Archive for Heinäkuu, 2008

Likainen Harry -kokoelma (5 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Heinäkuu 23rd, 2008

20080712-dirty-harry.jpg20080715-magnum-force.jpg

20080716-enforcer.jpg

20080718-sudden-impact.jpg

20080721-dead-pool.jpg

LIKAINEN HARRY -KOKOELMA. USA, pääosassa Clint Eastwood, teräväpiirtomasteroitu, DD 5.1, Dvd ja blu-ray.
LIKAINEN HARRY: kahden levyn erikoisjulkaisu (Dirty Harry), 1971, O: Don Siegel, Richard Schickelin kommenttiraita, liitedokumentit: Dirty Harry’s Way (1971), Dirty Harry: the Original (2001), Haastattelugalleria (2008), The Long Shadow of Dirty Harry (2008), Clint Eastwood: The Man from Malpaso (1993), 1:2,40, pääkuva 98 min
MAGNUM .44: deluxe-julkaisu (Magnum Force), 1973, O: Ted Post, John Miliusin kommenttiraita, liitedokumentit A Moral Right: The Politics of Dirty Harry (2008), The Hero Cop: Yesterday and Today (1973), 1:2,40, pääkuva 117 min
MURSKAAJA: deluxe-julkaisu (The Enforcer), 1976, O: James Fargo, ohjaajan kommenttiraita, liitedokumentit The Business End: Violence in Cinema (2008), Harry Callahan / Clint Eastwood: Something Special in Films (1976), 1:2,40, pääkuva 92 min
RATKAISEVA ISKU: deluxe-julkaisu (Sudden Impact), 1983, O: Clint Eastwood, Richard Schickelin kommenttiraita, liitedokumentti The Evolution of Clint Eastwood (2008), 1:2,40, pääkuva 112 min
LIKAINEN HARRY JA MURHAPOOLI: deluxe-julkaisu (The Dead Pool), 1988, O: Buddy Van Horn, kommenttiraita (David Valdes, Jack N. Green), liitedokumentti The Craft of Dirty Harry (2008), 1:1,77, pääkuva 87 min
Warner Bros. 23.7.2008

Clint Eastwoodin Likainen Harry -sarja kuuluu Kummisedän tavoin niihin, joissa teräväpiirto-dvd:n laatu erottuu edukseen. Eastwood ja hänen kuvaajansa Bruce Surtees ja Jack N. Green suosivat oikeita tapahtumapaikkoja (sarja on varsinainen San Francisco -antologia), luonnonvaloa ja yökohtauksia, joissa kasvonpiirteitä tuskin erottaa, mistä Clintin graniittikasvojen teho ei tosin kärsi. Käsitykset elokuvien kuvallisesta karkeudesta voi unohtaa, sillä päin vastoin Clint kuuluu perfektionisteihin.

Warner Bros. antaa suosikkisarjalle luksuskohtelun. Runsaat liitedokumentit ovat tosin puolivillaisia, ja samat näytteet toistuvat kyllästymiseen asti, mutta joukossa on merkittävä The Evolution of Clint Eastwood, ja kommenttiraidat, varsinkin Richard Schickelin, ovat korkeatasoisia.

Likainen Harry esitteli myyttisen 1970-luvun antisankarin, jossa ruumiillistui Taksikuskin ja Rambon tapaan amerikkalainen asehulluus. Jatko-osista pakkaa myllersivät kiehtovimmin kaksi elokuvaa, joissa Harry tapasi synkeät kaksoisolentonsa: Magnum .44, jossa Harry kohtaa asevaltaa ylistävän poliisipartion, ja Ratkaiseva isku, jossa usko oman käden oikeuteen tekee naisesta (Sondra Locke) sarjamurhaajan. Eastwood ei ole jämähtänyt suosikkihahmoonsa vaan romuttanut machomyyttiä, riistänyt väkivallalta hohteen ja laajentanut alaansa. Nyt on kuitenkin entistä helpompi nähdä, miten Eastwoodin kiehtova potentiaali oli piilevänä jo alkuperäisessä Likaisessa Harryssa, jonka rujo voima on myös kestänyt hyvin aikaa.

Rikoskärpänen

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

20090731-my-favorite-brunette.jpg

RIKOSKÄRPÄNEN (My Favorite Brunette). USA (c) 1947 Hope Enterprises. O: Elliott Nugent. N: Bob Hope (Ronnie Jackson), Dorothy Lamour (paronitar Carlotta Montay), Peter Lorre (Kismet), Lon Chaney, Jr. (Willie), Alan Ladd (Sam McCloud). Mustavalkoinen 1,33:1, mono, 87 min
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 11.7.2008

Bob Hope -komediassa parodioidaan Maltan haukkaa erityisesti, salapoliisitarinoita yleensä, film noiria ja muihinkin lajeihin kuuluvia elokuvia. Tarina kerrotaan pitkänä takaumana. Bob Hope on kuolemansellissä ja kertoo reportterille miten vauvavalokuvaaja tuurasi salapoliisiystäväänsä (Alan Ladd cameo-osassa) ja takertui rikoksen seittiin.

Naispääosassa on Bob Hopen suosikkipartneri Dorothy Lamour. 1940-luvulta 1950-luvun alkuun Bob Hope, Bing Crosby ja Dorothy Lamour esiintyivät suositussa Road to -elokuvasarjassa (Road to Singapore, jne.). Tämä elokuva kuuluu Bob Hopen My Favorite -sarjaan; My Favorite Blonde -elokuvassa pääosaa esitti Madeleine Carroll, kahdessa muussa Dorothy Lamour.

Tyypilliseen tapaansa Bob Hope esittää pelkurimaista hahmoa, joka joutuu vaarallisiin tilanteisiin, seurauksena kaikenlaista kohellusta ja vakavaakin väärinkäsitystä, mukaanlukien kuolemantuomio. Elokuvan tunnelmassa on paikoin aitoa kiehtovuutta ja unenkaltaista imua. Bob Hope ja Dorothy Lamour ovat mainio koomikkopari.

Koska elokuva on joutunut public domain -asemaan, sitä voi levittää kuka tahansa, ja liikkeellä on lähinnä vain huonoja kopioita. Tämäkin dvd on masteroitu kuin huonosta 16 mm:n kopiosta, eikä se ole kuvalaadultaan vaatimatonta vhs:ää parempi. Kopio alkaa kesken alkutekstien, ja siitä puuttuu lopputeksti.

Onnemme on vaarassa (Tuo epävarmuuden tunne)

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

20090723-that-uncertain-feeling.jpg

ONNEMME ON VAARASSA / TUO EPÄVARMUUDEN TUNNE (That Uncertain Feeling). USA © 1941 Ernst Lubitsch Productions. TJ: Sol Lesser. T+O: Ernst Lubitsch. KS: Donald Ogden Stewart – sovitus Walter Reisch – Victorien Sardoun ja Émile de Najacin näytelmästä Divorçons (1880) – uudelleenfilmatisointi Lubitsch-elokuvasta Taas suutele mua (Kiss Me Again, 1925). KU: George Barnes. LA: Alexander Golitzen; A.E. Freudeman. Merle Oberonin puvut: Irene. N: Merle Oberon (Jill Baker), Melvyn Douglas (Larry Baker), Burgess Meredith (Alexander Sebastian), Sig Rumann (herra Kafka). Mustavalkoinen 1,33:1, DD mono, 84 min
Suomennos: Päivi Ahlqvist
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 11.7.2008

Tuo epävarmuuden tunne on Ernst Lubitschin tunnetuimpia elokuvia Suomessa siksi, että sitä on esitetty paljon televisiossa. Sen täyttä arvoa ei ole missään yleisesti huomattu, mutta mielestäni se aina ollut komedian mestariteos ja Lubitschia parhaimmillaan.

Pohjana oli ranskalainen suosikkinäytelmä, jonka toinen kirjoittaja oli Victorien Sardou, ”hyvin tehdyn näytelmän” (pièce bien faite) tärkein kehittäjä. Komedian hölynpölyjuonesta, jota Lubitsch oli ennenkin käyttänyt (mykkäkomedia Taas suutele mua Hanns Krälyn käsikirjoituksesta), taikoi uuden timanttisen puhutun dialogiversion ykkössarjan käsikirjoittaja ja satiirikko Donald Ogden Stewart (Laughter, Vakka kantensa valitsee, Love Affair, Skandaalihäät).

Minäkin olen nähnyt juuri tämän Lubitsch-elokuvan ehkä useammin kuin minkään muun, ja silti se jaksaa aina naurattaa. Suosikkikohtaukseni on unkarilainen gulassi-illallinen, jossa vaimon teennäinen ja ulkoaopeteltu ”Egeszegere” (”Terveydeksi!”) saa aikaan aitoa iloa koko illaksi. Toinen lempikohtaukseni on avioeronäytös asianajajan toimistossa. Miehen ja vaimon on syyllistyttävä toisiaan kohtaan loukkauksiin, joihin kumpikaan ei usko.

Taustahuomioita illalliskohtaukseen: Merle Oberonin aviomies oli unkarilaissyntyinen tuottajanero Alexander Korda. Sig Rumann, joka esittää juutalaista tehtailijaa nimeltä Kafka, esitti Lubitschin seuraavassa elokuvassa Ollako vai eikö olla (1942) Gestapo-päällikköä, joka tunnetaan lempinimellä ”keskitysleiri-Ehrhardt”.

Merle Oberon tyydyttämättömänä vaimona, Melvyn Douglas itserakkaana vakuutusmiehenä ja Burgess Meredith omalaatuisena pianistina ovat erinomaisia. Mutta myös sivurooleissa on herkullisia osasuorituksia, kuten Alan Mowbray psykoanalyytikkona ja Eve Arden asianajotoimiston sihteerinä.

Suositellaan katsottavaksi hyvässä seurassa viinilasillisen ja mansikoiden kera.

Paimen, piika ja emäntä

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

2008.07.13.-Paimen-piika-ja emanta

PAIMEN, PIIKA JA EMÄNTÄ / Vi kämpa för fädernesgården. Suomi 1938. TY: Väinän Filmi. T: Väinö Mäkelä. O+LE: Roland af Hällström. KS: Auni Nuolivaaran romaaneista Paimen, piika ja emäntä (1936) ja Isäntä ja emäntä (1937). KU: Olavi Gunnari. LA: Lasse Elo. M: Alvar Andström. KP: Orivesi. N: Martta Kontula (Ukonniemen Katri), Kaarlo Kytö (Ruuhiniemen Santeri), Kosti Elo (Vaakerlunti), Aili Tikka (Ukonniemen Leena, Katrin sisko), Elna Hellman (Ruuhiniemen vanha emäntä), Vappu Elo (Veikkolan Annastiina), Eino Haavisto (Rantalan Juuso), Hemmo Airamo (Ruuhiniemen Iivari), Eero Leväluoma (kauppias Ephraim Tervola), Eero Roine (Wahlgren). Mustavalkoinen, 1,33:1, 85 min
Finnkino 11.7.2008

Auni Nuolivaaran romaani Paimen, piika ja emäntä on merkittävä suomalaisen naiskirjallisuuden ”Sain roolin, johon en mahdu” -kehityslinjassa, ja on mielenkiintoista, että Roland af Hällström teki esikoisohjauksenaan juuri siihen perustuvan elokuvan; hänen viimeinen elokuvansa perustui johdonmukaisesti Minna Canthin näytelmään.

Vahvan naisen tarina alkaa romaanissa vuonna 1852 ja elokuvassa 1900-luvun alussa. Lujan luonteensa turvin nuori Katri tulee ison talon pelastajaksi. Martta Kontula tulkitsee roolin hyvin. Katrin hahmolla Nuolivaara jatkaa samaa perinnettä, jonka oli avannut pohjoismaiseen kirjallisuuteen Selma Lagerlöf ja jonka tuolloin tuore suosikkiesimerkki oli Hilja Valtonen, Varaventtiilin kirjoittaja.

Oriveden maisemat ovat upeita, ja työmontaasijaksot vaikuttavat aidoilta.

Paimen, piika ja emäntä jäi ainoaksi Väinän Filmin tuottamaksi elokuvaksi; Mäkelöiden suvun tuotantotoiminta jatkui myöhemmin Fennada-yhtiössä.

Auni Nuolivaaran romaanit olivat suosittuja myös Saksassa ja Japanissa, ja niistä on tehty Japanissa myös 49-osainen animesarja (1984). http://koti.phnet.fi/otaku/reviews/katori/katori.htm

Elokuvasta Paimen, piika ja emäntä ei ole filmiesityskopiota, ja olen nähnyt sen elokuvateatteri Orionin Roland af Hällström -sarjassammekin vain kuluneesta lähtömateriaalista valmistettuna loivana Betacam SP -videoheijastuksena. Myöskään tämän dvd:n kuvallinen laatu ei ole kovin hyvä, mutta ilmeisesti se on vedetty parhaasta säilyneestä lähtömateriaalista.

Suopursu kukkii

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

2008.07.27.-Suopursu-kukkii

SUOPURSU KUKKII / Getporsen blommar. Suomi 1947. TY: Suomen Filmiteollisuus. T+O+KS: Toivo Särkkä – Matti Hällin romaanista (1943). KU: Kalle Peronkoski. LA: Karl Fager. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Rauli Tuomi (kirjailija Martti Kaski), Ritva Arvelo (rouva Inga Silver), Ghedi Lönnberg (tohtorinna Mirjam Rantala), Eeva-Kaarina Volanen (runoilija Annikki Kivi), Salli Karuna (leskirouva Soisalo), Teuvo Puro (rakennusurakoitsija Silver), Rauha Rentola (Kirsti, satamatyttö), Arvo Lehesmaa (tohtori Rantala), Eino Kaipainen (merimies Johansson), Unto Salminen (muusikko Einar Kinos), Pirkko Karppi (Hilja, Soisalon palvelijatar). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 11.7.2008

Kulkuri on suomalaisen elokuvan lempiteemoja. ”Jos kaksi ihmistä tuntee sen tuoksun yhtä aikaa, saavat he tuntea suuren onnen”.

Suopursu kukkii on elokuva, jossa voi tuntea 1940-luvun ilmapiirin kyynisyyden ja elämänväsymyksen, varsinkin vuosina 1944-1950 koetun raiteiltaan menon. ”Mikä mies te oikein olette?” ”Kun en sitä itsekään tiedä”.

Vaikka Toivo Särkän todettiin arvosteluissa hukanneen Matti Hällin romaanin unenkaltaisuuden, tuloksena oli silti merkillinen elokuva, jossa pilvilinnojaan rakentava kulkuri (Rauli Tuomi) kohtaa ainakin mielikuvituksessaan neljä salaperäistä naista. Rouva Inga Silveriä tulkitsee sporttinen Ritva Arvelo. Tohtorinna Mirjami Rantalan (Ghedi Lönnberg) härnäystä aviomies (Arvo Lehesmaa) katsoo läpi sormien. Runotyttöä tulkitsee Eeva-Kaarina Volanen ja leskirouva Soisaloa Salli Karuna.

Töksähtelevässä elokuvassa on hienoja lähikuvia, ja Inga Silverin meriseikkailussa on dramatiikkaa. Valitettavasti dvd:n kuvalaatu on vaatimaton.

The Tower of Death

Keskiviikko, Heinäkuu 9th, 2008

20090222-tower-of-death.jpg

Game of Death II [nimi alkuteksteissä] / Si wang ta / Viimeinen taisto. Hongkong 1981. O: Ng See-Yuen. N: Bruce Lee, Tong Lung, Tai Chung Kim. Väri, 2,35:1, DD mono, 92 min [kansitieto 82 min]. Englanniksi dubattu. Kansitiedosta poiketen ei kantoninkielistä vaihtoehtoa. Liitedokumentti Immortal Dragon (2000, T: Dante J. Pugliese, 51 min). Liiteparodia A Fistful of Yen (1977, O: John Landis, 31 min). Suom. Jani Kyllönen. [Suomessa erillisjulkaisuna 19.11.2004.] Future Film, boksissa Bruce Lee, 9.7.2008.

Vielä kahdeksan vuotta kuolemansa jälkeen Bruce Lee (1940-1973) esiintyi tähtielokuvassa, joka oli rakennettu hänestä kuvattujen ylijäämäotosten varaan. Bruce Lee esittää legendaarista taistelulajien opettajaa nimeltä Billy. Myös hänen veljensä Bobby (Tai Chung Kim) on innostunut taistelulajeista. Billyn harmiksi Bobby laiminlyö opintojaan ja harrastaa mieluummin pornoa. Selvittäessään mestarinsa kuolemaa ja puolustaessaan hautajaisissa surevaa väkijoukkoa Billy ammutaan, jolloin Bobby ryhdistäytyy ja aloittaaa kostoretken. Jäljet johtavat maanalaiseen pagodiin ja Kuoleman torniin. Vastaan tulee maanalainen huumetehdas ja seitsemän vartijaa, joista jokainen on kungfu-mestari. Kukin Bruce Lee -elokuva kuvattiin eri maassa; tällä kertaa keskeiseksi tapahtumapaikaksi tulee Japani. Bruce Lee esiintyi elokuvissa vauvasta lähtien ja näin siis vielä 8 vuotta kuolemansa jälkeenkin. Otteita hänen lapsiesiintymisistään sisältyy myös tähän kummalliseen elokuvaan, samoin aitoja dokumenttikuvia hänen hautajaisistaan.

Game of Death

Keskiviikko, Heinäkuu 9th, 2008

20090222-game-of-death.jpg

Panoksena kuolema. Hongkong / USA 1978. O: Robert Clouse. N: Bruce Lee, Colleen Camp, Kareem Abdul-Jabbar, Dean Jagger, Gig Young, Chuck Norris. Väri, 2,35:1, DD mono, 102 min. Englanninkielinen. Kansitiedosta poiketen ei kantoninkielistä vaihtoehtoa. Liitedokumentti Immortal Dragon (2000, T: Dante J. Pugliese, 51 min). Liiteparodia A Fistful of Yen (1977, O: John Landis, 31 min). Suom. Janne Mökkönen. [Suomessa erillisjulkaisuna 19.11.2004.] Future Film, boksissa Bruce Lee, 9.7.2008.

Bruce Leen viidennessä tähtielokuvassa Game of Death hän esiintyy itse vain taistelukohtauksissaan. Alkuteksteihin on otettu vaikutteita James Bond -elokuvista siinä missä Way of the Dragonissa oli hienot tyylitellyt soutuaiheiset alkutekstianimaaatiot. Myös vaikuttava musiikki (John Barry) on Bond-henkistä jatkaen Way of the Dragonissa alkanutta kiinnostavamman musiikin suuntausta. Game of Death myös alkaa Colosseumilta, samasta taistelukohtauksesta Chuck Norrisin kanssa, mihin Way of the Dragon päättyi. Alkujakso, elokuva elokuvassa, esittelee maailman suurimman kungfu-tähden Billy Hon (Bruce Lee). Mafia haluaa hänet leipiinsä, höystäen tarjouksiaan tappouhkauksilla. Viimein Billy kuolee mafian uhrina, tai siltä ainakin näyttää. Tosiasiassa Billy haastaa alamaailman ”kuoleman leikkiin”. Bruce Lee itse kuoli oikeasti (1940-1973) elokuvan alkutaipaleella, ja Robert Clouse saattoi sen loppuun tähden kuoleman jälkeen käyttäen isoihin aurinkolaseihin sonnustautuneita sijaisnäyttelijöitä. Valmiissa elokuvassa on 40 minuuttia aitoa Bruce Lee -aineistoa, mihin sisältyvät sankarin kaikki taistelukohtaukset. Kokoero näyttää ylivoimaiselta ottelussa koripalloilija Kareem Abdul-Jabbarin kanssa, mutta koko ei merkitse kaikkea.

Way of the Dragon

Keskiviikko, Heinäkuu 9th, 2008

20090222-way-of-the-drag.jpg

Meng long guo jiang / Lohikäärmeen tie. Hongkong 1972. O: Bruce Lee. N: Bruce Lee, Chuck Norris, Nora Miao. Väri, 2,35:1, DD mono, 95 min. Vain englanniksi dubattuna versiona, kansitiedosta poiketen ei kantoninkielisenä. Liitedokumentti Immortal Dragon (2000, T: Dante J. Pugliese, 51 min). Liiteparodia A Fistful of Yen (1977, O: John Landis, 31 min). [Suomessa erillisjulkaisuna 2004.] Future Film, boksissa Bruce Lee 9.7.2008.

Kolmannessa tähtielokuvassaan Lohikäärmeen tie Bruce Lee oli ainoan kerran ohjaajana. Tarinan päähenkilö on Tang Lung (Bruce Lee), joka tulee Roomaan puolustamaan ystäväänsä Cheniä (Nora Miao). Tämä on ryhtynyt ravintoloitsijaksi ja joutuu gangsterien painostuksen kohteeksi. Nora Miao on toisen kerran Bruce Leen puoleensavetävänä ystävättärenä. Bruce Leen humoristisiin piirteisiin kuuluu ujostelu naisten seurassa, etenkin Nora Miaon vilauttaessa paljasta poveaan. Lopussa Nora Miaon ilme on syvästi pettynyt hänen saadessaan kuulla, että minne Tang Lung kulkeekin, hän menee yksin. Taistelukohtausten skaala on aikaisempaa laajempi, alkaen rennoista treenailuista peilin edessä ja kiinalaisystävien leppoisasta kouluttamisesta. Lohikäärmeen otteet nousevat esiin, nähdään kahden nunchakun käsittelyä, ja loppuhuipentuma tapahtuu Colosseumilla vastapelurina Chuck Norris, joka sai tässä elokuvassa ensimmäisen ison roolinsa. Dubbaus on latteaa.

Fist of Fury

Keskiviikko, Heinäkuu 9th, 2008

20090222-fist-of-fury.jpg

Jing wu men / Vihan nyrkki. Hongkong 1972. O: Wei Lo. N: Bruce Lee, Nora Miao, Jun Armura, Robert Baker, Jackie Chan. Väri, 2,35:1, DD mono, 113 min. Vain englanniksi dubattuna versiona, kansitiedosta poiketen ei kantoninkielisenä. Liitedokumentti Immortal Dragon (2000, 51 min). Liiteparodia A Fistful of Yen (1977, O: John Landis, 31 min). [Suomessa erillisjulkaisuna 2004]. Future Film, boksissa Bruce Lee 9.7.2008.

Itsehillintä on jälleen kaiken lähtökohtana, kun Chen (Bruce Lee) palaa japanilaisten miehittämään Shanghaihin osallistuakseen kungfumestarinsa hautajaisiin elokuvassa Fist of Fury. Japanilaisen koulun kiusanteosta ei saa provosoitua, vaikka japanilaiset kutsuvatkin kiinalaisia ”Aasian sairaaksi mieheksi” ja ripustavat portille ”koirilta ja kiinalaisilta pääsy kielletty” -kyltin. Jossakin raja kuitenkin menee, ja Bruce Lee pakottaa japanilaiset kirjaimellisesti syömään sanansa. Taistelukohtaukset ovat huikeita, Bruce Lee sai stuntmiehekseen nuoren Jackie Chanin, mukana on paras Bruce Lee -nainen (Nora Miao), ja Bruce pääsee esittelemään nunchakutaitojaan. Lattea dubbaus tietty häiritsee. Bruce Leen parhaana pidetty elokuva on se, josta kungfu-mestariin tutustuminen on hyvä aloittaa.

The Big Boss

Keskiviikko, Heinäkuu 9th, 2008

20090222-the-big-boss.jpg

Tang shang da xiong / Lohikäärmeen nyrkki. Hongkong 1971. O: Wei Lo. N: Bruce Lee, Chao Chen, Hui-Yi Chen. Väri, 2,35:1, DD mono, 113 min. Vain englanniksi dubattuna, kansitiedosta poiketen vaihtoehtona ei ole alkuperäistä kantoninkielisestä versiota. Liitedokumentti Immortal Dragon. [Suomessa erillisjulkaisuna 2004.] Future Film, boksissa Bruce Lee, 9.7.2008.

Bruce Leen ensimmäinen tähtielokuva esittelee hänet rauhan miehenä, joka kieltäytyy väkivallasta… elokuvan puoliväliin asti. Sitten Cheng (Bruce Lee) saa selville, että bangkokilainen jäätehdas, johon hän on tullut töihin, onkin lähinnä vain kulissi heroiinin salakaupalle ja prostituutiolle. Ne, jotka yrittävät saada selville, mitä on tekeillä, katoavat selittämättömästi. Iso pomo yrittää lahjoa Chengin puolelleen juottamalla hänet humalaan ja yhyttämällä hänet ilolinnun seuraan. Mutta kun Chengin serkku murhataan ja tyttöystävä kidnapataan, konnat saavat pian selville, mikä erehdys on ärsyttää karatekuningasta.

Elokuva ei ole ilmaisultaan kovin hiottu, sen väkivalta on paikoin yllättävän veristä, ja seksikohtaus särähtää. Raakuudessaan ja rosoisuudessaan The Big Boss kuitenkin myös kiehtoo.