Archive for Marraskuu, 2008

« Older Entries
Newer Entries »

A Christmas Wish

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090131-the-great-rupert.jpg

The Great Rupert. USA 1950. (c) 1949 George Pal Productions. Ensi-ilta 8.1.1950. O: Irving Pichel. N: Jimmy Durante, Terry Moore, Tom Drake. Alkuperäinen mustavalkoinen ja tietokoneväritetty laitos, 1,33:1, 2.0 mono, 85 min [kansitieto 88 min] [Amerikkalaisessa laitoksessa on kommenttiraita, jolla esiintyvät Terry Moore, ym. Kansitiedosta poiketen kommenttiraitaa ei ole suomalaisella levyllä.] PANVision (CCV AS) (Legend Films) 19.11.2008

Unkarilaisssyntyinen animaatiomestari George Pal tunnettiin 1930- ja 1940-luvuilla lyhyistä Puppetoons-nukke-elokuvistaan, jotka hän toteutti Englannissa ja Yhdysvalloissa. Ensimmäinen pitkä elokuva, jonka hän tuotti, oli The Great Rupert. Se julkaistiin vuonna 2003 dvd:llä nimellä A Christmas Wish tietokoneväritettynä laitoksena, jonka toteuttivat Twentieth Century Fox ja Legend Films. Elokuvaa ei ole Suomessa missään muodossa ennen julkaistu. Tarinan ”suuri Rupert” on tanssiva skottiorava, joka on toteutettu nukkeanimaationa. Päätähti on isonenäinen italiaano Jimmy Durante (1893-1980), Yhdysvaltain suosituimpiin kuuluva koomikko 1920-luvulta 1970-luvulle, toimikenttinään varietee, elokuva, radio ja televisio. Durante ei ole tässä elokuvassa päällekäyvimmillään. Naispääroolia esittää Terry Moore (s. 1929), josta tuli samoihin aikoihin Howard Hughesin naisystävä ja joka esiintyi sittemmin 55-vuotiaana alastomana Playboyssa todistaakseen maailmalle kypsän naiskauneuden luonnollisuutta ilman silikonia ja botoksia. Juoni on sellainen, että opetettu orava löytää kieron vuokraisännän rahakätkön ja pelastaa pennittömän Amendolan perheen kiipelistä. Raha tuo onnea tässä tarinassa.

Posted in Drake Tom, Durante Jimmy, Moore Terry, Pal George, Pichel Irving, Yleinen | No Comments »

Silmät hämärässä

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20081122-silmat-hamarassa.jpg

Fantasiaa varjoiselta puolelta

Suomi 1952. O: Veikko Itkonen, pääosissa Unto Salminen, Vilho Siivola, Tauno Palo, Uuno Laakso, Ekke Hämäläinen, Eija Karipää, Sirkka-Liisa Wilen, 1,33:1, mono, 73 min Pan Vision 19.11.2008

Veikko Itkonen kuului suomalaisen elokuvan studioaikakauden itsenäisiin tuottajiin. Juha Nevalaisen käsikirjoitukseen perustuva Silmät hämärässä, jossa Itkonen oli tuottaja, ohjaaja, kuvaaja ja leikkaaja, alkaa masentuneen kirjailijan (Unto Salminen) ensimmäisen persoonan kerrontana. Hän alkaa kuvitella takaumatarinoita vastapäisessä huoneessa näkemilleen ihmisille. Konttoristi (Vilho Siivola) tekee kavalluksen. Poikaansa sureva näyttelijä (Uuno Laakso) juo itsensä irtolaiseksi. Toverinsa rintamalla kuolemaan jättänyt entinen kersantti (Tauno Palo) kärsii syyllisyyttä eikä saa otetta elämään. Hän käy tapaamassa toverinsa sotaleskeä ja huomaa järkyttyneenä, miten tämän poika osallistuu suureen sotaleikkiin kuulemansa pohjalta. Urheilijan (Ekke Hämäläinen) mielitietty on hukkunut uintiretkellä. Nelikko tempautuu rikokseen mukanaan alamaailman nainen (Eija Karipää). Optimismista poikkeava ajankuva kiehtoo realistisilla Helsingin miljöillään, Heikki Aaltoila loi dramaattisen musiikin, eikä ylinäyttelemiseltä vältytty. Tauno Palon tulkinnassa kiehtoo kuitenkin eläytyvä antisankaruuden tulkinta. Dvd-masterointi on kohtalaisen hyvää.

Posted in Aaltoila Heikki, Hämäläinen Ekke, Itkonen Veikko, Karipää Eija, Laakso Uuno, Nevalainen Juha, Palo Tauno, Salminen Unto, Siivola Vilho, Wilen Sirkka-Liisa | No Comments »

Scrooge (GB 1935)

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090131-scrooge-gb-1935.jpg

Scrooge. Iso-Britannia (c) 1935 Sixteen M.M. Pictures, Inc. O: Henry Edwards. N: Sir Seymour Hicks, Donald Calthrop, Philip Frost, Robert Cochran, Mary Glynne, Oscar Asche, Athene Seyler, Barbara Everest. Alkuperäinen mustavalkoinen ja tietokoneväritetty laitos, 1,33:1, 2.0 mono, 58 min [virheellinen kansitieto 78 min (alkuperäiskesto)] PANVision (CCV AS) (Legend Films 2005) 19.11.2008

Charles Dickensin Saiturin joulu (A Christmas Carol, 1843) oli ensimmäinen hänen viidestä joulukirjastaan. Sen suosio ja merkitys oli sellainen, että väitetään teoksen nostaneen koko joulujuhlan uuteen suosioon perinteen ollessa jo hiipumassa. Teos on viktoriaaninen moraliteetti, tarina paatuneen sielun mahdollisuudesta pelastukseen. Taustana oli Dickensin kannanotto teollisen vallankumouksen aikakauden kurjuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Se tekee kouriintuntuvaksi myös synkän aforismin ”juhla-aika on itsemurha-aika”. Scrooge-hahmosta on tullut saiturin perikuva. Roope Ankankin (Uncle Scrooge) nimi on viittaus häneen, ja myös animaatiohahmo Mr. Magoo perustuu Dickensin kitupiikkiin. Tarinaa on tulkittu teatterissa, oopperassa, radiossa ja oopperassa. Elokuvia on parikymmentä, tv-tulkintoja nelisenkymmentä. Lisäksi tarinan kaikuja on monissa teoksissa, kuten Frank Capran jouluklassikossa Ihmeellinen on elämä. Vuoden 1935 brittitulkinta Scrooge tulee Suomeen ensijulkaisuna tällä dvd:llä. Kyseessä oli tarinan ensimmäinen äänifilmatisointi. Pääosassa oli suuri brittinäyttelijä Seymour Hicks (1871-1949), jonka legendaarisin rooli Scrooge oli. Hän esitti sitä tuhansia kertoja vuodesta 1901 alkaen, ja hän tulkitsi sitä myös vuoden 1913 mykkäfilmatisoinnissa. Hicks oli myös elokuvatuottaja ja -ohjaaja, joka antoi vuonna 1923 elokuvassaan Always Tell Your Wife sijaisohjaajan hommia nuorukaiselle nimeltä Alfred Hitchcock. Myös elokuvatulkinnassa Hicks on Scroogena samaa huipputasoa kuin Reginald Owen, Alastair Sim ja George C. Scott. Bob Cratchitia esittää Donald Calthrop, joka esitti kiristäjää Hitchcockin brittiklassikossa Blackmail. Kuvaajat Sydney Blythe ja William Luff tavoittivat sumuisen Lontoon tunnelman voimakkaasti. W.L. Trytel loi elokuvaan viehättävän vanhan ajan melodraamamusiikin. Vaikka moni näyttelijä on luonut mieleenpainuvan Scroogen, yksikään elokuvista ei ole varsinainen klassikko. Tämän filmatisoinnin täysipitkä 78 min versio restauroitiin vuonna 2002, mutta dvd:llä on tietokoneväritetty alle tunnin jenkkilyhennelmä; valikon bonus-osastosta kannattaa poimia mustavalkoinen alkuperäisversio.

Posted in Dickens Charles, Hicks Seymour | No Comments »

Fat City – kova kaupunki

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090201-fat-city.jpg

Fat City. USA 1972. (c) 1971 Rastar Productions. O: John Huston. N: Stacy Keach, Jeff Bridges, Susan Tyrrell, Candy Clark. Väri, 1,85:1, DD mono, 93 min Universal Pictures Finland (Sony Columbia / Sony Pictures Home Entertainment SPHE Nordic AB) 19.11.2008

Kris Kristofferssonin kantriballadi ”Help Me Make It Through The Night” säveltäjän itsensä esittämänä alkuperäisversiona käynnistää ja päättää kouraisevan tarinan laitapuolen nyrkkeilijöistä. Väsynyt, alkoholisoitunut veteraani Tully (Stacy Keach) on matkalla alas, innokas nuori Ernie (Jeff Bridges) matkalla ylös. Leonard Gardner laati käsikirjoituksen romaanistaan (1969), ja ohjaajaksi tuli Irlantiin 1950-luvulla muuttanut John Huston, jonka oma maine oli kolhiintunut kansainvälisellä uralla 1960-luvulla. Hän palasi kuvaamaan Fat Cityn Kaliforniaan, Stocktoniin ja San Joaquin Countyyn ja sai innoitusta uuden Hollywoodin nuorten tekijöiden aitoudesta ja koruttomuudesta. Hikisten salien ja laitakaupungin kämppien lisäksi elokuvassa nähdään raadantaa pelloilla. Nyrkkeilyn maailma ja luuserin teema olivat kiehtoneet Hustonia aina. ”Loser Takes All” olikin Matti Salon otsikko hänen Hustonin alku-uraa käsittelevässä esseessään. Fat Cityn näyttelijät ovat ensiluokkaisia, mukaanlukien Nicholas Colasanto managerina, Susan Clark neitseellisenä tyttönä, joka tulee raskaaksi Ernielle ja Susan Tyrrell alkoholisoituneena baarikärpäsenä, joka heilastelee Tullyn kanssa sen ajan kun hänen musta miesystävänsä on vankilassa. Conrad L. Hallin kuvaus on kuuluisa realismistaan, ja Fat Cityn jenkki-dvd-julkaisua (2002) kehuttiin hyvännäköiseksi. Suomi-julkaisun materiaali lienee sama, mutta nykyisiin teräväpiirtomasterointeihin verrattuina kuva ja väri näyttävät paikoin hieman pehmeiltä ja sameilta. Joissakin lähdetiedoissa kestoksi sanotaan 100 min. Suomeen tuotiin ensi-iltakierroksella 96-minuuttinen kopio, ja dvd-kesto vastaa sitä PAL-nopeusmuutoksen huomioonottaen. Hustonin elokuvasta on tullut esikuva kaikille seuraajilleen, mukaan lukien Darren Aronofskyn The Wrestler, pääosassa Mickey Rourke.

Posted in Bridges Jeff, Clark Candy, Gardner Leonard, Hall Conrad L., Huston John, Keach Stacy, Salo Matti, Tyrrell Susan | No Comments »

Aviomiehet

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090201-husbands.jpg

Husbands. A Comedy About Life Death and Freedom. USA (c) 1970 Faces Music. Al Ruban ja Sam Shaw esittävät. O: John Cassavetes. N: Ben Gazzara, Peter Falk, John Cassavetes, Jenny Runacre, Jenny Lee Wright, Noelle Kao. Väri, 1,85:1, DD 1.0 mono, 125 min Universal Pictures Finland (Sony Columbia / Sony Pictures Home Entertainment SPHE Nordic AB), 19.11.2008

John Cassavetesin Aviomiehet on ollut esikuvana ja innoittajana monelle, Anja Breienin Aviovaimoista Mika Kaurismäen Kolmeen viisaaseen mieheen. Viime vuonna se julkaistiin ensi kertaa kansainvälisesti dvd:llä. Tarina kertoo kolmesta keski-ikäisestä perheellisestä miehestä (Ben Gazzara, Peter Falk, John Cassavetes), jotka kohtaavat yhteisen ystävän hautajaisissa Port Washingtonissa Long Islandilla. Kuolema järkyttää heitä syvästi, ja he jäävät juomaan, pelaamaan korista, uimaan ja hoilaamaan baarissa. Sekoilu venyy kahden päivän mittaiseksi, sitä ei katsota hyvällä silmällä kotona, ja miehet lähtevät uudelle hummausmatkalle Lontooseen. He pelaavat kasinolla ja iskevät naisia. Nuoreksi ja villiksi tekeytyminen ei kuitenkaan peitä keski-iän kriisiä. Heti hautajaisjaksossa Cassavetes osoittaa olevansa näyttelijäohjaaja vailla vertaa. Aviomiehet ei kuitenkaan kestä kokonaisuutena yhtä hyvin kuin hänen parhaat elokuvansa. Se on silti oivallinen täydennys dvd-boksiin John Cassavetes 5 Movies (Varjoja, Kasvoja, Naisen parhaat vuodet, Kiinalaisen kiristäjän murha, Ensi-ilta), joka julkaistiin Suomessa vuonna 2007. Aviomiehiä esitettiin aluksi erikoisnäytöksissä 154-minuuttisena. Se tuli yleiseen levitykseen lähdetietojen mukaan 138-minuuttisena; Suomessa elokuvaa levitettiin 131-minuuttisena. Dvd on PAL-nopeusmuutoksen huomioiden saman mittainen kuin Suomen elokuvateatterikopio ensi-iltakierroksella. Elokuva on kuvattu 35 mm:n filmille, mutta se on tahallaan tehty näyttämään rakeisemmalta ja pehmeämmältä 16-milliseltä, ja dvd-kuvalaatu vastaa elokuvan alkuperäistä visuaalista luonnetta.

Posted in Cassavetes John, Falk Peter, Gazzara Ben, Runacre, Jenny | No Comments »

Tommy

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090716-tommy.jpg

TOMMY (Tommy). Iso-Britannia (c) 1975 The Robert Stigwood Organization Limited. T: Robert Stigwood, Ken Russell. O+KS: Ken Russell – Pete Townshendin aiheesta ja The Whon tupla-albumista (1969). Musiikin johto: Pete Townshend. PÄÄOSISSA: Oliver Reed (Frank Hobbs), Ann-Margret (Nora Walker), Roger Daltrey (Tommy Walker), Elton John (The Pinball Wizard), Eric Clapton (saarnaaja), John Entwistle (itsenään), Keith Moon (Ernie-setä), Paul Nicholas (Kevin-serkku), Jack Nicholson (Spesialisti), Robert Powell (kapteeni Walker), Pete Townshend (itsenään), Tina Turner (The Acid Queen), Arthur Brown (Pappi). THE WHO: Pete Townshend (kitara, laulu, pääsäveltäjä), Roger Daltrey (soolokitara, päälaulaja), John Entwistle (basso, laulu, toinen säveltäjä), Keith Moon (rummut, joskus laulu). Väri, anamorfinen 1,85, Quintaphonic DD 5.1, 106 min
Future Film 19.11.2008

The Who -yhtyeen tupla-albumia Tommy (1969) on kutsuttu ensimmäiseksi rock-oopperaksi, ja sitä on sittemmin myös esitettykin musiikkinäytelmänä. Tommysta irtosi myös useita itsenäisiä hittikappaleita, jotka yhdessä tai erillään olivat tärkeä osa The Whon konserttiohjelmistoa. Hienoja Tommy-tulkintoja sisältävää Live at Leeds -albumia (1970) on mainittu kaikkien aikojen live-albumiksi.

Maine oli siis jo korkea, kun Robert Stigwood, Ken Russell ja Pete Townshend rupesivat muokkaamaan aineistoa elokuvaksi. Muutoksia tehtiin paljon, ja mukaan värvättiin eturivin näyttelijöitä ja artisteja.

Vaikka budjetti oli iso, tulos oli usein mauton, tökerö ja kyllästyttävä. Alun ja lopun puhdistaviksi ja ylevöittäviksi tarkoitetut luontonäyt ovat nekin reippaasti kitschin puolella.

Tommyn isä haavoittuu toisen maailmansodan lentäjänä. Äiti (Ann-Margret) on sängyssä uuden rakastettunsa (Oliver Reed) kanssa, kun isä palaa ja murhataan. Traumatisoituneesta Tommysta tulee kuuro, mykkä ja sokea. Aikuista Tommya (Roger Daltrey) parannetaan Marilyn-messussa, jossa ylipappi Eric Clapton tulkitsee Sonny Boy Williamsonin kappaletta ”Eyesight To The Blind”. Hän kohtaa LSD-huoran, jota esittää tulisesti Tina Turner (”Acid Queen”).

Psykedeelisten näkyjen ylettömyys alkaa kyllästyttää, mutta Elton John selvittää suvereenisti jättiläiskengissään ”Pinball Wizardin”. Määrä muuttuu myös hetken ajaksi laaduksi. Flipperimiljonääri Tommyn äiti piehtaroi ylellisyydessä alkoholisoituen, ja Ann-Margret irrottelee rohkeasti ”mainoksennus”-jaksossa. Frank Tashlinin ja Jerry Lewisin veroisessa kohtauksessa television Rex Beans -papumainosparodia antaa sytykkeen huikeaan satiiriin kulutusyhteiskunnasta. Eero Aarnion pallotuolikin tahriutuu papukeittoon ja ties mihin.

Ihmelääkäri (Jack Nicholson) diagnosoi Tommyn vaivan psykosomaattisen luonteen. Ann-Margretin raivoisimman tanssin yllyttämä Tommy paiskautuu peilin läpi ja herää vihdoin aikuiseksi. Tommyn koettelemukset jatkuvat edelleen, ja lopussa kuullaan kolme The Whon parhaisiin kuuluvaa kappaletta, ”We’re Not Gonna Take It!”, ”See Me, Feel Me” ja ”Listening To You”.

Tommy-elokuva on kamala mutta rockin ystävälle välttämätön, ehkä kuitenkin pikakelausta suosien. Dvd-kuvalaatu on hieno, ja äänimaailma tekee oikeutta alun perinkin viisikanavaisena nauhoitetulle musiikille. Nupit voi kohokohdissa vääntää kaakkoon.

Posted in Ann-Margret, Brown Arthur, Clapton Eric, Daltrey Roger, Entwistle John, John Elton, Moon Keith, Nicholson Jack, Reed Oliver, Russell Ken, Stigwood Robert, Townshend Pete, Turner Tina, Who The, Yleinen | No Comments »

Verenpunainen kauhu (2-dvd Ultimate Edition: Director's Cut ja Export Cut)

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090408-profondo-rosso.jpg

Profondo rosso / Deep Red. Italia 1975. O: Dario Argento. N: David Hemmings, Daria Nicolodi, Gabriele Lavia, Macha Méril. Anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, italiankielinen, pääkuva kahtena versiona: 123 min ja 100 min
1. levyllä pitkä, restauroitu Profondo rosso: Director’s Cut, 123 min ja Thomas Rostockin englanninkielinen kommenttiraita
2. levyllä monien parhaana pitämä laitos: Profondo rosso: Export Version, 100 min. Liitedokumentti: Dario Argento: An Eye For Horror (Iso-Britannia 2000, O: Leon Ferguson), mukana Maitland McDonagh, Alan Jones, William Lustig, Keith Emmerson, Asia Argento, Fiore Argento, Dario Argento, Claudio Argento, John Carpenter, George A. Romero, Alice Cooper, Asia Argento, Tom Savini, Daria Nicolodi, Michael Brandon, Jessica Harper, Claudio Simonetti, Keith Emerson, Piper Laurie, Luigi Cozzi. Suomennos: Satu Haapalainen. 57 min
Future Film 19.11.2008

Dario Argento aloitti ohjaajanuransa rikoselokuvilla, joita ei-italialaiset kutsuvat otsikolla ”giallo”. Verenpunainen kauhu -elokuvalla hän avasi urallaan uuden juonteen, jossa rikosaiheessa painottui kauhu ja punaisen veren keskeisyys. Kuvallinen eleganssi oli ollut hänen tunnuspiirteensä alusta alkaen, ja nyt se yhdistyi ylettömään verenvuodatukseen. David Hemmingsin valinta miespääosaan vei ajatukset Michelangelo Antonioniin (Blowup). Naispääosan sai Daria Nicolodi, josta tuli Argenton elämänkumppani, käsikirjoittaja ja kuuden elokuvan tähti.

Argenton ilmaisu on korostetun visuaalista, ja sellaisena rohkeaa ja usein uraaurtavaa. Hänellä on silmää ilmaisevalle yksityiskohdalle, hän hallitsee subjektiivisen näkökulmailmaisun, hänellä on usein säpsähdyttäviä kohtauksia, ja kysymys kuuluu, miten paljon syvyyttä häikäisevän pinnan alla on. Kun visuaalinen ulkokuori on niinkin tärkeää kuin Argentolla, on tietenkin oleellista, että dvd-masterointi on laadukasta, kuten tässä on laita.

Liitedokumentilla on melkoinen haastateltujen kaarti. Siinä käydään läpi Argenton ura, lapsuuden Edgar Allan Poe -vaikutteet, Sergio Leonen innoitus, ensimmäiset rikoselokuvat, suvun keskeisyys, rakkaus Daria Nicolodiin, kolmen äidin trilogia, Goblinin musiikki, oopperan vaikutus, kysymys naisen merkityksestä uhrina ja päähenkilönä, erilaisuus Alfred Hitchcockiin verrattuna, kuvamaailman keskeisyys ja näyttelijöiden tavallista vähäisempi merkitys. Argenton ääni on dokumentilla englanniksi päällepuhuttu.

Posted in Argento Dario, Hemmings David, Méril Macha, Nicolodi Daria, Yleinen | No Comments »

Laugh Or I'll Shoot Collection (Hei, me lennetään!, Top Secret!, Mies ja alaston ase)

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090405-laugh-or-ill-s.jpg

LAUGH OR I’LL SHOOT COLLECTION (Jim Abrahams, David Zucker, Jerry Zucker)
Hei, me lennetään (Airplane!, 1980)
Top Secret – huippusalaista (Top Secret!, 1984)
Mies ja alaston ase (The Naked Gun, 1988)
Paramount Home Entertainment Finland 19.11.2009

Posted in Abrahams Jim, Yleinen, Zucker David, Zucker Jerry | No Comments »

Mies ja alaston ase

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090405-the-naked-gun.jpg

MIES JA ALASTON ASE (Naked Gun. From the Files of Police Squad!). USA (c) 1988 Paramount Pictures. TJ: Jerry Zucker, Jim Abrahams, David Zucker. O: David Zucker. N: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, Ricardo Montalban, George Kennedy, O.J. Simpson. Väri, 1,78:1, DD 5.1, 81 min
Kommenttiraita: David Zucker, Robert Weiss ja Peter Zilden.
Dvd julkaistu erillisenä Suomessa alun perin 2001 (Finnkino / Paramount)
Paramount Home Entertainment Finland, boksissa Laugh Or I’ll Shoot Collection, 19.11.2008

Jerry Zuckerin, Jim Abrahamsin ja David Zuckerin tuotannossa juonikeskeisyys on kaukana, samoin hienovaraisuus. Hillittömät, usein alatyyliset gagit seuraavat toisiaan hypnoottisella vauhdilla. Elokuvassa Mies ja alaston ase vyörytystä pitää koossa Leslie Nielsenin pokerinaamainen poliisihahmo Frank Drebin. Kun katsoin elokuvaa uudelleen ensi kertaa 20 vuoteen, alun James Bond -elokuvia parodioiva terroristikohtaus tuntui sekä huvittavammalta että pelottavammalta. Frank Drebinin ja Jane Spencerin (Priscilla Presley) romanssi on toteutettu musiikkivideoparodiana, jossa on jopa krediitit MTV:n fontilla. Kappale on Peter Noonen sooloversio Herman’s Hermits -hitistä ”I’m Into Something Good” (Gerry Goffin, Carole King). Turvaseksi on toteutettu samanlaisissa asuissa kuin Spede Pasasen elokuvassa Kahdeksas veljes, mutta petyttyään Janen oletettuun huijaukseen Drebin julistaa ”näytelleensä kaikki orgasmit”.

Juonentapaisessa on kyse suurliikemiehestä (Ricardo Montalban), joka pyörittää kunniallisen julkisivunsa takana heroiinin salakuljetusta ja pyrkii järjestämään Englannin kuningatar Elisabet II:n salamurhan baseball-ottelussa välikappaleenaan kauko-ohjattu pelaaja.

Lopussa on hauska onnellisen lopun parodia, jossa ortodoksijuutalainen ja arabikin syleilevät toisiaan.

Episodimaisen farssin ystäville.

Posted in Abrahams Jim, Herman's Hermits, Kennedy George, Montalban Ricardo, Nielsen Leslie, Noone Peter, Presley Priscilla, Simpson O.J., Yleinen, Zucker David, Zucker Jerry | No Comments »

Top Secret! – huippusalaista!

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090405-top-secret-jpg.jpg

TOP SECRET! – HUIPPUSALAISTA! (Top Secret!), USA / Iso-Britannia (c) 1984 Kingsmere Properties Limited. O: Jim Abrahams, David Zucker, Jerry Zucker. N: Val Kilmer, Lucy Gutteridge, Omar Sharif. Väri, 1,78:1, DD 5.1, 86 min
Kommenttiraita: ohjaajat Jim Abrahams, David Zucker ja Jerry Zucker, tuottajat Jon Davison ja Hunt Lowry, moderaattori Fred Rubin.
Vaihtoehtoisia kohtauksia, kuvakäsikirjoituksia, traileri.
Suomennos: Tiina Kinnunen.
Paramount Home Entertainment Finland, erillisjulkaisu 2005, boksissa Laugh Or I’ll Shoot Collection 19.11.2008

Parodian erikoismiehet Jim Abrahams, David Zucker ja Jerry Zucker (ZAZ-tiimi) ehtivät ottaa maalitaulukseen itäblokin tyrannian ja kylmän sodan aikaiset agenttielokuvat viisi vuotta ennen kuin Berliinin muuri murtui. Itä-Saksa on kuvattu Hollywood-natsien ja Ranskan vastarintaliikkeen taistelukenttänä. Mukaan on miksattu myös pilailua 1960-luvun beach party -lainelautaelokuvista ja muista popkulttuurin ilmiöistä. Lähes joka kohtauksessa voi bongata parodian muista elokuvista.

Nuori Val Kilmer tekee elokuvadebyyttinsä amerikkalaisena rocktähtenä, jonka on määrä esiintyä itäsaksalaisilla nuorisofestivaaleilla. Kulttuurifestivaali on pelkkä kulissi sotaiselle suunnitelmalle, jonka sankarimme tekevät tyhjäksi.

Vaikka elokuva on parodia, Kilmer on roolissaan oikeasti hyvä ja esittää numeronsa (”Tutti Frutti”) omalla äänellään. Sittemminhän hän esitti myös Jim Morrisonia Oliver Stonen elokuvassa The Doors (1991).

Posted in Abrahams Jim, Kilmer Val, Sharif Omar, Yleinen, Zucker David, Zucker Jerry | No Comments »

« Older Entries
Newer Entries »