Archive for Syyskuu, 2009

Arabian Lawrence (restauroitu laitos)

Lauantai, Syyskuu 26th, 2009

20090925-lawrence-of-arabia.jpg

”The trick is not minding that it hurts.”

ARABIAN LAWRENCE / Lawrence av Arabien (Lawrence of Arabia) (vuoden 1988 restauroitu laitos: Robert A. Harris, Jim Painten). Iso-Britannia © 1962 Horizon Pictures. T: Sam Spiegel, David Lean. O: David Lean. KS: Robert Bolt, [Michael Wilson]. KU (Eastmancolor/Technicolor, 70 mm Super Panavision): F.A. Young. LA: John Box. M: Maurice Jarre. LE: Anne V. Coates. KP: Saudi-Arabia. N: Peter O’Toole (T.E. Lawrence), Alec Guinness (prinssi Faisal), Anthony Quinn (Auda Abu Tayi), Jack Hawkins (kenraali Allenby), Jose Ferrer (turkkilainen bey), Anthony Quayle (ev. Harry Brighton), Claude Rains (Dryden), Arthur Kennedy (Jackson Bentley), Omar Sharif (Sherif Ali ibn el Kharish). Väri, 2,20:1, DD 5.1, 218 min
Suom tekstit / svenska texter.
Universal Pictures Finland (Sony Pictures Home Entertainment) 26.9.2009

Arabian Lawrence on julkaistu Suomessa tupla-dvd:nä runsain lisäaineistoin (2001). Sittemmin se on teräväpiirtomasteroitu ja kuului ensimmäisiin blu-ray-formaatissa julkaistuihin elokuviin (2007). Nyt elokuva on uudelleenjulkaistu perus-dvd:nä ilman minkäänlaista oheiskrääsää. Tarjolla kaikissa on sama täysimittainen, vuonna 1988 restauroitu laitos.

Arabian Lawrencea kelpaa edelleen katsoa esimerkkinä siitä, millainen on älykäs spektaakkeli, Kwaijoen sillan jälkeen David Leanin toinen ironinen tutkielma sankaruuden psykologiasta. Mahtava teos kuvaa Seven Pillars of Wisdom -teoksestaan tunnetun T. E. Lawrencen seikkailuja arabimaailmassa ensimmäisessä maailmansodassa. Historiallisesta tarkkuudesta tingittiin legendan hyväksi tutkielmasta suuresta brittiläisestä eksentrikosta.Sivistyneestä luutnantista tuli arabiprinssi Faisalin neuvonantaja taistelussa turkkilaisia vastaan. Karismaattinen Lawrence, »El Aurens», ylitti mahdottomana pidetyn aavikon, auttoi arabeja yhdistämään voimansa, nujersi turkkilaiset strategisesti tärkeässä satamassa ja johti arabit voittoon verisessä sissisodassa. Turkkilaisten vankina Lawrence koki fyysisen nöyryytyksen, joka särki jotakin hänen sisällään. Kun hänen unelmansa yhdistyneestä arabineuvostosta Damaskuksessa murtui, hän matkusti loppuunpalaneena takaisin Englantiin.

Vaalea sinisilmä Peter O’Toole kohosi kansainväliseksi tähdeksi pääroolitulkinnallaan Lawrencena, herkän ja hauraan oloisena miehenä, joka kohoaa suuriin saavutuksiin sisäisen voimansa ansiosta. Elokuvassa on muutenkin ensiluokkaisia näyttelijätulkintoja. Lean kokosi ympärilleen huipputyötovereiden tiimin, johon kuuluivat käsikirjoittajat Robert Bolt ja Michael Wilson, kuvaaja Freddie Young ja säveltäjä Maurice Jarre. Uusi perus-dvd:kin hohtaa niin upeana kuin se olisi vedetty teräväpiirtomasterista.

Woody Allen vuosikertaa 1978-1987

Lauantai, Syyskuu 26th, 2009

Kuuden elokuvan erä Woody Allenin elokuvia vuosilta 1978-1987 on ilmestynyt ensi kertaa suomeksi dvd:llä. Mukana on sekä hänen rohkeimmin omaperäisiä elokuviaan (Zelig) että hänen suurimpia suosikkiteoksiaan (Hannah ja sisaret).

(lisää…)

Radio Days

Perjantai, Syyskuu 25th, 2009

20090919-radio-days.jpg

RADIO DAYS (Radio Days). USA (c) 1987 Orion Pictures. Jack Rollins-Charles H. Joffe -tuotantoa. T: Robert Greenhut. O+KS+kertoja: Woody Allen. KU: Carlo Di Palma. M: Dick Hyman. LE: Susan E. Morse. N: Seth Green (Joe), Danny Aiello (Rocco), Jeff Daniels (Biff Baxter), Larry David (kommunisti), Mia Farrow (Sally White), Julie Kavner (äiti), Diane Keaton (uudenvuoden laulaja), Kenneth Mars (rabbi Baumel), Tony Roberts (”Silver Dollar” -seremoniamestari), Wallace Shawn (Naamioitu Kostaja), Dianne Wiest (Bea). Väri, letterbox 1,85:1, DD, 85 min
Suomennos: Pertti Rautomaa.
FS Film 25.9.2009

Woody Allenin uralla vuorottelivat 1980-luvulla konstailemattomat ihmissuhde-elokuvat ja uudenlaisiin lähestymistapoihin perustuvat elokuvaideat. Radio Days kuuluu jälkimmäisiin. Allenin elokuvaidea on ainutlaatuinen: sille ei ole edelläkävijää eikä seuraajaa. Kyseessä on eräänlainen rinnakkaistarina, jossa seurataan yhtäältä radion ilmiöitä ja toisaalta ihmiskohtaloita. Radio oli kasvanut 1930-luvun lopulla huippuvaiheeseensa keskeisenä populaarina mediana ennen television todellista läpimurtoa. Radio kiehtoi kollektiivista mielikuvitusta ja antoi kosketuskohtia ihmisten elämänkohtaloihin.

Tästä aineistosta Allen leipoo ivailevan pseudoelämäkerrallisen elokuvansa, jonka tapahtumat etenevät 1930-luvun lopusta vuoteen 1944. Hän esiintyy vain aikuisena kertojaäänenä. Kairon purppuraruusun satiiri eskapismista on tässä vain eräänä juonteena, sekin laajentuneena. Allen herkuttelee populaarikulttuurin hahmoilla, kuvaa itsensä kaltaisen pojan (Seth Green) kasvutarinan) ja satirisoi monin tavoin illuusion ja todellisuuden välistä ristiriitaa.

Hannah ja sisaret

Perjantai, Syyskuu 25th, 2009

20090919-hannah-and-her-sisters.jpg

HANNAH JA SISARET (Hannah and Her Sisters). USA (c) 1986 Orion Pictures. Jack Rollins-Charles H. Joffe -tuotantoa. T: Robert Greenhut. O+KS: Woody Allen. KU: Carlo Di Palma. LE: Susan E. Morse. N: Mia Farrow (Hannah), Barbara Hershey (Lee), Dianne Wiest (Holly), Michael Caine (Elliot), Woody Allen (Mickey Sachs), Carrie Fisher (April), Maureen O’Sullivan (Norma), Lloyd Nolan (Evan), Max von Sydow (Frederick). Väri, 1,78:1, 104 min
Suomennos: Taina Komu.
FS Film 25.9.2009

Hannah ja sisaret kuuluu Woody Allenin kunnianhimoisimpiin elokuviin siitäkin syystä, ettei hänellä ole tukirakennelmanaan mitään erikoista lähestymistapaa tai viittauskohdetta. Kyseessä on perheromaani, jossa kuljetellaan toistakymmentä henkilötarinaa. Kaikki henkilöt ovat merkittäviä, ja rooleihin on valittu hyviä näyttelijöitä. Elokuva on yksi Allenin suosituimmista varmaankin sen elämänmyönteisen ja optimistisen asenteen ansiosta.

Hannahia esittää Mia Farrow, alun ja lopun kiitospäivän illalliset kuvattiin Farrowin omassa asunnosta, ja Hannahin äitiä esittää hänen oma äitinsä Maureen O’Sullivan, joka tuli aikoinaan maailmankuuluksi Tarzan-elokuvien Janena.

Hannah on suvun koossapitävä voima. Lee-sisar (Barbara Hershey) kokee kriisin suhteessaan taiteilijaan (Max von Sydow) ja aloittaa suhteen Hannahin miehen Elliotin (Michael Caine) kanssa. Hollylla (Dianne Wiest) on ongelmana huumeriippuvuus kokaiinista; hän seurustelee luulosairaan Mickeyn (Woody Allen) kanssa.

Allenin kuvaajaksi tuli tässä elokuvassa italialainen Carlo Di Palma. Kuvalaatu on kelvollista, mutta arvaukseni on, että masterointi on peräisin vuodelta 2001.

Kairon purppuraruusu

Perjantai, Syyskuu 25th, 2009

20090919-the-purple-rose-of-cairo.jpg

KAIRON PURPPURARUUSU (The Purple Rose of Cairo). USA (c) 1985 Orion Pictures. Jack Rollins-Charles H. Joffe -tuotantoa. T: Robert Greenhut. O+KS: Woody Allen. KU: Gordon Willis. M: Dick Hyman. N: Mia Farrow (Cecilia), Jeff Daniels (Tom / Gil), Danny Aiello (Monk). Väri ja mustavalkoinen, 1,85:1, DD, 78 min
Suomennos: Taru Karonen.
FS Film 25.9.2009

Woody Allenin Kairon purppuraruusu sijoittuu 1930-luvun suureen lamakauteen. Tarjoilija Cecilia (Mia Farrow) on pettynyt avioliittoonsa miehensä (Danny Aiello) kanssa ja elämän ankeuteen muutenkin. Pakopaikaksi tulee elokuvateatteri, jossa Cecilia lumoutuu valkokankaan sankariin (Jeff Daniels) niin, että tämä astuu mustavalkoisesta elokuvafantasiasta värilliseen todellisuuteen. Valkokangassankarin latteus paljastuu vähitellen, mutta myös Cecilia saa tilaisuuden vierailla valkokankaan mustavalkomaailmassa.
Kairon purppuraruusu on valkokankaan metaelokuvana yhtä kunnianhimoinen kuin Buster Keatonin Sherlock, Jr., mutta Allenin idea on erilainen kuin Keatonin ensinnäkin siksi, että elokuvasankari ilmestyy todellisuuteen. Toiseksi myös elokuvasankaria esittävä näyttelijäkin tulee mukaan päähenkilöksi tarinaan, joka muuttuu ensin ainutlaatuiseksi kolmiodraamaksi (kaksi Jeff Danielsia toistensa kilpakosijoina) ja sitten katkeraksi realismiksi.

Zelig

Perjantai, Syyskuu 25th, 2009

20090919-zelig.jpg

ZELIG (Zelig). USA (c) 1983 Orion Pictures. Jack Rollins-Charles H. Joffe -tuotantoa. T: Robert Greenhut. O+KS: Woody Allen. KU: Gordon Willis. M: Dick Hyman. N: Woody Allen (Leonard Zelig), Mia Farrow (tri Eudora Fletcher). Mustavalkoinen ja värillinen, 1,85:1, DD, 72 min
Suomennos: Vilja Jurvanen.
FS Film 25.9.2009

Woody Allenin tuotteliaalla uralla Zelig kuuluu mestariteoksiin. Joissakin elokuvissaan Allen oli tehnyt kunnianosoituksia ihailemilleen Ingmar Bergmanille ja Federico Fellinille. Zeligissäkin on suoria vaikutteita. Sen satiirinen valedokumentaarisuus muistuttaa Citizen Kanea. Siinä esiintyy omana itsenään todistajalausuntoja antamassa puhuvia päitä (Susan Sontag, Irving Howe, Saul Bellow) samaan tapaan kuin elokuvassa Punaiset.

Mutta elokuvan idea on omaperäinen ja ainutlaatuinen: satiiri sopeutuvaisuudesta, päähenkilönä ihmiskameleontti, mies, joka voi muuttua miksi tahansa ympäristönsä mukaan, mukaan lukien afroamerikkalaiseksi, kiinalaiseksi, intiaaniksi. Kekseliäässä elokuvassa on rakennettu kokonainen kuvitteellinen Zelig-populaarikulttuuri leluineen, lauluineen ja Hollywood-biopic-fiktioineen. Kuvallinen ja äänellinen parodia on herkullista. Vinjettitekniikalla toteutettu elokuva on kestoltaan lyhyt mutta sisällöltään rikas.

Huikeassa äärikohdassa juutalaisen Zeligin halu sulautua massaan menee niin pitkälle, että hän osallistuu natsina Hitlerin joukkokokoukseen.

Teknisesti on kyseessä Allenin kunnianhimoisin ja onnistunein teos. Kuvaaja Gordon Willisille eri kuvamaailmojen luominen on varmaan ollut fantastinen haaste. Näyttelijälle rooli on tietenkin äärimmäisen kiehtova, ja Allen ottaa ilon irti Zeligin moninaisuudesta.

Komedian pohjalla on kuitenkin tragedia. Zeligin yletön sopeutumishalu perustuu siihen, että hän haluaa tulla hyväksytyksi, mutta sopeutumisinnossaan hän kadottaa minuutensa.

Kesäyön seksikomedia

Perjantai, Syyskuu 25th, 2009

20090919-a-midsummer-nights-sex-comedy.jpg

KESÄYÖN SEKSIKOMEDIA (A Midsummer Night’s Sex Comedy), USA (c) 1982 Orion Pictures. Jack Rollins-Charles H. Joffe -tuotantoa. T: Robert Greenhut. O+KS: Woody Allen. KU: Gordon Willis. Klassista musiikkia (Mendelssohn, Schubert, Schumann). N: Woody Allen (Andrew), Mia Farrow (Ariel), José Ferrer (Leopold), Julie Hagerty (Dulcy), Tony Roberts (Maxwell), Mary Steenburgen (Adrian). Väri, letterbox 1,85:1, DD, 84 min
Suom. Pirjo Leppänen.
FS Film 25.9.2009

Annie Hallin menestyksen kannustamana Woody Allen ei jäänyt toistamaan itseään vaan kokeili uusia asioita. Kesäyön seksikomediassa hän miksaili toisiinsa William Shakespearen Kesäyön unelmaa ja Ingmar Bergmanin Kesäyön hymyilyä. Tapahtumat sijoittuvat 1900-alkuun maalle. Hupsu keksijä Andrew (Allen) ja hänen vaimonsa Adrian (Mary Steenburgen) ottavat vastaan kunnianarvoisan filosofin Leopoldin (José Ferrer) ja tämän nuoren morsiamen Arielin (Mia Farrow). Mukana on myös naisiin menevä lääkäri Maxwell (Tony Roberts) ja tämän mukaansa ottama sairaanhoitaja Dulcy (Julie Hagerty).

Ensi kertaa Allen-elokuvassa nähdään Mia Farrow, josta tuli Allenin naispäänäyttelijä kymmeneksi vuodeksi.

Sisäkuvien tavoin Kesäyön seksikomedia kuuluu Allenin ”bergmanilaisiin” kunnianosoituksiin, mutta kuvallisesti nuo kaksi Gordon Willisin kuvaamaa elokuvaa ovat toistensa vastakohtia. Sisäkuvia on kuvallisesti pelkistetyn selkeä ja puhdas. Kesäyön seksikomedia on rehevä pastoraali, jossa kuvaaja nauttii vehreän luonnon kauneudesta.

Andrewin hupsut keksinnöt toimivat aika ajoin. Andrew saa lentävällä polkupyörällään Arielin mukaansa taivaalle, mutta sieltä kapistus putoaa järveen. Andrewin taikalyhtypallo heijastaa kolmiulotteisia kuvia, joista ei tiedetä, ovatko ne menneisyydestä, nykyisyydestä vai tulevaisuudesta. Shakespearelainen henkimaailma tulee sitä kautta mukaan. Filosofi Leopold onkin letkauttanut, että Shakespearen henget ovat elävämpiä kuin jotkut hänen tuntemansa ihmiset.

Sisäkuvia

Perjantai, Syyskuu 25th, 2009

20090919-interiors.jpg

SISÄKUVIA (Interiors). USA (c) 1979 United Artists. Jack Rollins-Charles H. Joffe -tuotantoa. TJ: Robert Greenhut. O+KS: Woody Allen. KU: Gordon Willis. N: Kristin Griffith (Flyn), Mary Beth Hurt (Joey), Richard Jordan (Frederick), Diane Keaton (Renata), E.G. Marshall (Arthur), Geraldine Page (Eve), Maureen Stapleton (Pearl), Sam Waterston (Mike). Väri, 1,85:1, DD, 88 min
Suomennos Olli Leminen.
FS Film 25.9.2009

Tehtyään monen suositun komedian sarjan, joka oli huipentunut Annie Halliin, Woody Allen ohjasi ensimmäisen ei-komediansa Sisäkuvia. Kun kolme tytärtä (Kristin Griffith, Marybeth Hurt, Diane Keaton) on kasvanut aikuisiksi, isä (E.G. Marshall) ilmoittaa haluavansa kokeilla asumuseroa, mutta äiti, sisustussuunnittelija Eve (Geraldine Page) murtuu.

Allenin aihe oli vakava. Käsittelytapakin oli vakava. Kuvaaja Gordon Willisin avulla luotu kuvamaailma on hillittyä, tyyntä ja pelkistettyä. Meri on elokuvan tärkeä elementti.

Allenia on arvosteltu siitä, että hän jätti ilmaisulajin, jossa hän oli mestari, ja uskaltautui alueelle, jolla hän ei ollut kotonaan. Mutta juuri siitä syystä Sisäkuvia on erityisen mielenkiintoinen Allenin ystäville. Se on perusteos sille vakavuudelle, joka on yhtä oleellinen osa hänen elokuvatuotantoaan kuin hänen komediansa. Sisäkuvissa voi myös arvostaa hienoja osasuorituksia ja alkujaksosta alkaen voimakkaita visuaalisia ratkaisuja.

Fritz Langin klassikoita

Keskiviikko, Syyskuu 23rd, 2009

Rautaisannos Fritz Langin saksalaisia klassikoita on julkaistu ensi kertaa Suomessa dvd:llä tänään. Kolme Mabuse-elokuvaa (Tri Mabuse – ihmispeto, Tri Mabuse rikoksen pyörteissä ja Tohtori Mabusen testamentti), Metropolis ja M – kaupunki etsii murhaajaa tarjoillaan parhaina ja uusimpina restauroituina laitoksina. (lisää…)

Tohtori Mabusen testamentti

Keskiviikko, Syyskuu 23rd, 2009

20090919-das-testament-des-dr-mabuse.jpg

TOHTORI MABUSEN TESTAMENTTI (Das Testament des Dr. Mabuse), Saksa 1933. TY: Nero-Film. T: Seymour Nebenzahl. O: Fritz Lang. KS: Thea von Harbou. KU: Fritz Arno Wagner. M: Hans Erdmann. N: Rudolf Klein-Rogge (tri Mabuse), Oskar Beregi (prof. Baum), Otto Wernicke (komisario Lohmann). Mustavalkoinen, 1,2:1, mono, 116 min (väärä kansitieto 90 min)
Suom. tekstit
Restauroitu laitos: 2000
Atlantic Film 23.9.2009

Viimeisenä saksalaisena elokuvanaan ennen natsien valtaannousua Fritz Lang ohjasi Tohtori Mabusen testamentin. Fantastinen kertomus superrikollisesta, joka haluaa saattaa maailman terrorin herruuden valtaan, kiellettiin kuitenkin valmistusmaassaan, jonka johtoon oli juuri noussut Adolf Hitler.

Elokuva on jatkoa vuonna 1922 valmistuneille Mabuse-elokuville, joiden päätteeksi mestaririkollinen joutui vankimielisairaalaan. Sieltä käsin hän kuitenkin hypnoottisella voimallaan näyttää jatkavan yhä toimintaansa, näyttelijänä edelleen Rudolf Klein-Rogge. Proosallinen poliisikomisario Lohmann, jota esittää M – kaupunki etsii murhaajaa -elokuvasta tuttu Otto Wernicke, on äimän käkenä tällaisen rikollisuuden edessä.

Terrorismin teema ja ilmapiiri tuntuu aavemaisen ajankohtaiselta Osama bin Ladenin vuosikymmenellä.

Langin kuvallinen iskuvoima oli edelleen täysipainoista, ja tässä elokuvassa hän kehitteli myös ääni-ilmaisun mahdollisuuksia. Elokuvassa on vain vähän musiikkia (Hans Erdmann), mutta se on oudon kokeellista ja tehokasta.

Tämäkin elokuva on kokenut historian vaiheissa kovia, eikä täydellistä versiota siitä ole säilynyt. Dvd:llä tarjoillaan suomalaiselle katsojalle täydellisin ja paras saatavilla oleva laitos vuodelta 2000.

Arvostelijakappaleessa on tekninen virhe, jonka takia elokuvan nimisuomennos jää minuuttikaupalla kuvaan roikkumaan.