Archive for Tammikuu, 2009

« Older Entries

Marilyn Monroe the Collection 1-2

Perjantai, Tammikuu 30th, 2009

20090223-marilyn-coll-1x.jpg20090223-marilyn-coll-2x.jpg
Marilyn Monroe the Collection 1: Niagara (1953), Herrat pitävät vaaleaverisistä (Gentlemen Prefer Blondes, 1953), Rytmiä veressä (There’s No Business Like Show Business, 1954).

Marilyn Monroe the Collection 2: Kuinka miljonääri naidaan (How To Marry a Millionaire, 1953), Joki jolta ei ole paluuta (River of No Return, 1954), Kesäleski (Seven Year Itch, 1954).

FS Film (Twentieth Century Fox Home Entertainment) 30.1.2009.

Alun perin 11 levyn Marilyn Monroe: The Diamond Collection -loistoboksissa julkaistuja dvd-laitoksia uusissa paketeissa. Myös The Diamond Collection on jälleen saatavana. Erillisinä levyinä samoja versioita ilmestyi myös Marilyn Monroe 80th Anniversary -sarjassa kolme vuotta sitten.

Posted in Monroe Marilyn, Yleinen | No Comments »

Alien Collection (4-dvd)

Perjantai, Tammikuu 30th, 2009

20090405-alien-collection.jpg

”Olen muukalainen täällä itsekin”

ALIEN COLLECTION
ALIEN – KAHDEKSAS MATKUSTAJA (Alien). USA / Iso-Britannia (c) 1979 Twentieth Century Fox. O: Ridley Scott. N: Sigourney Weaver, Tom Skerritt, Veronica Cartwright, Harry Dean Stanton, John Hurt, Yaphet Kotto. Väri, 2,35:1, THX 5.1, 112 min
- suomennos: Eeva Lilley
- mukana sekä alkuperäinen teatteriversio (1979) että Director’s Cut (2003) 111 min: Scott trimmasi elokuvaa ja lisäsi 4½ minuuttia uutta aineistoa, tuloksena hieman lyhyempi versio
ALIENS – PALUU (Aliens), USA (c) 1986 Twentieth Century Fox. O: James Cameron. N: Sigourney Weaver, Carrie Henn, Michael Biehn. Väri, 1,85:1, 5.1, 148 min
- ei suomenkielistä tekstitystä
- alkuperäinen teatteriversio ja Director’s Cut (1991), 154 min
- kommenttiraita
ALIEN3 (Alien3), USA (c) 1992 Twentieth Century Fox. O: David Fincher. N: Sigourney Weaver, Charles S. Dutton, Charles Dance. Väri, 2,35:1, 5.1, 110 min
- suomennos: Kristiina Smith
- alkuperäinen teatteriversio ja Special Edition, 144 min
ALIEN – YLÖSNOUSEMUS (Alien Resurrection), USA (c) 1997 Twentieth Century Fox, O: Jean-Pierre Jeunet. N: Sigourney Weaver, Winona Ryder, Dominique Pinon, Ron Perlman. Väri, 2,35:1, DTS 5.1, 104 min
- suomennos: Eeva Lilley
- alkuperäinen teatteriversio ja Special Edition, 116 min
[Laajempi boksi julkaistu Suomessa 2003, FS Film (Fox): Alien Quadrilogy, 9-dvd.]
FS Film (Twentieth Century Fox Home Entertainment) 30.1.2009

Science fictionin historiaan olisi jäänyt jo Ridley Scottin ohjaama ensimmäinen, alkuperäinen Alien, jonka visuaalinen suunnittelu on omaperäinen ja unohtumaton. Dan O’Bannonin kuvallinen hahmotus, H.R. Gigerin Alien-luomus ja Carlo Rambaldin erikoistehosteet olivat esikuvallisia. Jerry Goldsmith loi mielenkiintoisen ja omaperäisen äänimaailman.

Ainutlaatuista on, että myös kolme jatko-osalle tuli ensiluokkainen ja visionäärinen ohjaaja: James Cameron, David Fincher ja Jean-Pierre Jeunet. Sarjasta julkaistiin loistoboksi vuonna 2003. Vuoden 2009 boksissa ovat aiemman julkaisun päälevyt, joihin sisältyvät itse elokuvat ja kunkin erikoislaitokset.

Yhdistävänä tekijänä on loismaisen, vieraassa lihassa sikiävän muukalaishirviön jatkuvuus halki vuosisatojen. Toisena yhdistävänä tekijänä on sankaritar Ripleyn hahmo, josta Sigourney Weaver tekee kussakin osassa mielenkiintoisia muunnelmia: tiukka tiedenainen (Alien), ”Rambo rintaliiveissä” (Aliens – paluu), kuolemantaudista selviytyjä ja uhrautuja (Alien3) ja tulevaisuuden kloonattu uudelleensyntyjä (Alien – ylösnousemus).

Sarja päättyy kahden naispuolisen eloonjääneen lohduttomaan yksinäisyyden tunnelmaan, ja Ripleyn viimeisinä sanoina on Johnny Guitarin tokaisu ”I’m a stranger here myself”. Viimeinen ohjaaja on ranskalainen, ja sarja päättyy kuvaan raunioituneesta Pariisista ja katkenneesta Eiffel-tornista punaisen taivaan alla.

Posted in Cameron James, Fincher David, Giger H.R., Goldsmith Jerry, Hurt John, Jeunet Jean-Pierre, Kotto Yaphet, O'Bannon Dan, Perlman Ron, Rambaldi Carlo, Ryder Winona, Scott Ridley, Skerritt Tom, Stanton Harry Dean, Weaver Sigourney, Yleinen | No Comments »

Western Collection: Alamo, Bandolero!, Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat

Perjantai, Tammikuu 30th, 2009

20090404-western-collection.jpg

WESTERN COLLECTION
ALAMO (The Alamo, John Wayne, 1960) ks. arvio 30.1.2009
BANDOLERO! (Bandolero!, Andrew V. McLaglen, 1968) ks. arvio 3.3.2006
BUTCH JA KID – AURINGONLASKUN RATSASTAJAT (Butch Cassidy and the Sundance Kid, George Roy Hill, US 1969) ks. arvio 30.1.2009
FS Film 30.1.2009

Posted in Hill George Roy, McLaglen Andrew V., Wayne John, Yleinen | No Comments »

Alamo

Perjantai, Tammikuu 30th, 2009

20090404-the-alamo.jpg

The Alamo. USA (c) 1960 The Alamo Company. T+O: John Wayne. N: John Wayne (Davy Crockett), Richard Widmark (Jim Bowie), Laurence Harvey (William S. Travis), Frankie Avalon, Chill Wills, Patrick Wayne, Linda Cristal, Joseph Calleia (Juan Seguin), Ruben Padilla (kenraali Santa Anna), Richard Boone (Sam Houston), Ken Curtis (kapteeni Dickinson), Hank Worden, Denver Pyle. [Roadshow-versio olisi 202 min.] Väri, 2,35:1, DD 2.0 stereo, 154 min [väärä kansitieto 1 h 54 min]
Suomennos: Teppo Palosaari.
Liitedokumentti: John Wayne’s The Alamo (1992), haastateltavien joukossa Patrick Wayne, Hank Worden, Frankie Avalon, Ken Curtis, Linda Cristal. 42 min
Tämä laitos on julkaistu Yhdysvalloissa alun perin vuonna 2000.
Suomessa FS Film: erillinen julkaisu 2004. Boksissa Western Collection 30.1.2009

Alamo oli John Waynen rakkain ja henkilökohtaisin elokuvahanke. Hän oli valmistellut sitä vuodesta 1945 alkaen, aluksi Republic-yhtiölle. Kun hän perusti oman yhtiönsä (Wayne-Fellows, sittemmin Batjac), valmistelu jatkui. Lavasteita pystytettiin yli kaksi vuotta, ja tulos oli niin hyvä, että niitä on käytetty sittemmin monissa muissakin lännenelokuvissa. Lavasteet ovat yhä olemassa.

Aiheena on Alamon taistelu Meksikolle kuuluneessa Teksasissa vuonna 1836. Niin huolellista kuin valmistelutyö olikin, elokuvassa ei ole yhtään kohtausta, joka perustuisi historialliseen dokumentaatioon. Taustatyötä tehneet historian asiantuntijat vaativatkin poistamaan nimensä alkuteksteistä. Elokuva onkin myyttiä ja legendaa, elokuvallista tarumaailmaa. Davy Crockettin suulla kuullaan myös Waynen henkilökohtainen poliittinen ohjelmanjulistus, tasavaltaisuuden ja vapauden puolustuspuhe. Tarinan valinta pelkistyy kysymykseen: ”kärsiä sorrosta tai nousta vastarintaan”.

Toisin kuin ilkeät kielet väittävät, Wayne ohjasi elokuvan itse, ottaen toki selviä vaikutteita mestareiltaan John Fordilta ja Howard Hawksilta. Elokuva kulkee majesteetillisesti, mutta julistavat puheet töksähtävät. Lopun taistelujaksossa on eeppistä imua.

Wayne sai Rio Bravon säveltäjän Dimitri Tiomkinin, ja Rio Bravon kurkunleikkaajien teema ”Deguello” on tässäkin keskeinen. Tiomkinin säveltämästä ja Paul Francis Websterin sanoittamasta tunnusteemasta ”Kesän vihreät lehvät” (”Green Leaves Of Summer”) tuli kestävä suosikkisävel.

Mestari William H. Clothier kuvasi Alamon 70 mm:n Todd-AO-loistoformaatilla. Pitkä 70 mm:n alkuperäisversio katosi, löytyi hyvässä kunnossa 1970-luvulla, mutta joutui hajalleen ja huonoon säilytykseen. Dvd perustuu siksi lyhyen version 35-milliseen materiaaliin. Vuoden 2000 masterointi näyttää hyvältä uudelleenjulkaisussakin.

Posted in Boone Richard, Bowie Jim, Clothier William H., Crockett Davy, Harvey Laurence, Tiomkin Dimitri, Wayne John, Widmark Richard, Yleinen | No Comments »

Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat

Perjantai, Tammikuu 30th, 2009

20090404-butch-cassidy-and-the-sundance-kid.jpg

Butch Cassidy and the Sundance Kid. USA (c) 1969 Campanile Productions / Twentieth Century Fox. O: George Roy Hill. N: Paul Newman, Robert Redford, Katharine Ross. Väri, 2,35:1, DD 2.0 mono, 116 min
Elokuva on julkaistu Suomessa tupla-dvd:nä vuonna 2000, Collector’s Edition (2-dvd) 2006, blu-ray 2008.
Suomennos: Kristiina Smith.
FS Film: tupla-dvd:n ykköslevy sisältyy boksiin Western Collection, 30.1.2009

Villin lännen pankkirosvoista kertova Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat kuuluu kaikkien aikojen suurimpiin menestyselokuviin, mutta mikään kovin omaperäinen tai erityisen hyvä elokuva se ei mielestäni ole. Muistan jo tuoreeltaan kiusaantuneeni sen tyylirikkoisesta tavasta kuvata väkivaltaa kevyenä ajanvietteenä. Vuosikymmenien jälkeen en nähnyt syytä muuttaa mielipidettä.

Elokuvan suoranaisena esikuvana on selvästikin Bonnie ja Clyde, ja taustalla häämöttää molempien innoittaja Jules ja Jim, jonka vaikutus ilmenee tässä kahden miehen ja yhden naisen (Katharine Ross) triangelirakkautena. Tuo kuvio on edelleen elokuvan raikas, aikaisemman Hollywood-kaavan vastainen piirre.

Pohjana oli huippukäsikirjoittaja William Goldmanin teksti, jota hän oli työstänyt kahdeksan vuotta. Paul Newman ja Robert Redford olivat päärooleissa loistava parivaljakko, joista tuli todellisuudessakin elinikäisiä ystäviä. Redford kohosi isoksi tähdeksi juuri tällä elokuvalla, ja hän omaksui Sundance-nimen muutenkin käyttöönsä. Ohjaaja George Roy Hill toisti Butchin ja Kidin menestyksen heidän kanssaan vielä elokuvassa Puhallus (1973).

Burt Bacharach sävelsi elokuvaan musiikin, myös tunnussävelen ”Raindrops Keep Fallin’ On My Head”, jonka levytti Suomessa Johnny nimellä ”Ei haittaa sää” ja Danny nimellä ”Räystäät jos tippuu”.

Loisteliaasta kuvauksesta vastasi Conrad L. Hall, ja masterointi on pääasiassa oivallista.

Posted in Bacharach Burt, Goldman William, Hall Conrad L., Hill George Roy, Newman Paul, Redford Robert, Ross Katharine, Yleinen | No Comments »

Robin Hood (Disney 1973, juhlajulkaisu)

Perjantai, Tammikuu 23rd, 2009

20090411-robin-hood-1973.jpg

ROBIN HOOD: THE MOST WANTED EDITION. USA (c) 1973 Walt Disney. O: Wolfgang Reitherman. Keskiaikaisiin englantilaisiin kansantaruihin perustuva animaatio. Pääanimaattorit: Ollie Johnston, Milt Kahl, John Lounsbery, Frank Thomas. Väri, 1:1,33, DD 5.1, 70 min
Suomenkielinen versio: ohjaus ja laulujen sanat Reino Bäckman, suomennos Lea Joutseno, 1974, Kai Lind (Robin Hood, Nuija), Eero Sinikannel (Nottinghamin sheriffi), Reino Bäckman (Munkki Tuck, Pikku John), Ossi Ahlapuro (Prinssi Juhana, Torppo), Tuula Rosqvist (Marian-neito), Viktor Klimenko (Herra Hiss), Irja Airaksinen (Rouva Kotkot), Vuokko Saarinen (pupuäiti), Jaana Saarinen (pupupoika), Nina Bäckman (pupuvauva), Aino Summa (puputyttö), Elina Saarinen (Tane-kilpikonna), Kristiina Ahlapuro (hiiriäiti).
Lisäaineistoa: Robin Hoodin peli, laula mukana -valikko (”Oo-de-lally”, ”Rakkaus”, ”Englannin valekuningas”), vaihtoehtoinen loppu (kuvakäsikirjoitus ja äänitulkinta, ensijulkaisu 2006) 5 min, juonnettu kuvagalleria 9 min, lyhyt mustavalkoinen Mikki Hiiri -animaatio Ye Olden Days (1933, O: Burt Gillett) 9 min
Amerikkalaiset julkaisut: dvd-ensijulkaisu 2000, The Most Wanted Edition 2006
Walt Disney Studios Home Entertainment Finland 23.1.2009

Robin Hood oli Disney-yhtiön ensimmäinen pitkä animaatio, jota Walt Disney itse ei valmistellut. Elokuva tehtiin säästöbudjetilla, pienimuotoisena, Viidakkokirjaa kopioiden. Ohjaaja Wolfgang Reithermanin myötä elokuvasta tuli enemmän hahmo- kuin juonikeskeinen. Vaikka elokuvasta puuttuu mahtavuutta, siitä puuttuu myös mahtailua, ja leppoisaa, rentoa kuljettelua voi pitää virkistävänä vaihtoehtona adhd-aikakauden hyperaktiivisille animaatioille. Animaatiopäällikköinä oli neljä mestaria, Ollie Johnston, Milt Kahl, John Lounsbery ja Frank Thomas. Hahmojen ääniluonnehdinnat alkukielisessä versiossa ovat hauskan rempseitä. Prinssi Juhanana kuullaan itsensä Peter Ustinovin herkullisen parodinen tyrannitulkinta, joka tuo mieleen hänen roolinsa keisari Nerona elokuvassa Quo Vadis. Aksenttien sekamelska voi vaikuttaa englantia äidinkielenään puhuvasta tyylirikolta.

Musiikin pääsäveltäjä oli George Bruns. Kantrilaulaja Roger Miller teki elokuvaan kolme laulua, ja Nancy Adams tulkitsi hurmaavasti lemmenballadin. Dvd-kansikuvahahmoissa on vivahdus kiilusilmäistä juonittelua, mutta kansikuvat ilmentävät ehkä sitä, miten tarina toteutettaisiin tänään, eivätkä alkuperäistä Waltin henkeä, jota tässäkin elokuvassa vielä oli. Elokuvaa ei ole koskaan pidetty Disney-mestariteoksena, mutta se on luokiteltu studion viralliseksi 21. Walt Disney -klassikoksi. Robin Hoodin kaupallinen menestys on aina ollut erinomainen, ja siitä tuli studion ensimmäinen videolla julkaistu pitkä animaatio.

Se on pienimuotoinen mutta joviaali, sympaattinen ja yhteishenkeä korostava tulkinta Sherwoodin metsän iloisista veikoista. Lisäaineistoista juonnettu kuvagalleria, jossa on myös miellyttävä suomenkielinen selostus, on näkemisen arvoinen.

Posted in Adams Nancy, Ahlapuro Ossi, Bruns George, Bäckman Reino, Disney Walt, Gillett Burt, Johnston Ollie, Joutseno Lea, Kahl Milt, Lind Kai, Lounsbery John, Mikki Hiiri, Miller Roger, Reitherman Wolfgang, Robin Hood, Thomas Frank, Ustinov Peter, Yleinen | No Comments »

Rosalie lähtee ostoksille

Perjantai, Tammikuu 16th, 2009

20090816-rosalie-goes-shopping.jpg

Satiiri kulutusyhteiskunnasta

ROSALIE LÄHTEE OSTOKSILLE (Rosalie Goes Shopping). Saksa (c) 1989 Pelemele Film, ensiesitys 1991. T: Percy Adlon, Eleonore Adlon. O: Percy Adlon. KS: Christopher Doherty, Percy Adlon; Eleonore Adlon. KU: Bernd Heinl. M: Bob Telson. Tunnussävel ”Back To Rosalie” es. Jim Lauderdale. N: Marianne Sägebrecht (Rosalie Greenspace), Brad Davis (Ray ”Liebling” Greenspace), Judge Reinhold (pappi), Erika Blumberger (Rosalien äiti), Willy Harlander (Rosalien isä), John Hawkes (Schuki), Lori Fitzhugh (kaksonen), Patricia Zehentmayr (Barbara), Courtney Kraus (April), Alex Winter (Schatzi). Englanninkielinen. Väri, anamorfinen 1,78:1, mono, 90 min
Suomennos: Helena Lindell.
Finnkino (Kinowelt) 16.1.2009

Percy Adlon, saksalainen elokuvantekijä ja tunnetun hotellisuvun vesa, ponnahti kansainväliseen maineeseen elokuvallaan Bagdad Café, jonka pääosassa uhkea Marianne Sägebrecht esitti Mojaven autiomaassa matkailevaa saksatarta. Omaperäinen huumori ja persoonallinen värimaailma herättivät maailmanlaajuista huomiota. Adlon ja Sägebrecht olivat jo tehneet ennen Bagdad Caféta yhdessä makeisten ystävästä kertovan elokuvan Sugar Baby.

Adlonin ja Sägebrechtin kolmantena yhteistyönä valmistui Rosalie lähtee ostoksille, tapahtumapaikkana Little Rock (Arkansas). Sägebrecht esittää saksatarta, joka on mennyt naimisiin amerikkalaisen lentäjän (Brad Davis) kanssa ja muuttanut miehensä mukana Amerikkaan.

Amerikkalaisen kulutusyhteiskunnan materialistiset ihanteet on heidän seitsemänlapsisessa perheessään omaksuttu erittäin kirjaimellisesti. Perhe elää yli varojensa ja ikuistaa kulutusjuhlansa kotivideolle. Tässä perheessä televisio-ohjelmistosta katsotaan ainoastaan mainokset. Perhe osaa niiden iskulauseet ulkoa ja toistaa niitä kuorossa töllöttimen ääressä.

Kun rahaa ei ole, täytyy lainata, ja  kun luottokortti vinkuu miinuksella, katteita kaivetaan toiselta luottokortilta. Kun nämäkin keinot on käytetty, avuksi tulee kotitietokone. Samaan aikaan lentäjän näkö alkaa ilmeisesti huonontua, ja perhettä uhkaa rehellisen tulonlähteen menetys. Todellisudessa lentäjä on ollut vain niin turhamainen, ettei ole kehdannut käyttää silmälaseja.

Neuvokkuudessaan vinksahtaneesta Rosaliesta tulee tietokonevelho, joka luottokorttiyhtiöitä kieputtelemalla kasvattaa kulutushysterian uusiin sfääreihin. Hänestä tulee viimein korkean luokan finanssipeluri, joskaan vanhanaikainen varkauskaan ei ole hänelle vierasta. Elokuvassa on kysymys addiktion, tuhoisan riippuvuuden kuvauksesta.

Hurskas katolisuus rippeineen ja synninpäästöineen on Rosalielle vain keino tehdä uutta syntiä vailla pysyvää katumusta.

Kulutusyhteiskunnan satiirin edeltäjiä ovat Frank Tashlinin, Jerry Lewisin ja Jean-Luc Godardin elokuvat. Adlonin tyyli ja ote on kuitenkin omaperäinen. 1990-luvun alun tietokonegrafiikan kuvamaailmalla on nyt jo historiallista arvoa.

Rosalien huijaukset ovat nykyisen finanssikriisin kannalta ajankohtaisia. Kun summat ovat tarpeeksi suuria, kunnioitus herää, ja pankinjohtaja tarjoaa enemmän kuin oli alun perin tarkoitus pyytää. Suuryrityksen toiminnalla ei ole reaalista perustaa, ja raha vain kieputtaa rahaa. Lopputekstien aikana Rosalien visio avautuu globalisaatioon: hän aikoo laajentaa yrityksensä monikansalliseksi.

Dvd-masterointi on vain kohtalaista.

Posted in Adlon Percy, Davis Brad, Reinhold Judge, Sägebrecht Marianne, Yleinen | No Comments »

Dementia 13

Perjantai, Tammikuu 16th, 2009

20090814-dementia-13.jpg

DEMENTIA 13 (Dementia 13). USA 1963. TY: Filmgroup Productions. T: Roger Corman. O+KS: Francis Coppola. KU: Charles Hannawalt – 1,66:1. LA: Albert Locatelli. M: Ronald Stein. LE: Mort Tubor, Stuart O’Brien. N: William Campbell (Richard Haloran), Luana Anders (Louise Haloran), Bart Patton (Billy Haloran), Mary Mitchel (Kane), Patrick Magee (perhelääkäri Justin Caleb), Eithne Dunne (Lady Haloran). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 75 min
Suomennos: Mari Korpunen.
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 16.1.2009

Francis Ford Coppolan esikoisohjaus omalla nimellään oli pienen budjetin Psyko-vaikutteinen kauhuelokuva Dementia 13 tuottaja Roger Cormanille. Uran avaukseksi hanke ei ollut idealtaan hassumpi, sillä myös Alfred Hitchcockin Psyko oli pienen budjetin mustavalkoinen, televisiomainen elokuva, joka teki vaikutuksen lähinnä ilmapiirillään, kuvauksellaan ja musiikillaan.

Valitettavasti Dementia 13:n tarina ei kestä juuri lähempää tarkastelua. Se on pelkkä veruke tunnelmalliselle kauhukerronnalle Irlannissa, jossa päästään suuressa linnassa tapahtuvan vuotuisen kammottavan rituaalin jäljille. Vuoropuhelu on kankeaa, ja näyttelijät vaikuttavat puolikuolleilta jo lähtökohtaisesti. Amerikkalaiset näyttelijät olivat Coppolan UCLA-kavereita Los Angelesista, ja lisäksi värvättiin Abbey Theatren näyttelijöitä Irlannista.

Ronald Steinin tunnelmallinen musiikki on selvästi Bernard Herrmannin innoittamaa.

Elokuvaa voi suositella Coppolan ystäville ja kauhun suurkuluttajille. Olin nähnyt elokuvan aikaisemmin vhs-nauhalta ja valkokankaalla, ja nyt se tuntui itse asiassa paremmalta kuin ennen.

Tässä 75-minuuttisessa versiossa ei ole jälkikäteen liitettyä psykiatrijohdantoa.

Tämäkin elokuva on joutunut public domain -asemaan, ja siitä on summakunnassa dvd-julkaisuja. Tässä kuvalaatu on kohtalainen, ja kulumisen jälkiä näkyy paikoitellen.

Posted in Anders Luana, Coppola Francis Ford, Corman Roger, Magee Patrick, Stein Ronald, Yleinen | No Comments »

Uuno Turhapuron poika

Perjantai, Tammikuu 16th, 2009

20090416-uuno-turhapuron-poika.jpg

UUNO TURHAPURON POIKA (Uuno Turhapuros son). Suomi 1993. TY: Spede-Tuotanto Oy. O: Spede Pasanen. N: Vesa-Matti Loiri, Jukka Puotila, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Marjatta Raita, Anu Hälvä. Väri, 1,33:1, mono, 92 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.1.2009

Uuno Turhapuron saaga oli loppusuoralla, kun Uuno Turhapuron poika tehtiin. Elokuvasäätiökin oli jo tukenut Spede Pasasen tuotantoja ja elokuvakriitikot (kuten Turun koulukunta) olivat esittäneet kiinnostavia arvioita Uunosta, ja tästä elokuvasta alkoi katsojasuosion selvä alamäki. Ere Kokkosella oli mennyt Speden kanssa välit poikki, ja hän oli käynnistänyt oman Vääpeli Körmy -sarjansa.

Spede palasi ohjaajaksi, ja on selvää, että Uuno Turhapuron pojan laimeampi ote liittyy ohjaajan vaihdokseen. Kun takana oli 16 Turhapuro-elokuvaa 20 vuoden aikana, kasvot ja maneerit alkoivat olla muutenkin loppuun kuluneita.

Piristykseksi tulee vieraileva tähti Jukka Puotila muotoaan muuttavana gangsterina. Hänet nähdään elokuvassa Paavo Väyrysenä, Jörn Donnerina, Raimo Ilaskivenä, Ulf Sundqvistina… ja Uuno Turhapuron poikana.

Toista päägangsteria esittää Anu Hälvä, tuleva oopperalaulaja ja teatterinjohtaja, joka tunnettiin tuolloin Speden tuottamasta tv-sarjasta Blondi tuli taloon.

Älyvapaa juoni kertoo hallituksen hankkeesta ryöstää rahaa rikkailta apunaan amerikkalaiset gangsterit. Pääkohteeksi tulee vuoristoneuvos Tuura, joka hulluuslääkettä nautittuaan nimittää Uunon seuraajakseen.

Elokuva ei näytä hyvältä dvd:llä, mutta en tiedä, johtuuko se alkuperäisen kuvanlaadun heikkoudesta vai vaatimattomasta dvd-masteroinnista. Alkuperäinen kuvakoko oli 1,66:1, mutta dvd:n täyskuvakoko näyttää korkeussuunnassa enemmän.

Posted in Hälvä Anu, Hämäläinen Tapio, Loiri Vesa-Matti, Nordberg Marita, Pasanen Spede, Puotila Jukka, Raita Marjatta, Salo Jaakko, Yleinen | No Comments »

Herra Sotaministeri

Perjantai, Tammikuu 16th, 2009

20090415-herra-sotaministeri.jpg

Komedia on vaikea laji

HERRA SOTAMINISTERI (Herr Krigsminister), Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: Aarne Tarkas. N: Pentti Siimes, Heidi Krohn, Elina Salo, Tarmo Manni, Hillevi Lagerstam, Arvo Lehesmaa. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.1.2009

Aarne Tarkaksella oli ansiolistallaan jo kahdeksan pitkän elokuvan ohjaus Fennada-Filmille, kun hän tuli jatkamaan viihdeputkeaan Suomen Filmiteollisuudelle. T.J. Särkkä antoi Tarkaksen ohjata omasta käsikirjoituksestaan ”poliittisen satiirin” Herra Sotaministeri, mutta mahdollisuudet virkavallan ja militarismin irvailuun haaskaantuivat hampaattoman farssitohinan alle, vaikka joissakin kohdin on suoria viittauksia itsensä Charles Chaplinin Diktaattoriin.

Elokuva alkaa vauhdikkaan visuaalisesti, Harry Bergströmin musiikki on iskevää, ja kokonaisuuden tärkeimmiksi pelastajiksi nousevat näyttelijät. Pentti Siimes sai yhden merkittävimmistä koomisista päärooleistaan. Kolmannessa elokuvassaan Elina Salo tuo tarinaan virkistävän tuulahduksen, samoin Heidi Krohn toisessa naispääroolissa. Suomalaisen elokuvan luottokasvoja nähdään pikkuosissakin.

Dvd-masterointi ei aluksi näytä hyvältä. Laatu kohenee jonkin verran, mutta lähtömateriaalissa on naarmuja.

Posted in Bergström Harry, Krohn Heidi, Lagerstam Hillevi, Lehesmaa Arvo, Manni Tarmo, Salo Elina, Siimes Pentti, Särkkä Toivo, Tarkas Aarne, Yleinen | No Comments »

« Older Entries