Archive for Elokuu, 2007

Ei paluuta, Andrei Rubljov, Dersu Uzala, Moskova ei usko kyyneliin

Perjantai, Elokuu 24th, 2007

EI PALUUTA (Ivanovo detstvo), Neuvostoliitto 1962, ohjaus Andrei Tarkovski, pääosissa Kolja Burljajev, Valentin Zubkov, Jevgeni Zarikov, Nikolai Grinko. 1:1,33, DD 5.1, mukana kolme tekijähaastattelua (Jevgeni Zarikov, säveltäjä Vjatsheslav Ovtshinnikov, kuvaaja Vadim Jusov), dokumentti Sodan lapset, pääkuva 90 min

ANDREI RUBLJOV 2-dvd (Andrei Rubljov), Neuvostoliitto 1966, ohjaus Andrei Tarkovski, pääosissa Anatoli Solonitsyn, Ivan Lapikov, Nikolai Grinko, Nikolai Burljajev. 1:1,85, DD 5.1 / mono, haastatteluja (Marina Tarkovskaja, Juri Nazarov) ja dokumentteja, pääkuva 86+93 = 179 min

DERSU UZALA 2-dvd (Dersu Uzala), Neuvostoliitto/Japani 1975, ohjaus Akira Kurosawa, pääosissa Juri Solomin, Maksim Munzuk, Shemeiko Tshomorov. 1:2,35, DD 5.1, haastattelu (Juri Solomin), dokumentteja (Vladimir Arsenjev, miten elokuva tehtiin), pääkuva 72+61 = 133 min

MOSKOVA EI USKO KYYNELIIN 2-dvd (Moskva slezam ne verit), Neuvostoliitto 1979, ohjaus Vladimir Menshov, pääosissa Raisa Rjazanova, Irina Muravjova, Vera Alentova, Aleksei Batalov, 1:1,33, DD 5.1, haastatteluja (Valentin Tshernyh, Sergei Nikitin, Raisa Rjazanova, Vladimir Menshov, Vera Alentova, Irina Muravjova), dokumentti elokuvan teosta, pääkuva 64+78 = 142 min

Finnkino 24.8.2007

Finnkino jatkaa keskeisten neuvostoliittolaisten elokuvien julkaisemista Ruscico-laitoksina laadukkaine lisäaineistoineen. Elokuvilla on kestävää arvoa, eikä niissä ole aikaan sidottua aatteellista painolastia.

Ei paluuta ja Andrei Rubljov ovat Andrei Tarkovskin ensimmäiset pitkät elokuvat. Niistä ensinmainittu kytkeytyy perinteiseen sotaelokuvan lajiin ja ponnistaa siitä omaperäiseen lapsen, tarkemmin sanoen lapsipartisaanin näkökulmaan. Vastakohta lapsuuden viattomuuden ja sodan julmuuden välillä on äärimmäinen ja väkevästi toimiva, ja dvd-masterointi on onnistunut. Andrei Rubljov on mahtava historiallinen elokuva 1400-luvulta, jolloin tataarit riehuivat Venäjän aroilla. Se kertoo taiteilijamunkin elämän ratkaisevista kohtauksista, jotka saattavat hänen uskonsa ja taiteensa koetukselle. Dvd-masterointi on muuten hyvä, mutta kuvasuhdetta on litistetty alkuperäisestä 1:2,35 scope-suhteesta lähemmäs 1:1,85 -kuvakokoa.

Akira Kurosawan elokuvia on saatu viime vuosina hyvin dvd:llä Suomeen, ja japanilais-venäläinen Dersu Uzala on arvokas täydennys. Elokuva valmistui Siperian aroilla aikana, jolloin ohjaajalla oli vaikeuksia saada rahoitusta omassa maassaan. Elokuvan ekologinen sanoma on tänä päivänä aina vain ajankohtaisempi. Elokuva filmattiin mahtavasti 70 mm:n filmille (alkuperäinen kuvasuhde 1:2,20), mutta dvd-masterointi on tehty keskinkertaisesta lähtömateriaalista.

Moskova ei usko kyyneliin muistetaan siitä harvinaisena neuvostoelokuvana, että se sai Academy Awardin. Kolmen tehtaantytön tarina 20 vuoden ajalta alkaa vuonna 1958, suurten toiveiden ja suojasään aikakaudella, ja se kertoo elämän kaarista ja selviytymisen keinoista halki vuosikymmenten. Kerronta muistuttaa sovinnaista tv-draamaa mutta sähköistyy heti, kun mukaan tulee Aleksei Batalovin esittämä neuvosto-drop-out Gosha, mies, joka on jättäytynyt pois systeemistä. Vaikka elokuvassa ei ole varsinaista yhteiskuntakritiikkiä neuvostohallintoa kohtaan, Goshan hahmo herättää vakavia kysymyksiä. Masterointi on siistiä, ja väri on aluksi valjua, mutta se paranee loppua kohti. Runsaista haastatteluista selviää, että elokuva valmistui pienenä tuotantona, josta tuli yllättäen suurin menestys tekijöilleen.

Kaikki dvd:t ovat näkemisen arvoisia. Suomalaisessa toimitustyössä on huolimattomuutta, nimien kirjoitusasu horjuu, ja kansissa on epätarkkoja tietoja kestoja myöten.

Kleopatra (2-dvd)

Perjantai, Elokuu 24th, 2007

Mainettaan parempi mahtielokuva

Cleopatra. USA 1963. Ohjaus: Joseph L. Mankiewicz, pääosissa Elizabeth Taylor, Richard Burton, Rex Harrison, lisäaineistona kommenttiraita, 1:2,35, DD 5.1, 239 min
FS Film 24.8.2007

Niin kuin Kleopatra aikoinaan horjutti Roomaa, niin horjutti siitä tehty elokuva Hollywoodia. Camp-mainetta nauttinut elokuva vaikuttaa pitkänä versiona vakavuudellaan.

Twentieth Century Foxin Kleopatra on kaikkien aikojen mahtavimpia spektaakkeleita, elokuva, joka oli kohtalokas koko yhtiön tulevaisuudelle. Valmistus viivästyi, ja kustannukset paisuivat, mutta menestys oli vaivan arvoinen. Joseph L. Mankiewicz ohjasi yli viisituntisen version, mutta yleisessä levityksessä elokuvaa esitettiin vähän yli kolmituntisena. Upeasti masteroidulla dvd:llä nähdään vuoden 1995 restauroitu nelituntinen laitos, joka on tehty alkuperäisistä 65-millisistä Todd-AO-mastereista. Yhdysvalloissa elokuva on julkaistu kolmois-dvd:nä, mukana pitkä liitedokumentti, joka olisi ollut meilläkin julkaisemisen arvoinen.

Kleopatralla on ollut camp-maine Elizabeth Taylorin diivailun vuoksi. Marilyn Monroen suosiosta harmistunut Taylor tiuskaisi toimittajalle: ”Kehtaatkin kutsua häntä myytiksi, ja minä olen pelkkä kurja legenda!”. Kleopatran saapuminen Roomaan sfinksin päällä vierellään Julius Caesarin hänelle tekemä Kaisarion-poika on ällistyttävä jakso, jota voi katsoa Andy Warhol -asenteella.

Mutta antiikin maailmaan perehtynyt Mankiewicz toi muuhun kuvaukseen vakavuutta. Alkuosan aiheena on Julius Caesarin (Rex Harrison) ja Kleopatran rakkaustarina. Jälkiosan päähenkilöinä ovat Marcus Antonius (Richard Burton) ja Kleopatra. Tässä elokuvassa vuosisadan lemmenpareihin kuuluvat Taylor ja Burton löysivät toisensa myös kulissien takana. Harrison on karismaattinen Caesar, jonka varjosta Antonius yrittää etsiä itseään. Vakavissa spektaakkelijaksoissa korostuu menetyksen tunne. Alkupuolella nähdään Aleksandrian ja sen kirjaston palo, ja Rooman laivaston veljestaistelussa tulee esiin päälliköiden suru. Pitkä ohjaajan versio olisi kuulemma koottavissa ja olisi epäilemättä näkemisen arvoinen.

Back Door to Hell

Keskiviikko, Elokuu 22nd, 2007

20090919-back-door-to-hell.jpg

BACK DOOR TO HELL (Back Door to Hell). USA (c) 1964 Twentieth Century-Fox Film Corp. TY: Lippert, Inc. / Medallion Films, Inc. (Manila). T: Fred Roos. O: Monte Hellman. KU: Nonong Rasca. M: Mike Velarde. N: Jimmie Rodgers (ltn. Craig), Jack Nicholson (Burnett), John Hackett (Jersey), Annabelle Huggins (Maria), Conrad Maga (Paco), Johnny Monteiro (Ramundo). Mustavalkoinen, 1,85:1, mono, 69 min
Suomennos: Pertti Rautomaa.
Future Film 22.8.2007 (Sotakoira II -boksissa).

Monte Hellman ohjasi eksistentialistisen pienen budjetin sotaelokuvansa Back Door to Hell aidoilla kuvauspaikoilla Filippiineillä. Tapahtuma-aika on vuosi 1944, ja tapahtumapaikka on Luzon. Eletään sissisodan ankaria aikoja. Alituinen epäluottamuksen ilmapiiri vaikuttaa sotilaisiin raaistavasti. Pelon vaikutuksesta kaikki muuttuu kieroutuneeksi. ”En tiedä, haluttaako tuntea mitään”. Kolmen sotilaan sissipartio lähetetään linjojen taakse tekemään pohjustavaa tiedustelua Yhdysvaltain suurhyökkäykselle varusteenaan lähinnä radio, joka kuitenkin tuhotaan. Yksilösankaruutta ei ole, ja sittemmin supertähdeksi noussut Jack Nicholsonkin nähdään kurinalaisena ryhmän jäsenenä. Kuvaus on karun aitoa, ja Mike Velarden musiikki on mielenkiintoista ja omaperäistä. Hellmanin varhainen elokuva saa Suomen ensijulkaisunsa Future Filmin Sotakoira II -boksissa, eikä siitä ole erillisjulkaisua.

Viidakkosissit

Keskiviikko, Elokuu 22nd, 2007

20090919-back-to-bataan.jpg

VIIDAKKOSISSIT / Viidakkopartisaanit. US (c) 1945 RKO. TJ: Robert Fellows. O: Edward Dmytryk. KS: Ben Barzman, Richard H. Landau – Aeneas MacKenzien ja William Gordonin tarinasta. KU: Nicholas Musuraca. M: Roy Webb. N: John Wayne (ev. Joseph Madden), Anthony Quinn (kapt. Andrés Bonifácio), Beulah Bondi (Bertha Barnes), Fely Franquelli (Dolici Dalgado), Lawrence Tierney (ltn. Cmdr. Waite). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 95 min
Suomennos: Leena Teirioja.
Sekä alkuperäisenä mustavalkoversiona että tietokoneväritettynä versiona.
Future Film 22.8.2007 (Sotakoira II -boksissa)

Viidakkosissit on Hollywood-tulkinta Filippiinien kohtalosta toisessa maailmansodassa. Japani valloittaa Filippiinit Yhdysvalloilta ja antaa maalle muodollisen itsenäisyyden. Mutta Yhdysvallat alkaa voittaa myös entisiä antiamerikkalaisia filippiiniläisiä vapaustaistelijoilta puolelleen. Tämä on elokuvan tosipohjainen ns. Bonifácio-tarina.

Mielenkiintoinen piire tarinassa on se, että Japanin radion vaikutusvaltainen filippiiniläiskuuluttaja Dolici Dalgado on itse asiassa Yhdysvaltain vakoilija.

John Wayne on erinomainen sissipäällikkönä. Hän osaa ilmentää johtajuutta, joka perustuu sisäiseen arvovaltaan. Myös Beulah Bondi on hyvä opettajattarena, josta tulee sissi.

Elokuva käynnistyy hirvittävistä menetyksistä. Japanilaiset reagoivat sissien toimiin ylettömästi kostaen.

Wayne tulkitsee vakuuttavasti hillintää, jota tarvitaan äärimmäisessä paineessa ja kun häntä provosoidaan, etenkin silloin, kun perusteet ovat todellisia. Sissi-iskuihin liittyy hirvittävä moraalinen valinta, kun viattomat siviilit joutuvat kantamaan uhrin.

Elokuvassa on hyviä toimintakohtauksia, kuten se, missä Andrés Bonifácio (Anthony Quinn) pelastetaan taitavalla juonella vankien kuolemanmarssilta.

Ehkä hienoin jakso on rippi katolisessa kirkossa. Papiksi naamioitunut Bonifácia kohtaa Dolicin ja ymmärtää vasta silloin, että nainen onkin sissien puolella eikä se Japanin propagandisti, jona hän esiintyy. Fely Franquellin osasuoritus on hieno sekin.

Lisää mustavalkoista väreissä (5 erillistä levyä)

Keskiviikko, Elokuu 22nd, 2007

MURHAAJA PAKOMATKALLA (Sagebrush Trail / Stolen Goods) (kannessa väärä nimi An Innocent Man), USA 1933, ohjaus Armand Schaefer, pääosissa John Wayne, Nancy Shubert, Lane Chandler, Yakima Canutt, 1:1,33, DD mono, 53 min

BLUE STEEL / An Innocent Man (kannessa väärä nimi Stolen Goods), USA 1934, ohjaus Robert N. Bradbury, pääosissa John Wayne, Eleanor Hunt, George ”Gabby” Hayes, Edward Peil, Sr., Yakima Canutt, 1:1,33, DD 2.0, 57 min

THE LUCKY TEXAN / Gold Strike River, USA 1934, ohjaus Robert N. Bradbury, pääosissa John Wayne, Barbara Sheldon, Lloyd Whitlock, George Hayes, Yakima Canutt, 1:1,33, DD mono, 53 min

LAINSUOJATON (The Outlaw), USA 1941/1943, ohjaus Howard Hughes, pääosissa Jack Buetel, Jane Russell, Thomas Mitchell, Walter Huston, 1:1,33, DD mono, 117 min

PIENI KAUHUKAUPPA (The Little Shop of Horrors), USA 1960, ohjaus Roger Corman, pääosissa Jonathan Haze, Jackie Joseph, Mel Welles, Dick Miller, Myrtle Val, Jack Nicholson, 1:1,33, DD 2.0, 70 min

PANVision (Classics in Color / Legend Films), kaikissa alkuperäinen mustavalkoinen ja tietokoneväritetty laitos, 22.8.2007

PANVision on ottanut levitykseensä katalogin elokuvia, jotka ovat saaneet Yhdysvalloissa ”public domain” -aseman ja levinneet siellä monentasoisina laitoksina. Onneksi meillä julkaistut Classics in Color / Legend Films -laitokset ovat laadukkaita, jos vain huomaa valita katsottavaksi alkuperäisen mustavalkoisen version eikä vesitetyn näköistä tietokoneväritettyä laitosta.

Jotkin John Waynen varhaiset B-westernit ovat meillä niin harvinaisia, että eräät niistä tulevat Suomeen nähtäviksi nyt ensi kertaa näinä dvd-laitoksina. Waynehan oli heti uransa alussa mukana John Fordin tuotannoissa pikkurooleissa ja sai sitten komean pääroolin Raoul Walshin Suuressa lännen tiessä (1930), mutta kun aika ei ollut otollinen suurille westerneille, hän esiintyi kymmenissä liukuhihnalänkkäreissä ennen elokuvaa Hyökkäys erämaassa (1939), joka nosti hänet lopullisesti suureksi tähdeksi. Näitä liukuhihnatöitä ovat Murhaaja pakomatkalla, Blue Steel ja The Lucky Texan. Niiden vahva puoli on jämerä kuvaus. Archie Stout oli vielä loppu-urallaankin 1950-luvun alussa Fordin ja Waynen luottokuvaajia. Joissakin elokuvissa on uusi, rasittava liukuhihnamusiikki. Joidenkin ikärajaksi on nyt merkitty K11. Ne voisi pikemminkin kieltää yli 11-vuotiailta.

Toista tasoa on Howard Hughesin Lainsuojaton, omaperäinen tulkinta tutusta aiheesta. Sheriffi Pat Garrett (Thomas Mitchell) yrittää pyydystää Billy the Kidiä (Jack Buetel), mutta tätä suojelee Doc Holliday (Walter Huston), vaikka nuo kaksi konnaa käyvätkin myös keskinäistä kärhämää uhkeasta Riosta (Jane Russell) ja uljaasta hevosesta. Nykykatsojan on vaikea käsittää, että amerikkalainen Production Code -itsehallinto ei myöntänyt alkujaan esityslupaa elokuvalle, kun Jane Russell käytti avokaulaisia asuja. Hughes vuokrasikin omin päin elokuvateattereita, ja esitti Lainsuojatonta suurella menestyksellä teatteriketjujen ulkopuolella. Tulos oli joka tapauksessa kiehtova, epäilemättä myös siksi, että siinä oli aluksi mukana ohjaaja Howard Hawks ja hänen suosimansa käsikirjoittaja Jules Furthman.

Roger Cormanin Pieni kauhukauppa kuuluu niihin aikansa pienen budjetin kauhuelokuviin, joiden suosio ja vaikutus on yltänyt yli sukupolvien ja johtanut uusiin versioihin ja filmatisointeihin. Tarina kertoo kukkakaupan verenimijäkasvista, joka himoitsee itselleen ihmisravintoa öisin. Hammaslääkärin kivusta nauttivana potilaana herättää huomiota nuori Jack Nicholson.

Elvis Presley 30th Anniversary DVD Collection (Paramount, boksi, 8-dvd)

Keskiviikko, Elokuu 8th, 2007

Elvis elokuvamiehenä

ELVIS 30TH ANNIVERSARY DVD COLLECTION (8 dvd:n boksi). USA.
KITARA KAINALOSSA (King Creole, 1958, O: Michael Curtiz)
CAFE EUROPA (G.I. Blues, 1960, O: Norman Taurog)
SININEN HAVAIJI (Blue Hawaii, 1961, O: Norman Taurog)
TYTÖT! TYTÖT! TYTÖT! (Girls! Girls! Girls!, 1962, O: Norman Taurog)
RYTMIÄ JA RIEMUA ACAPULCOSSA (Fun in Acapulco, 1963, O: Richard Thorpe)
HUOLETON KULKURI (Roustabout, 1964, O: John Rich)
HULA-HULA PARATIISI (Paradise, Hawaiian Style, 1966, O: Michael Moore)
KALIFORNIAN PARATIISI (Easy Come, Easy Go, 1967, O: John Rich)
Paramount Finland 8.8.2007, elokuvat julkaistu myös erillisinä.

Musiikin supertähti Elvis Presley sai lentävän lähdön elokuvauralleen 1950-luvulla, jolloin näytti, että hänestä tulisi omaperäinen vastine vuosikymmenen kapinallisille näyttelijöille James Deanin ja Marlon Brandon tapaan. Parhaiten lupaus tuli esiin New Orleansiin sijoittuvassa yökerhomaailman kuvauksessa King Creole, jossa Elviksella on kunnon vastanäyttelijöitä. Paul Stewart esittää yökerhoisäntää ja Carolyn Jones rikoksen seittiin joutunutta naista. Ennen kaikkea mukana on vaikuttava Walter Matthau alamaailman kuninkaana. Elviksella on hyviä lauluja, ja ohjaajana on itse Michael Curtiz (Casablanca), joka oli tässä elokuvassa viimeistä kertaa hyvässä iskussa.

Elvis-elokuvien taso romahti tämän jälkeen tunnetusti, eikä Paramountin boksi anna yhtään syytä tarkistaa näkemystä. Elviksen suosituin elokuva Sininen Havaiji on hyvin tuotettu ja siinäkin on hyviä kappaleita, mutta muuten yleisvaikutelmana on ”huvittelemme itsemme hengiltä”.

Siellä täällä voi löytää hyvän kappaleen – ”Return To Sender” (Tytöt! Tytöt! Tytöt!), ”Little Egypt” (Roustabout) – mutta kaikissa elokuvissa ei ole edes yhtä hyvää laulua. Barbara Stanwyck ja aito karnevaalimiljöö piristävät elokuvaa Roustabout, mutta on outoa nähdä, miten tasokkaat vastanäyttelijät kuten Stella Stevens (Tytöt! Tytöt! Tytöt!) ja Ursula Andress (Rytmiä ja riemua Acapulcossa) jähmettyvät poissaoleviksi zombiemaisissa tekoviihdepakkauksissa.

Suomalaista kiinnostaa, että boksiin sisältyvät Elviksen molemmat tangot. Sinisessa Havaijissa Elvis laulaa habaneran ”La paloma” nimellä ”No More”. Elokuvassa Tytöt! Tytöt! Tytöt! kuullaan ”The Walls Have Ears”, suomalaisittain ”Seinillä on korvat”, ja nähdään Elviksen myös tanssivan habaneraa.

Kaikissa elokuvissa ei ole suomalaisia tekstejä.

Elvis Presley: Warner Bros.'n 9 erikoisjulkaisua

Keskiviikko, Elokuu 8th, 2007

Elvistelyä

ROCK’N'ROLL-SUOSIKKI: DELUXE-JULKAISU (Jailhouse Rock), USA 1957, ohjaus Richard Thorpe, pääosissa Elvis Presley, Judy Tyler, 1:2,40, DD 5.1, digitaalisesti remasteroitu kuva ja ääni (2007), kommenttiraita (Steve Pond), kuuluisin kohtaus, traileri, pääkuva 92 min

VIVA LAS VEGAS: DELUXE-JULKAISU (Viva Las Vegas), USA 1963, ohjaus George Sidney, pääosissa Elvis Presley, Ann-Margret, 1:2,40, DD 5.1, kommenttiraita (Steve Pond), dokumentti Kingdom: Elvis in Vegas, digitaalisesti remasteroitu kuva ja ääni (2007), pääkuva 81 min

SUUKOTTELEVAT SERKUT (Kissin’ Cousins), USA 1964, ohjaus Gene Nelson, pääosissa Elvis Presley, Pamela Austin, 1:2,35, DD 1.0, täydellisen version uusi digimasterointi, 92 min

TYTTÖJEN ELVIS (Girl Happy), USA 1965, ohjaus Boris Sagal, pääosissa Elvis Presley, Shelley Fabares, 1:2,35, DD 1.0, täydellisen version uusi digimasterointi, 92 min

PAINU POIS, JOE (Stay Away, Joe), USA 1968, ohjaus Peter Tewksbury, pääosissa Elvis Presley, Burgess Meredith, Joan Blondell, Katy Jurado, Thomas Gomez, L.Q. Jones, 1:2,35, DD mono, 96 min

TYTÖSTÄ TYTTÖÖN (Live a Little, Love a Little), USA 1968, ohjaus Norman Taurog, pääosissa Elvis Presley, Michele Carey, 1:2,35, DD mono, 85 min

CHARRO! (Charro!), USA 1969, ohjaus Charles Marquis Warren, pääosissa Elvis Presley, Ina Balin, 1:2,35, DD mono, 94 min

TÄMÄ ON ELVIS: 2-DVD ERIKOISJULKAISU (Elvis: That’s the Way It Is), USA 1970, ohjaus Denis Sanders, Elvis Presley -konserttidokumentti, 1. levy: erikoisversio (1970/2001) 103 min, 2. levy: vuoden 1970 versio, 97 min, plus ennennäkemättömiä kohtauksia, 1:2,35, DD 5.1

KUNINGAS ELVIS: 2-DVD ERIKOISJULKAISU (This Is Elvis), USA 1981, ohjaus Malcolm Leo, Andrew Solt, Elvis Presley -elämäkertadokumentti, mukana näyteltyä rekonstruktiota, 1. levy: vuoden 1981 teatteriversio, 97 min + Behind the Gates of Graceland, 2. levy: pitkä videoversio, 144 min, 1:1,85, DD 5.1

Warner Bros. Entertainment Finland 8.8.2007

Elvis Presleyn (1935-1977) muistovuonna on julkaissut useita juhlalevyjä Paramountin ohella Warner Bros., joka hallinnoi myös MGM:n tuotantoa. Levyt on upeasti remasteroitu.

Jailhouse Rock, joka on ollut vanhastaankin saatavana hyvänä laitoksena, nähdään uutena Deluxe-laitoksena, timanttisena kuvaltaan ja ääneltään. Teos kuuluu kouralliseen, jota voidaan pitää Elviksen oikeasti hyvinä elokuvina. Elvis esittää duunaria, joka joutuu pikaistuksissa tehdystä taposta vankilaan, mutta saa siellä alun uralleen. Kerronta on tyyliteltyä mutta toimivaa, elokuvassa kuullaan useita Jerry Leiberin ja Mike Stollerin hittejä, ja hienolla koreografialla toteutettu tunnusnumero on yhä syystä kuuluisa.

Deluxe-laitoksena on saatu myös Viva Las Vegas, jonka senkään aikaisempi julkaisu ei ollut huono. Musikaalin mestari George Sidney innoittui pop-tyyliseen värinkäyttöön Las Vegasissa, ja Elviksellä oli elokuvauransa paras vastanäyttelijä Ann-Margret (”naispuolinen Elvis”), mutta juonen ja laulumateriaalin keskinkertaisuutta ei mikään korvaa, vaikka tunnuslaulu onkin toimiva. Liitedokumentti valottaa Elviksen suhdetta Las Vegasin viihdekeitaaseen halki vuosien.

Osa elokuvista kiinnostaa vain suurimpia faneja. Suukottelevat serkut tarjoaa junttihuumoria, jossa Elvis on kaksoisosassa. Tyttöjen Elviksessä laulaja joutuu gangsterin tyttären vahdiksi Floridassa. Nykypäivän intiaaneja käsittelevä Painu pois, Joe on ”huono jopa Elvis-elokuvaksi” (Leonard Maltin), vaikka siinä on hyvä näyttelijäkunta. Tytöstä tyttöön oli yritys tuoda Elvis nykyaikaan ja liukuhihnaohjaaja Norman Taurogin viimeinen elokuva. Elokuvasta on sittemmin nostettu esiin laulu ”A Little Less Conversation”. Charro! oli yritys imagenmuutokseen uuden, rujomman western-tyylin hengessä.

Elviksen viimeisiä näytelmäelokuvia kiinnostavammaksi tuli hänen comebackinsa hienona live-esiintyjänä. Sitä dokumentoi Elvis: That’s the Way It Is, josta nähdään kaksi versiota ja lisäksi joukko katsomisen arvoisia poistoja, joukossa mm. hyvä ”Don’t”-tulkinta. Puoliviralliseksi muistoelokuvaksi valmistui Kuningas Elvis, josta siitäkin tarjotaan kaksi versiota. Alkuajan rennoista esityksistä alkaen seurataan koko matka viimeiselle taipaleelle. Järkyttävässä viimeisessä konserttitaltioinnissa nähdään puolikuollut kuningas, jolle hengittäminenkin käy raskaaksi.