Archive for Marraskuu, 2008

« Older Entries

Berlin Alexanderplatz (6-dvd + kirja)

Perjantai, Marraskuu 28th, 2008

20080828-berlin-alexanderplatz.jpg

Berlin Alexanderplatz. Saksa 1980. O: Rainer Werner Fassbinder. N: Günter Lamprecht, Barbara Sukowa, Hanna Schygulla, Gottfried John. Nahkaboksissa 6 dvd:tä ja Christian Braad Thomsenin englanninkielinen kirja (358 s.). 1:1,33, DD 2.0. Sarja (13 jaksoa, epilogi) 14½ tuntia, liitedokumentteja (2006) 2½ tuntia. Scanbox 28.11.2008

Aikana, jolloin tv-sarjat ovat nousseet suurimmiksi dvd-suosikeiksi, myös Saksan tv-historian kunnianhimoisin sarja saadaan markkinoille. Rainer Werner Fassbinder (1945–1982) rikkoi rajoja pääteoksessaan Berliinin 1920-luvun alamaailmasta Alfred Döblinin modernin kaupunkiromaanin pohjalta. Televisiolta odotettiin kesyä perheviihdettä, mutta tätä sarjaa ei tehty yhtenäisyleisölle, vaan Fassbinder tutki rikoksen maailmaa kaunistelematta. Kauhukakarana pidetylle Fassbinderille uskottiin huippubudjetti ja mahtava näyttelijäkaarti, mutta ohjaaja ei ollut tuhlari vaan toteutti suurtyön aikataulua nopeammin. Vanhoja miljöitä löytyi vielä Berliinin takapihoilta ja sivukaduilta, loput lavastettiin Baijerissa. Päähenkilö on sietämättömän hyvänahkainen Franz Biberkopf (Günter Lamprecht), jonka saagassa sivutaan saksalaisen yhteiskunnan monia puolia ennen Hitlerin valtaannousua. Barbara Sukowa ja Hanna Schygulla esittävät hänen tärkeimpiä naisiaan. Myös kuvaus oli rohkeaa, ”liikuimme rajoilla”, myöntää kuvaaja Xaver Schwarzenberger. Vallitsevana oli tumma asteikko, joka on ollut kotiruudussa haastavaa… ainakin ennen dvd:tä. Uusi digitaalinen 2K-restaurointi tekee kuvalle oikeutta. Kuvaaja harmittelee nyt, ettei silloin käytetty 35-millistä filmiä. 16-millinen rae jää korostamaan aiheen karheutta.

Posted in Döblin Alfred, Fassbinder Rainer Werner, John Gottfried, Lamprecht Günter, Schwarzenberger Xaver, Schygulla Hanna, Sukowa Barbara, Yleinen | No Comments »

Viimeinen mies (The Omega Man)

Keskiviikko, Marraskuu 26th, 2008

20090208-the-omega-man.jpg

Synkkä yksinpuhelu

The Omega Man. USA 1971. O: Boris Sagal. N: Charlton Heston, Anthony Zerbe, Rosalind Cash. 1080p teräväpiirto, väri, 2,4:1, mono 1.0, 97 min. Erityisaineistot: – Johdanto: näyttelijät Eric Laneuville ja Paul Koslo sekä käsikirjoittaja Joyce H. Corrington (2000), 4 min. – Liitedokumentti: The Last Man Alive – The Omega Man, mukana antropologi Ashley Montagu (1971), 10 min. – Traileri. Warner Bros. Entertainment Finland, blu-ray 26.11.2008.

Richard Mathesonin tieteisvampyyriromaani Olen legenda (1954) on filmattu virallisesti kolme kertaa, viimeksi Will Smith -versiona (2007). Vuoden 1971 versiosta nimeltä Viimeinen mies Warner Bros. ei halunnut tehdä vampyyritarinaa. Kuvausajan lähitulevaisuuteen päivitetyssä juonessa Kiina ja Neuvostoliitto hävittävät toisensa bioydinaseilla, ja saastepilvi tuhoaa Yhdysvaltojen asukkaat. Lääkäri Robert Neville (Charlton Heston) selviää erikoisrokotteellaan ja kutsuu itseään omegaihmiseksi aakkosten viimeisen kirjaimen mukaan.

Elokuva on aluksi visio ehdottomasta yksinäisyydestä. Ei ole kivaa elää, kun ei ole ketään muita, katsella Woodstockia yksistään ja käydä tauotonta yksinpuhelua. Hulluus kolkuttaa silloin. Mutta Neville ei olekaan viimeinen. Eloon on jäänyt myös pimeydessä elävien zombiemutanttien lauma, joukko hulluja albiinoja, jotka haluavat tuhota tohtorin. Tuo puoli elokuvasta tuo mieleen George A. Romeron Elävien kuolleiden yön, jota on pidetty epävirallisena Matheson-tulkintana. Viimein Neville löytää vielä pienen vastustuskykyisten ihmisten ryhmän.

Viimeistä miestä ei ole koskaan arvostettu korkealle, mutta se on säilyttänyt kiinnostavuutensa sekä hyvistä että tahattomista syistä. Charlton Heston sai noina vuosina kolme korkean profiilin scifi-roolia (Apinoiden planeetta, Viimeinen mies, Soylent Green), jossa hän sai esitellä paljasta, antiikin harmonian ihanteita vastaavaa ylävartaloaan ja esiintyä ihmiskunnan viimeisenä toivona. Kiinnostavasti hän ei ole kuitenkaan ihannoitu, vaan ristiriitainen, kyynisyyttä vastaan kamppaileva vainottu sielu. Aavekaupunkikohtaukset kuvattiin viikonloppuisin tyhjässä Los Angelesin ”keskustassa”, jossa Nevillellä on runsaasti hylättyjä autoja valittavanaan. Naispääosaa tulkitsee puoleensavetävä, älykäs, musta Rosalind Cash. Elokuvan Arvaa, kuka tulee päivälliselle tavoin Heston ja Cash olivat etulinjassa murtamassa tabua, Hollywoodin A-elokuvien ihmissuhteita rajoittanutta rotumuuria kauniissa rakkauskuvauksessa. Synkän tulevaisuusnäyn älyllisiin näkemyksiin yhdistyvät rutiinitoiminnan maneerit. Musiikissakin vuorottelevat toimintakliseet ja yllättävät säväykset. Elokuva on ollut saatavissa perustasoisena dvd:nä vuodesta 2000. Nyt se on päivitetty teräväpiirtoaikakauteen.

Posted in Cash Rosalind, Heston Charlton, Matheson Richard, Sagal Boris, Yleinen | No Comments »

Quo Vadis (1951) 2-dvd

Keskiviikko, Marraskuu 26th, 2008

20081221-quo-vadis-1951.jpg

Suurteos ensi kertaa dvd:llä

Quo Vadis. USA 1951. O: Mervyn LeRoy, N: Robert Taylor, Deborah Kerr, Peter Ustinov. 1,33:1, DD 1.0 mono, 167 min
Teräväpiirtomasteroitu laitos pitkään työn alla olleesta fotokemiallisesti restauroidusta kuva- ja äänimateriaalista. Historioitsija F.X. Feeneyn kommenttiraita (2008). Liitedokumentti: In the Beginning: Quo Vadis and the Genesis of the Biblical Epic (2008, 44 min, haastateltavina Maria Wyke, David Franzoni, F.X. Feeney, Drew Casper, Patricia King Hanson, Richard Schickel, Richard B. Jewell, Christopher Frayling, Harrison Ellenshaw, Rudy Behlmer, Gary Smith). Restauroitu alku- ja loppumusiikki. Trailereita. Mukana 20-sivuinen jäljennös alkuperäisestä ohjelmalehtisestä, 16 mainoskuvakorttia, 6 julistepienennöstä, 10 valokuvaa kuvauspaikalta.
Elokuvan dvd-ensijulkaisu 2008, Japanissa myös blu-ray 2008. Warner Bros. Entertainment Finland, 26.11.2008

”Olen tie, totuus ja elämä”. Loppulause korostaa kristillistä sanomaa suurteoksessa, joka oli valmistusaikanaan myös allegoria päättyneen maailmansodan vainoista ja hirmuvaltiaista. Se julisti ajankohtaista viestiä: ”autuaita ovat rauhantekijät”. Quo Vadis, puolalaisen Nobel-kirjailija Henryk Sienkiewiczin romaani (1895), on filmattu monta kertaa, mutta tämä MGM:n oikeilla tapahtumapaikoilla Roomassa tuottama kolmituntinen Technicolor-spektaakkeli (1951) on tulkinnoista pidetyin.

Roomalainen sotapäällikkö (Robert Taylor) rakastuu kristittyyn, sotavankina Roomaan tuotuun prinsessaan (Deborah Kerr). Keisari Nero on vallassa, Pietari ja Paavali julistavat uutta uskoa, kristittyjä vainotaan, orgiat kuvataan lapsille sallitulla tavalla, ja Rooma palaa. Peter Ustinov ottaa kaiken irti roolistaan hulluna keisarina, joka polttaa Rooman rakentaakseen tilalle Neropoliksen ja laulaa kornia tuholaulua itseään harpulla säestäen katsellessaan kaupunkinsa katastrofia. Katakombeissa lymyilleet kristityt valitaan syntipukkeina marttyyreiksi ja heitetään sirkushuvina areenalla nälkäisille leijonille Neron ja Poppean nauttiessa viinirypäleitä katsomossa. Neron paras ystävä Gaius Petronius, Satyriconin kirjoittaja, tekee itsemurhan säästyäkseen keisarin huonolta musiikilta.

Fotokemiallisesti restauroitu ja teräväpiirtomasteroitu elokuva hivelee silmää. Kuvallinen loisto tekee oikeutta mahtitulkinnalle, jossa esiintyy 30.000 statistia ja jota varten valmistettiin vastaava määrä pukuja. Näin elokuvan ensi kertaa, ja se on sisällöltäänkin mielenkiintoista katsottavaa, vaikkakaan ei samaa luokkaa kuin Kymmenen käskyä, Ben-Hur ja Spartacus. Liitedokumentti on runsassisältöinen, mutta näytteet muista filmatisoinneista (Enrico Guazzoni, 1912, Gabriellino d’Annunzio & Georg Jacoby, 1925) ovat huonoa vhs-tasoa. Ilmi käy MGM-hankkeen pitkä valmistelu 1930-luvulta alkaen. Hauska rinnastus on löydetty ohjaaja Mervyn LeRoyn kahdesta kuolinkohtauksesta elokuvissa Pikku Caesar ja Quo Vadis (”iso Caesar”)!

Amerikkalaisella elokuvalla oli tärkeä rooli roomalaisen Cinecittàn studion uudelleenrakentamisessa. Areenakohtauksessa käytettiin myös maalattuja mattetehosteita. Cecil B. DeMillen Simson ja Delila oli aloittanut raamattueeposten uuden suosion, ja Quo Vadis lisäsi nostetta mahtavalla tuotannollaan ja suosiollaan.

Posted in Kerr Deborah, LeRoy Mervyn, Sienkiewicz Henryk, Taylor Robert, Ustinov Peter, Yleinen | No Comments »

Prinsessa Ruusunen (50-v juhlajulkaisu, 2-dvd)

Tiistai, Marraskuu 25th, 2008

20081122-sleeping-beauty.jpg

Disney siirtyy teräväpiirtoon

Sleeping Beauty. USA 1958, Walt Disney -tuotantoa, O: Clyde Geronimi, uusi hd-masteroitu laitos. 2,55:1, DD 5.1, runsaat liiteaineistot, suomalainen ääniversio: Werne / Pekka Lehtosaari (1995), pääkuva 73 min
Dvd ja blu-ray, Walt Disney Studios Home Entertainment Finland 25.11.2008

LIITTEITÄ • John Lasseterin, Andreas Déjan ja Leonard Maltinin kommenttiraita (2008) • Hauskaa pikkutietoa (Princess Fun Facts, 2008) • Grand Canyon (1958), O: James Algar, Disneyn musiikkilyhytelokuva, musiikkina Ferde Grofén Grand Canyon Suite, Prinsessa Ruususen alkuperäinen alkukuva, CinemaScope, 29 min • Disneyland: The Peter Tchaikovsky Story (1959), O: Charles Barton, Rex Hill ja Grant Williams esittävät Tshaikovskia, ensimmäinen stereo- ja laajakuvaohjelma televisiolle, väreissä, mukana Disneyn pitkä mustavalkoinen esittely elokuvastaan, 48 min, säädettävä laajakuvaksi, mukana ohjelman vaihtoehtoinen versio • Moderni musiikkivideo: Emily Osment: Once Upon a Dream • Pelejä ja muuta puuhaa • Kuvankaunis (Picture Perfect: The Making of Sleeping Beauty, 2008, 44 min), dokumentti elokuvan teosta • Eyvind Earle: mies ja hänen taiteensa (Eyvind Earle: The Man and His Art, 2008, 7 min) • Jakso 8 (Sequence Eight [Forest Scene], 2008, 5 min) • Vaihtoehtoinen alku (Alternate Opening) storyboard-piirroksina, 4 min • Poistettuja lauluja (Three Deleted Songs): ”It Happens I Have A Picture” (kaksi versiota), ”Riddle Diddle”, ”Go To Sleep” • Kuvakäsikirjoitettuja jaksoja (Storyboard Sequences): Linna vaipuu uneen ja Prinssin vangitseminen • Elävät mallit • suuret kokoelmat alkuperäispiirroksia ja -maalauksia (Art Galleries) • Alkuperäinen Disneylandin Prinsessa Ruususen linna (Original Sleeping Beauty Castle Walkthrough Attraction) • Trailerikokoelma (Publicity) • Neljä taiteilijaa maalaa puuta (4 Artists Paint 1 Tree: A Walt Disney Adventure in Art, 1958)  

Walt Disneyn animaatioklassikoiden juhlajulkaisut ovat kuuluneet vuoden dvd-tapauksiin, ja nyt, kun ne ovat siirtyneet hd-aikakauteen, Prinsessa Ruusunen on paras valinta studion ensimmäiseksi blu-ray-julkaisuksi. Markku Kivekkään (1947-2008), maailmanluokan suomalaisen asiantuntijan, mielestä Prinsessa Ruusunen oli Disneyn hienoin animaatio. Se oli Disneyn kallein ja mahtavin prinsessasatu, ja hän antoi lahjakkaan taiteilijan Eyvind Earlen tehtäväksi uudistaa kuvallista tyyliä yhdistämällä keskiaikaisten goottilaisten kuvakudosten tyylittelyä moderniin pelkistykseeen. Kolme hyvää haltijatarta toivat tarinaan huumoria, Pahatar oli siihen asti Disneyn vaikuttavin hirviö, ja lohikäärmetaistelu on yhä animaation huippukohtauksia. Elokuvan ominaispiirre on kuitenkin syvä tunne, jossa ei pelätä surumielisyyttäkään. Musiikissa käytettiin Tshaikovskia, jolta sovitettiin myös alkutekstien aikana kuultava koskettava ”Once Upon A Dream” -tunnuslaulu. Vaikka kyseessä oli suurtuotanto, siinä vaistoaa jotakin henkilökohtaista Disney-perheen elämästä, jossa tyttäret varttuivat tuolloin nuoriksi naisiksi. Studion 30-vuotisjuhlaelokuvaksi valmistunut satu nähdään uutena teräväpiirtomasteroituna 50-vuotisjuhla-dvd:nä ja blu-rayna. Se ilmestyy siten ensi kertaa kotitallenteena alkuperäisessä erikoisleveässä kuvakoossaan. Kaikkien aikojen mahtavin animaatio toteutettiin nimittäin alun perin Super Technirama 70 mm -formaatissa. Dokumentti elokuvan teosta on jälleen innostava ja kiehtova, samoin kommenttiraita. Muista ekstroista mainittakoon alkuperäinen Grand Canyon -alkukuva ja Tshaikovskin lapsuudesta ja nuoruudesta kertova Disneyland-ohjelman jakso.

Posted in Disney Walt, Earle Eyvind, Geronimi Clyde, Kivekäs Markku, Lehtosaari Pekka, Tshaikovski P.I. | No Comments »

Riisuminen

Perjantai, Marraskuu 21st, 2008

20081122-riisuminen.jpg

Politiikkaa Aatamin puvussa ja Eevankin

Suomi 1986. O: Lauri Törhönen, T: Jörn Donner, perustuu Raija Orasen näytelmään, pääosissa Eeva Eloranta, Erkki Saarela, 1,33:1, DD 2.0, 90 min Tekstitys ruotsiksi ja englanniksi Finnkino 21.11.2008

Lauri Törhösen toinen elokuvateatterielokuva Riisuminen perustui Raija Orasen näytelmään. Ministeri Usko Korkolainen (Erkki Saarela) kohtaa 12 vuoden takaisen naisystävänsä Tarjan (Eeva Eloranta), josta on tullut prostituoitu. Hotellin presidenttisviitissä vietetyn yön aikana he ajautuvat raivoisaan välienselvittelyyn, jossa puidaan entisten ”Rosan” ja ”Fidelin” poliittista nuoruutta, ja selviää, että Usko on Tarjan tyttären isä. Seksiä ja väkivaltaa sisältävä tarina juonsi juurensa Hymy-lehden lööppijuttuun, eikä aiheen käsittely kohoa kauas siitä korkeammalle. Korruption ja ihanteiden pettämisen käsittely tuntuu lähinnä oikeutukselta seksisensaatiolle ja runsaalle alastomuudelle. Ja kelpaahan Elorantaa Eevan asussa katsoa. Dvd-masterointi on hyvää.

Posted in Donner Jörn, Eloranta Eeva, Oranen Raija, Saarela Erkki, Törhönen Lauri, Yleinen | No Comments »

Pikku prinsessa

Perjantai, Marraskuu 21st, 2008

20090131-the-little-princess.jpg

The Little Princess. USA 1939. O: Walter Lang. N: Shirley Temple, Richard Greene, Anita Louise, Ian Hunter, Cesar Romero. Technicolor, 1,33:1, mono, suom. Katja Juutistenaho, 93 min Finnkino (The Great Hollywood Classics) 21.11.2008

Frances Hodgson Burnettin rakastettu lastenkirja Pikku prinsessa (1905, pohjana kirjailijan vuonna 1888 kirjoittama jatkosarja) on ollut ja on edelleen suosittua näytelmien, musikaalien, tv-sarjojen ja animaatioiden materiaalia. Filmatisoinneista arvostetuin on tämä Twentieth Century Foxin Shirley Temple -tuotanto vuodelta 1939. Merkitystä studiolle osoitti, että studiojohtaja Darryl F. Zanuck otti henkilökohtaisesti tuottaakseen sen. Shirley Temple oli 1930-luvulla monena vuonna Yhdysvaltain suosituin filmitähti, ja hänen suosionsa pelasti hänen kotistudionsa, jolle hän teki 20 elokuvaa. Pikku prinsessa valmistui Templen Fox-sopimuksen loppusuoralla, se oli hänen ensimmäinen kokonaan väreissä tehty elokuvansa ja viimeinen suuri menestyselokuvansa lapsitähtenä. Aikaisemmista filmatisoinneista merkittävin oli Mary Pickfordin vuodelta 1917. Elokuvissaan Shirley esitti yleensä leskivanhemman lasta tai orpotyttöä. Vuonna 1899 käynnistyvässä Pikku prinsessassa hänen isänsä on leskikapteeni. Tyttö on asunut Intiassa, ja kun isä lähtee toiseen buurisotaan, tyttö jää lontoolaiseen sisäoppilaitokseen, mutta sitten tulee uutinen, että isän kerrotaan kaatuneen Etelä-Afrikassa Mafekingin piirityksessä. Prinsessa ja kerjäläistyttö -tarinassa korostuu luokkaerojen mielivaltaisuus. Shirley lentää hetkessä kauniista huoneesta ankealle ullakolle, juhlaleningin tilalle tulee musta mekko, hän ei saa syödä muiden kanssa, ja tunnuskiharat määrätään oikaistaviksi. Omassa sielussaan Shirley on kuitenkin aina jalosukuinen ”pikku prinsessa”, jolla on sen mukaiset ominaisuudet: avarasydämisyys, myötätuntoisuus, jalomielisyys. Ankeuden ja julmuuden vastapainona on lennokkaita musikaalinumeroita; Shirley oli ensiluokkainen laulaja ja tanssija. Paras musikaalinumero on sotasairaalaan sijoittuva ”Wot Cher!” eli ”Knock’d ‘em in the Old Kent Road”. Köyhyyden aallonpohjassa nähdään pitkä unijakso herkkupatoineen ja linnoineen, ja intialainen ystävä sisustaa tytön nukkuessa ullakon kauniiksi. Elokuva toteutettiin kalliilla ja kestävällä Technicolor-menetelmällä, kuvaajina Arthur C. Miller ja William Skall. Teos on joutunut kuitenkin Yhdysvalloissa public domain -asemaan, ja kopiot voivat olla mitä sattuu. Tämä dvd on ilmeisesti valmistettu 16 mm:n kopiosta, jonka värit eivät tee elokuvalle oikeutta.

Posted in Burnett Frances Hodgson, Hunter Ian, Lang Walter, Miller Arthur C., Skall William, Temple Shirley, Yleinen, Zanuck Darryl F. | No Comments »

Pikku lordi

Perjantai, Marraskuu 21st, 2008

20090130-little-lord-fauntleroy.jpg

Little Lord Fauntleroy. USA 1936. O: John Cromwell. N: Freddie Bartholomew, C. Aubrey Smith, Dolores Costello Barrymore, Mickey Rooney, Guy Kibbee, Jessie Ralph, Constance Collier. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, suomennos: Kati Karhu, 102 min Finnkino (The Great Hollywood Classics -sarja), 21.11.2008

Pikku lordi, Frances Hodgson Burnettin bestseller-romaani vuodelta 1886, on filmattu monta kertaa, mutta David O. Selznickin vuonna 1936 tuottama versio on yhä arvostetuin. Selznick oli menestynyt tuottajana RKO:lla (King Kong) ja alkanut tuottaa MGM:llä laadukkaita klassikkofilmatisointeja (David Copperfield, Anna Karenina, Kaksi kaupunkia). Perustaessaan oman Selznick International -yhtiönsä hän tuotti ensimmäisenä elokuvanaan Pikku lordin. Ohjaajaksi tuli Selznickin luotto-ohjaajiin kuuluva John Cromwell. Säveltäjä oli legendaarinen Max Steiner (King Kong, Tuulen viemää). Huippukuvaaja Charles Rosher oli filmannut myös edellisen version, jossa pääosan tulkitsi Mary Pickford. Selznick valitsi pääosaan 1930-luvun suuriin lapsinäyttelijöihin kuuluvan Freddie Bartholomewn, jonka hän oli nostanut tähdeksi elokuvissa David Copperfield ja Anna Karenina. Pojan äitiä esittää mykän elokuvan tähti Dolores Costello Barrymore, Drew Barrymoren isoäiti. Tarina kertoo newyorkilaispojasta, joka osoittautuu brittiläiseksi lordiksi. Juonen monet käänteet herättävät suuria kysymyksiä yhteiskunnallisen aseman mielivaltaisuudesta ja onnen todellisista rakennuspuista. Amerikkalaisen tekijänoikeuskäytännön pyörteissä elokuva on ajautunut public domain -asemaan eli sitä saa esittää kuka vain. Finnkinon The Great Hollywood Classics -sarja, jossa se Suomessa ilmestyy, ei ole varsinaisesti mikään hyvän teknisen laadun tunnusbrändi. Tällä kertaa masteroinnin taso on kohtalainen. Elokuvasta liikkuu lyhyitä versioita (IMDB ja Maltin ilmoittavat kestoksi 98 min, mutta tämä dvd-julkaisu on täysimittainen, PAL-nopeudella 102 min, mikä vastaa alkuperäiskestoa 106 min).

Posted in Bartholomew Freddie, Burnett Frances Hodgson, Costello Barrymore Dolores, Cromwell John, Rooney Mickey, Rosher Charles, Selznick David O., Smith C. Aubrey, Steiner Max | No Comments »

Beyond Christmas

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090201-beyond-tomorrow.jpg

Beyond Tomorrow. USA 1940. TY: Academy Productions. O: A. Edward Sutherland. N: Harry Carey, C. Aubrey Smith, Charles Winninger, Alex Melesh, Maria Ouspenskaya, Helen Vinson, Rod La Rocque, Richard Carlson, Jean Parker. Alkuperäinen mustavalkoinen ja tietokoneväritetty laitos, 1,33:1, 2.0 mono, 76 min [kansitieto 79 min] PANVision (CCV AS) (Legend Films) 19.11.2008

Aavetarinat olivat suosittuja 1940-luvulla. Elokuvan Beyond Tomorrow aaveina nähtiin kolme veteraaninäyttelijää. Harry Carey oli 1910-luvun suuri lännentähti, joka sai sittemmin äreän vanhan herran rooleja. Pitkänaamainen C. Aubrey Smith oli koko ikänsä arvokkaiden brittigentlemannien esittäjä. Joviaali Charles Winninger oli sympaattisten jenkkikippareiden ja maalaistuomarien tulkitsija. Kolmen herran taloutta New Yorkissa pitää kaksi venäläistä: hovimestari Josef (Alex Melesh) ja Madame Tanya (Maria Ouspenskaya). Kun kaikkien herrojen illallisvieraat peruuttavat joulujuhlakutsunsa, herrat ”hukkaavat” lompakoitaan. Yhden niistä tyhjentää rikas rouva, joka heittää lompakon pois. Kaksi köyhää nuorta, James (Richard Carlson) ja Jean (Jean Parker) palauttaa lompakot ja saa kutsun jouluillalliselle. Teksasilainen James on lahjakas laulaja, ja romanssia edistää se, että molemmat nuoret pitävät hevosista. Lento-onnettomuudessa kolme herraa kuolee, mutta he palaavat hyvinä henkinä suojateilleen. ”Kaikki kuolevat viattomina, mutta harva kuolee puhtain sydämin”, kuuluu tarinan pääajatuksiin. Helen Vinson esittää vamppilaulajatarta, josta tulee koettelemus Jamesille. Elokuvan käsikirjoittajina oli kaksi Hollywood-ikisuosikkien kirjoittajaa: Adele Cram, jonka kuuluisin elokuva on Love Affair, ja Adele Comandini, joka muistetaan teoksesta Joulu Connecticutissa. Tuotantoyhtiö Academy Productions ei ilmeisesti valmistanut muita pitkiä näytelmäelokuvia. Beyond Tomorrow joutui unholaan ja public domain -asemaan, siitä ei ilmeisesti säilynyt alkuperäisaineistoja eikä hyviä kopioita, ja lukuisien dvd-julkaisujen taso on ollut vaatimaton. Vuonna 2004 Legend Films valmisti siitä lyhennetyn, uudelleenleikatun, 84-minuuttisen, värisävytetyn laitoksen Twentieth Century Foxin levitykseen, ja elokuvan nimeksi muutettiin Beyond Christmas. Legend-laitoksena elokuva saa myös ensijulkaisunsa Suomessa. Ekstravalikosta kannattaa valita katsottavaksi alkuperäinen mustavalkoinen versio. Jenkkijulkaisun lisäaineistona on myös uudelleenjulkaisuversiosta pois leikattuja kohtauksia.

Posted in Carey Harry, Parker Jean, Smith C. Aubrey, Sutherland A. Edward, Winninger Charles | No Comments »

Hei, me lennetään! / Hei, taas me lennetään! kokoelma

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20081213-airplane-collection.jpg

Kreisiä kyytiä kliseille

Hei, me lennetään! (Airplane!), USA 1980, O: Jim Abrahams, David Zucker, Jerry Zucker, N: Robert Hays, Julie Hagerty, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, kommenttiraita (Jon Davison, Jim Abrahams, Jerry Zucker, David Zucker), 84 min

Hei, taas me lennetään! (Airplane II: The Sequel), USA 1982, O: Ken Finkleman, N: Robert Hays, Julie Hagerty, anamorfinen 1,78:1, DD mono, 81 min Hei, me lennetään! on julkaistu aiemmin 2000 ja 2005 (Don’t Call Me Shirley Edition, mukana Long Haul Version -vaihtoehto, kommenttiraita, haastatteluja, poistettuja kohtauksia ja triviaraita). Hei, taas me lennetään! on julkaistu aiemmin vuonna 2000. Paramount Home Entertainment Finland 19.11.2008

Laadittuaan käsikirjoituksen John Landisin ohjaamaan elokuvaan Hei me nauretaan (Kentucky Fried Movie) trio Jim Abraham, David Zucker ja Jerry Zucker (ZAZ) valmisti esikoisohjauksenaan lentothrilleriparodian Hei, me lennetään! Elokuvassa on juonikin: hermonsa menettänyt ex-lentäjä (Robert Hays) havittelee ex-tyttöystävänsä, lentoemännän (Julie Hagerty) lempeä ja lentomatkan kokiessa katastrofin pelastaa päivän. Juoni on kuitenkin lähinnä ripustin sarjalle mielipuolisia gageja, joita tarjoillaan tiheään tahtiin. Pääosan esittäjiä tunnetumpia ovat muut näyttelijät kuten Peter Graves, Leslie Nielsen, Robert Stack ja Lloyd Bridges. Keskellä farssin hervottomia käänteitä heidän kasvonsa pysyvät tiukasti peruslukemilla. Vaikka ZAZ-kolmikko valmisti seuraavatkin elokuvansa Paramountille, jatko-osa Hei, taas me lennetään! sai toisen ohjaaja-käsikirjoittajan, Ken Finklemanin. Peruskaava ja moni vitsikin on sama, mutta nyt kyseessä on lento avaruuteen, ja sivurooleissa on tunnettuja kasvoja kuten Raymond Burr, William Shatner ja Sonny Bono. Parodian päämaalitauluna ovat jäyhät lentokone- ja katastrofielokuvat, mutta elokuviin rakentuu suuri pyörre, jossa kaikenlaiset elokuvien ja tv-sarjojen kliseet saavat kyytiä. Henkilöiden tahallisessa latteudessa ja tulvana virtaavien irtogagien lyhytjännitteisyydessä tuntuu olevan kohteena nimenomaan tv-sukupolven popviittauksista rakentuva tajunta. Itse en kuulu vihkiytyneiden piiriin, mutta Hei, me lennetään kuuluu monen mielestä kaikkien aikojen hauskimpiin komedioihin. Masterointi on hyvää.

Posted in Abrahams Jim, Yleinen, Zucker David, Zucker Jerry | No Comments »

The Best of the West (El Dorado, Kova kuin kivi)

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20081213-best-of-the-wes.jpg

Wayne tunnustaa ikänsä

El Dorado (El Dorado), USA 1966, O: Howard Hawks, N: John Wayne, Robert Mitchum. Anamorfinen 1,85:1, DD mono, 121 min

Kova kuin kivi (True Grit), USA 1969, O: Henry Hathaway, N: John Wayne, Kim Darby. Anamorfinen 1,78:1, DD mono, 123 min Paramount Home Entertainment Finland Levyt julkaistu erillisinä 27.6.2007 Boksin julkaisupäivä 19.11.2008

Kaksi John Waynen 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistua lännenelokuvaa julkaistaan tuplatarjouksena.

Kova kuin kivi kuului Waynen myöhäisuran käänneteoksiin. Hän tunnusti ikää rähjäisenä silmälappuisena sheriffinä, joka tulee 14-vuotiaan tytön avuksi tämän pyrkiessä isänsä tappajan jäljille. Rooster Cogburnin roolista Wayne voitti ainoan Oscarinsa lähinnä kaiketi tunnustuksena koko uralleen, ja elokuvalle tehtiin jatko-osakin. Lucien Ballardin upeaa syksyistä kuvausta kelpaa katsoa kauniisti masteroidussa laitoksessa. Veteraaniohjaaja Henry Hathaway loi elokuvaan mukavan rennon, jopa laiskan poljennon.

El Dorado oli Howard Hawksin letkeää jatkoa Rio Bravo -klassikolleen. Juoppoa sheriffiä, jonka avuksi Wayne tulee, esitti tällä kertaa Robert Mitchum, ja toiminnan ja komedian miksauksesta käsikirjoituspuolella huolehti jälleen Leigh Brackett. Hawksin viritellessä sarjan kolmatta, Rio Loboa, Wayne jo kysyi: ”joko minä nyt saan esittää juopon roolin”, mutta hän oli jo saanut sellaisen Rooster Cogburn -elokuvissa. El Doradossa Wayne tunnustaa paitsi ikänsä, myös raihnaisuutensa ja vammaisuutensa. Loppukuvassa Mitchum ja Wayne klenkkaavat kainalosauvojen varassa.

Posted in Ballard Lucien, Brackett Leigh, Darby Kim, Hawks Howard, Mitchum Robert, Wayne John, Yleinen | No Comments »

« Older Entries