Archive for Toukokuu, 2009

Tyttö ja hattu

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

2009.09.19.-Tytto-ja-hattu

TYTTÖ JA HATTU / Flickan och hatten. Suomi 1961. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Tarkas. KS: Olavi Linnus – Hildegard Erlundin romaanikäsikirjoituksesta Das Mädchen mit dem Hut, joka ilmestyi kirjana (1963). KU: Osmo Harkimo. M: Harry Bergström. ”Tytön tie”, ”Missä paikkani on”, ”Tarjoilulaulu” / ”Pöytä kolmelle” / ”Perävaunuhovimestari”, ”Tähtikiertue tulee”, ”Sirkusrakkautta”, ”Onnenhattu”. LA: Aarre Koivisto. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Pirkko Mannola (Mirja Halonen), Esko Salminen (ekonomi Ilmari Kosonen), Rauha Rentola (rouva Thea Tekonen), Siiri Angerkoski (Mrs. Mary Moulin eli rouva Maija Moilanen), Assi Nortia (Donna Elvira), Hannes Häyrinen (säveltäjä Theodor Tekonen), Pentti Viljanen (Tähtikiertueen johtaja David Moulin / Taavetti Moilanen), Pentti Irjala (tehtailija Kosonen), Leo Jokela (vahtimestari), Uljas Kandolin (vahtimestari), Liisa Nevalainen (Mirjan äiti), Leo Lähteenmäki (radioreportteri Tiilipää). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 84 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 15.5.2009

Vuosi 1961 oli Aarne Tarkaksella viiden elokuvan vuosi, ja samanaikaisesti Tytön ja hatun kanssa hän ohjasi elokuvaa  Oksat pois… Käsikirjoitus oli odottanut kuvausvuoroaan T.J. Särkän pöytälokerossa kuusi vuotta, ja se päivitettiin Pirkko Mannolan iskelmätähtihahmon ympärille. Juonenpoikanen käynnistyy isoäidin vanhasta hatusta, jonka päähän pantuaan Mirja (Mannola) lähtee vaeltamaan, ”etsimään onneaan”, kohdaten hattutehtailija Kososen ja tämän pojan (Esko Salminen), huoltoasemalla iskelmäsäveltäjä Theodor Tekosen vaimoineen (Hannes Häyrinen, Rauha Rentola) ja sirkusseurueen, jonka johtajaa esittää Pentti Viljanen ja diiva Donna Elviraa Assi Nortia. Kohellus johtaa Linnanmäelle ja sen monille laitteille, ja asiat menevät muutenkin moneen kertaan sekaisin ennen kuin kaikki kääntyy parhain päin.

Italialainen olkihattuTyttö ja hatturasia… ovat eräitä komediaklassikoiden nimiä. Tyttö ja hattu on SF-liukuhihnatuote, jonka tekijäkunnassa on parhaita ammattilaisia, vaikka eivät kuvaaja Osmo Harkimo ja säveltäjä Harry Bergström tässä parhaan innoituksensa tasolla ole, kuten ei ohjaaja Aarne Tarkaskaan.

Jos oisi valtaa…

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

2009.09.19.-Jos-oisi-valtaa

JOS OISI VALTAA… / Ack, om jag kunde… Suomi 1941. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Yrjö Norta. KS: Jaakko Sola, Lauri Kyöstilä. KU: Theodor Luts, Felix Forsman. LA: Ossi Elstelä. M: Martti Similä. Tunnussävel: ”Niin minä neitonen sinulle laulan” (trad.). Otteita teoksista Carmen (Bizet), Helmenkalastajat (Bizet). Balettikohtaukset: Arvo Martikainen. Ä: Olavi Saari. LE: Yrjö Norta. N: Aku Korhonen (jätepaperinkerääjä, ”kaivosneuvos” Mikko Nousiainen), Sirkka Sipilä (Aune Irvas), Yrjö Tuominen (tehtailija Clas Irvas), Joel Rinne (insinööri Gunnar Berg), Siiri Angerkoski (Eva Irvas), Lauri Kyöstilä (Riku Lipponen, ”kamreeri”, ”Mr. Rix”), Arnold Tilgman (maestro Tinto Corelli, laulunopettaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 75 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 15.5.2009

Jos oisi valtaa on lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu kevyen sarjan sadunomainen musiikkikomedia. Aku Korhonen on hyvässä vireessä lumpunkerääjänä, joka saa jättivoiton arpajaisissa ja tulee miljonääriksi ja menestyväksi tehtailijaksi. Tarina suo näyttelijälle aina houkuttelevan tilaisuuden esittää kahta hyvin erilaista hahmoa, köyhää ja rikasta. Lapset seuraavat sympaattista lumpunkerääjää mielellään, ja tämä järjestää heille hauskoja nukketeatteriesityksiä. Oopperan maailma (Bizet, Puccini… ) tulee tarinaan keskeisesti mukaan sekä lumpunkerääjän tarinan että rikkaiden piirien lempiharrastuksen kautta. Elokuvan arvokkaimpiin ominaisuuksiin kuuluvat nyt aidot kohtaukset Suomalaisesta Oopperasta (nykyisestä Aleksanterin Teatterista).

Rosa Luxemburg

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

20090816-rosa-luxemburg.jpg

Vapaus ajatella toisin

ROSA LUXEMBURG (Rosa Luxemburg). Saksa (c) 1985, ensiesitys 1986. TY: Bioskop-Film GmbH (München); Pro-ject Filmproduktion im Filmverlag der Autoren GmbH (München); Regina Ziegler Filmproduktion (Berliini); Bärenfilm; Westdeutscher Rundfunk. T: Eberhard Junkersdorf. O+KS: Margarethe von Trotta. KU: Franz Rath. LA: Bernd Lepel, Karel Vacek. PU: Monika Hasse. M: Nicolas Economou. Ä: Christian Moldt. N: Barbara Sukowa (Rosa Luxemburg), Daniel Olbrychski (Leo Jogiches), Otto Sander (Karl Liebknecht), Adelheid Arndt (Luise Kautsky), Jürgen Holtz (Karl Kautsky), Doris Schade (Clara Zetkin), Hannes Jaenicke (Kostja Zetkin), Jan Biczycki (August Bebel), Karin Baal (Mathilde Jacob), Winfried Glatzeder (Paul Levi), Charles Régnier (Jean Jaurès). Saksan- ja puolankielinen. Väri, anamorfinen 1,78:1, mono, 119 min
Suomennos: Helena Lindell.
Finnkino (Kinowelt) 15.5.2009

Kukaan elokuvantekijä ei ole kuvannut Saksan 1900-luvun rajuja käännekohtia kattavammin kuin Margarethe von Trotta.

Länsisaksalainen elokuvantekijä uskalsi ottaa kuvattavakseen myös ”Punaisen Rosan”, marxilaisen liikkeen legendaarisen merkkihenkilön Rosa Luxemburgin (1871-1919), joka oli sosiaalidemokraattisen ja sittemmin varhaisen kommunistisen liikkeen huomattava teoreetikko ja johtaja ensin Puolassa ja sitten Saksassa.

Saksan sosiaalidemokraattien asetuttua tukemaan ensimmäistä maailmansotaa Luxemburg perusti yhdessä Karl Liebknechtin kanssa sodanvastaisen vallankumouksellisen Spartakusbundin, josta tuli vuonna 1919 Saksan Kommunistinen Puolue. Liebknecht perusti myös vuoden 1918 vallankumousliikkeen aikana Die Rote Fahne -lehden. Tammikuun 1919 spartakistikapinaa Berliinissä Luxemburg piti virheenä mutta asettui silti tukemaan sitä. Oikeistolaiset Freikorps-joukot vangitsivat ja teloittivat mm. Luxemburgin ja Liebknechtin.

Luxemburg sai maksaa vakaumuksestaan kalliisti, ensin vankilassa tulisieluisena sodan vastustajana, sitten teloitettuna ja Berliinin Landwehr-kanaaliin viskattuna.

Mahtavassa historiallisessa eepoksessaan Trotta seuraa Luxemburgin (Barbara Sukowa) elämää sekä Puolassa että Saksassa ja kertoo sekä hänen yksityiselämästään että hänen taistelevasta poliittisesta urastaan. Painopisteenä on Luxemburgin henkilökohtainen tarina, siviilirohkeus ja rohkeus ajatella toisin.

Suurin draama liittyy siihen, kun Internationaali hajoaa sodan syttyessä. Jean Jaurès (Charles Régnier) pitää palopuheen ylistäen Luxemburgia, joka ei kuitenkaan voi pettymystään siihen, että internationalistit niin helposti sortuvat nationalismiin. Trotta tuo väkevästi esiin Luxemburgin pettymysten sarjan ensimmäisen maailmansodan syttyessä ja työläisten ja työväenliikkeen liittyessä siihen innolla mukaan.

Elokuva on kerrottu Saksassa viime vuosikymmeninä suosittuun neutraaliin tyyliin, jossa luotetaan siihen, että katsoja itse ajattelee ja muodostaa mielipiteensä ilman että elokuvaohjaajan tarvitsee tehdä sitä hänen puolestaan.

Niille, jotka ovat muodostaneet ennakkokäsityksiä Luxemburgista antikommunististen lähteiden perusteella, voi tulla yllätyksenä se, että Rosan tunnuslauseisiin kuului ”Freiheit ist immer Freiheit der Andersdenkenden”: ”Vapaus on aina toisinajattelijoiden vapautta”.

Vaikuttavilla tapahtumapaikoilla ja lavasteissa kuvatun suurelokuvan dvd-kuvamasterointi on pehmeää, tasoltaan vain kelvollista.

Kovaa kyytiä ja kaunokaisia (Sherlock, Jr.)

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

20090802-sherlock-jr.jpg

KOVAA KYYTIÄ JA KAUNOKAISIA / SHERLOCK, JR. USA (c) 1924 Buster Keaton Productions. T: Joseph M. Schenck. O: Buster Keaton. KS: Clyde Bruckman, Jean Havez, Joseph Mitchell. KU: Byron Houck, Elgin Lessley. Tekninen suunnittelu: Fred Gabourie. N: Buster Keaton (koneenhoitaja/Sherlock, Jr.), Kathryn McGuire (Ruth), Joe Keaton (Ruthin isä), Ward Crane (kilpakosija). Mustavalkoinen, 1,33:1, mykkä, 44 min
Ääniraidalla on projektorin rätinää.
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 15.5.2009

Sherlock, Jr. on Buster Keatonin timanttinen mestariteos. Tarina pikkukaupungin elokuvateatterin koneenhoitajasta (Keaton), joka opiskelee salapoliisiksi, kasvaa huikeaksi metaelokuvaksi. Sympaattinen kaveri kosii tyttöystäväänsä lahjanaan suklaarasia ja sormus, mutta kilpakosija lavastaa hänet varkaaksi.

Keaton kehitteli uudentyyppistä komiikkaa jaksossa, jossa hänen aaveminänsä astuu sisään valkokankaan tapahtumiin, ja eksyy maisemiin, joissa nähdään milloin juna autiomaassa, milloin viidakon leijona, milloin talvinen metsä. Taitavaa jännityskomediaa on jaksoissa, joissa konnat yrittävät päästää Busterin hengiltä milloin myrkyllä, milloin räjähtävillä biljardipalloilla.

Sherlock, Jr.:ssä on kaikkien aikojen takaa-ajojakso. Keaton kiitää liikenteen vaarallisten ja nolojen tilanteiden halki ohjaajattomalla moottoripyörällä otoksissa, jotka on toteutettu ilman leikkauksia. Unenvarma selviytymisonni alkaa horjua vasta, kun Keaton huomaa, että pyörällä ei ole kuljettajaa.

Sympaattisen henkilökomedian, virtuoosimaisen akrobatian, uraauurtavan teknokomedian ja metaelokuvan yhdistelmä tekee Sherlock, Jr.:stä ainutlaatuisen. Taitavasti Keaton ujuttaa mukaan myös vaikutteita sirkuksen taikatempuista. Kerronnan rytmi ja tiiviys on yhä esikuvallista.

Dvd:n kuvalaatu on kohtalaisen hyvä. Ääniraidalle laitettu häiritsevä projektorin rätinä kannattaa hiljentää.

Ruutia, räminää ja rakkautta (Vieraanvaraisuutta)

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

20090802-our-hospitality.jpg

RUUTIA, RÄMINÄÄ JA RAKKAUTTA / VIERAANVARAISUUTTA (Our Hospitality). USA (c) 1923 Joseph M. Schenck Productions. O: Buster Keaton, Jack G. Blystone. KS: Clyde Bruckman, Jean Havez, Joseph Mitchell. KU: Elgin Lessley, Gordon Jennings. Tekninen suunnittelu: Fred Gabourie. N: Buster Keaton (Willie McKay), Natalie Talmadge (Virginia Canfield), Joe Roberts (Joseph Canfield). Mustavalkoinen, 1,33:1, mykkä, 74 min
Ääniraidalla on projektorin rätinää.
Suomennos: Laura Nurmela.
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 15.5.2009

Chaplinin pojan innoittamana Buster Keaton alkoi tehdä uudella innolla pitkiä elokuvia vuonna 1923. Hän oli näytellyt vuonna 1920 jo yhdessä pitkässä elokuvassa, nimeltä Busterin miljoonat, mutta se oli paljon vaisumpi kuin hänen nerokkaat lyhytelokuvansa. Kaikki muuttui vuonna 1923, kun Keatonilta valmistui ensin Griffith-parodia Kolme aikakautta ja toisena Vieraanvaraisuutta.

Vieraanvaraisuutta sijoittuu 1830-luvun Kentuckyyn, ja tarinan todellisuuspohjana on legendaarinen, verinen Hatfieldin ja McCoyn sukuriita. Keatonin elokuvassa nimiksi vaihdettiin Canfield ja McKay. New Yorkissa riidasta tietämätön Willie McKay (Keaton) saapuu junalla matkaseuranaan hänelle tuntematon kaunotar Virginia Canfield (Natalie Talmadge). Pahaa aavistamaton Willie tulee kylään Virginian luo, ja kunniasääntö estää poikia ampumasta Willietä niin kauan kuin hän on vieraana talossa.

Hauskuutta irtoaa alusta alkaen historiallisista näyistä kuten Broadwayn ja 42. kadun kulma vuonna 1830, ja junamatkan kuvaus, kun esteinä ovat aasit ja kivet. Elokuvassa on laveaa historian tunnetta, satiirista perhetragediaa ja jatkuvia oivaltavia yksityiskohtia. Keatonin gag-taide on huippuunsa hiottua ja ajoitus veitsenterävää.

Tuottaja Joseph M. Schenk ja Keaton kokosivat ympärilleen hienon tekijäryhmän, johon kuuluivat käsikirjoittaja Clyde Bruckman, kuvaaja Elgin Lessley ja tekninen velho Fred Gabourie. Koneisiin liittyvä teknokomedia on mallikasta, ja Kenraalin tavoin tämä on kaikkien aikojen junakomedioita. Suuret kohtaukset kuten padon räjäytys tekevät vaikutuksen. Huipentumana on henkeäsalpaava viime hetken pelastus vesiputouksella.

Kuvalaadultaan dvd on melko hyvä. Ääniraidalle on laitettu projektorin rätinää, joka kannattaa heti sulkea.

Viikonloppu

Torstai, Toukokuu 14th, 2009

20090724-week-end-2.jpg20090724-week-end-1.jpg

VIIKONLOPPU (Week End. Un film égaré dans le cosmos. Un film trouvé à la ferraille), Ranska/Italia (c) 1967 Films Copernic, Lira Films, Comacico (Pariisi), Ascot Cineraid (Rooma). O+KS: Jean-Luc Godard. KU: Raoul Coutard (Eastmancolor). M: Antoine Duhamel. Mozart: Pianosonaatti K. 576. N: Mireille Darc, Jean Yanne. Ranskankielinen [väärä kansitieto: englanninkielinen]. Väri, anamorfinen 1,66:1, DD mono, 100 min
Pan Vision (Atlantic Film AB / Gaumont) 14.5.2009

Viikonloppuun päättyi Jean-Luc Godardin ensimmäinen, ihmeellinen kausi. Hän oli ohjannut 9 vuodessa 15 pitkää elokuvaa, joista jokainen muutti tapaa nähdä ja ajatella elokuvan keinoin. Hänen erottuaan Anna Karinasta hänen elokuviensa maailmassa pääsi voitolle synkkyys ja hurjuus, joka on ankarimmillaan Viikonlopussa.

Automatka jumiutuu heti kättelyssä suunnattomaan ruuhkaan, ja katastrofaalinen retki romujen ja ruumiiden keskellä muuttuu vähitellen retkeksi menneisyyteen. Kohdataan Ranskan vallankumouksen henkilöhahmoja (Saint-Just) ja englantilaisia klassikkokirjailijoita (Emily Brontë, Lewis Carroll).

Kuullaan fraseologisia marxilaisia luentoja ja lastensatuja virtahevoista. Elokuvan historian syövereissä Gösta Berling soittaa Johnny Guitarille ja Etsijät kutsuvat Panssarilaiva Potjomkinia. Viikonloppu on road movie, katastrofielokuva ja kannibalistinen kauhuelokuva yhdessä paketissa.

Ennen muuta se on Arthur Rimbaud’n hengessä (Kausi helvetissä) syntynyt filosofinen essee ja runoteos. Elokuvan päähenkilöissä ei ole mitään sympaattista. Godardin väkivaltaisimman elokuvan puolivälissä on hengähdystaukona vain kaunis suvantokohtaus maatilalla, jossa pianisti (Paul Gégauff) soittaa W.A. Mozartin pianosonaatin.

Raoul Coutard kuvasi Viikonlopun huikeina pitkinä panorointeina. Pahaenteisen, omaperäisen musiikin sävelsi Antoine Duhamel. Godardin tunnusomainen grafiikka näkyy elokuvan alkuteksteistä alkaen, myös sen väliteksteissä. Hätkähdyttävä lopputeksti:

FIN
DE CONTE

FIN
DE CINEMA

(Tarinan loppu. Elokuvan loppu.)

Dvd-kansiteksti on tolkuton.

Laittomat

Torstai, Toukokuu 14th, 2009

20090711-bande-a-part-2.jpg20090711-bande-a-part-1.jpg

LAITTOMAT (Bande à part), Ranska 1964. TY: Anouchka Films, Orsay Films. T+O+KS+selostaja: Jean-Luc Godard. KU: Raoul Coutard. M: Michel Legrand. LE: Agnès Guillemot, Francoise Collin. N: Anna Karina (Odile), Claude Brasseur (Arthur Rimbaud), Sami Frey (Frantz). Mustavalkoinen 1,33:1, DD mono, 92 min
Pan Vision (Atlantic / Gaumont) 14.5.2009

Laittomat on Jean-Luc Godardin modernia runoutta, jollaista hän kehräsi kernaasti pulp-fiktiosta. Pohjana on olevinaan amerikkalaisen liukuhihnakirjailijan Dolores Hitchensin rikosromaani, jonka jännitysjuonta Godard ei edes parodioi, vaan käyttää sitä vain monitahoisena ponnahduslautanaan. Genreviittaukset yltävät lännenelokuvista animaatioon.

Godardilla oli 1960-luvulla vauhti päällä. Vuonna 1963 valmistui kolme pitkää elokuvaa, vuonna 1964 kaksi, ja lisäksi lyhytelokuvia. Juuri ennen Laittomia oli valmistunut Caprilla väri- ja scope-elokuva Keskipäivän aave. Visuaalisesti Laittomat on sen vastakohta.

Kuvaaja Raoul Coutardin merkitystä Godardin 1960-luvun elokuvissa ei voi liioitella. Coutard oli monipuolinen mestari, ja Coutard ja Godard ottivat ilon irti kokeillessaan, miten erilaisia kuvamaailmoja he pystyivät luomaan. Laittomissa taivaan harmaus, Bastiljin kaupunginosan arkisuus ja Joinvillen lähiön sumuisuus tekevät ankean ensivaikutelman, mutta niistä irtoaa apeaa lumousta, samoin kuin näyttelijöiden anti-glamour-kuvauksesta surumielistä hohtoa. Leikkaus herättää huomiota heti alkutekstien aikana.

Lennokkaan musiikin sävelsi Michel Legrand. Hän oli samana vuonna menestyksensä huipulla elokuvassa Cherbourgin sateenvarjot, jonka tunnussävelmällä Laittomissakin leikitellään. Laittomissa on muutenkin musikaalin ominaisuuksia. Rikolliskolmikko tanssii baarissa madisonia kohtauksessa, jolle Quentin Tarantino teki kunnianosoituksen Pulp Fictionissa. Clichyn metroasemalla Arthur ja Odile ”laskeutuvat maapallon keskipisteeseen”. He havaitsevat, että metrossa ihmiset näyttävät surullisilta, ja Odile laulaa laulun yksinäisyydestä.

Muiden asioiden ohella Laittomat on satiiri nykykulttuurin lyhytjännitteisyydestä. Kolmikon kokeillessa minuutin hiljaisuutta heidän kärsivällisyytensä riittää vain 37 sekuntiin. Louvren taidemuseo on heille ainoastaan läpijuoksuennätyksen kohde (9 minuuttia 43 sekuntia).

Absurdilla tavalla yhteiskunnallinen todellisuus pyrkii esiin pinnallisuuden takaa. Ainaisissa uutisviittauksissa tulee esiin sellainenkin yllätys kuin Ruandan kansanmurha vuonna 1964: hutut ovat leikanneet liian pitkiltä tutseilta raajat poikki.

Godard teki metaelokuvaa, ja Laittomissa hän oli ensi kertaa itse kertojaäänenä. Alkuteksteissä hänen krediittinään on
JEAN-LUC
CINEMA
GODARD

Puolivillaisen ryöstötarinan edetessä sen tekijät ilmoittavat pyrkivänsä tietoisesti kunnioittamaan B-elokuvan perinteitä, ja lopputeksteissä kertoja toteaa koko jutun muistuttaneen kioskikirjaa. Ensikatsomalla Laittomat on kevyt ja leikkisä, mutta kun sen näkee uudelleen ja uudelleen, sen runollinen johdonmukaisuus ja yllättävyys korostuu joka kerta enemmän.

Top Gun – lentäjistä parhaat (Special Collector's Edition) (blu-ray)

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20091223-top-gun.jpg

TOP GUN – LENTÄJISTÄ PARHAAT / Top Gun (Top Gun). US (c) 1986 Paramount Pictures Corporation. T: Don Simpson ja Jerry Bruckheimer. O: Tony Scott. KS: Jim Cash ja Jack Epps, Jr. – Ehud Yonayn artikkelista ”Top Guns” (1983) California Magazinessa. KU: Jeffrey L. Kimball – Metrocolor – Super 35. M: Harold Faltermeyer. Tunnuslaulu: ”Take My Breath Away” (Giorgio Moroder, Tom Whitlock) es. Berlin. ”You’ve Lost That Lovin’ Feeling” es. Tom Cruise ja Anthony Edwards. Ä: Donald O. Mitchell, Kevin O’Connell, Rick Kline ja William B. Kaplan. LE: Billy Weber ja Chris Lebenzon. N: Tom Cruise (Maverick), Kelly McGillis (Charlie), Val Kilmer (Iceman), Anthony Edwards (Goose), Tom Skerritt (Viper), Michael Ironside (Jester), Tim Robbins (Merlin), Meg Ryan (Carole), Adrian Pasdar (Chipper). Väri, anamorfinen 2,35:1, Dolby True HD 5.1, 110 min
Blu-ray
Bonus (standard definition): – Kommenttiraita: Jerry Bruckheimer, Tony Scott, Jack Epps, Jr., Mike Galpin, Pete Pettigrew, Mike McCabe. – The Making of Top Gun. – Multi-Angle Storyboard with Optional Commentary by Director Tony Scott. – Best of the Best: Inside the Real Top Gun. – Vintage Gallery. – Music Videos. – TV Spots. – Behind the Scenes Featurette. – Survival Training Featurette. – Tom Cruise Interviews.
Paramount Home Entertainment (Finland) 13.5.2009

Don Simpson ja Jerry Bruckheimer nousivat 1980-luvun rymistelevän blockbuster-viihteen keulakuviksi elokuvillaan Flashdance, Beverly Hills Cop ja Top Gun. Viihdepaketti Top Gun on kineettisen vauhtihurmion itsetarkoituksellista ylistystä. Se on tuottajan elokuvaa ja poikamaista testosteronipäihdettä. Tom Cruisesta oli tullut tähti elokuvassa Riskibisnes, ja Top Gun teki hänestä supertähden. Kelly McGillis ja Meg Ryan ovat kiintiönaisia miesten tarinassa, jonka piilevää homoerotiikkaa parodioi Quentin Tarantino monologissaan elokuvassa Sleep With Me. Visuaalisesti raflaavaa tyyliä kutsuttiin MTV (Music Television) -estetiikaksi viitaten kyseisen kanavan pinnalliseen valtavirtatarjontaan. Ohjaaja Tony Scott osaa kuitenkin myös vuorotella vauhtijaksoja ja hitaita kohtauksia.

The Truman Show (blu-ray)

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20091001-the-truman-show.jpg

THE TRUMAN SHOW (The Truman Show). USA (c) 1998 Paramount Pictures. T: Scott Rudin, Andrew Niccol, Edward S. Feldman, Adam Schroeder. O: Peter Weir. KS: Andrew Niccol. KU: Peter Biziou. LA: Dennis Gassner. N: Jim Carrey (Truman Burbank), Laura Linney (Meryl Burbank / Hannah Gill), Noah Emmerich (Marlon), Natascha McElhone (Lauren / Sylvia). Väri, anamorfinen 1,78:1, True HD ja DD 5.1, pääkuva 103 min
Blu-ray
Suom. tekstit / svenska texter.
Bonus:
- How’s It Going to End? The Making of The Truman Show (2005) 40 min
- Faux Finishing: The Visual Effects of The Truman Show (2005)
- Deleted Scenes (2005)
- Kuvagalleria ja trailerit
Paramount Home Entertainment Finland 13.5.2009

Suomalaisena kuvalevynä on julkaistu aikaisemmin korkeatasoinen The Truman Show: Special Collector’s Edition (2005, Suomessa 2006). Sen pätevät lisäaineistot on otettu sellaisinaan blu-raylle, joka on teräväpiirtoisuudessaan luonnollisesti vieläkin paremman näköinen. Jälleen voi ihmetellä, miten 10 vuotta sitten oudolta profetialta tuntunut elokuva on muuttunut lyhyessä ajassa arkipäiväiseksi Big Brother -todellisuudeksi.

Grease (Rockin' Edition) (Special Collector's Edition) (blu-ray)

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20091001-grease.jpg

GREASE (Grease) (Rockin’ Edition) (Special Collector’s Edition), USA (c) 1977 Paramount. T: Allan Carr, Robert Stigwood. O: Randal Kleiser. KS: Bronte Woodard – sovitus: Allan Carr – Jim Jacobsin ja Warren Caseyn musikaalista (1972). KU: Bill Butler – Metrocolor – Panavision. M: Jim Jacobs, Warren Casey, tunnussävel: Barry Gibb. N: John Travolta (Danny Zuko), Olivia Newton-John (Sandy Olsson), Stockard Channing (Betty Rizzo). Väri, anamorfinen 2,35:1, TrueHD, DD 5.1, pääkuva 110 min
Blu-ray
Bonus:
- Johdanto: Randal Kleiser
- Laula mukana -ominaisuus
- Deleted, Extended, Alternate Scenes with Introduction by Randal Kleiser
- 25th Anniversary Launch Party
- Interviews with John Travolta and Olivia Newton-John
- 4 Featurettes
Paramount Home Entertainment Finland 13.5.2009

Kuvalevyllä on Suomessa nähty ennenkin visuaalisesti hyvännäköinen Grease dvd:llä, myös The Travolta Collection -boksissa (2006). Blu-raylla kuvalaatu paranee entisestään, ja tarjolla on erikoisjulkaisu runsaine lisäaineistoineen.