SF-ELOKUVAKLASSIKOT 19
- RION YÖ (Ville Salminen, 1951) – erillisjulkaisu 18.4.2008
- MUHOKSEN MIMMI (Jorma Nortimo, 1952) – erillisjulkaisu 15.6.2007
- ME TULEMME TAAS (Armand Lohikoski, 1953) – erillisjulkaisu 22.7.2005 (samalla levyllä kuin Kaksi vanhaa tukkijätkää)
- KAKSI VANHAA TUKKIJÄTKÄÄ (Ossi Elstelä, 1954) – erillisjulkaisu 22.7.2005 (samalla levyllä kuin Me tulemme taas)
- YKS’ TAVALLINEN VIRTANEN (Ville Salminen, 1959) – erillisjulkaisu 17.6.2005
Finnkino 31.7.2009
VIISI VEKKULIA / Fem filurer. Suomi 1956. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Toivo Särkkä – Agapetuksen näytelmästä (1951). KU: Osmo Harkimo. M: Heikki Aaltoila. N: Vilho Siivola (apteekkari Oskar Storgren), Oke Tuuri (johtaja Kalle Korpioja), Kaarlo Halttunen (lehtimies Hermanni Kultala), Arvo Lehesmaa (professori Adolf Sinimaa), Oiva Sala (kirkkoherra Leevi Sammal), Hillevi Lagerstam (sihteeri Mirjam Nieminen), Rauni Luoma (emännöitsijä Emma Harava), Siiri Angerkoski (Lyydi, keittäjä), Kosti Klemelä (tohtori Alpo Heikkinen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 100 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 31.7.2009
Tuntemattoman sotilaan ennätysmenestyksen merkillisiin seurauksiin kuului, että Suomen Filmiteollisuus toi seuraavana vuonna ensi-iltaan vain kaksi elokuvaa, molemmat yhtiön johtajan, T.J. Särkän, itsensä ohjaamia. Elokuvat olivat laidasta laitaan: pienen budjetin näytelmäfilmatisointi Viisi vekkulia ja kallis suurtuotanto, Suomen ensimmäinen väri- ja scope-elokuva Juha.
Viisi vekkulia oli ärjäisten tehty elokuvasovitus Agapetuksen viisi vuotta aikaisemmasta näytelmästä, joka oli saanut ensi-iltansa Kansallisteatterissa. Särkkää innoitti varmaankin pienimuotoisen Mika Waltari -näytelmäfilmatisoinnin Rakas lurjus onnistuneisuus ja yleisönsuosio. Siinä kaksi äreää pappaa saa asuinkumppanikseen naisen. Tässä äreitä pappoja on viisi: Iltarusko-säätiön vanhustentalon eläkeläisystävykset (Vilho Siivola, Oke Tuuri, Kaarlo Halttunen, Arvo Lehesmaa, Oiva Sala). Uusin tulokas, johtaja Korpioja (Tuuri), tuo mukanaan nuoren sihteerin (Hillevi Lagerstam), koska hän on lukenut, että nuoren naisen läsnäolo piristää elämää. Tästä ärtyy Iltarusko-talon topakka emännöitsijä (Rauni Luoma). Elokuvaan lisättiin nuoren lääkärin rooli ja sen esittäjäksi Tuntemattoman sotilaan Koskela eli Kosti Klemelä.
Puisevaa näytelmäfilmatisointia voi suositella vain Suomi-kompletisteille. Tuntemattoman sotilaan kuvaajan Osmo Harkimon ja säveltäjän Heikki Aaltoilan lahjat ovat hukkakäytössä.
Kuvalaadultaan dvd on upea.
MAIJA LÖYTÄÄ SÄVELEN / Maja och Fru Musica. Suomi 1950. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. KS: Matti Kassila, Toivo Särkkä – vieraan aiheen mukaan [kahdelta Tukholmassa asuvalta Itävallan juutalaiselta]. KU: Osmo Harkimo. M: Ahti Sonninen. Tunnussävel ”Unohtumaton ehtoo” (säv. Ahti Sonninen, san. Orvo Kärkönen). N: Leena Häkinen (Maija Lehtinen), Martti Katajisto (sellisti-säveltäjä Erkki Orasto), Rakel Laakso (Elna Orasto), Arvo Lehesmaa (konserttimestari Evald Orasto), Eine Laine (Ester, Evaldin sisar, ent. oopperalaulajatar), Thure Bahne (kapellimestari Reino Rautala), Kaarlo Halttunen (isoisä), Tyyne Haarla (Lempi, kotiapulainen), Uljas Kandolin (Oolannin Åke), Rauha Rentola (Inkeri, tarjoilija), Sirkka-Liisa Oksanen (Kyllikki Orasto), Kyllikki Väre (Parfyymi-Anna), Jalmari Rinne (tuomari Arvi Tamminen), Matti Aulos (tohtori Lauri Jääskeläinen), Kauko Käyhkö (insinööri Veikko Pertama). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 94 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 31.7.2009
Matti Kassilan kolmas ohjaustyö (edelliset: Isäntä soittaa hanuria, Professori Masa) osoitti kasvavaa omaperäisyyttä. Elokuvallinen sujuvuus ja sympaattinen henkilökuvaus olivat hänelle ilmeisen luontaisia alusta alkaen. Elokuvan Maija löytää sävelen tarina kertoo Oraston muusikkoperheestä, joka ottaa siipiensä suojaan, kotiapulaiseksi, irtolaisuudesta syytetyn Maijan.
Leena Häkinen (1928-1990) sai nimiroolissa ensimmäisen elokuvapääosansa, ja hänen työnsä onkin luontevaa tarinassa, jossa tuntuu aluksi olevan yhtymäkohtia Juurakon Huldaan, mutta joka kulkee kuitenkin pian eri suuntaan, joka taas tuo enemmän mieleen elokuvan Puck. Kouluja käymättömän Sörkan tytön ja sivistyneistöperheen yhteentörmäyksestä syntyy monenlaista komediaa. Boheemi Oraston perhe on kuitenkin paitsi muodollisesti myös sydämeltään sivistynyttä, ja Erkki-poika saa Maijan löytämästä runosta innoitusta.
Kevyen viihteen aaltopituudella pysyttelevässä naiivissa elokuvassa on epäuskottavia tarinankäänteitä, paperisia vuorosanoja, liikaa kertojaäänen käyttöä ja kankeita osasuorituksia (Martti Katajisto ensirakastajana), mutta Osmo Harkimon kuvaus on kaunista ja säveltäjä Ahti Sonnisen monipuolinen panos tekee oikeutta musikaaliselle pääteemalle. Kuvaus oikeilla tapahtumapaikoilla Helsingin Sörnäisissä, Niemenmäessä ja Konservatoriossa (= Sibelius-Akatemiassa) lisää elokuvan arvoa.
Ranskalainen Emmanuelle-tv-sarja (1993), jonka episodeja on nähty Suomessa eri nimillä mm. tv-lähetyksissä, on julkaistu tänä vuonna dvd:llä englanniksi dubattuna. Episodit ovat itsenäisiä, mutta niilla on seuraava alkuperäinen järjestys:
1. Emmanuelle ikuisesti (dvd 12.6.2009)
2. Emmanuellen rakkaus (dvd 31.7.2009)
3. Emmanuellen lumo (dvd 31.7.2009)
4. Emmanuellen kosto (dvd 13.3.2009)
5. Emmanuellen tuoksu (dvd dvd 13.3.2009)
6. Emmanuelle Venetsiassa (dvd 12.6.2009)
7. Emmanuellen salaisuus (dvd 31.7.2009)
EMMANUELLEN SALAISUUS (Le Secret d’Emmanuelle / Emmanuelle’s Secret. Ranska (c) 1993 ASP / 21th Century / M6. TJ: Alain Siritzky. T: Nora Rim. O: Francis Leroi. KS: Claire Lorentz, Jean-Marc Vasseur – Emmanuelle Arsanin henkilöhahmoista. M: Pierre Bachelet, tunnuslaulun es. Sylvia Kristel. Kehyskertomuksessa Sylvia Kristel (Emmanuelle), George Lazenby (Mario). Sisätarinassa Marcela Walerstein (nuori Emmanuelle). Väri, letterbox 1,75:1, stereo 2.0, 78 min
Englanniksi dubattu versio.
Suomennos: Hannu Lehti.
Finnkino 31.7.2009
Emmanuelle-tv-sarjan 7. ja viimeisessä jaksossa ”kaikkien naisten inkarnaatio” Emmanuelle nähdään heti kättelyssä mm. kahden naispuolisen tantrahierojan hemmoteltavana. Emmanuelle kertoo salaisuutensa. Hän on ollut auto-onnettomuudessa Amsterdamissa ja joutunut koomaan, vaikka hänessä ei ollut ulkoisia vammoja. Hän oli menettänyt muistinsa ja kadottanut identiteettinsä. Apuun tuli myös ”maailman kuuluisin naisten psykoanalyytikko” Friedrich Simone, joka tutki Emmanuellea monilla menetelmillä: lapsuudenmuistojen aktivoinnilla, Rorschach-kokeilla ja sana-assosiaatioilla. Apuvälineenään salainen talismani Emmanuelle saattoi muuttaa olomuotoaan ja ikävaihettaan. Kaiken takana oli kuitenkin nuoruuden muisto laivaston puhelinkeskuksena, 40 vuoden takainen muisto miehestä, jota hän ei ole koskaan tavannut. Tietenkin kauan etsitty salainen rakastettu löytyy yllättävän läheltä. Non stop -orgiajaksossa on monia mehukkaita yhdyntäasentoja. Sylvia Kristel, joka on sarjassa yleensä aika poissaoleva, on tässä episodissa äkkiä parhaimmillaan, ja Emmanuellen hahmossa välähtää nopeasti vakavuus, gravitas, joka siitä on muuten täysin loistanut poissaolollaan. Emmanuellen viimeinen, intensiivinen katse jää mieleen tv-episodista, joka hautautuu lopuksi Bangkok-turistimontaasiin.
EMMANUELLEN RAKKAUS / Rakkaus à la Emmanuelle (L’Amour d’Emmanuelle / Emmanuelle’ Love). Ranska (c) 1993 ASP / 21th Century / M6. TJ: Alain Siritzky. T: Nora Rim. O: Francis Leroi. KS: Claire Lorentz, Jean-Marc Vasseur – Emmanuelle Arsanin henkilöhahmoista. M: Pierre Bachelet, tunnuslaulun es. Sylvia Kristel. Kehyskertomuksessa Sylvia Kristel (Emmanuelle), George Lazenby (Mario). Sisätarinassa Marcela Walerstein (nuori Emmanuelle). Väri, letterbox 1,75:1, stereo 2.0, 90 min
Englanniksi dubattu versio.
Suomennos: Laura Nurmela.
Finnkino 31.7.2009
Emmanuelle-tv-sarjan 2. episodissa tapahtumat käynnistyvät Hongkongista. Taikavoimansa turvin Emmanuelle tekeytyy ystävättärensä kaksoisolennoksi johdatellakseen tämän miesystävän lemmen pauloihin. Vaikutus on niin suuri, että ensin ystävätär haluaa kohta ottaa sijaisensa paikan takaisin. Kylpyhuoneessa lemmentoimia salakuunteleva Emmanuelle kiihottuu itsekin niin, että hän tarvitsee apuun hopeisen Maisteri Sarven, ja kun Emmanuelle tohkeissaan pudottaa sen lattialle, hän paljastuu, ja mies saakin nauttiakseen lemmen iloista kahden identtiseltä näyttävän naisen kanssa.
Episodimainen tarina jatkuu Intian höyryjunassa, jossa elokuvan klassinen eroottinen aihe – puuskuttavan höyryjunan ja yhdynnän vuoroleikkaus – on toteutettu innoittuneesti. Kuin junan jyskeen kiihottamana konnamainen mies ottaa junaemännän (yhden Emmanuellen inkarnaation) alkukantaisesti takaapäin. Väliin leikataan kuvia tulipesästä, johon heitetään lisää polttoainetta, ja junan jyske kiihtyy kiihtymistään.
Tällaisena jatkuu kuvakarkki, jonka bonuksina on aitoja näkyjä mm. Udaipurin temppelistä. Erikoiskohtauksessa intialainen fakiiri loihtii Emmanuellen seksuaaliseen kiihkoon. Pierre Bachelet’n usein kekseliäs ja vaihteleva musiikki pelkistyy kohtauksessa suggestiiviseksi rummutukseksi. Inkarnaatioiden ja hypnoosin kautta miesroiston konnankoukut tehdään tyhjiksi. Emmanuellea painaa toisaalta, että hän on väärinkäyttänyt Tiibetin munkkien taikajuoman henkeä.
Ikävää, että näyttelijät ovat onttoja ja dubbaus latteaa. Koko sarjahan muistuttaa koristeellista, kiiltopaperille painettua soft-seksilehteä.
EMMANUELLEN LUMO / EMMANUELLEN TAIKAVOIMA (Magique Emmanuelle / Emmanuelle’s Magic). Ranska (c) 1993 ASP / 21th Century / M6. T: Alain Siritzky. O: Francis Leroi. Perustuu Emmanuelle Arsanin henkilöhahmoihin. M: Pierre Bachelet; tunnuslaulun es. Sylvia Kristel. Kehyskertomuksessa Sylvie Kristel (Emmanuelle) ja George Lazenby (Mario). Itse tarinassa Marcela Walerstein (nuori Emmanuelle), Joel Bui (Athisan Khan). Väri, letterbox 1,75:1, stereo, 90 min
Englanninkielinen versio
Suomennos: Elisa Ockenström
Finnkino 31.7.2009
Pehmoeroottisen Emmanuelle-tv-sarjan episodissa Emmanuellen lumo taustana on antiikin Kreikasta juontuva Pygmalionin taru ja alkukehittelyn tapahtumapaikkana Kreikan saaristo. Kuvanveistäjä on valmistanut uuden ajan Afroditen, kuvapatsaan ”kemiallisesta lihasta” silikonin ja polyesterin turvin. Vaimonsa mieliharmiksi veistäjä on rakastunut pohjattomasti patsaaseensa ja alkanut laiminlyödä vaimoaan.
Taikuutensa turvin Emmanuelle (Marcela Walerstein) johdattaa pariskunnan lemmenelämän luonnollisemmille raiteille. Seikkailut jatkuvat vierailulla Sveitsin Alpeille ja häämatkalla Afrikkaan, missä naiskolmikko kohtaa mielenkiintoisen miesmatkustajan, josta tulee heidän halujensa yhteinen kohde. Ystävättäristä Paula jää ensin paitsioon, mutta tilanne korjaantuu mieleenpainuvalla soutumatkalla alkuasukasheimon kylään.
Pittoreskeissä maisemissa kuvattu episodi on viihteellistä kuvakarkkia, jossa potentiaalisesti kiehtovia teemoja käsitellään kevyen pintaliitoisesti ja vailla päteviä näyttelijävoimia. Pierre Bachelet’n musiikki täydentää sitä mehevin kreikkalaisvivahtein.
Warner Bros. Finland 22.7.2009
Ks. Woodstock 4-dvd juhlajulkaisu.
WOODSTOCK – 3 PÄIVÄÄ RAUHAA, RAKKAUTTA, MUSIIKKIA / Woodstock – 3 dagar fred, musik och kärlek (Woodstock – 3 Days of Peace, Love and Music). USA 1970. TY: Wadleigh-Maurice Ltd. – Warner Bros.’lle. T: Bob Maurice. O: Michael Wadleigh. AO+LE: Martin Scorsese, Thelma Schoonmaker. Kuvattiin 16 mm:n filmille, editoitiin 70 mm:n versioksi ja levitettiin myös 35 mm:n CinemaScope-formaatissa. Canned Heat, Richie Havens, Joan Baez, The Who, Sha-Na-Na, Country Joe & The Fish, Joe Cocker, Arlo Guthrie, Crosby, Stills & Nash, Ten Years After, Jefferson Airplane, John Sebastian, Santana, Sly and the Family Stone, Janis Joplin, Jimi Hendrix. Väri, 2,40:1, DD 5.1. Director’s Cut 1994: PAL-kesto 219 min
- Uusi liitedokumentti: The Museum of Bethel Woods: The Story of the Sixties & Woodstock, 7 min
- Woodstock: Untold Stories. Yli kaksi tuntia ennen julkaisemattomia musiikkiesityksiä: Joan Baez, Paul Butterfield, Canned Heat, Joe Cocker, Creedence Clearwater Revival, Grateful Dead, Jefferson Airplane, Mountain, Santana, Sha Na Na, The Who, Johnny Winter
- Woodstock: From Festival to Feature. Liitedokumenttikokoelma, mukana Martin Scorsese, Grace Slick, Michael Wadleigh, Michael Lang. 77 min
- Kuusi lisäesitystä: Canned Heat, Country Joe & The Fish, Grateful Dead, Jefferson Airplane, Jimi Hendrix, The Who
- Seitsemän lyhyttä liitedokumenttia
Edellinen dvd-laitos: 1999
Warner Bros. Finland 22.7.2009
Woodstock on sykähdyttävä klassikko sekä 1960-luvun amerikkalaisen vastakulttuurin läpileikkauksena että lennokkaana konserttitaltiointina, jossa esimerkiksi Santana, Sly and the Family Stone ja Jimi Hendrix ovat huippuvireessä. Alun perin kolmituntinen elokuva laajeni vuonna 1994 lähes 40 minuutilla, ja nyt tarjolla on yhteensä kaksi ja puoli tuntia ennen julkaisemattomia konserttitaltiointeja. Mistään keräilyeristä ei ole kuitenkaan kysymys. Aikaisemmista elokuvaversioista puuttunut Creedence Clearwater Revival vetäisee sydämelliset, sähköistävät tulkinnat kolmesta hitistään. Myös Canned Heat, Johnny Winter, The Who, Santana ja Jefferson Airplane ovat loistovireessä ennennäkemättömissä taltioinneissaan. Eurooppalaisella neljän levyn julkaisulla on kuusi numeroa, joita ei ollut amerikkalaisessa painoksessa (ks. soittolista klikkauksen takana).
(lisää…)
ASHES OF TIME REDUX (Dung che sai duk). Hongkong / Kiina / Taiwan (c) 1994 / 2008 Block 2 Pictures, Inc. O+KS: Wong Kar-Wai. KU: Christopher Doyle. Toimintakoreografia: Sammo Hung. M: Frankie Chan, Roel A. Garcia. N: Brigitte Lin (Mu-rong Yin / Mu-rong Yang), Leslie Cheung (Ou-yang Feng), Maggie Cheung (nainen), Tony Leung Chiu Wai (sokea miekkamies), Jacky Cheung (Hung Chi), Tony Leung Ka Fai (Huang Yao-shi), Li Bai (Hung Chin vaimo), Carina Lau (Persikankukka), Charlie Yeung (nuori tyttö). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD 5.1, 90 min
Kiinankielinen (kantonin- ja mandariininkielinen). Suom. tekstit Elina Ritala / svenska texter.
FS Film 17.7.2009
Kun Wong Kar-Wai tarttui perinteisiin kiinalaisiin taistelulajeihin, tulos oli täysin poikkeuksellinen meditaatio, jossa muistojen maailma ja tajunnan liikkeet ovat tärkeämpiä kuin näyttävyys. Näyttelijäkunta on ensiluokkainen (Brigitte Lin, Leslie Cheung, Maggie Cheung ja kumppanit). Keskiössä jakautuneena päähenkilönä on Brigitte Lin Yin ja Yang -identiteetteineen. Christopher Doyle luo voimakkaasti käsitellyn ja tyylitellyn kuva- ja värimaailman. Musiikki ja ääni saavat hallusinatorista voimaa. Kun kontemplaatiosta siirrytään toimintaan, itse Sammo Hung on suunnitellut huikeat taistelukoreografiat.
Ashes of Time Reduxia (2008) pidetään itsenäisenä teoksena. Wong Kar-Wai rekonstruoi sen suurella vaivalla eri puolilta löytämistään lähtömateriaaleista. Olen nähnyt aikoinaan alkuperäisen levityksessä olleen version Ashes of Timesta (1994) mutta niin kauan sitten, etten pysty rehellisesti vertailemaan versioita keskenään. Nyt masteroitu versio on joka tapauksessa persoonallisen kuvataiteen juhlaa.
Olet selaamassa Dvd-klassikko -blogin arkistoa heinäkuulta 2009.
