Kaksi levyä. The French Connection. USA (c) 1971 Twentieth Century Fox. O: William Friedkin. N: Gene Hackman, Fernando Rey, Roy Scheider, Tony Lo Bianco. Teräväpiirto 1081p, väri, 1,85:1, 5.1 DTS HD, 103 min
Lisäaineistoja: Levy 1: Ohjaaja William Friedkinin intro (2008) ja kommenttiraita (2001). – Gene Hackmanin ja Roy Scheiderin kommenttiraita (2001). – Triviaraita. – Musiikkiraita. Levy 2: Poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein (2001, 18 min). – Lyhytdokumentteja (2008): Anatomy of a Chase; Hackman on Doyle; Friedkin and Grosso Remember The Real French Connection; Scene of The Crime; Color Timing The French Connection; Cop Jazz: The Music of Don Ellis ja Rouge Cop: The Noir Connection. Liitedokumentit: BBC: The Poughkeepsie Shuffle (2000, 53 min) ja Making The Connection: The Untold Stories of The French Connection (2001, 56 min).
FS Film (Twentieth Century Fox Home Entertainment), blu-ray 17.12.2008.
Kovaotteiset miehet on oman aikansa ja kaikkien aikojen parhaita poliisielokuvia. Pohjana oli tositapaus vuodelta 1961. Kahden poliisin johdolla tehtiin ennätysmäinen heroiiniratsia ja paljastettiin vuosikymmeniä toiminut ”The French Connection” -salakuljetusrengas.
Aihetta kehitteli tuottaja Phil D’Antoni, joka oli tuonut Bullittiin (1968) realistista miljöökuvausta ja kaikkien aikojen autotakaa-ajon. Hän halusi ylittää itsensä Kovaotteisissa miehissä, jonka hurjassa takaa-ajossa poliisi yrittää tavoittaa kidnapatun kaupunkijunan autolla New Yorkin keskustassa.
Ohjaajaksi valitulle William Friedkinille Kovaotteiset miehet oli ensimmäinen A-budjetin elokuva. Hän osasi tasapainottaa nopeita kohtauksia hitailla. Uuden Hollywoodin hengessä hän toi elokuvaan dokumentaarista miljööntunnetta. Takaa-ajo iski hurjemmin, kun sitä pohjusti arkinen todellisuus. Myös poliisien esittäjät saivat läpimurtonsa tällä elokuvalla. Gene Hackman sai olla paha poliisi Popeye Doyle; Roy Scheiderista tuli tasapainoinen partneri Cloudy Russo. Popeye Doyle kuuluu aikansa merkittäviin antisankareihin Likaisen Harryn tavoin. Vastenmielinen ja kalsea tyyppi, mutta taitava poliisi. Mestarillisesta kameratyöstä vastasi Owen Roizman, jazzpitoisen musiikin loi Don Ellis, ja leikkaajaässä oli Jerry Greenberg. Kovaotteiset miehet kuului niihin elokuviin, joissa vastakohtana vanhalle Hollywoodille loppu jäi avoimeksi. Todellisuudessakin isoimmat rikolliset jäivät rankaisematta, muutkin tuomiot jäivät lieviksi, ja poliisit siirrettiin toisiin tehtäviin.
Elokuvasta julkaistiin vuonna 2001 hyvä tupla-dvd runsaine lisäaineistoineen. Ne ovat mukana myös teräväpiirtoversiossa. 1970-luvun värifilmi on haasteellista, varsinkin kun kuvaustyö on tahallisen tummaa ja rakeista (ei kuitenkaan rumaa ja suttuista). Ohjaaja Friedkin itse on paneutunut täysillä läpimurtoelokuvansa blu-ray -julkaisuun, ja hän myös juontaa uudet liitedokumentit. Sonny Grosson (Cloudy Russon esikuvan) haastattelu palauttaa mieleen tarinan todellisuuspohjan. Värinmäärittelydokumentti näyttää havainnollisesti, miten elokuvan hillitty värimaailma on rekonstruoitu.
