Archive for Tammikuu, 2009

« Older Entries
Newer Entries »

Autuas eversti

Perjantai, Tammikuu 16th, 2009

20090416-autuas-eversti.jpg

AUTUAS EVERSTI (Salige översten). Suomi 1958. TJ: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: William Markus. N: Pentti Siimes, Hillevi Lagerstam, Anneli Sauli, Esko Mannermaa, Ekke Hämäläinen. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 63 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.1.2009

Kirjailija Walentin Chorellin aiheista syntyi Suomessa 1950-luvulla sarja elokuvia. Jack Witikka sai ohjattavakseen elokuvat Nukkekauppias ja kaunis Lilith ja Äidittömät, William Markuksen käsiin tulivat Rakas varkaani, Miriam, Autuas eversti ja Lumisten metsien tyttö; kolmessa viimeksimainitussa esiintyi Anneli Sauli. Varsinainen Chorell-näyttelijä oli Pentti Siimes, joka esiintyi paitsi elokuvissa Rakas varkaani, Miriam, Äidittömät ja Autuas eversti myös aikaisemmissakin Chorellin käsikirjoituspanoksia omaavissa elokuvissa Varsovan laulu ja Mä oksalla ylimmällä.

Autuas eversti filmattiin syyskesällä 1956 ja sai ensi-iltansa vasta kaksi vuotta myöhemmin odotettuaan runsaskuvaisten tuotantovuosien hyllyllä vuoroaan ja jouduttuaan sitten sensuurin saksiin, kun lapsille sallitusta elokuvasta leikattiin pois pitkä ruumisarkkujakso.

Tarina kertoo ratsuväen everstistä (Siimes), jonka luullaan kuolleen, vaikka tämä on karannut ruumisarkustaan nuoruudenrakastettuaan (Hillevi Lagerstam) etsimään. Luettuaan sanomalehdestä kuolinilmoituksensa ja koskettavan muistokirjoituksen eversti lähettää hämmentyneelle perheelleen sähkeen, jossa hän ilmoittaa menevänsä naimisiin.

Pentti Siimes oli vangitseva teatterinäyttelijä, jolle elokuvaohjaajan oli osattava panna voimakas sordiino. Elokuvassa Rakas varkaani hän on hauska, elokuvassa Herra Sotaministeri hän käy ylikierroksilla, ja Autuas eversti on siltä väliltä. Kriitikot huomasivat, että ehostuksestakin oli tehty tavallista parempaa, kun Siimes esitti eri-ikäisiä versioita henkilöhahmostaan.

Musta huumori on vaativa laji. William Markus on uskaltanut yrittää, ja elokuvassa on hauskoja piirteitä, vaikka kokonaisuus ei vakuuta. Heikki Aaltoila on säveltänyt lennokkaan musiikin. Kuvamasterointi on kohtalaista.

Posted in Aaltoila Heikki, Chorell Walentin, Lagerstam Hillevi, Markus William, Sauli Anneli, Siimes Pentti, Särkkä Toivo, Yleinen | No Comments »

Elokuvien Olavi Virta

Torstai, Tammikuu 15th, 2009

2009.09.19.-Elokuvien-Olavi Virta 1

ELOKUVIEN OLAVI VIRTA / Olavi Virta / Elokuvatähti Olavi Virta / Olavi Virta: sirpaleita musiikista, elokuvista, perhealbumista – laulajan elämästä. Suomi 1987 [väärä kansitieto 1972]. TY: Pauli Virta Productions. O+KS: Peter von Bagh. Suunnittelu: Peter von Bagh, Pauli Virta. LE: Pauli Luomahaara, Multimedia Oy. Kompilaatiolla on 64 musiikkiotetta ja näytteitä 16 Olavi Virta -elokuvasta.
Pan Vision 15.1.2009

Laulujen nimet puhuvat puolestaan kompilaatiossa, joka kattaa alanimensä mukaisesti sirpaleita Olavi Virran musiikista, elokuvista, perhealbumista – laulajan elämästä. Kronologinen järjestys tuo esiin Virran sykähdtyttävän äänen kehityksen täysiääniseksi 1950-luvulla. Muutosta dramatisoi kolme eri vuosikymmenen tulkintaa laulusta ”Yö kerran unhoa annoit”. Peter von Bagh toteutti kompilaation yhdessä Olavin pojan Pauli Virran kanssa.

1. Tulisuudelma
2. Ruusutarha
3. No no (Rikas tyttö, 1939)
4. Se lempi on (Iskelmäparaati, 1939)
5. Sotapoika
6. Stardust
7. Ennen kuolemaa
8. Dallapé-orkesterin tunnussävel
9. Laulu nuoruudelle (Nuoria ihmisiä, 1943)
10. Instrumentaalimusiikkia (Nuoria ihmisiä, 1943)
11. Öiset kitarat
12. Uinuos lapsonen
13. Olen liehinyt leskeä (Kalle Aaltosen morsian, 1948)
14. Laulu Sutisesta (Kalle Aaltosen morsian, 1948)
15. Meripojan retki (Kalle Aaltosen morsian, 1948)
16. Ja monessa on oltu souvissa (Kalle Aaltosen morsian, 1948)
17. Kapakassa oltiin (Kalle Aaltosen morsian, 1948)
18. Hei terve nyt Helsinki (Kalle Aaltosen morsian, 1948)
19. Carmen Conchita
20. Yö kerran unhoa annoit
21. Hallin Janne (Hallin Janne, 1950)
22. Saimaan valssi (Kaunis Veera, 1950)
23. Pelimanni Olli (Kaunis Veera, 1950)
24. Oi Susanna (Kaunis Veera, 1950)
25. Saimaan valssi (Kaunis Veera, 1952)
26. Saimaan valssi (Tervetuloa aamukahville, 1952)
27. Tukkipoika porskuttaapi (Tervetuloa aamukahville, 1952)
28. Eipä voi ihminen jolla on vatsa vaativainen (Kipparikvartetti, 1952)
29. Mi kauneinta maailmassa (Kipparikvartetti, 1952)
30. [Vaik riemu täytyy nyhtää voimalla vaan] (Kippparikvartetti, 1952)
31. [Onnetar suosii / A capella] (Kipparikvartetti, 1952)
32. [Konsa päättyy vuoromme] (Kipparikvartetti, 1952)
33. Penikkalaulu (Kipparikvartetti, 1952)
34. Muurari (Kipparikvartetti, 1952)
35. Laulajan polku (Kipparikvartetti, 1952)
36. Kevät toi tullessaan (Kipparikvartetti, 1952)
37. Kipparivalssi (Kipparikvartetti, 1952)
38. Sua rakastan vain (Vihaan sinua, rakas, 1951)
39. Itämaista rakkautta
40. Sinun silmiesi tähden (Pekka Puupää kesälaitumella, 1953)
41. Me mennään maalle (Pekka Puupää kesälaitumella, 1953)
42. Minä soitan sinulle illalla (Pekka Puupää kesälaitumella, 1953)
43. Sinun silmiesi tähden (Pekka Puupää kesälaitumella, 1953)
44. Älä unohda hymyä (Pekka Puupää kesälaitumella, 1953)
45. Tuntematon taival (Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä, 1954)
46. Sokeripala (Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä, 1954)
47. Broadwayn rytmi
48. Orvon osa (Pekka ja Pätkä puistotäteinä, 1955)
49. Tango Désirée
50. Missä lienetkään (Minä soitan sinulle illalla, 1954)
51. Ajattelen sinua aina (Minä soitan sinulle illalla, 1954)
52. Tyttöni luokseni jää (Minä soitan sinulle illalla, 1954)
53. Täysikuu (Minä soitan sinulle illalla, 1954)
54. Mummon kaappikello (Kaksi vanhaa tukkijätkää, 1954)
55. Sydänkäpyseni (Kaksi vanhaa tukkijätkää, 1954)
56. Tulisuudelma
57. Sinitaivas
58. Sateenkaaren alla
59. Pieni nainen (Rakas varkaani, 1957)
60. Hula-hula hoop (Suuri sävelparaati, 1959)
61. Lennä mun lempeni laulu (Iskelmäkaruselli pyörii, 1960)
62. Hopein kuu
63. Poika varjoisalta kujalta
64. Päivän päättyessä, instr.

2009.09.19.-Elokuvien-Olavi Virta 2

Posted in Bagh Peter von, Kipparikvartetti, Sauli Anneli, Virta Olavi | No Comments »

Suuri sävelparaati

Torstai, Tammikuu 15th, 2009

2009.09.19.-Suuri-savelparaati 1

SUURI SÄVELPARAATI / Den stora schlagerparaden. Suomi 1959. T: Veikko Itkonen. O+LA: Jack Witikka. KU: Kalle Peronkoski.
Brita Koivunen: ”Mamma, mies tuijottaa minua”
Pärre Förars: ”Kerro kultainen kuu”
Laila Kinnunen: ”Unissakävelijä”
Juha Eirto: ”Tiikerihai”
Olavi Virta: ”Hula hula hula hoop”
Tuula Siponius: ”Iloinen Amsterdam”
Jorma Lyytinen: ”Kuutamotango”
Annikki Tähti: ”Balladi Olavinlinnasta”
Eino Virtanen: ”Buona sera, signorina”
Eila Pellinen: ”Surullinen sunnuntai”
Kauko Käyhkö: ”Kalastaja-Eemelin valssi”
Seija Karpiomaa: ”Vanha mustalainen”
Eemeli: ”Eemelin eepee”
Anna-Liisa Pyykkö: ”Kaikki alkoi sinun kanssasi”
Eino Grön: ”Liian paljon rahaa”
Ossi Runne: ”Samba mexicana”
Veikko Tuomi: ”Kertokaa se hänelle”
Metro-tytöt: ”Alla venäläisen kuun”
Matti ja Repe: ”Kuokkavieraat”
Ilkka Rinne: ”Rattaanpyörä”
Kipparikvartetti: ”Priki Eufrosynen kannella”
Tapio Rautavaara: ”Isoisän olkihattu”
Eila Pellinen: ”Kaksi kitaraa”
Annikki Tähti: ”Pustan sävel”
Vieno Kekkonen, Eino Virtanen ja Kauko Käyhkö: ”Aina ei päivä paistaa voi”
Tuula Siponius: ”Kuutamouintia”
Juha Eirto: ”Venezuela”
Brita Koivunen: ”Katinka”
Pärre Förars: ”Yö preerialla”
Vieno Kekkonen: ”Tuliharja”
Laila Kinnunen: ”Kellä kulta, sillä onni”
Jaakko Salon orkesteri: ”Suuri sävelparaati”
Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 97 min
Ei tekstityksiä.
Pan Vision 15.1.2009

Tuottaja Veikko Itkonen ja ohjaaja Jack Witikka tulivat avanneeksi suomalaisen elokuvan iskelmäkarusellien sarjan elokuvalla Suuri sävelparaati. Vuosina 1959-1966 näitä elokuvia valmistui kaikkiaan seitsemän. Elokuvatyyppi oli sinänsä perusajatukseltaan vanha: jo monet ensimmäiset äänielokuvat Yhdysvalloissa ja Suomessakin perustuivat revyyrakenteeseen, jossa eri esiintyjien numerot seuraavat toisiaan minimalistisen kehysjuonen toisiinsa yhdistäminä. Liiankin karua ja televisiomaista Suurta sävelparaatia ei voi pitää suurena elokuvataiteena, mutta sen tavaton arvo liittyy siihen, että se on niin laaja otos aikansa suosituimmasta suomalaisesta populaarimusiikista. Kuvassa näkyvien tähtien ohella elokuvassa kuuluvat aikansa parhaat alan orkesterit, esimerkiksi Jaakko Salon, Ossi Runnen ja Erkki Melakosken. Ilman liioiteltua innostusta numeroita kytkevät toisiinsa Tarmo Manni, Eemeli ja Reino Helismaa. Heidän suorastaan happamat ilmeensä toimivat sopivana kontrastina kaikelle. Hakuvalikon ansiosta itse kunkin suosikkikappale löytyy helposti. Itse olin tällä kertaa kiitollinen Seija Karpiomaan ”Vanhan mustalaisen” keskittyneestä tulkinnasta. Dvd-masterointi on kohdallaan.

Posted in Blomqvist Åke, Borg Jaakko, Eemeli, Eirto Juha, Förars Pärre, Grön Eino, Helismaa Reino, Itkonen Veikko, Karpiomaa Seija, Kekkonen Vieno, Kinnunen Laila, Kipparikvartetti, Koivunen Brita, Käyhkö Kauko, Manni Tarmo, Melakoski Erkki, Metro-tytöt, Pellinen Eila, Peronkoski Kalle, Rautavaara Tapio, Runne Ossi, Salo Jaakko, Siimes Pentti, Siponius Tuula, Tuomi Veikko, Tähti Annikki, Virta Olavi, Virtanen Eino, Witikka Jack | No Comments »

Alfie Darling

Keskiviikko, Tammikuu 14th, 2009

20090308-alfie-darling.jpg

Alfie Darling. Iso-Britannia (c) 1975 Signal Film Productions. O: Ken Hughes. N: Alan Price, Jill Townsend, Annie Ross, Joan Collins, Sheila White, Hannah Gordon, Paul Copley, Vicki Michelle, Rula Lenska. Väri, 1,66:1, DD mono 1.0, suomennos Outi Pasanen, 98 min
Sandrew Metronome Finland (Canal Plus) 14.1.2009

Bill Naughtonin suosikkiromaanista ja -näytelmästä Alfie (1963) valmistui vuonna 1966 mieleenpainuva filmatisointi, jossa Michael Caine sai yhden suurista läpimurtorooleistaan. Se oli tarina pinnallisesta mutta vitaalisesta cockney-naistenmiehestä, joka joutuu vähitellen kohtaamaan tekojensa seurauksia (lapsen syntymä, abortti). Itku seuraa pitkästä ilosta. ”Swinging London” -elämäntyyli kohdattiin myös kriittisesti. Alfien eri versioiden yhteinen piirre on naissankarin suora monologi katsojalle. Sanat ovat useinkin ristiriidassa tekojen kanssa.

Kun menestyselokuva sai jatkoa lähes 10 vuotta myöhemmin teoksessa Alfie Darling, pääosan esittäjäksi oli vaihtunut Alan Price, jonka mainio musiikki höystää elokuvaa. Nyt Alfiesta on tullut pitkien linjavuorojen rekkakuski Euroopan retkillä. Naisnäyttelijät ovat toinen toistaan sympaattisempia ja mielenkiintoisempia, mutta Alfien kehitys, jota alkuperäistarinassa järkyttävästi pohjustettiin, näyttää ainakin aluksi jämähtäneen. Ongelmana esitetään hetkellinen impotenssi kun Alfie vihdoinkin saa unelmiensa naisen, itseään fiksumman päätoimittajan Abbyn (Jill Townsend) petiin. Vastoinkäymisten myötä elokuva muuttuu kiinnostavammaksi. Alfie saa turpiinsa tyydyttämättömän rouvan (Joan Collins) aviomieheltä. Kuppelehtiessaan hän joutuu selkävamman takia vuodelepoon, mutta paranee siitä arvatkaa millä keinolla.

Alfie rakastuu Abbyyn oikeasti, ja silloin kuullaan Normandia-jaksossa Cilla Blackin esittämänä viehättävä ”Alfie Darling” -tunnusävelmä. Elokuva etenee kuitenkin yllättävästi.

Valittavasti Alan Price ei ole kovin hyvä näyttelijä, ja tämä elokuva jäikin hänen ainoaksi pitkän elokuvan roolisuorituksekseen.

Aika on muuttunut niin paljon, että tarina ei ottanut enää tulta, kun Alfie filmattiin uudelleen vuonna 2004 pääosassa Jude Law. ”Swinging” elämäntapa ei ole mitään uutta, ja uusi lähestymistapa olisi ollut tarpeen.

Alfie Darling ei ole kovin hyvin masteroitu, eikä olla kaukana vhs-tasosta.

Posted in Black Cilla, Hughes Ken, Naughton Bill, Price Alan, Yleinen | No Comments »

Ollako vai eikö olla

Keskiviikko, Tammikuu 14th, 2009

20090308-to-be-or-not-to.jpg

”Mitä hän teki Shakespearelle, me teemme nyt Puolalle”

To Be Or Not To Be. USA (c) 1942 Romaine Film Corporation. T: Alexander Korda. O: Ernst Lubitsch. N: Jack Benny, Carole Lombard, Robert Stack. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD 1.0 mono, 95 min
Sandrew Metronome Distribution Finland (Studio Canal / Warner Bros.) 14.1.2009

Ollako vai eikö olla on yksi kaikkien aikojen timanttisimmista komedioista, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ällistyttävämmältä se tuntuu. Se on komedia Varsovan miehityksestä, joka kuvattiin sen ollessa pahimmillaan, ja tekijät kyllä olivat hyvin perillä siitä, miten asiat olivat. Lennokas tarina on täynnä yllätyskäänteitä, ja se on silti tiukan johdonmukainen. Kertomusta on lähes mahdotonta tiivistää juoniselosteeksi. Kyseessä on vastarintatarina Gestapon agentista nimeltä professori Siletsky (Stanley Ridges), jolla on hallussaan Puolan vastarintaliikkeen osoitelista. Puolalainen näyttelijäseurue, jonka jäseniä esittävät Jack Benny, Carole Lombard ja kumppanit, huiputtaa Gestapoa nerokkaalla naamiopelillä. Ernst Lubitsch tekee suurta pilaa näyttelijöistä ja heidän turhamaisuudestaan (Lombard haluaa käyttää parasta iltapukuaan keskitysleirikohtauksessa). Samalla kuvaus Varsovan pommituksesta, miehityksestä ja keskitysleirin uhkasta on täysin vakavaa. Elokuva on hyvin masteroitu ja kelpaa hyvin kotikatsomoon. Sitä kannattaa katsoa yhdessä ja keskittyneesti. Elokuvan täysi toimivuus vaatii sitä, sillä se on täynnä hienoja toistuvia vitsejä, jotka saavat eri kohtauksissa uusia merkityksiä. Yksi esimerkki huvittavista aiheista liittyy Gestapo-päällikkö Ehrhardtiin. Yhdessä käänteessä Jack Benny joutuu esiintymään Ehrhardtina Siletskylle, ja nauraa niin junttimaisesti kuulemalleen (”vai kutsuvat he minua keskitysleiri-Ehrhardtiksi, hah hah haa!”), että Siletskyn epäluulo herää. Mutta toisessa kohtauksessa Benny joutuu näyttelemään Siletskyä oikealle Ehrhardtille (Sig Rumann), jonka käytös on juuri sellaista, jollaisena Benny oli sen esittänyt!

Posted in Atwill Lionel, Benny Jack, Korda Alexander, Lombard Carole, Lubitsch Ernst, Maté Rudolph, Stack Robert, Yleinen | No Comments »

Karkuri

Keskiviikko, Tammikuu 14th, 2009

20090308-you-only-live-t.jpg

”Portti on auki – olet vapaa”

You Only Live Once. USA (c) 1937 United Artists. Walter Wanger Productions. O: Fritz Lang, N: Henry Fonda, Sylvia Sidney. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono 1.0, suomennos Outi Pasanen, 82 min
[Levyllä tunnukset Universal / Studio Canal / BBFC / International Film Renters].
Liitedokumentti: Fritz Lang Claude Chabrolin silmin (Fritz Lang by Claude Chabrol. Thriller: You Only Live Once. December 2003) (O: Vassili Clert, 2003), 25 min
Sandrew Metronome Distribution Finland (Warner Bros.) 14.1.2009

Rikollisten rakastavaisten draama on kiehtonut amerikkalaisia elokuvantekijöitä Nicholas Raysta (He elävät öisin), Arthur Penniin (Bonnie ja Clyde) ja Quentin Tarantinoon. Ensimmäisen perusfilmatisoinnin, mallin muille, loi Fritz Lang, toisessa amerikkalaisessa elokuvassaan Karkuri. Henry Fonda esittää ex-vankia, jonka yritykset asettua normaalielämään epäonnistuvat, vaikka rinnalla on uskollinen rakastettu (Sylvia Sidney). Kun hänet lavastetaan syylliseksi ryöstömurhaan, hän joutuu kuolemanselliin. Langin ote saavuttaa iskuvoimansa puolen tunnin kuluttua elokuvan alusta. Jäntevä kuvailmaisu ja leikkaus pääsee oikeuksiinsa, ja päänäyttelijöiden herkkyys ja epätoivo alkavat koskettaa. Elokuva on hienosti masteroitu, mutta Langin elokuvat ovat valkokankaalla paljon vaikuttavampia. Jokin hänen kuvasommittelussaan on sellaista, että se vaatii elokuvateatterin suurta tilaa saavuttaakseen täyden tehonsa. Dvd:kin kannattaa pyrkiä katsomaan mahdollisimman suurella näytöllä. Ranskalaisen Studio Canalin toimitustyön jäljiltä lisäaineistona on ohjaaja Claude Chabrolin, 1940-luvulta alkaen pitkän linjan Lang-tuntijan, katsomisen arvoinen analyysi elokuvasta.

Posted in Chabrol Claude, Fonda Henry, Lang Fritz, Sidney Sylvia, Yleinen | No Comments »

Rakkauden lähde

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090725-manon-des-sources.jpg

RAKKAUDEN LÄHDE (Manon des sources: Jean de Florette 2e partie), Ranska/Sveitsi/Italia (c) 1986 Renn Productions / Films A2. TJ: Pierre Grunstein. O: Claude Berri. KS: Claude Berri, Gérard Brach – Marcel Pagnolin elokuvasta Manon des sources (1953) ja siihen perustuvasta romaanista L’Eau des collines (1: Jean de Florette, 2: Manon des sources, 1962). KU: Bruno Nuytten – Eastmancolor – Technovision. M: Jean-Claude Petit. Pääteema Giuseppe Verdin oopperasta Kohtalon voima. KP: Vauclusen alue Provencessa. N: Emmanuelle Béart (Manon), Yves Montand (César Soubeyran dit ‘Le Papet’), Daniel Auteuil (Ugolin), Hippolyte Girardot (Bernard Olivier). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, 99 min
Suomennos: Outi Kainulainen
Future Film (Pathé) 9.1.2009

Claude Berrin ohjaama, Marcel Pagnolin aiheeseen perustuva Rakkauden lähde tuo uuden sukupolven ratkaisun Katkeruuden lähteessä käynnistyneeseen kohtalokkaaseen draamaan.

Jean-isänsä kuoltua Manon-tytär (Emmanuelle Béart) on aikuistuttuaan palannut lapsuudenseudulleen vuohipaimeneksi lähelle entistä kotitilaansa. Vuorilla vaeltelee mielellään myös kylän nuori opettaja Bernard (Hippolyte Girardot). Siellä Manonin alastonkylpyjä katselee kernaasti myös kaheliksi vanhapojaksi jäänyt Ugolin (Daniel Auteuil), jonka neilikkatila kukoistaa Soubeyranien saatua huijauksellaan haltuunsa Jean-vainajan entisen tilan. Juonittelun päämestari on ollut vanha César Soubeyran (Yves Montand), joka on Afrikan sodissa menettänyt kykynsä saada jälkeläisiä.

Manonille selviää, että koko kylä on ollut selvillä huijauksesta, jolla Soubeyranit olivat tukkineet Jeanin tilalla olleen lähteen. Eksynyttä vuohta luolasta pelastaessaan Manon löytää koko kylän vesien alkulähteen ja tukkii sen kostaakseen isänsä kuoleman. Tuhoisa kuivuus avaa kielen kannat, ja sovinto on mahdollinen. Lopullinen, sokean mummon paljastama järkyttävä yllätys liittyy Jean de Florette -vainajan todelliseen syntyperään, joka selviää loppuminuuteilla.

Pagnol kertoi mielellään tarinoita, joissa oli vanhan kansantarun ominaisuuksia. Vettä vaille jäävän kylän kohtalo tuo mieleen Leipurin vaimon, jossa kevytkenkäisen vaimon tempaukset tekivät leipurin niin surulliseksi, että hänen leipänsä menetti makunsa, jolloin koko kylän oli ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Berri kertoo Pagnolin tarinan upeasti ja dramaattisesti. Erona Pagnoliin on ainakin se, että Berri on juoni- ja draamakeskeinen, kun taas Pagnol on henkilökeskeinen. En ole nähnyt Pagnolin omaa alunperin kuusituntista mutta nelituntiseksi tiivistettyä Manon des sources -elokuvaa (1953). Sen mainitaan olevan lyyrinen mestariteos, jossa luonnontunne on voimakas.

Posted in Auteuil Daniel, Berri Claude, Brach Gérard, Béart Emmanuelle, Girardot Hippolyte, Montand Yves, Nuytten Bruno, Pagnol Marcel, Verdi Giuseppe, Yleinen | No Comments »

Katkeruuden lähde

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090725-jean-de-florette.jpg

KATKERUUDEN LÄHDE (Jean de Florette), Ranska/Sveitsi/Italia (c) 1986 Renn Productions / Films A2. TJ: Pierre Grunstein. O: Claude Berri. KS: Claude Berri, Gérard Brach – Marcel Pagnolin elokuvasta Manon des sources (1953) ja siihen perustuvasta romaanista L’Eau des collines (1: Jean de Florette, 2: Manon des sources, 1962). KU: Bruno Nuytten – Eastmancolor – Technovision. M: Jean-Claude Petit. Pääteema Giuseppe Verdin oopperasta Kohtalon voima. KP: Vauclusen alue Provencessa. N: Yves Montand (César Soubeyran dit ‘Le Papet’), Gérard Depardieu (Jean Cadoret eli Jean de Florette), Daniel Auteuil (Ugolin), Elisabeth Depardieu (Aimée Cadoret). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, 116 min
Suomennos: Outi Kainulainen
Future Film (Pathé) 9.1.2009

Claude Berrin Katkeruuden lähde ja Rakkauden lähde olivat siihen asti kallein ranskalainen elokuvahanke kautta aikojen, ja niistä kasvoi todellinen ilmiö. Ne päivittivät uuden näyttelijäpolven tulkinnan Marcel Pagnolin maailmaan.

Pagnol (1895-1974) oli suuri ranskalainen näytelmäkirjailija, elokuvamies ja kirjailija. Hän oli kotoisin Provencesta Marseillen seudulta. Hän oli ensimmäinen elokuvamies, joka valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.

Katkeruuden lähde on tarina naapuriahneudesta. Vanhan Soubeyranin suvun viimeiset eloonjääneet, umpikiero César (Yves Montand) ja höperö Ugolin (Daniel Auteuil), juonittelevat lannistaakseen naapurin nuoren kaupunkilaisperheen aikeet saada tilansa kukoistamaan ja ostaakseen sen itselleen pilkkahintaan. Kyttyräselkäistä Jeania esittää Gérard Depardieu, ja hänen oopperalaulajavaimoaan Elisabeth Depardieu. Heidän tyttärensä on saanut nimensä Manon Lescaut -oopperan mukaan.

Naiivin ihanteellisen kaupunkilaisen Jeanin hankkeet eivät ole niin hölmöjä kuin naapurit luulevat. Jean korjaa talon, jonka katon Ugolin on särkenyt. Hän käy taistelun sirokkotuulta vastaan. Mutta vesiongelmaa hän ei pysty ratkaisemaan, sillä Soubeyranit ovat tukkineet ja peittäneet hänen tilallaan olevan lähteen. Lannistumaton Jean kuolee etsiessään lähdettä räjäyttämällä kalliota dynamiitilla.

Bruno Nuytten kuvasi Provencen uhkeiden maisemien neljä vuodenaikaa niin loistavasti, että elokuvilla oli suoranainen vaikutus alueen kiinteistökauppaan ja turismiin. Vaikuttava musiikkiteema on otettu Giuseppe Verdin oopperasta Kohtalon voima.

Posted in Auteuil Daniel, Berri Claude, Brach Gérard, Depardieu Elisabeth, Depardieu Gérard, Montand Yves, Nuytten Bruno, Pagnol Marcel, Verdi Giuseppe, Yleinen | No Comments »

Palveluksessanne, Miss Daisy

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090722-driving-miss-daisy.jpg

PALVELUKSESSANNE, MISS DAISY (Driving Miss Daisy). USA (c) 1989 Warner Bros. TJ: David Brown. T: Richard D. Zanuck, Lili Fini Zanuck. O: Bruce Beresford. KS: Alfred Uhry näytelmästään (1987). M: Hans Zimmer. Antonín Dvorák: ”Mesicku na hebi hlubokém” oopperasta Rusalka, es. Gabriela Benacková. ”Santa Baby” es. Eartha Kitt. ”What A Friend We Have In Jesus” es. Little Friendship Missionary Baptist Church Choir (Decatur, Georgia), solistina Indra A. Thomas. Kuvauspaikka: Atlanta, Georgia. N: Morgan Freeman (Hoke Colburn), Jessica Tandy (Daisy Werthan), Dan Aykroyd (Boolie Werthan). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD stereo, 95 min
Future Film (NTC Nordisk Trading Company / Pathé / Warner Bros.) 9.1.2009

Palveluksessanne, Miss Daisy on ollut mielikuvissani kevyt, suosittu viihde-elokuva. 20 vuoden aikana se on omaperäisyydessään noussut kulttuurilliseksi viittauskohteeksi rap-herjoja myöten, ja sen suurta tunnistettavuutta kuvastaa se, että se kelpasi Be Kind Rewind -elokuvassa vain kaikkein kysytyimpiä elokuvia kohdanneen kopioinnin (”ruotsittamisen”) kohteeksi.

Näin elokuvan nyt ensi kertaa dvd:llä ja yllätyin myönteisesti. Elokuvan viihteelliset arvot ovat kyllä ilmeiset. Kärttyisä vanha rouva Daisy Werthan (Jessica Tandy) ei suostu myöntämään, ettei hänestä ole enää autoaan ajamaan, ja vain vastahakoisesti ja simputtaen hän suostuu ottamaan itselleen autonkuljettajan, mustan Hoke Colburnin (Morgan Freeman).

Humoristisen kertomuksen teemat ovat vakavia. Vuodesta 1948 käynnistyvä tarina on vanhenemisen draama. Se jatkuu aina vuoteen 1973, jolloin Miss Daisy on 97-vuotias. Elokuva kohtaa kysymyksen luopumisesta: luopumisen omista kyvyistä, läheisistä, talosta, vapaasta liikkumisesta ja loppusuoralla myös henkisistä voimista; Daisya kohtaa loppusuoralla myös jonkinasteinen dementia. Tandy tulkitsee äkäistä vanhaa rouvaa iskevästi ja vailla mielistelyä.

Alfred Uhryn omasta näytelmästään laatima käsikirjoitus kohtaa myös rasismin kysymyksen monitahoisesti ja epätavallisesti. Werthanien perheen varallisuus perustuu puuvillatehtaaseen, jonka työvoimana ovat köyhät mustat.

Daisy ei kohtele mustia tietoisen loukkaavasti.

Elokuvan merkittävintä sisältöä onkin huomaamattoman rasismin kohtaaminen. Miten Daisy suuttuu, kun Hoke on syönyt luvatta purkillisen lohta. Miten Daisy ei tiedä, että musta Hoke ei saa käydä huoltoaseman wc:ssä. Miten itseään liberaalina pitävä Daisy osallistuu Martin Luther Kingin puhetilaisuuteen mutta ei halua Hokea mukaan. King puhuukin osuvasti ”valon lasten pelosta ja apaattisuudesta”.

Daisy on uskonnollisesti aktiivinen juutalainen, joka käy synagogassa ja hautausmaalla ja suhtautuu ironisesti poikansa ei-juutalaisen vaimon korskeaan joulunviettoon. Varakkuudestaan huolimatta Daisy muistaa itsensä aina köyhän perheen tyttärenä, jonka elämä on ollut täynnä kovaa työtä. Daisyn ei ole helppo ymmärtää, miten Hoken lapsuudenmuisto Ku Klux Klanin lynkkaamasta lähiomaisesta liittyy häneen. Hän haluaisi myös torjua ajatuksen rakkaan synagogan räjäytyksestä ja siitä, miten se liittyy tilanteeseen, jossa Hoke on elänyt koko ikänsä. Joitakin suuria asioita Daisy ei koskaan opi.

Freeman esittää palkitussa osasuorituksessaan lukutaidotonta mutta sydämen viisautta omaavaa autonkuljettajaa, roolia, jonka hän oli tulkinnut jo näytelmän alkuperäisessä off-Broadway-versiossa. Freeman on sittemmin nähty monissa karismaattisissa rooleissa, kuten USA:n presidenttinä, ja niihin verrattuna tässä yllättää sekä roolin että tulkinnan tietty karkeus.

Hans Zimmer on säveltänyt elokuvaan kevyen, yksinkertaisen ja mieleenpainuvan tunnussävelen, joka tuo avaruutta traagisten teemojen käsittelyyn. Muutenkin soundtrack-valinnat (Dvorak, Eartha Kitt, gospel) ovat osuvia.

Elokuva on ilmestynyt dvd:llä suomeksi aikaisemminkin Jupiterin julkaisuna, jonka kuvalaatua moitittiin. Future Filmin julkaisu on korkeatasoinen.

Posted in Avery Tex, Beresford Bruce, Dvorák Antonin, Freeman Morgan, King Martin Luther, Tandy Jessica, Uhry Alfred, Yleinen, Zanuck Lili Fini, Zanuck Richard D., Zimmer Hans | No Comments »

Mefisto

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090216-mephisto.jpg

Olenhan vain näyttelijä

Mephisto (alkuperäinen suomalainen nimi) / Mephisto. Saksa / Unkari / Itävalta 1981. O: István Szabó. N: Klaus Maria Brandauer, Krystyna Janda, Ildikó Bánsági, Rolf Hoppe, Karin Boyd, David Robinson. Väri, anamorfinen 1,77:1, DD stereo, 139 min. Future Film, Pahuuden trilogia -boksissa 9.1.2009.

”Mitä ne minusta haluavat, olenhan vain näyttelijä” on loppulause István Szabón tosipohjaisessa elokuvassa, joka sijoittuu Saksan 1920- ja 1930-lukujen teatteripiireihin. Hampurista alkava tarina perustuu Klaus Mannin romaaniin (1936), joka oli kielletty Saksassa aina jälleenyhdistymiseen asti. Avainromaanin Hendrik Höfgrenin esikuvaksi tiedettiin elokuvistaankin tuttu näyttelijä Gustaf Gründgens (rikollispäällikkö elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa). Tarina on muotokuva sopeutumisen ammattilaisesta, opportunistista, joka liukuu vasemmistolaisuudesta natsismin vaikutuspiiriin, ja joka mustan rakastettunsa asemesta nai porvarisneidon. Höfgren ei ole aktiivisesti paha ihminen, ja asemansa turvin hän auttaa vainojen uhreja. Tarina esittää tehokkaasti kysymyksen siitä, onko taide mahdollista politiikan ulkopuolella. Saksan kieli sitoo Höfgrenin kotimaahansa, joka joutuu Hitlerin valtaan. Hän saa suurimman menestyksensä Mefistona Goethen Faustissa, tarussa miehestä, joka myy sielunsa paholaiselle. ”Olen osa voimaa syvää, joka pahaa tahtoo, saa aikaan hyvää”, hän lausuu teatterin lavalla, mutta näinköhän on? Unkarilaisen István Szabón suuri kansainvälinen läpimurtoelokuva on allegoria myös ohjaajan omasta tilanteesta diktatuurihallituksen oloissa. Se avasi hänen urallaan ison budjetin keskieurooppalaisen trilogian, tutkimusretken kadonneeseen kulttuuriin. Klaus Maria Brandauerin kameleonttimainen, fyysinen, ristiriitaisuudelle herkkä tulkinta kohotti näyttelijän ansaittuun maailmanmaineeseen. Kuvaajamestari Lajos Koltain tummanpuhuvaa työtä kelpaa katsoa pätevästi masteroidulla dvd:llä.

Posted in Brandauer Klaus Maria, Goethe J.W. von, Koltai Lajos, Mann Klaus, Szabó István | No Comments »

« Older Entries
Newer Entries »