’s Bandit Queen: The True Story of Phoolan Devi (1993). KU: Ashok Mehta. M: Nusrat Fateh Ali Khan, Roger White. N: Seema Biswas (Phoolan Devi), Nurmal Panday (Vikram Mallah), Aditya Srivastava (Puttilal). Väri, anamorfinen 1,77:1, DD 2.0, 115 min
Hindinkielinen. Suom. tekstit Marja Kurppa / svenska texter.
Atlantic Film 27.1.2010

Elokuva, jonka ”suomalainen” nimi on Bandit Queen, on alkuperäiseltä hindinkieliseltä nimeltään Phoolan Devi. Se on tosipohjainen elokuva samannimisestä naisesta (1963-2001), joka pakotettiin vanhan tavan mukaan lapsena naimisiin. Hänestä tuli kuuluisa rosvopäällikkö ja poliitikko, Intian kuuluisin dacoit eli aseistettu ammattirosvo.

Elokuva kertoo julman tarinan kastijärjestelmään perustuvasta sorrosta, lapsen kokemasta seksuaalisesta loukkauksesta ja naiseen kohdistuvasta väkivallasta. Sitä katsoessaan toivoisi usein, että se olisi mielikuvituksen tuotetta.

Phoolan Devi itse oli kuitenkin niin loukkaantunut elokuvan sisältämistä vääristelyistä, että hän pyrki kieltämään sen esittämisen. Hän uhkasi jopa polttaa itsensä elokuvateatterin edessä, jos sen esittämistä jatkettaisiin. Vaikka Phoolan Devi on elokuvan sankaritar, siinä on tarpeettomasti pitkitettyjä raiskauskohtauksia, joissa naisen nöyryyttämistä korostetaan.

Phoolan Devi kuoli murhaajan käsissä, kun hänet ammuttiin kotiovellaan.

Järkyttävä ja ajatuksia herättävä elokuva tarjoillaan dvd-laitoksena, jonka masterointi alkaa lupaavana, mutta taso vaihtelee.

Jean Simmons (1929-2010)

Lauantai, Tammikuu 23rd, 2010

Eilen kuollut englantilainen Jean Simmons oli aktiivinen näyttelijä teinitytöstä aina elämänsä loppuun asti. 65 vuoden aikana hän esiintyi 100 elokuvassa, joukossa monta klassikkoa.

(lisää…)

Nuoria ihmisiä

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Nuoria-ihmisia

NUORIA IHMISIÄ / Unga människor. Suomi 1943. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Ossi Elstelä, Toivo Särkkä. KS: Mika Waltari. KU: Marius Raichi, Vittorio Mantovani. LA: Ossi Elstelä. M: Tapio Ilomäki. Ä: Pertti Kuusela, Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Hannes Häyrinen (Janne Kelo, keksijä), Mervi Järventaus (taidemaalari), Laila Jokimo (tanssijatar), Kyllikki Forssell (Leni), Toini Vartiainen (filmitähti Raikku Rovio), Liisa Peitsalo (Paula), Regina Heinonen (Untuvainen), Yrjö Tuominen (Lenin isä, johtaja), Thure Bahne (filmisankari), Teijo Joutsela (Böna, nyrkkeilijä), Olavi Virta (Klaus), Veikko Linna (Untuvaisen isä), Uuno Montonen (laboratorio Ajaxin omistaja), Matti Jurva (kuplettilaulaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 71 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.1.2010

Nuoria ihmisiä, Toivo Särkän sota-aikainen yritys kuvata nuorisoa, sai arvostelijoilta ivallisen vastaanoton ja jätti yleisön kylmäksi.

Hannes Häyrinen esittää hassua keksijää Janne Keloa, jonka puolivillaisiin saavutuksiin kuuluvat varasloukku, kaatuva keinutuoli, katosta putoava sänky ja tahranpoistoaine.

Naisen etsintä on jutun juoni. Paulalla (Liisa Peitsalo) on kuitenkin jo toinen. Runotyttö (Regina Heinonen) arvioi, että ”sielumme eivät syki samaan tahtiin”. Kirkuva nainen, jonka Janne luulee pelastavansa (Toini Vartiainen), on työtään tekevä filmitähti. Kun Janne pelastaa hukkuvaksi luulemansa tytön (Kyllikki Forssell) tämä teeskenteleekin vain herättääkseen häntä kiinnostavan pojan huomion. Janne joutuu vieläpä vakoilijan houkutuslinnun, tanssijattaren (Laila Jokimo) seittiin.

Käsikirjoittaja on Mika Waltari, joka oli ennen ollut nuorison ymmärtäjä. Elokuvassa on outoja piirteitä: yhden toilauksensa tähden Janne passitetaan mielisairaalaan, ja kaksi kertaa Janne yrittää huonolla menestyksellä itsemurhaa. Vaikka sota-aikaa ei suoranaisesti käsitellä, elokuvassa on merkillinen irrallinen tunnelma. Tällaisen metaelokuvallisen ulottuvuutensa takia Nuoria ihmisiä voi olla nyt kiinnostava, vaikka alkuperäistä kriitikkojen kantaa ei olekaan syytä tarkistaa.

Elokuvassa esiintyvät SF:n Filmikoulun oppilaat Kyllikki Forssell, Regina Heinonen, Laila Jokimo, Teijo Joutsela, Mervi Järventaus, Liisa Peitsalo, Toini Vartiainen ja koulun johtaja Aino Mattila.

Dvd-masterointi on laadukasta.

Poikamiespappa

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Poikamiespappa

POIKAMIESPAPPA / Ungkarlspappan. Suomi 1941. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Orvo Saarikivi. KS: Nisse Hirn. KU: Armas Hirvonen. LA: Ossi Elstelä. M: Olavi Karu, Toivo Kärki. Ä: Unto Suominen. LE: Armas Vallasvuo, Orvo Saarikivi. N: Sirkka Sipilä (hammaslääkäri Marja Terä), Leo Lähteenmäki (taiteilija Lasse Kimalainen), Annakaarina (Liisa, tarjoilijatar), Joel Rinne (Jopi, kehystäjä, Lassen ystävä), Seppo Ellenberg (Napoleon, ”Nappe”), Toppo Elonperä (Iivari Terä, hotellinomistaja), Siiri Angerkoski (mamma Kompura), Uno Wikström (tuomari Haikara), Laila Rihte (Tuulia Kompura), Lea Rihte (Juulia Kompura), Evald Terho (pappa Herbert Kompura, opettaja), Liisa Tuomi (Lulu, malli). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.1.2010

Poikamiespappa perustuu juoniaiheeseen, jollainen on ollut tuttu jo mykän elokuvan aikakaudelta ja varmaan myös jo sitä varhaisemmasta teatteriperinteestä. Hulivilitaiteilija saa kuulla olevansa suuri perijä, kunhan hänellä on vakituinen ammatti, vaimo ja lapsi. Tämän kaiken järjestämiseen on viikko aikaa.  Esimerkiksi Buster Keatonin Seitsemän mahdollisuutta (1925) perustuu vastaavaan juonikuvioon.

Kaikkien noiden ehtojen täyttäminen vaaditussa määräajassa melkeinpä jo ylittää inhimillisen suorituskyvyn rajat. Mutta lisäksi testamentti katoaa jonkin kehystetyn filmitähtikuvan uumeniin, ja kysymykseen tulevat kuvat on jo toimitettu juoksupojan kyydissä useille eri tilaajille. Tämä juoniosuus tuo tietenkin mieleen Ilfin ja Petrovin satiirisen romaanin 12 tuolia.

Mitään hienojen esikuviensa lennokkuudesta ja satiirista Poikamiespappa ei tavoita. Valitettavasti se tarjoaa lähinnä liukuhihnamaista käyttöviihdettä.

Dvd-masterointi on hienoa.

Ohjaajana Toivo Särkkä kokoelma 1

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Toivo-Sarkka-Box 1

OHJAAJANA TOIVO SÄRKKÄ: KOKOELMA 1
- BALLAADI (1944) erillisjulkaisu 13.3.2009
- SUOPURSU KUKKII (1947) erillisjulkaisu 11.7.2008
- VIISI VEKKULIA (1956) erillisjulkaisu 31.7.2009
- KUU ON VAARALLINEN (1962) erillisjulkaisu 22.8.2008
Finnkino (SF) 22.1.2010

Talvisota (tv-sarja 1-5) (2-dvd)

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23-Talvisota-1-5

TALVISOTA (tv-sarja 1-5) / Vinterkriget (tv-serie 1-5). Suomi (c) 1989 National-Filmi / Finnkino / Feronia. T: Marko Röhr. O: Pekka Parikka. Apulais-O: Veikko Aaltonen, Ilkka Järvi-Laturi. KS: Antti Tuuri, Pekka Parikka – Antti Tuurin romaanista (1984). KU: Kari Sohlberg. LA: Pertti Hilkamo. PU: Tuula Hilkamo. Naamiointi: Mila Niemi. Pyrotekniikka: Lasse Sorsa. M: Juha Tikka. Ä: Paul Jyrälä. N: Taneli Mäkelä (stm Martti Hakala), Vesa Vierikko (vänr Jussi Kantola), Timo Torikka (stm Pentti Saari), Heikki Paavilainen (stm Vilho Erkkilä), Antti Raivio (alik Erkki Somppi), Esko Koveri (lääk. alik. Juha Pernaa), Martti Suosalo (stm Arvi Huhtala), Markku Huhtamo (stm Aatos Laitila), Matti Onnismaa (alik Veikko Korpela), Konsta Mäkelä (stm Paavo Hakala), Tomi Salmela (stm Matti Ylinen), Samuli Edelmann (stm Mauri Haapasalo), Vesa Mäkelä (ltn Yrjö Haavisto), Aarno Sulkanen (Sihvo, pataljoonan komentaja), Kari Kihlström (ltn Jorma Potila), Esko Salminen (evl Matti Laurila), Kari Sorvali (vääp Hannu Jutila), Ari-Kyösti Seppo (stm Ahti Saari), Esko Nikkari (stm Yrjö Alanen), Ville Virtanen (vänr Jaakko Rajala), Eero Melasniemi (nostomies Eino Nisula), Pertti Sveholm (nostomies Antti Jouppi), Helena Haavisto (Ylisen emäntä), Kalevi Kahra (Ylisen isäntä), Tarja Heinula (Ylisen Anna), Pirkko Hämäläinen (Marjatta Hakala), Leena Suomu (Liisa Hakala), Teemu Koskinen (Jussi Hakala), Eero Mäenpää (Pikku-Paavo Hakala), Miitta Sorvali (karjalaisemäntä), Esa Suvilehto (karjalaisisäntä), Leea Klemola (Aino), Tiina Björkman (Leena). Väri, 1,33:1, stereo, 4 h 24 min
1. Ylimääräinen harjoitus
2. Sota syttyy
3. Taipaleenjoki
4. Tammikuu – helmikuu
5. Vuosalmi – Äyräpää
Ei tekstityksiä.
Finnkino 22.1.2010

Pekka Parikan ohjaama, Antti Tuurin romaaniin perustuva ja kirjailijan Pohjanmaa-sarjaan kuuluva Talvisota oli ensimmäinen aihetta käsittelevä fiktioelokuva. Dokumenttielokuvan puolella sitä oli pitkän elokuvan verran käsitellyt Risto Orko elokuvassaan Taistelun tie (1940). Niinpä elokuvan ensi-ilta talvisodan syttymisen 50-vuotispäivänä olikin suuri tapaus. Muistan itse voimakkaan tunnelman, kun näin elokuvan Bio Bristolissa viikkoa myöhemmin itsenäisyyspäivänä 1989. Muistan itkeneeni.

Elokuva teki tuoreeltaan vaikutuksen jykevällä eeppisellä kerronnallaan, ja siinä esiintyi suuri valikoima Suomen parhaita sopivassa iässä olevia miesnäyttelijöitä. Tunnelma oli pohjalaisen vakaa ja jäyhä, ja elokuvasta säteili hiljaista itsepäisyyttä ja peräänantamattomuutta. Siinä nähtiin myös pyrotekniikkaa ja verisiä yksityiskohtia, jollaisia oli jo nähty ulkomaisissa vaan ei suomalaisissa sotaelokuvissa.

Kerronta lähtee liikkeelle ylimääräisistä kertausharjoituksista puolitoista kuukautta ennen sodan syttymistä. Näkökulma on tasapainoinen, liioittelua kaihdetaan. Totuus kun kuitenkin on tarua ihmeellisempi.

Tuoreeltaan nähtynä elokuvateatterielokuvan kokonaisrytmi ei tuntunut täysin toimivalta. Tiedettiinkin jo silloin, että Talvisota kuuluu niihin teoksiin, joiden definitiivinen laitos on pitkä televisioversio.  Näin tosiaankin on. Hitaasti kasvava intensiteetti toimii hallitusti pitkässä versiossa. Talvisodan taistelijoiden rohkeus murskaavan ylivoiman edessä tulee hirmuisella voimalla ilmi. Ja kun pitkä versio on julkaistu nyt tupla-dvd:llä, juuri sitä voi suositella suomalaisesta sotaelokuvasta kiinnostuneille.

Sotapoika

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Sotapoika

SUOMIVIIHTEEN KLASSIKOT 10: SOTAPOIKA (tv-elokuva). Suomi 1992. TY: Mainos-Televisio. T: Solja Kievari. O: Markku Onttonen. KS: Michael Baran – Heikki Hietamiehen romaanista (1986). KU: Seppo Saarinen. LA: Kristine Elo. PUVUT: Samppa Lahdenperä. Makeup: Eila Nopanen. ET: Esko Kares, Jorma Korkeakoski, Esa Parkatti, Kimi Seppänen. M: Jani Uhlenius. Ä: Jorma Honkanen. LE: Ulla Kapari. N: Mari Rantasila (Kaarina), Hannu Kivioja (Arvo), Joonas Kuokkanen (Erkki), Rauli Suomela (Erkki), Sari Havas (Elvi), Heikki Kujanpää (Leevi), Antti Raivio (Eino), Ritva Ahonen (Kaarinan äiti), Matti Brandt (Kaarinan isä), Leila Itkonen (Arvon täti), Rauni Ikäheimo (Arvon täti), Matti Oravisto (pappi), Aarno Sulkanen (sotapoliisi), Carl-Kristian Rundman (sotapoliisi), Pekka Autiovuori (opettaja), Heikki Nousiainen (poliisi). Väri, DD mono, 118 min
Ei tekstejä.
Finnkino (MTV3) 22.1.2010

Heikki Hietamiehestä tuli suomalaisen viihteen keskeinen hahmo Lauantaitanssien juontajana 1970-luvulla. Sotapoika-romaanista  alkoi hänellä käänne vakavaan kirjalliseen tuotantoon. Äideistä parhain -romaanista (1992) ohjasi merkittävän elokuvateatterielokuvan Klaus Härö. Romaani ja elokuva toivat sotalapsiteeman vahvasti julkisen keskustelun piiriin.

Sota-aikaa, kotirintamaa ja lapsen näkökulmaa käsittelee väkevästi myös tv-elokuva Sotapoika. Naapurusten Kaarinan (Mari Rantasila) ja Elvin (Sari Havas) miehet ovat rintamalla, mutta suuria vaikeuksia on myös kodeissa pulan kanssa sinnitellessä ilman miehiä ja isiä. Kun paineet Arvolle (Hannu Kivioja) käyvät liian suuriksi, hän lavastaa itsensä kuolleeksi ja ottaa kaatuneen toverinsa identiteetin. Tästä käynnistyy tragedia, jossa on myös koomisia piirteitä. Mutta sodan uhriksi tulee myös perheen pieni poika Erkki, jonka mieli vahingoittuu.

Tv-elokuvasta puuttunee kerronnallista jäntevyyttä, mutta näyttelijätulkinnat ovat aitoja, ja tarina on merkittävä kuvaus siitä, miten traumaattinen elämys voi merkitä ihmisen loppuiäkseen.

Satumainen Onni 1-4

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Satumainen-Onni

SUOMIVIIHTEEN KLASSIKOT 9: SATUMAINEN ONNI 1-4 (tv-sarja). Suomi 1987. TY: MTV Teatteritoimitus. O: Juhani Tiikkainen. KS: Elina Halttunen – Lasse Lehtisen romaanista (1985). KU: Risto Inkinen, tv-kuvaaja: Seppo Gerlander. LA: Tapio Rantanen. PU: Sonja Raatikainen. M: Esa Helasvuo. Ä: Jorma Honkanen. LE: Ulla Kapari. N: Aapo Vilhunen (kauppaedustaja Onni Armas Lempinen), Petri Johansson (Waldemar Hagert), Marjut Toivanen (Hertta), Kirsti Kemppainen (Paula), Rea Mauranen (Ansa), Eila Pehkonen (Onnin äiti), Kristiina Elstelä (toimittaja / kertoja), Jouko Keskinen (kiinteistövälittäjä), Raili Tiensuu (kassaneiti), Göran Schauman (johtaja Dahlström), Rita Polster (johtaja Sohlman), Nils Brandt (etsivä Andersson), Yrjö Parjanne (pankinjohtaja), Ola Johansson (Manne Hagert), Matti Tuominen (tehtailija Äijälä), Olli Tuominen (portieri), Helena Ryti (neiti Liimatainen), Veikko Mylly (taksikuski), Daniel Katz (Melankolos), Martti Kuisma (maisteri Kärkkäinen), Seppo Pääkkönen (Mähkänen), Martti Järvinen (tuomari Huhmarinen), Anne Nielsen (kulutustarkastaja), Lilga Kovanko (oikeuden puheenjohtaja), Juha Muje (Onnin asianajaja), Katriina Rinne (Lahja), Anita Sohlberg (Lahjan asianajaja), Jouni Karakorpi (tv-toimittaja). Väri, 1,33:1, DD mono, 173 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (MTV3) 22.1.2010

Lasse Lehtinen, suomalaisen journalismin ja politiikan merkkimies, on myös tuottelias romaanikirjailija, ja hänen ensimmäisiin romaaneihinsa lukeutuu Satumainen onni. MTV:n teatteritoimitus valmisti siitä laadukkaan televisiosarjan, jonka nimeä kirjoitetaan myös muodossa Satumainen Onni.

Tarina kuuluu samaan Ruben Auervaara -tyyppisten naisten petkuttajien perinteeseen kuin Mika Waltarin näytelmä Gabriel, tule takaisin ja Pertti Ylermi Lindgrenin tarinaan perustuva Peter von Baghin Kreivi. Se on täysin omaperäinen.

Tarinaa seuraa kauhistuneena, kun hyvin käyttäytyvä Onni (Aapo Vilhunen) saavuttaa naisten luottamuksen varsin nopeasti. Koukkuun käyvät oululainen kosmetiikkaliikkeen pitäjä Paula (Kirsti Kemppainen) ja tamperelainen opettaja Hertta (Marjut Toivanen). Sihteeriksi tulee älykäs nuori romani Waldemar Hagert (Petri Johansson).

Valheella on kuitenkin lyhyet jäljet. Yllätyskäänteitä tuovat Mannen rahakas isä (Ola Johansson) ja ärhäkkä puumanainen Ansa (Rea Mauranen), jotka ovat Onniakin ovelampia. Samalla Onnin huijauspeli kärjistyy, kun hän tekee kolmen naisen kanssa treffit samaksi viikonlopuksi Haikon kartanoon. Kaiken jo kaaduttuakin Onni kokeilee vielä kerran konstejaan, kun vastaan tulee myös aikuisen iän romanssista kiinnostunut Lahja (Katriina Rinne). Tämän seurassa Onni joutuu klassisen musiikin harrastajaksi. Raastuvassa lopulta tavataan, mutta sielläkin yllätyskäänteet ovat mahdollisia.

Auervaara-perinteessä Satumainen Onni on parhaasta päästä.

Rantasuon raatajat

Perjantai, Tammikuu 22nd, 2010

2010.01.23.-Rantasuon-raata

RANTASUON RAATAJAT / Sagan om Rantasuo. Suomi 1942. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+LE: Orvo Saarikivi. KS: Toivo Särkkä – Urho Karhumäen romaanista Rantasuon sankarit (1923). KU: Armas Hirvonen. M: Väinö Haapalainen. LA: Karl Fager. Ä: Pertti Kuusela, Kurt Vilja, Emil Häkkänen. KP: Nurmijärvi. N: Ansa Ikonen (Töyrylän Maija, Rantasuon nuori emäntä), Eino Kaipainen (Taavetti, Rantasuon nuori isäntä), Toppo Elonperä (Isoahon äijä), Elna Hellman (Anna Lemppanen, ”Lemppa-Anna”), Hugo Hytönen (Vanha Taavetti, Rantasuon vanha isäntä), Ensio Jouko (Rantalan Masa), Paavo Kostioja (vallesmanni), Edvin Laine (Antti, Taavetin vankitoveri), Veikko Linna (tukkipäällikkö Veijonen), Aino Lohikoski (Tiina, Rantasuon vanha emäntä), Aku Peltonen (Pummi, vanginvartija), Jalmari Rinne (Töyrylän isäntä, Maijan isä), Kalle Rouni (vankilanjohtaja), Yrjö Tuominen (Abraham Väisänen, talollinen), Pentti Viljanen (Salmisen Jussi), Topo Leistelä (tuomari). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 89 min
Ei tekstitystä.
Finnkino 22.1.2010

Rantasuon raatajat, Suomen Filmiteollisuuden juhlittu 50. elokuva, kuului tehtaan arvotuotantoon, ja aikalaiset arvioivat, että elokuva oli painavampi kuin sen pohjana oleva Urho Karhumäen romaani.

1860-luvun Hämeeseen sijoittuva draama kertoo suuresta vääryydestä, kun Rantasuon nuorta isäntää Taavetilta (Eino Kaipainen) huijataan tukkikaupoissa. Vääryydestä pikaistuneen Taavetin istuessa vankilassa häneltä yritetään huijata myös talo, mutta yllättäväksi auttajaksi tulee Taavetin vanha vihamies, Isoahon äijä (Toppo Elonperä). Taavetin istuessa tuomiotaan tilaa pitävät pystyssä nuori emäntä (Ansa Ikonen) ja vanha isäntä (Hugo Hytönen) talkooavun turvin.

Historiallisesti tarina sijoittuu kansallista heräämistä välittömästi edeltävään aikakauteen, ennen suurta nälänhätää, jonka elokuvassa mainittujen vuosilukujen perusteella pitäisi olla oikeastaan jo alkanut. Se kertoo vanhasta luottamukseen perustuvasta yhteiskuntajärjestyksestä, joka kohtaa uuden keinottelun aikakauden.

Kuvaus sisusta, luottamuksesta ja suon raivaamisesta on tahallisen naiivi, mutta koko tekijäryhmä oli vakaumuksellisesti näkemyksensä takana. Toivo Särkän käsikirjoitus on ehjä, ja Orvo Saarikivi on ohjaajana parhaimmillaan. Armas Hirvosen kuvaus on ilmeikästä, ja Väinö Haapalainen sävelsi täysipainoisen kansallisromanttisen musiikin. Yli-ikäiset Eino Kaipainen ja Ansa Ikonen ovat päärooleissa parhaimmillaan.

Sotavuonna 1942 Rantasuon raatajat kertoi lannistumattomuudesta ja uskosta oikeuden voittoon.